Menin naimisiin muutama vuosi sitten miehen kanssa, jota rakastin kovasti. Jaksoin uskoa, että ongelmamme häviävät vahvemman sitoutumisen ja rakastamisen avulla. Sainpa melkoisen opetuksen.
Miehelläni oli mielenterveysongelmia, jotka eivät millään tavalla olleet minun ratkaistavissani. Yhdessäolo ja väkisellä avioliitossa roikkuminen teki tosi pahaa minullekin.
Lopulta tuli mitta niin täyteen, että rohkaistuin eroamaan. Ero koski kovasti, kun joutui luopumaan myös kaikista yhteisistä hyvistä muistoista. Nyt kuitenkin olen onnellisempi kuin aiemmin.
Uskon meneväni vielä toisen kerran naimisiin, jos sopiva mies osuu kohdalle elämän varrella. Avioliitto on oiva tapa turvata perheen elämää, siltä varalta jos toiselle osapuolelle sattuu jotain. Mutta pelkän rakastamisen ja tunteen varaan ei avioliittoa pysty rakentamaan.
Avioeron myötä olen alkanut nähdä avioliiton lähinnä juridisena sopimuksena. Tottakai avioliittoon kuuluu myös tunteet ja rakastaminen, mutta ennen kuin seuraavan kerran sitoudun, aion tarkkaan harkita, onko se järkivalinta.
Miehelläni oli mielenterveysongelmia, jotka eivät millään tavalla olleet minun ratkaistavissani. Yhdessäolo ja väkisellä avioliitossa roikkuminen teki tosi pahaa minullekin.
Lopulta tuli mitta niin täyteen, että rohkaistuin eroamaan. Ero koski kovasti, kun joutui luopumaan myös kaikista yhteisistä hyvistä muistoista. Nyt kuitenkin olen onnellisempi kuin aiemmin.
Uskon meneväni vielä toisen kerran naimisiin, jos sopiva mies osuu kohdalle elämän varrella. Avioliitto on oiva tapa turvata perheen elämää, siltä varalta jos toiselle osapuolelle sattuu jotain. Mutta pelkän rakastamisen ja tunteen varaan ei avioliittoa pysty rakentamaan.
Avioeron myötä olen alkanut nähdä avioliiton lähinnä juridisena sopimuksena. Tottakai avioliittoon kuuluu myös tunteet ja rakastaminen, mutta ennen kuin seuraavan kerran sitoudun, aion tarkkaan harkita, onko se järkivalinta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kanssasi, että avioliitto on ensisijaisesti juridinen sopimus. Sillä perustetaan perhe, jolla on yhteiskunnassa tietyt oikeusvaikutukset jäseniinsä, ennen kaikkea avioliton osapuoliin.
Tunteiden varaan voi perustaa parisuhteen. Sekin voi kestää eli. ns. toimia eliniäkisestikin. Siis väitän, että avioliiton perusta, kahden ihmisen yhteenkuuluvuuden tunne ja halu kulua yhteen on olemassa ensin ja sitten vasta tulee avioliitto.
Tunne, yhteenkuuluvuus on totta ja oikein ilman avioliittoakin. Avioliitto ei ole totta eikä oikein ilman omaa ydintään, tunnetta, halua olla yhdessä, "sen jonkin" kokemista ja läsnäoloa.
Kulissi- ja järkiavioliitot ovat valhetta.
Siis vaan omaa napaasi. Jätit miehesi ongelmineen silloin kun hän olisi kaivannut tukeasi.
Miksi jouduit luopumaan muistoista? Eihän se ole edes mahdollista. Muistot eivät katoa mihinkään eikä kukaan voi niitä toiselta poiskaan ottaa.