Pettävät "matkatyöläiset"

Olen huomannut saman ilmiön.
Joudun uudessa työssäni matkustamaan paljon ja olen todella pettynyt naimisissa oleviin miehiin,niin paljon näkee pettämistä ja iskuyrityksiä.
Varsinkin messuilla saa aika laajan kuvan mitä homma todellisuudessa on.

Oma matkatyöni on määräaikainen, joten se onneksi loppuu kohta.
Itselleni ei tahtoisi "kaupparatsua" tai matkatyöläistä, sillä en voi luottaa sellaiseen mieheen.
Ja tahdon kumppanini olevan kanssani useammin kuin kaksi-kolme päivää viikossa.
Joillekin kelpaa parisuhde sellaisen kanssa jota ei tarvitse katsella joka päivä, mutta itse en kyllä luottaisi sellaisen järjestelyn uskollisuuteen tippaakaan.

Juu.... kuulostaa siltä kuin joku kotona miestään odottava vaimo olisi tämän kirjoittanut...

Joka tapauksessa, on myös naisia joille varattukin käy jopa paremmin kuin vapaa. Ei tarvitse itse sitoutua suhteeseen. Saa edelleen mennä muidenkin kanssa.

Sitä on hyvä moralisoida. Mies, jolla on hyvä koti mutta paljon yksinäisiä matkoja ja kaipaa seuraa muttei vakiintumista uudelleen.., sekä nainen, joka haluaa pysytellä itsenäisenä... Se on heidän kummankin valinta.

Itse reissaavana tiedän millaista se on. Toistaiseksi kotiin on ollut kiva mennä. Oman rakkaan kanssa ollaan otettu takaisin kaikki menetetty aika. Kotona on saanut levätä niin sielu kuin ruumiskin. Rakastan puolisoani enkä voisi edes kuvitella pettäväni häntä.

Näin ei ole ollut aina. Ennen häntä elin avoliitossa toisen kanssa. Matkoilla tuli joskus piipahdettua vieraissa. Tosin, yksi ja sama vieras oli kyseessä. Enkä tuntenut omantunnon tuskia. Sitten avokki kerran ilmoitti pettäneen minua nyt muutaman kerran sellaisen ihmisen kanssa johon uskoi olevansa enemmänkin kiintynyt. Selvitimme siinä välimme, minä kerroin omista hairahduksista ja todettiin ykskantaan että parempi sitten erota. Sulassa sovussa. Olimme olleet 8 vuotta avoliitossa. Kuin kaverukset.

Joskus olen miettinyt miten oma puolisoni kotona jaksaa odotella ja kuinka kauan tämä kestää. Hän on varmasti yksinäinen odotellessaan minua ja pyörittäessään taloutta (yksi lapsi). Yksinäinen olen minäkin matkoilla, mutta siellä on sentään ns. pakollista seuraa, illalliset kuuluvat ohjelmaan jne ja usein toivoo että saisi olla hotellihuoneessa ihan yksin. Tai jonkun hellässä syleilyssä. Toistaiseksi haaveilen vain puolisostani. Entä johtaako puolisoni yksinäisyys siihen että hän tapaa jonkun kenen kanssa voi tällaisia tuntemuksia jakaa minun poissaollessani? En ole antanut sellaisten ajatusten häiritä, vaikka mielessä on käynytkin. Olemme asiasta puhuneet ja ainakin luvanneet mainita jos yksinäisyys käy sietämättömäksi. Ymmärtäisin häntä kyllä vaikka pahaa tekisi. Sietämättömän pahaa...

Kukaan kolmas (vaikka olisi aviopuoliso) ei voi kahden ihmisen suhteen muodostumista estää. Ei kukaan muu kuin he itse.

Jos pettää "työkseen" niin voiko sitä enää uskottomuudeksi lukea edes? Sehän on vain paha tapa...