Haluaisin kuulla muiden mielipidettä tästä minua vaivaamasta ongelmasta: Alussa kaikki näytti menevän ihan mukavasti. Hän oli sivistynyt tuntuinen jätkä ja me tutustuimme toisiimme aika nopeen tahtiin. Oltiin joka päivä yhessä noin kolme viikon ajan. Tään aikana kyselin onko hän seurustellut ennen minua ja hän vastasi ei, koska hän sanoi että hän halusi keskittyä opiskeluun ja ei tuntenut itseensä valmiiksi kai ottamaan vastuuta suhteesta. Hän oli 25wee, kun tutustuin häneen. En muista tarkkaan meidän keskustelusta, mutta sitten siinä meidän keskustelujen aikana hän sanoi että hän on käynyt naisten maksullisissa palveluissa.
Silloin en tiennyt miten reagoida, koska minä naisena olen sitä vastaan. Hän oli mun ensimmäinen 'poikaystävä', enkä voinyt kuvitellakaan että oma kulta olisi käynyt sellaisissa paikoissa. Eikö se kertoo siitä henkilön arvoista jotain?? Kysyin häneltä että, miksi hänen piti tehdä sellaista ja hän ei antanut kunnollista vastausta. Mutta hän sanoi että tehty mitä tehty, eikä kaduta. Hän oli käynyt useamman kerran. Ajattelin päässäni vain yhtä sanaa; MIKSI??
Olen ollut hänen kanssa vähän päälle puoli vuotta ja arvostan hänen rehellisyytään siitä että on kertonut minulle noin arkan aiheen. Kuitenkin mielessäni pyörii, että entäs jos hän salailee asioita minulta ja muutenkin minun on vaikea luottaa häneen tai ainakaan 100%:a. Hän on sanonut minulle,että hän ei kerro asioita, ellei erikseen kysyn häneltä. Tuntuu vain että hänellä on paljon salattavaa(tai sitten ei ole, en tiedä). Olen väsynyt sellaiseen, ihankuin minun pitäisi vahtia häntä ja olla varuillaan. Enkä muutenkaan jaksaisi sellaista suhdetta ilman luottamusta puoli ja toisin.
Sydämessäni tunnen ettei hän arvosta ja kunnioita minua tarpeeksi. On vain sellainen tunne, jota on vaikea kuvailla, että hän ei ole sopiva kumppani. Se on sitten se JÄRKI?? Järki sanoo, että minun pitäisi jättää tämän miehen taakseen, mutta sydämeni ei halua kai antaa periksi.
Meidän suhteessamme on ollut ihan alusta lähtien paljon erimielisyyksiä asioista. Hän ei ymmärrä ollenkaan minua, ainakin minusta tuntuu niin. Hän luulee että meillä on kaikki ok, vaikka se ei tosiasiassa ole niin. Minä olen se osapuoli, joka joustaa aina kaikessa. Olen myös kyllästynyt siihen. Eikö ole niin, että jos välittää ja pitää jostain henkilöstä, niin sitä haluaa vain kohdella tätä henkilöä mahdollisimman hyvin arvostaen ja kunnioittaen. Hän on loukkanut minun tunteitani useamman kuin kerran. Joka kerta kun hän tekee niin, sydämeni särkyy. Sydämeni on särkynyt niin monta kerta ja on palasina, etten voi antaa meille uutta mahdollisuutta. Kerroin tuntemuksiani hänelle ja luulin että hän olisi kuunnellut mitä minulla oli sanottavaa, koska sanoi hänelle, muuten olisi mennyt suhteemme poikki. Annoin hänelle aikaa ajatella asioita meidän suhteestamme ja luulinkin että hän olisi tiennyt tehneensä väärin. Joten päätin antaa uuden mahdollisuuden. Mutta antamani tilaisuus meni hukkaan, koska hän ajatteli vain itseään taas kerran. Annan hänelle kaikkeni yrittäen rakastaa häntä parhaani mukaan, mutta hänen itsekkyys ajaa minut pois hänen luotaan.
Minulle ei ole enää sitä toivoa meidän suhteestamme ja tiedän että minun pitää antaa hänen mennä, mutta en silti raaski, koska minulla on tunteita häntä kohtaan( ei olisi luullut että ne olisivet näin vahvaat). Järkini sanoo että et voi antaa häntä loukata itseäsi enempää, koska ansaitset parempaa. En vain tiedä mitä tehdä!!! En vain tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän sanoo rakastavan minua, mutta silti voi kohdella minua sillä tavalla? Ei loogista?
Kyyneleitä on valunut poskilleni useamman kerran, kun ajattelenkin koko juttua. Pitäisi antaa hänen mennä ja jatkaa omaa elämää, koska olen vielä nuori nainen.
Sori kirjoitusvirheet, mutta olen liian väsynyt tarkistamaan tekstini.
Silloin en tiennyt miten reagoida, koska minä naisena olen sitä vastaan. Hän oli mun ensimmäinen 'poikaystävä', enkä voinyt kuvitellakaan että oma kulta olisi käynyt sellaisissa paikoissa. Eikö se kertoo siitä henkilön arvoista jotain?? Kysyin häneltä että, miksi hänen piti tehdä sellaista ja hän ei antanut kunnollista vastausta. Mutta hän sanoi että tehty mitä tehty, eikä kaduta. Hän oli käynyt useamman kerran. Ajattelin päässäni vain yhtä sanaa; MIKSI??
Olen ollut hänen kanssa vähän päälle puoli vuotta ja arvostan hänen rehellisyytään siitä että on kertonut minulle noin arkan aiheen. Kuitenkin mielessäni pyörii, että entäs jos hän salailee asioita minulta ja muutenkin minun on vaikea luottaa häneen tai ainakaan 100%:a. Hän on sanonut minulle,että hän ei kerro asioita, ellei erikseen kysyn häneltä. Tuntuu vain että hänellä on paljon salattavaa(tai sitten ei ole, en tiedä). Olen väsynyt sellaiseen, ihankuin minun pitäisi vahtia häntä ja olla varuillaan. Enkä muutenkaan jaksaisi sellaista suhdetta ilman luottamusta puoli ja toisin.
Sydämessäni tunnen ettei hän arvosta ja kunnioita minua tarpeeksi. On vain sellainen tunne, jota on vaikea kuvailla, että hän ei ole sopiva kumppani. Se on sitten se JÄRKI?? Järki sanoo, että minun pitäisi jättää tämän miehen taakseen, mutta sydämeni ei halua kai antaa periksi.
Meidän suhteessamme on ollut ihan alusta lähtien paljon erimielisyyksiä asioista. Hän ei ymmärrä ollenkaan minua, ainakin minusta tuntuu niin. Hän luulee että meillä on kaikki ok, vaikka se ei tosiasiassa ole niin. Minä olen se osapuoli, joka joustaa aina kaikessa. Olen myös kyllästynyt siihen. Eikö ole niin, että jos välittää ja pitää jostain henkilöstä, niin sitä haluaa vain kohdella tätä henkilöä mahdollisimman hyvin arvostaen ja kunnioittaen. Hän on loukkanut minun tunteitani useamman kuin kerran. Joka kerta kun hän tekee niin, sydämeni särkyy. Sydämeni on särkynyt niin monta kerta ja on palasina, etten voi antaa meille uutta mahdollisuutta. Kerroin tuntemuksiani hänelle ja luulin että hän olisi kuunnellut mitä minulla oli sanottavaa, koska sanoi hänelle, muuten olisi mennyt suhteemme poikki. Annoin hänelle aikaa ajatella asioita meidän suhteestamme ja luulinkin että hän olisi tiennyt tehneensä väärin. Joten päätin antaa uuden mahdollisuuden. Mutta antamani tilaisuus meni hukkaan, koska hän ajatteli vain itseään taas kerran. Annan hänelle kaikkeni yrittäen rakastaa häntä parhaani mukaan, mutta hänen itsekkyys ajaa minut pois hänen luotaan.
Minulle ei ole enää sitä toivoa meidän suhteestamme ja tiedän että minun pitää antaa hänen mennä, mutta en silti raaski, koska minulla on tunteita häntä kohtaan( ei olisi luullut että ne olisivet näin vahvaat). Järkini sanoo että et voi antaa häntä loukata itseäsi enempää, koska ansaitset parempaa. En vain tiedä mitä tehdä!!! En vain tiedä mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän sanoo rakastavan minua, mutta silti voi kohdella minua sillä tavalla? Ei loogista?
Kyyneleitä on valunut poskilleni useamman kerran, kun ajattelenkin koko juttua. Pitäisi antaa hänen mennä ja jatkaa omaa elämää, koska olen vielä nuori nainen.
Sori kirjoitusvirheet, mutta olen liian väsynyt tarkistamaan tekstini.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä tee hätiköityjä ratkaisuja, ne saattavat myöhemmin sitten kaduttaa.
Se että poitsu on maksullisissa käynyt ei merkitse yhtään mitään ellei hän seurustelunne aikana ole niin tehnyt.
Rehellinen kuitenkin on kun kertoi kysyttäessä.
Maksullisissa ei normaalisti käydä kuin pussit tyhjentämässä tai nuoret pojat opettelemassa.
Siellä ei tarvitse jännittää että menikö kaikki oikein ja oliko nainen tyytyväinen kovinkin.
Minusta tekstistäsi huokuu luovuttaminen. Kyllä minusta se on sinun sydän yhdessä järjen kanssa joka alkaa tehdä pesäeroa miesystävääsi. Ihmettelen myös kovasti sitä että miehesi on sanonut että hän ei muuten kerro asioistaan ellet sitä kysele. Ymmärrän varsin hyvin että saattaa tulla sellainen olo että sinun pitäisi toimia ikäänkuin salapoliisina. Kaikkein parasta on että puhut suoraan juuri nämä tunteesi hänelle mitä kirjoitit tänne. Usein se on juuri se mitä pitäisikin sanoa toiselle, olla toiselle se oma itsensä. Uskaltaa tuoda itsestään myös epäröinnit ja tyytymättömyys. Se on ainut tie millä voi mitään pelastaa.