Mikä saa meidät ihmiset elämään vanhoja aikoja mielikuvissamme aina uudelleen ja uudelleen ja uudelleen?
Onko kyse kyvyttömyydestämme elää tätä päivää?
Vanhoista ajoista
JokisenEväs
10
594
Vastaukset
Meillä ihmisillä, kaikilla ihmisillä on taipumus muistella vanhoja. Muistelemme ensirakkautta, tai ensi suudelmaa, vanhoja ystäviä, tapahtumia ja sattumuksia. Ei nykypäivää ja tulevaisuutta voi elää, tekemättä selkoa menneisyydestä. Menneisyyden varjo seuraa aina meitä, niin hyvässä kuin pahassakin
Kyse ei ole kyvyttömyydestä vaan elämästä tässä ja nyt. On joskus aika pysähtyä ja miettiä mitä olemme saaneet aikaiseksi, tai mitä vielä voimme tehdä tulevaisuudessa.- raparperi
lähtee yleensä tyytymättömyydestä olevaan hetkeen. Se tulee toteamuksella: kyllä sentään ennen oli...jne. Tälläinen haikailu on tyypillistä vanhuksilla jotka kokevat parhaiden päiviensä olevan ohi.
Ihminen joka on tyytyväinen olemiseensa ja itseensä ei haikaile menneitä. Hän elää hetkessä ja kaipaa tulevaa- nauris
on tyypillistä ihmisillä, jotka ovat tyytymättömiä nykyhetkeen. Elämä mättää, mutta ehkä huomenna voitetaan lotossa.
- Carmerita
..ovat kaksi eri asia jos tarkastellaan menneisyyttä.
Haikaaluun liittyy kaipaus,tai mielikuva ,että asiat oli paremmin ennen.
Tiedostamiseen taas liittyy ymmärrys saaduista kokemuksista.
Joku filosofi on sanonut,että ihmisellä on muisti ,jotta hän kykenee havaitsemaan elämän.Elämällä ei sinäänsä ole aikaa,mutta ihminen tarvitsee aikaa kyetäkseen tässä rajatun ajan käsitteessä käsittelemään elettyjä kokemuksia.
No jos ihminen menettää muistinsa, niin tavallaan hänen tietoisuutensa itsestään lakkaa olemasta.
Mikään olemassa oleva ei voi ilmentyä ilman menneisyydessä olevia tapahtumia, eikä todentua ilman niiden aikaansaamia mahdollisuuksia.
Haikailussa mieli muuntaa kokemukset menneisyydestä useinkin mielyttäviin tunteisiin.
Epämielyttäviä asiota tuskin kukaan kaipailisi.
Tämä hetki sisältää ihmisen tajunnassa ,sekä menneisyyden, että luodun kuvan tulevaisuudesta.
Ainoastaan syvässä meditaatiossa, tai muussa hurmoksessa" voi saavuttaa hetkellisen kokemuksen
ajattomuudesta.- jokinen
Tuohon ajattomuuden tilaan pyrimme jokainen koko ajan. Siinä kai se juju on.
- Carmerita
jokinen kirjoitti:
Tuohon ajattomuuden tilaan pyrimme jokainen koko ajan. Siinä kai se juju on.
..seuraavaksi:mitä aika oikeastaan on?
Onko nyt vaikkapa yhdellä päivällä täysin erillinen olemassaolonsa ilman muiden päivien vaikutusta.
Entä tunti,minuutti jne.
Mitä vaikkapa yhdessä minuutissa ehtii tapahtua?
Yksilöityneessä tajunnassa minuutissa ei valtavia muutoksia tapahdu, mutta jos minuutti on koko universailissa tarkasteltavana, niin sen merkitys tapahtumiseen on jo huikea.
Minutti universailia tajuntaa-----hmmm oisko siinä jo joku määrite ajan harhasta.
No jos ajattelemme ihmisen olevan ,vain fyysinen ajallinen olento, joka aloittaa kehityksensä solujakautumisessa ja päättyy lopulta solujen toisenlaiseen muutokseen ja kaikki on siinä....ja loppu. Tuona aikana" jona koko tapahtumaketju syntymästä kuoleemaan tapahtui ja ihmisolento kävi kokemassa elämää...oli rajatussa raameissa.
Mutta taas jos ajattelemme ihmisen olevan ensisijaisesti henkinen olento,joka todentuu fyysisessä aineessa ja jolla ei tietyssä mielessä olekkaan alkua ja loppua, vaan sarja muutosta ja kokemusta, niin nuo ajan rajat eivät enää pädekkään.
Yksikään ihmisolento,niin kuin mikään muukaan, jolla on elämäksi nimittettävä muoto, ei voi olla täysin erillisenä kaikesta muusta. Sillä tavoin ihmisinä me kuljetamme koko ihmiskunnan historiaa sisäisessä olemuksessa.Voidaan lisäksi ajatella,että se muoto, jonka voimme ymmärtää sielullisena tietoisuutena, on myöskin "historian" aikana kehittynyt yksilöllisyyteen. Onko sitten vaikkapa uusi syntynyt ihminen vailla mitään "omaa" historiaa....kas siinäpä jo kiinnostavaa pohdittavaa.
Tämä nyt tais hujahtaa itse tuosta alotuksen kysymyksestä-----mutta eikai ollut kiellettyäkään---luulisin. - jokinen
Carmerita kirjoitti:
..seuraavaksi:mitä aika oikeastaan on?
Onko nyt vaikkapa yhdellä päivällä täysin erillinen olemassaolonsa ilman muiden päivien vaikutusta.
Entä tunti,minuutti jne.
Mitä vaikkapa yhdessä minuutissa ehtii tapahtua?
Yksilöityneessä tajunnassa minuutissa ei valtavia muutoksia tapahdu, mutta jos minuutti on koko universailissa tarkasteltavana, niin sen merkitys tapahtumiseen on jo huikea.
Minutti universailia tajuntaa-----hmmm oisko siinä jo joku määrite ajan harhasta.
No jos ajattelemme ihmisen olevan ,vain fyysinen ajallinen olento, joka aloittaa kehityksensä solujakautumisessa ja päättyy lopulta solujen toisenlaiseen muutokseen ja kaikki on siinä....ja loppu. Tuona aikana" jona koko tapahtumaketju syntymästä kuoleemaan tapahtui ja ihmisolento kävi kokemassa elämää...oli rajatussa raameissa.
Mutta taas jos ajattelemme ihmisen olevan ensisijaisesti henkinen olento,joka todentuu fyysisessä aineessa ja jolla ei tietyssä mielessä olekkaan alkua ja loppua, vaan sarja muutosta ja kokemusta, niin nuo ajan rajat eivät enää pädekkään.
Yksikään ihmisolento,niin kuin mikään muukaan, jolla on elämäksi nimittettävä muoto, ei voi olla täysin erillisenä kaikesta muusta. Sillä tavoin ihmisinä me kuljetamme koko ihmiskunnan historiaa sisäisessä olemuksessa.Voidaan lisäksi ajatella,että se muoto, jonka voimme ymmärtää sielullisena tietoisuutena, on myöskin "historian" aikana kehittynyt yksilöllisyyteen. Onko sitten vaikkapa uusi syntynyt ihminen vailla mitään "omaa" historiaa....kas siinäpä jo kiinnostavaa pohdittavaa.
Tämä nyt tais hujahtaa itse tuosta alotuksen kysymyksestä-----mutta eikai ollut kiellettyäkään---luulisin.Mukavaa pohdintaa tuo. Juttelimme tästä Evääni kanssa aamulenkillä. Että mikä on ajan merkitys, onko käsitteestä 'aika' mitään hyötyä...
Kaikessa toiminnassamme tähtäämme johonkin epämääräiseen onnentilaan, tavoittelemme jotain mitä emme koskaan täydellisesti saavuta. Juuri tuo pyrkimys siihen ajattomaan nirvanaan pitää meidät liikkeellä. Siksi menemme töihin, siksi syömme. Elämä on pieniä askelia pienistä onnenhetkistä toisiin. Sellaisia portaita joiden kuvittelemme johtavan sinne lastlevelille missä voimme huoahtaa, levätä ja elää(?).
Eteenpäin elävän mieli, harvoin on tavoite takana.
- Puhurix
kun aika kultaa muistot. Se on ihmisluonnolle tyypillistä.
- merliNi
epävarmuudesta tulevaisuutta kohtaan.
Mennyt on ihan oikeasti tapahtunutta ja ajan myötä huonotkin kokemukset siloittuvat tai painuvat kokonaan unholaan.
Toisaalta taas tapahtumien muistot hämärtyvät ja muisteluun voipi tulla mukaan jotain sellaista mikä ei ehkä tapahtunut, mutta olisi voinut tapahtua.
Tulevaisuuteen liittyy suunnitelmia, epävarmuutta ja toiveita sekä pelkoja.Menneessä eläminen on tavallaan pakoreaktio tai toivomus palata entiseen joka nyt matkan päästä katsottuna tuntuu likimain paratiisilta.
Juu, vaivun myös itse sillointällöin nostalgisiin muistoihin..ensirakastuminen,pettymys...hurja nuoruus:)..ensimmäisen lapsen syntymä..Hienoja muistoja, lukuja ihan minun itseni elämän kirjasta.
Jokin musiikki, tuoksu tai maisema...ja rinnassa lepattaa heikko kaipuun liekki.
Minusta on hienoa että voimme ja kykenemme muistelemaan elämän varrella sattuneita asioita kohtuudella.
Liiallinen takertuminen menneeseen taas..on melkein sama kuin nukkuisi onnensa ohi:) - ihmettelix
Enpä usko että muistelemalla ja elämällä vanhoja aikoja kyse olisi kyvyttömyydestä elää tätä päivää. Meille on syntymälahjana suotu muisti johon elämästämme niin monenkirjavat muistot tallentuvat, niin hyvät kuin pahatkin. Muistiin perustuvat myös monet opitut asiat, joten pystyäksemme elämään tätä päivää tarvitaan muistia ja muistoja eilisestä ja menneistä vuosista. Mennyt elämä, lapsuus ja nuoruus, kasvatus ja ympäristö ovat muokanneet meistä sellaisia ihmisiä kuin nyt olemme.
Muistot ovat tavallaan silta menneeseen ja useimmille ihmisille, minullekkin, korvaamattoman arvokkaita ovat valokuvat. Usein valokuvia katselemalla tulee muistoissa elettyä aikaa lapsuudessa ja nuoruudessa omien vanhempien ja rakkaiden jo edesmenneitten isovanhempien kanssa. On muistoja kouluajoilta, leireiltä, kavereista, poikaystävistä ja sieltä löytyy vaikka mitä ja useimmiten muistoja tulee ajateltua ja elettyä hymyhuulin. Joskus tulee haikeana kaivattua entistä aikaa jolloin jotkut asiat tuntuivat olevan paremmin kuin mitä ne ovat nyt.
Menneisyys ja eletty elämä kaikkine muistoineen kuuluvat tähän päivään, tänään tällä hetkellä elettävään elämään yhtälailla kuin huominen ja tuntematon tulevaisuuskin. Käsikädessä kulkevat eilinen, tämä päivä ja huominen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad911487- 541033
Alastomat miehet seksikeinussa lasten nähden PRIDEssä!
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/adf62289-a0b6-4b4c-9672-9e19c01beb51 Eikö nyt muka mene jo aivan liian pitkälle että384877- 156859
- 56733
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän124727- 51668
- 57641
Naiselle Kuuleppa Tämä
Tämä ei ole mikään vitsi. Minulla on ikävä sinua nainen! Naiselle mieheltä38635- 76632