Niin. Parisuhteessa erittäin mustasukkaisen ja omistushaluisen miehen kanssa jolle nyt sitten olen raskaanakin.
Mies on työtön ja käyttää päihteitä päivittäin.
Itse käyn vakitöissä ja hyvä palkka, autot ym.
Muutin miehen kanssa yhteen viime vuonna ja mitä enemmän olemme yhdessä olleet sitä ahdistuneemmaksi olen tullut.
On halutessaan erittäin miellyttävä ja auttavainen, seksikin mitä ihaninta.
Nyt yhtäkkiä huomasin mikä asemani tässä parisuhteessa on.
Nyt kun alkuihastus ja huumaava rakastumisen tunne on haihtunut niin missä helvetissä elänkään?
Mies ei ole millään tavalla väkivaltainen(onneksi) mutta äärimmäisen stressaava.
Olen luopunut suurimmaksi osaksi yhteydenotoista ystäviini.
Maksan kaiken, hän ei tee edes päivisin mitään kotona vaan uusi työmaa odottaa minua töiden jälkeen.
Puhuttu on, ei muutosta. Ei halukkuutta työelämään hänen puoleltaan, jämähtänyt täysin elämään siivelläni. Siivoan, teen ruokaa ja yritän siinä sivussa olla hyvä vaimoke.
Nyt on alkanut ärsyttämään niin perkeleesti. Kaikki pitäisi mennä hänen ehdoillaan. Hän saa kaiken kuin tarjottimelta ja minä tyhmä olen niin kiltti että teen vielä hänen eteensä kaiken.
Nyt loppui. Jos jotakin saisin häneltäkin olisi vuorovaikutus erilainen.
Nyt alan katsomaan maha pystyssä itselleni asuntoa.
Vaivaa vain se, että minulla on tunteita häntä kohtaan vieläkin mutta uskon ettei mikään paremmaksi muutu.
Hän on mustasukkainen työkavereistakin mikä on mielestäni sairasta.
Kokemuksia naisilta/miehiltä jotka viimein ovat tajunneet mihin kätensä ovat pistäneet..
Mies on työtön ja käyttää päihteitä päivittäin.
Itse käyn vakitöissä ja hyvä palkka, autot ym.
Muutin miehen kanssa yhteen viime vuonna ja mitä enemmän olemme yhdessä olleet sitä ahdistuneemmaksi olen tullut.
On halutessaan erittäin miellyttävä ja auttavainen, seksikin mitä ihaninta.
Nyt yhtäkkiä huomasin mikä asemani tässä parisuhteessa on.
Nyt kun alkuihastus ja huumaava rakastumisen tunne on haihtunut niin missä helvetissä elänkään?
Mies ei ole millään tavalla väkivaltainen(onneksi) mutta äärimmäisen stressaava.
Olen luopunut suurimmaksi osaksi yhteydenotoista ystäviini.
Maksan kaiken, hän ei tee edes päivisin mitään kotona vaan uusi työmaa odottaa minua töiden jälkeen.
Puhuttu on, ei muutosta. Ei halukkuutta työelämään hänen puoleltaan, jämähtänyt täysin elämään siivelläni. Siivoan, teen ruokaa ja yritän siinä sivussa olla hyvä vaimoke.
Nyt on alkanut ärsyttämään niin perkeleesti. Kaikki pitäisi mennä hänen ehdoillaan. Hän saa kaiken kuin tarjottimelta ja minä tyhmä olen niin kiltti että teen vielä hänen eteensä kaiken.
Nyt loppui. Jos jotakin saisin häneltäkin olisi vuorovaikutus erilainen.
Nyt alan katsomaan maha pystyssä itselleni asuntoa.
Vaivaa vain se, että minulla on tunteita häntä kohtaan vieläkin mutta uskon ettei mikään paremmaksi muutu.
Hän on mustasukkainen työkavereistakin mikä on mielestäni sairasta.
Kokemuksia naisilta/miehiltä jotka viimein ovat tajunneet mihin kätensä ovat pistäneet..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elä jaksa enää.
Lapsen henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin mikään muu, ja se ei onnistu jos äiti on onneton.
Yksin pärjäät myös, ja hyvän miehen löydät aikanaan.
Haluaisin kovasti että olisit onnellisen lapsen onnellinen äiti. Lähde menemään, kyllä se mies yksinkin pärjää :)
teet sillä miehellä? Vaikuttaa tosi yksipuoliselta parisuhteelta. Ja sitten kun lapsi syntyy asiat pahenevat sata varmasti. Tuollainen mies ei muutu miksikään, jos muuttuu, niin pahemmaksi. Seksin takia ei kannata kenenkään kanssa olla. Se ei voi korvata niitä kaikkia muita huonoja puolia mitä joudut kestämään. Työmäärästi vain lisääntyy, kun lapsi syntyy. Asiat kärjistyvät. Jos olisin sinä en jäisi odottelemaan muutosta, jota ei koskaan tule. Pidä itsestäsi huolta, koska mies ei sinusta välitä, niin kuin huomaat jo. Eli järjestä oma elämäsi äläkä jää odottamaan lapsen syntymää.
Joo,tiedän että ei helppoo ole ja mies vaatii sua vielä takasin keinolla millä hyvänsä.Ite olin kolme vuotta samanlaisen kanssa ja erottiin vaikka kuinka monta kertaa ja yritettiin mukamas alusta.Henkisesti älyttömän kuluttavaa olla tuommosessa suhteessa..Nyt jälkeenpäin ihan hävettää,miten paljon suostuin kestämään,mutta se oli ennen se.Mutta ei se mies siitä mihinkään muutu.Helpompi on sulla ilman sitä.
Kiitos kommenteista:-)
Kun itse luin tekstiäni niin aika kamalalta vaikutti.
Mutta niin se oikeasti on. Eilen mies veti lärvit ja en puhunut hänelle yhtään mitään, enkä aamullakaan. Eilen yritti avata keskustelua mutta kuka känniläisen kanssa jaksaa vatkata?
Asun juuri tasan niin kauan hänen luonaan että saan asunnon.
Olen samaa mieltä ettei hyvä seksi ja satunnaiset passaukset riitä, täytyy tehdä elämäntaparemontti ja jos siihen ei ole valmis, ei ole valmis tähän parisuhteeseenkaan.
Eilen sanoi että tekee kaikkensa vuokseni ja rakastaa hirvittävästi.
No...ei kyllä tee kaikkeansa mutta varmasti rakastaa, ainakin sitä helppoa elämää minkä olen hänen eteensä tuonut.
Kiitos siskot, pää pystyssä eteenpäin!