Avioehto tyyliin "kummallakaan ei ole avio-oikeutta toisen omistamaan omaisuuteen tai sen tuottoon". Miten tätä sovelletaan irtaimen omaisuuden kanssa: ruvetaanko kaivamaan kuitteja esiin, kumpi maksanut ja mitä, ennen aviolittoa ja/tai avioliiton aikana? (pesukoneet, huonekalut, telkkarit jne.) Esim. jos mies käynyt maksamassa pankkikortillaan ostokset, käsitelläänkö todella nämä kaikki hänen omaisuudekseen?! Kun mies paremmin tienannut ja sovittu hänen ostavansa jonkun isomman ostoksen ja sitten vaimon rahoilla "eletty normaalielämää" (ruoat, vaatteet jne.), jääkö vaimo täysin nuolemaan näppejään eron sattuessa? Kaivetaanko kuitteja todella esiin avioliiton aikaisista irtaimiston tavaroista, mahdollisen eron sattuessa?!
Entä kun kyseessä autot, joita kaksi kpl ja jotka täysin eri arvoiset. Toisessa vielä lainarahoitus, lainanmaksajina molemmat (=kalliimpi auto, miehen nimissä). Toinen ns. kakkosauto, naisen nimissä. Molemmissa toinen osapuoli haltijana. Jääkö kalliimpi auto eron sattuessa automaattisesti miehelle hänen ollessa omistaja, vaikka nainen haltijana ja toisena maksajana (samansuuruiset erät mennyt koko laina-ajan molemmilta).
Järki-kommentteja kaivataan?!
Entä kun kyseessä autot, joita kaksi kpl ja jotka täysin eri arvoiset. Toisessa vielä lainarahoitus, lainanmaksajina molemmat (=kalliimpi auto, miehen nimissä). Toinen ns. kakkosauto, naisen nimissä. Molemmissa toinen osapuoli haltijana. Jääkö kalliimpi auto eron sattuessa automaattisesti miehelle hänen ollessa omistaja, vaikka nainen haltijana ja toisena maksajana (samansuuruiset erät mennyt koko laina-ajan molemmilta).
Järki-kommentteja kaivataan?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos ei ole avioehto sopimusta. Kaikki omaisuus menee 50-50% eli puoliksi.Tämä sanonta ett vaikka yksin ostat mutta yhdessä myydään,Yksinkertaisesti jos ei autoista päästä yht ymmärykseen mikä kuulu kellekin.Niin oikeruksessa se päätetään.Itse eronnut sovussa, mutta annan ilmaisen neuvon.Oikeusaputoimisto on se instansi joka auttaa. Niin jos tilanne on niin se on myös jossain tapauksissa ilmainen.Ps pitäkää puolialle.tev.tulev pressa.
Joo,nyt tullaan tosi vaikeaan kysymykkseen,jos on avioehto maalais järki sanoo että pitäisi olla näyttöä kummankin osapuolen ostoista yhdessä olon aikana.Se olikin erittäin mielenkiintoinen juttu.Mistä niitä kuitteja nyt löytyy.Kun sitä oltiin niin rakastuneita.Jos tähän löytyisi pieni vinki.kiitos
Irtaimistoon (eli normaaleihin huusholliin kuuluviin tavaroihin) käsittääkseni sovelletaan olettamaa, että ne ovat yhteisiä, hankittu yhdessä. Ettei joka jakkaraa tarvitse ruveta erikseen kuitella todistamaan.
Autot eivät kuulu irtaimistoon, kun ovat selvästi kalliimman luokan hankintoja. Eli haltijuus ei merkitse avioehdon vallitessa mitään, vain omistaminen. Mutta jos maksaminen puoliksi voidaan osoittaa, asia saattaa muuttua. Ehdotan kuitenkin, että etsit parempaa apua jostain oppineemmalta taholta kuin nettipalstoilta!
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin se kumpi voi osoittaa irtaimiston jonkun laitteen, huonekalun, arvoesineen tms. "omakseen" ... hänen se on. Kuitti ajaa hyvin sen "todisteen" asian. En ymmärrä miksi olet aikanaan suostunut moiseen järjestelyyn (mies ostaa kaiken, sinä elätätä perheen) jos olet kokenut sen epäoikeudenmukaiseksi?
Autojen osalta haltijuudella ei merkitystä kuten sulle kerrottiinkin, vaan kuka omistjaksi merkitty. Lainoissa sama kuvio, ja jos molemmat velkavastuullisina niin vastaatte lainasta puoliksi. Noh, jos tämä sääntö johtaa epäoikeudenmukaiseen tulemaan voidaan oikeudessa ositus kohtuullistaa vaikka teillä avioehto olisikin (mieluiten kohtuullastette keskenäisellä sopimuksella, eli ette tulkitse avioehtoa aivan kirjaimellisesti) ... ääriesimerkki olisi, että laina olisi sinun nimissäsi ja auto miehesi ...
Kommentoinpa tuota irtaimisto ja kuitti -asiaa. Ainakin täältä http://www.om.fi/17898.htm#Yhteisen_asunnon_ja_asuntoirtaimiston_suoja näyttäisi löytyvän päinvastaista tietoa, että irtaimistolla olisi jonkinlaista suojaa. Ajaako avioehto tämän ohi, sitä en tiedä, mutta ei viisaammilta (=lakimiehiltä) kysyvä tieltä eksy. Jos nimittäin on jo ahtaalla, eli vain toinen omistaa ja toinen maksaa päivittäiselatuksen, niin ainakin tässä vaiheessa kannattaa sitten pyrkiä tekemään voitavansa turvatakseen myös itseään.
Niin, siis tuo koskee AVIOLIITTOA ... nythän kyse siitä mitä tapahtuu kun sellainen PURETAAN (avioero).
Eli, avioliiton aikana toinen ei voi mielivaltaisesti myydä asuntoaan (joka yhteisenä kotina) tai irtaimistoa, vaikka kuinka olisi hänen omaisuuttaan ja avioehto olemassa.
Oikeastaan avioehtoahan ruvetaan soveltamaan vasta jos erotaan ... ja siinäkin merkittävin "vaikutus" on ettei tasinkoja makseta tai lasketa.
Muuten -- omistussuhde omaan omaisuuteensa kyllä säilyy, vaikka avioehtoa ei olisikaan ... mutta sen arvosta puolet joutuu maksamaan toiselle, siis tasinkoa.
Tulkinnan paikka on sitten siinä, milloin ko. ositus voidaan toteuttaa ... ositushetki kun periaatteessa on päivä jolloin avioeroa haettu (eka vaihe), mutta silloin avioliitto ei vielä ole päättynyt ... en tiedä voidaanko kodin osittaminen ja jako tehdä jo harkinta-ajan aikana jos toinen sitä vaatii (mutta toinen vastustaa).
//Tulkinnan paikka on sitten siinä, milloin ko. ositus voidaan toteuttaa ... ositushetki kun periaatteessa on päivä jolloin avioeroa haettu (eka vaihe), mutta silloin avioliitto ei vielä ole päättynyt ... en tiedä voidaanko kodin osittaminen ja jako tehdä jo harkinta-ajan aikana jos toinen sitä vaatii (mutta toinen vastustaa).//
Avioliiton ei tarvitse olla päättynyt, kun ositus toimitetaan. Ositus voidaan tehdä vaikka samana päivänä kuin ositusperuste on syntynyt eli avioerohakemus on ensi kerran käräjäoikeuteen jätetty.
Jos avioero raukeaa, ositus jää voimaan. Tällöin puolisoilla ei ole avio-oikeutta siihen omaisuuteen, mitä ovat osituksessa saaneet, eikä myöskään siihen, mitä osituksen jälkeen tavalla tai toisella saavat. Avio-oikeus voidaan kuitenkin palauttaa avioehdolla.