Olen ollu nykyisen miesystäväni kanssa nyt 2,5 vuotta ja päivä päivältä alkaa tuntua enemmän ja enemmän siltä, ettei jaksa... Olen ollut onnellinen hänen kanssaan, vaikka onhan meilläkin ylämäkiä ollut. Kelläpä ei? Mutta nyt tuntuu ettei ole häntäkään kohtaan reilua, että olen vain v-mäinen koko ajan. Tiedän sen itsekkin, mutta en mahda sille mitään.
Nykyään on enemmän huonoja kuin hyviä hetkiä. Onkelma on vain siinä että rakastan häntä vielä ja tosi paljon, mutta yhdessä olo on kadottanut autuutensa. Liekö tullut arki vastaan vai mikö lie. Haluaisin ottaa nyt pienen aikalisän, mutta pelkään, että meistä ei enää ikinä tule mitään sen jälkeen. Miten miehet suhtautuvat tällaiseen? Merkitseekö "tauko" teille lopullista eroa, vai onko se vain tauko?
En halua menettää häntä, mutta tuntuu että happi loppuu ja on pakko kokeilla vieläkö omat siivet kantaa. En halua päätyä katkeraksi ämmäksi, joka mäkättää ja lihoo koko loppuelämänsä.
Nykyään on enemmän huonoja kuin hyviä hetkiä. Onkelma on vain siinä että rakastan häntä vielä ja tosi paljon, mutta yhdessä olo on kadottanut autuutensa. Liekö tullut arki vastaan vai mikö lie. Haluaisin ottaa nyt pienen aikalisän, mutta pelkään, että meistä ei enää ikinä tule mitään sen jälkeen. Miten miehet suhtautuvat tällaiseen? Merkitseekö "tauko" teille lopullista eroa, vai onko se vain tauko?
En halua menettää häntä, mutta tuntuu että happi loppuu ja on pakko kokeilla vieläkö omat siivet kantaa. En halua päätyä katkeraksi ämmäksi, joka mäkättää ja lihoo koko loppuelämänsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aika usein tauko johtaa eroon. ja jos alat pitämään taukoa, niin harva puoliso haluaa jäädä ns. varalle odottelemaan josko hänet haluttaisiin vielä takaisin. et varmaan itsekään haluaisi?
jos oot tuota asiaa ehtinyt jo pidempään pohtia niin taidat tietää itsekin, että ero olis parempi vaihtoehto kuin jatkaminen. loppujen lopuksi. mä uskon, että ihmiset löytävät toisensa uudestaan vielä vuosienkin jälkeen, jos niin on tarkoitus. ero on aina vaikea ja ehkä sen pitää vähän ollakin. mutta yli pääsee kyllä ajan kanssa.
tiedän sun tunteen. kokemusta on ihan samasta.
Enpä jäisi odottamaan josko se arvon fröökynä suvaitsisi päättää sen "aaikalisänsä"
Viimeksi kävin fröökynän siskoa puikottamassa ja johan se aikalisän pitäjä siitä suuttui mutta en välittänyt kun alkoi ravata "tyttöjen kanssa" kaljalla..)
"harva puoliso haluaa jäädä ns. varalle odottelemaan josko hänet haluttaisiin vielä takaisin."
Minulle on tällä hetkellä kertynyt jo 2 tyttöä, jotka ovat ahkeria pitämään aikalisiä, mutta eivät kuitenkaan ilmoittaneet lopullisesta erosta. Tapailen kumpaakin silloin tällöin (silloin melko harvoin kun sattuvat kaipaamaan hellyyttä ja fyysistä läheisyyttä, muulloin heille ei sovi olla yhdessä), ja siltikin jää niin paljon aikaa että ehtii käydä baareissakin, jos joskus löytäisi kunnollisen tyttöystävän joka haluaa olla yhdessä eikä kököttää enimmäkseen erillään, niin pääsisi eroon noista varatyttöystävistä.
Itse en henkilökohtaisesti ymmärrä näitä ns. taukoja suhteesta. Monesta muusta asiasta voi mielestäni ottaa "taukoa", hermolomaa, mitä tahansa, mutta suhteessa en sitä tajua.
Suhde joko on kokonaan ohi tai sitten ei. Ei siinä mitään välimuotoja ole.
Ja kuten joku jo sanoikin, niin tauotetut suhteet yleensä päätyvät eroon. Tai toisena vaihtoehtona tähän muodikkaaseen on-offitteluun jossa kukaan ei tiedä missä mennään.
En minä kiusallani mitään taukoviikkoja järjestä kuten jotkut teistä ehkä käsittivät. En ole mikään on/off tyyppi, joka jättää miehensä oottelemaan, jos sattuu huvittamaan tulla takasin.
Ollaan oltu kuitenkin sen verran kauan yhessä, että eroaminen tuntuu niin lopulliselta. Haluaisin aikaa miettiä, onko tämä sitä mitä haluan, vai onko parempi jatkaa yksin kuin yhdessä.
Tiedän kyllä, että monet "pitävät taukoa" kun tulee ongelmia, mutta me olemme olleet vakavissamme. Ja ei tästä ole tarkoitus mitään pamela-tommy lee showta järjestää. Eikä me enää mitään teinejä olla, jos sitä mietitte. Ikää on jo 24 kummallaki.