Puolitoista vuotta kärvistelyä exsän perään vaikka järki sanoi että älä enää.. nyt uskoi vihdoin sydänkin.
Katkaisin "ystävyytemme" vuoden alussa ja sen jälkeinen helpotus oli suuri. Jääköön haikailut tähän pisteeseen. Olotilani on 100% parempi. Olen niin tyytyväinen että löysin itsestäni voimaa irrottautua.
Katkaisin "ystävyytemme" vuoden alussa ja sen jälkeinen helpotus oli suuri. Jääköön haikailut tähän pisteeseen. Olotilani on 100% parempi. Olen niin tyytyväinen että löysin itsestäni voimaa irrottautua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
puolitoista vuotta on pitkä aika, mutta sydän ottaa oman aikansa. pidä pintasi :)
Nyt voit jatkaa elämääsi ja uusi alku on varmasti konkreettinen.
Mitä sitä menneitä haikailemaan, kun elämä on niin lyhyt, että pitää elää tätä päivää ja jos jotain miettii, niin tulevaa - ei mennyttä, se on jo elettyä aikaa.
Kaikki keskenjätetyt selvittämättömät suhteet kulkee mukanasi, vaikka leikkisit unohtaneesi. Ei unohdus pyhitä mitään. Voit pettää itseäsi 100% parannuksella, voit olla kuitenkin varma että edestäsi löydät kaiken, minkä käsittelemättömänä taaksesi jätit. Näin on ollut minulla ja jokaisella, jonka kanssa olen keskustellut. Voit tietysti olla poikkeus. Mutta, jos antaudut uuteen suhteeseen niin älä hämmästy, kun taaksejättämäsi ristiriidat katsoo sinua kasvoista kasvoihin uusissa kulisseissa.
Puhut totta! Väkisin unohtaminen ei auta mitään; tunteet todellakin pullahtavat jossakin vaiheessa esiin, usein kun aloittaa uuden suhteen.Toipuminen erosta vain pitkittyy kun yrittää käskeä itseään "ruotuun". Paras mitä voi tehdä, on antaa tunteiden tulla ja olla. Niitä kannattaa jopa houkutella esiin ( esim. lukemalla, kuuntelemalla musiikkia tai katsomalla elokuvia joissa käsitellään noita eroasioita ).