kolmen lapsen isänä, joudun tyytymään kohtalooni. vimeisen lapsen jälkeen ei ole ollut tietoakaan seksistä, eikä paljon ennen sitäkään.
myös aiempien lasten syntymän aikoihin on ollut useamman kuukauden seksittömiä jaksoja, mutta tämä alkaa olla jo liikaa. muutenkin sen kymmenen vuoden aikana, mitä on seurusteltu, on ollut aika vaisua. kerran kuussa tai sinnepäin... harvoja taitaa olla ne kerrat, kun vaimoni olisi tehnyt aloitetta seksiin aiemminkaan.
nykyisin suukon antaa ehkä joskus, jos menen itse suutelemaan. mutta muuten meillä ei ole minkäänlaista kontaktia. jos joku halii, se olen minä. yleensä jos menen muuten lähentelemään, hän kiemurtelee pois tai estelee lähentelyn.
ja mitään ulkopuolista suhdetta ei kummallakaan ole. se on varma. vaimoni kotona lasten kanssa ja itse käyn töissä.
masentavaa, mutta muuten meillä menee hyvin ja ollaan paljon yhdessä. itseasiassa kaikinpuolin kaikki muut asiat on loistavasti.
Kaikki meillä on päällisin puolin kunnossa: talous, korkeakoulutukset, autot, omakotitalo, terveys, työpaikat, lapset. mutta joku mättää...
jos vain saisin, antaisin... vaikka jokapäivä.
viriilinä ihmisenä on pakko tyytyä oman käden tarjoamaan tyydytykseen.
-puutteessa-
Ilman seksiä jo vuoden! normaalia?
26
2844
Vastaukset
- ja -oikeus.
Tuskin olet ainoa tässä maailmassa. Lue vaikka tämän palstan aikaisempia kirjoituksia, on muitakin vastaavassa tilanteessa oleviä miehiä - ja myöskin naisia...
- mies_27
ajattelin vain että onkohan se normaalia, jo tässä iässä. voi olla kukapa sen tietää.
pari vuotta eteenpäin niin lakkaa varmaan seisomasta, eipähän tarvii sitten siitäkään huolehtia.
voi olla että kynnys käydä vieraissa laskee tätä vauhtia. mutta olen uskollista tyyppiä, että tyydytään toistaiseksi tähän. - suola!
mies_27 kirjoitti:
ajattelin vain että onkohan se normaalia, jo tässä iässä. voi olla kukapa sen tietää.
pari vuotta eteenpäin niin lakkaa varmaan seisomasta, eipähän tarvii sitten siitäkään huolehtia.
voi olla että kynnys käydä vieraissa laskee tätä vauhtia. mutta olen uskollista tyyppiä, että tyydytään toistaiseksi tähän.Varmaan teillä on useita syitä tuohon seksin toimimattomuuteen? On ihailtavaa että on uskollinen. Vuosi kuulostaa kyllä IHAN liian pitkältä ajalta ilman seksiä. En kyllä kehoita pettämäänkään heti ensimmäisenä, mutta selvittää asiat - menkää vaikka parisuhdeterapiaan jos muu ei auta! Kyllä seksi on ihmisen perustarve...
- Mies.
mies_27 kirjoitti:
ajattelin vain että onkohan se normaalia, jo tässä iässä. voi olla kukapa sen tietää.
pari vuotta eteenpäin niin lakkaa varmaan seisomasta, eipähän tarvii sitten siitäkään huolehtia.
voi olla että kynnys käydä vieraissa laskee tätä vauhtia. mutta olen uskollista tyyppiä, että tyydytään toistaiseksi tähän.tilanteenne on aika normaali ONGELMA, mutta tilanteena se ei ole ihan normaali.
Tuollainen tilanne jäytää pikku hiljaa enemmän ja enemmän lähes joka asiassa ja ajan kanssa alkaa vain etääntymään puolisosta.
Älä petä, sillä se pahentaa ja vaikeuttaa kaikkia asioita.
Sinuna aloittaisin kysymään itseltäsi, että kuinka suoraan uskaltaisit puhua asioista, kuinka suoraan uskallat puhua siitäkin, että vieras liha on alkanut vallata mieltäsi. Uskalla näyttää paha olosi, uskalla puhua pelkosi(vieraaseen sortumisestakin) ja ajatuksesi ulos.
Teillä on kaksi vaihtoehtoa, joko puhua tai olla puhumatta, kumpikaan ei ole helppoa, mutta puhuminen on se vähemmän paha ja ainoa rakentava vaihtoehto.
- Janne ja Essi
Ota rakastaja, niin ne useat muutkin tekevät vastaavassa tilanteessa. Jos muutoin menee hyvin, hae seksi hienovaraisesti muualta, niin et satuta perhettäsi.
Molemmat sukupuolet harrastavat tätä, kun kotona eivät saa.. - asdasda
Lapsethan on varsinainen parisuhteen syöpä, niiden tekemisen jälkeen ajankäyttösi, taloutesi ja sosiaaliset kuviosi ovat kuin tsunamin jäljiltä. Ja nainenkin luultavasti turvahtaa epäkiihoittavaksi mursuksi. Helli siinä sitten pikkuporvarillista idylliäsi.
No nyt saan varmaan läjän kakkaa niskaani kun menin möläyttämään totuuden. - mikään muu ei auta
Keskustele, keskustele, keskustele, vaimosi kanssa. Näytä tänne kirjoittamasi teksti hänelle. Ehkä hän "herää", ehkä te molemmat heräätte käsittelemään parisuhteenne ongelmia ennenkuin joudutte eron partaalle. Ilman seksiä ei voi kukaan olla, se kuuluu oleellisena osana parisuhteeseen miehen ja naisen välillä. Rohkeasti vain puhumaan, mitä siinä voi menettää.
- minä vaan
Näin neljäkymppisen vaimon näkökannasta kerron oman tarinani ja voin sanoa että ymmärrän
sinua ja omaa aviomiestäni paremmin kaiken kokemani jälkeen.
Avioliitto vuosia takana 20 ,lapsia kaksi,koira, talo ,auto ,siis kaikki tarvittava.
Mutta haluttomuuteni meinasi tuhota kaiken tuon,
meilläkin kävi niin ettei minua kaiken sen arki
"pyörityksen" keskellä enään huvittanut seksi ja
torjuin mieheni monena iltana kaikenlaisiin tekosyihin vedoten lähemmäs vuoden ajan.
Kunnes viime keväänä huomasin muutoksen miehessäni ja aloin ihmettelemään ja ottamaan selvää mikä
vaivaa, sain selville että mieheni oli tavannut
työ illan vietossa naisen (eri paikkakunnalta )
ja olivat pitäneet yhteyttä teksti -ja sähköpostiviestein noin 1 kk. ajan.
Onneksi mitään vakavampaa ei kerinnyt tapahtua, mutta jos en olisi tajunnut mieheni muutosta
heti , varmasti asiat olisivat johtaneet vakavampaan pettämiseen.
Kun selvitimme yhdessä asiaa ja kysyin miksi
kiinnostui tästä naisesta, hän sanoi että oli tunne etten enään ollut kiinnostunut hänestä kun aina torjuin hänet ja hänen tekemisiään ja että
hän tarvitsee parisuhteessa seksiä. Silloin tajusin että vikaa on myös minussa, vaikkakaan ikinä en tule anteeksi antamaan sitä että mieheni loukkasi minua pitäessään yhteyttä tähän "toiseen".
Tästä alkoi kuitenkin meidän parisuhteen selviytymistarina,
ja toisaalta olen onnellinen että tämä " herätys"
tapahtui, sillä nyt olemme läpikäyneet
20 vuoden aikaiset tapahtumat,patoutumat sekä
toiveet läpi perinpohjaisesti. Kiitos sähköpostin
joka helpotti ajatuksen vaihtoa koska oli helpompaa purkaa asioita paperille.
Kävimme mieheni kanssa läpi kaiken ja nyt tuntuu
kuin olisimme rakastuneet toisiimme uudelleen, olemme ottaneet "irtiottoja" lähtemällä viikonloppu matkoille, käymme nykyään elokuvissa, syömässä ulkona useammin kuin viimeiseen 10 vuoteen ja seksi elämämme kukoistaa taas, siihen on löydetty ihan uusia "juttuja" ja haluttomuudesta ei ole tietoakaan.
En ohjaa sinua missään nimessä toimimaan kuten mieheni, mutta ennenkuin on liian myöhäistä,
keskustelkaa asiat, kirjoita vaimollesi sähköposti
tai kirje, kerro tunteesi ja toivomuksesi.
Ei asiat parane itsestään, vaan niihin pitää
tarttua. Vaimosi ei välttämättä näe asiaa
ja siksi sinun on tehtävä aloite.
- osaa.
Tosi surullista lukee näitä juttuja...menee vaan ihanan kiihkeet miehet haaskuun tällästen pihtareiden kans. Ei oo ihme jos sit tulee eroja tai petetään ja sit nää muijjat vielä poraa et mikse jätti/petti! No, ei voi muuta ku toivoo et itse kukin löytäs joku päivä sen kumppanin jonka kans ne halut ois suunnilleen yhteneväiset.
Ite kyllästyin parissa kk.ssa miehen haluttomuuteen kun kuitenki sitä mielellään haluis vaik joka päivä, tai vähintään joka toinen... - äitivaimonainen
Mä olen naisena ollut/olen tilanteessa, josta kerrot. Tosin seksiä on kyllä nyt ollut, mutta siitä syystä, että olen lopettanut "pihtaamisen"...en kuitenkaan nauti jutusta juurikaan. Ei se kamalaakaan ole, mutta on vain joku juttu, joka hoidetaan.
Olen miettinyt omaa suhtautumistani ja tunneskaalaani kovasti. Vastausta en ole osannut löytää haluttomuuteeni tai aloitteettomuuteeni. Mies on ihan hyvä ja kiva ja mukava.
Mutta kai suurin syy on "vuosien harjoittelemattomuus" - lapset ja virittäytyminen vanhemmuuteen...;)
Ei vais. Suurin syy on halujen ja toiveiden kohtaamattomuus. Olemme keskustelleet aiheesta ihan pohjamutia myöten ja nyt olemme tilanteessa, jossa mieheni pelkää mokaavansa joka kerran. Koska olen ollut "työstökapulana" vuosia, on hänen vaikea yrittää uutta...ja mulle ei enää tuo vanha malli "kelpaisi".
No, yritän ja koetan virittäytyä harjoitteluun, mutta kuitenkin huomaan miettiväni, onkohan nämä ajat kuitenkaa kannattavia...?
Järki sanoo, että ovat ne. Kaikki voi vielä muuttua vallan toimivaksi. Ja sit toisaalta ei.
Mutta perheen ja elämän vuoksi yritän "jaksaa". Ja yritän tehdä itsekin!
Tiedän senkin, ettei "mies välttämättä vaihtamalla parane;)"...ja en minäkään välttämättä muutu yhtään sen kummallisemmaksi.
Kuitenkin...*huoaks*- FunToy
Meilläkin on kaksi lasta ja avioliitto tuntuu menevän muutenkin hyvin, mutta toisinaan minuakin rassaa se, että vaimo ei halua. Etsin syitä lähinnä itsestäni, luonteestani ja ulkonäöstäni. Huomioin vaimoani päivittäin kohteliaisuuksin, valmistamalla aamiaisen ja tekemällä oman osani kotitöistä ja lastenhoidosta, mutta en saa kaipaamaani vastakaikua. Annan vaimolleni myös omaa aikaa ja tilaa harrastuksia ja kavereita varten, mutta minusta tuntuu, että teen silti kaiken väärin. Kertokaa nyt onko teillä naisilla vain niitä haluttomuuden / väsymyksen vaiheita vai mistä on kysymys ?
- aitivaimonainen
FunToy kirjoitti:
Meilläkin on kaksi lasta ja avioliitto tuntuu menevän muutenkin hyvin, mutta toisinaan minuakin rassaa se, että vaimo ei halua. Etsin syitä lähinnä itsestäni, luonteestani ja ulkonäöstäni. Huomioin vaimoani päivittäin kohteliaisuuksin, valmistamalla aamiaisen ja tekemällä oman osani kotitöistä ja lastenhoidosta, mutta en saa kaipaamaani vastakaikua. Annan vaimolleni myös omaa aikaa ja tilaa harrastuksia ja kavereita varten, mutta minusta tuntuu, että teen silti kaiken väärin. Kertokaa nyt onko teillä naisilla vain niitä haluttomuuden / väsymyksen vaiheita vai mistä on kysymys ?
Ongelma mulla ainakin on se, etten täysin itsekään tiedä tilanteen ajautumista tähän.
Kun kaiken pitäis olla ihan kunnossa=(
Aikuisenahan tiedän, että aika tekee tekosiaan ja parisuhteelle tarttis vaan antaa tilaa ja työstää sitä, vaikka ei aina niin kivaa tuntuiskaan olevan. Mun mieheni yrittää ja rakastaa ja ymmärtääkin mun tilannettani niin hyvin kuin pystyy...
Ja meillä kun riitojakin tulee lähes vain ihan pikkujutuista - ei mitään maalimaa mullistavia kammottavuuksia oo. Tai on meillä tilanteeseen lisäsyvyyttä tuonut se, että arki lepää aikatavalla täällä kotipuolessa mun harteillani - mies ei saa kovasti irti töiden jälkeen. Mutta en ole ylityöllistetty, vaiks joskus siltäkin tuntuu.
Voi tämä olla kyllästymistä, jotakin haikailua tunteeseen, joka oli joskus ja joka nyt on mennyttä. Tarkotan sitä kutitusta mahanpohjassa, ihastumista rakastumisen hekumaa..., jota ei tietenkään voi enää ollakaan, vaikka ehkä kyllä jotakin suurempaa on tavallaan saanutkin . Mutta joka tuntuu kovin arkiselta.
Olen ajatellut, olenkohan ihan kakaraksi tullut. En osaa elää elämää siten, kuin sitä tulisi elää.
En osaa ymmärtää sitä aarretta, joka mulla on.
Tiedän kaiken tämän ja kuitenkin en osaa enää rakastaa siten, kuin olisi oikein...
Eli ohjetta en osaa antaa, mutta lue tämä siten, että vaimosi päässä saatta olla ihan suuri kysymys oman itsensä tunnistamisesta..., ei vaan osaa sitä ulos tuottaa, tai edes itse työstääkään.
Tästä vois kyllä jatkaa loputtomiin...:)
- 2 lapsen isä
Joo-o. Kuulostaa niin tutulta, että ihan kuin olisin itse kirjoittanut..
Tässä ajatelmia aiheesta:
Naisen maailma, on kuin pyramidi, jonka huipulla on seksuaalisuus. Vähän maslowin tarvehierarkiaa mukaillen, perusturvallisuus, toimeentulo jne täytyy olla kunnossa, ennen kuin nainen voi haluta seksiä.
Miehellä asia on päinvastoin. Pyramidi seisoo kärjellään. Jos ei ole seksiä, niin elämä alkaa mennä rytisten päin seinää. Tai siltä se ainakin tuntuu. On kiukkuinen, mikään ei kiinnosta, hälläväli asenne leviää.
Nykyajan lapsiperheessä kaikki työt täytyisi jakaa niin, ettei naisen kuorma kasva liian raskaaksi. Nainen on yleensä se, joka päättää ostoksista, mitä ruokaa, milloin siivotaan ja milloin pyykätään. Naisen vastuulla on myös lapsenkasvatus. Jos vaimo on kotona, niin silloin tämä asia vain korostuu. Sinulla on silloin kaksi työtä: leipätyö ja kotityöt. Jos harrastat,niin vaimon pitää päästä harrastamaan myös ja harrastusten lisäksi pitää olla myös omaa aikaa, jona vaimo saa tehdä ihan mitä huvittaa, poissa kotoa.
Jos olet saanut edellämainitut asiat kuntoon, voit alkaa odottelemaan naisen libidon heräämistä.
Itse olen yrittänyt toimia suurin piirtein näin ja pikkujouluissa vaimo retkahti kiihkeään tekstarisuhteeseen työkaverinsa kanssa.
Meidänkin seksielämä sai tästä kunnon potkun ja sitä riittikin sitten ihanat 1,5 viikkoa, kunnes sain tietää asiasta.. Arvaa vain tunsinko oloni hieman korvikkeeksi.. Nostin asiasta riidan ja sovittiin jne. kuukauden päästä sain tietää, että ei se mitään ollut loppunut, peli vain jatkui selkäni takana. Tosin, nyt meidän seksielämä on ihan nollassa. Ja minä olen mulkku, painostaja ja sairaalloisen mustasukkainen. No miksiköhän?
Päätin lopettaa yrittämisen ja sanoin sen myös vaimolle. jos haluaa jatkaa,niin ihan sama. Minä voin elää ilman häntäkin ja jatkaa viikonloppuisänä. Jos se on niin vaikea sitoutua toiseen koko sydämestään, niin ei ole pakko, saa lähteä,ovi on auki. Vasta tämän asian tajuttuani, olen alkanut nukkumaan taas yöni rauhassa. Toista ei voi pakottaa mihinkään, eikä toista voi pyytää rakastumaan. Yrittäköön sen työkaverinsa kanssa uusioperheessä, jos se kerran houkuttaa.
Ei voi muuta kuin todeta, että nykyajan naisille ei riitä mikään.- äitivaimonainen
Mulla ei ole ollut suhdetta kehenkään avioitumiseni jälkeen, ja yhdessä ollaan oltu jo 20vee. Eli tämä erotuksena tilanteeseesi verrattuna omaani...
Mieheni taitaa olla kaltaisesi hyvä mies, jonka kanssa elämä suijuisi hienosti.
Mutta sanoisin, että kyse ei kuitenkaan taida vaimosi kohdalla olla se, etteikö mikään riitä.
Mä olen yrittänyt miettiä sitä, miksi liittoni ei tunnu hyvältä ja en syitä keksi. Tai irrallisia yksityiskohtia kyllä, mutta isoa syytä rakkaudettomuuteeni en.
Mutta aidan takana ei ruoho ole aina välttämättä vihreämpää...joku muu on syynä. Mikä sitten, voivoi, kun sen joku kertois.
Kun vois itseään käskyttää. Tulisi aikuisen oikeesti tietää ja luottaa siihen, että vielä olis jotakin parannettavaa, että oma itse vois paremmin tässä ...
Itseltäni kysyn, haluanko elämäni viimeisenä päivänä ajatella, että elämä oli ihan ookoo, vai haluanki voida vastata, että elämäni oli "täysi"...??? Tässä kai se suuri kyssäri onkin... - FunToy
äitivaimonainen kirjoitti:
Mulla ei ole ollut suhdetta kehenkään avioitumiseni jälkeen, ja yhdessä ollaan oltu jo 20vee. Eli tämä erotuksena tilanteeseesi verrattuna omaani...
Mieheni taitaa olla kaltaisesi hyvä mies, jonka kanssa elämä suijuisi hienosti.
Mutta sanoisin, että kyse ei kuitenkaan taida vaimosi kohdalla olla se, etteikö mikään riitä.
Mä olen yrittänyt miettiä sitä, miksi liittoni ei tunnu hyvältä ja en syitä keksi. Tai irrallisia yksityiskohtia kyllä, mutta isoa syytä rakkaudettomuuteeni en.
Mutta aidan takana ei ruoho ole aina välttämättä vihreämpää...joku muu on syynä. Mikä sitten, voivoi, kun sen joku kertois.
Kun vois itseään käskyttää. Tulisi aikuisen oikeesti tietää ja luottaa siihen, että vielä olis jotakin parannettavaa, että oma itse vois paremmin tässä ...
Itseltäni kysyn, haluanko elämäni viimeisenä päivänä ajatella, että elämä oli ihan ookoo, vai haluanki voida vastata, että elämäni oli "täysi"...??? Tässä kai se suuri kyssäri onkin...Olen harkinnut vaihtaa työpaikkaa vientitehtäviin ja ajatellut, jos sen tuoma etäisyys toisi takaisin sen vanhan kaipauksen tunteen, kun en olisi niin arkinen ja jokapäiväisessä elämässä aina mukana. Mahtaisiko se yhtään auttaa suhdettamme ? Toisaalta en olisi myöskään auttamassa kotitöissä ja lasten kanssa, joten arki jäisi hänelle hoidettavaksi. Olen miettinyt keinoja, joilla saisin vaimoni rakastumaan minuun uudestaan, mutta en miehenaivoillani osaa kai ajatella oikein. Mikä saisi naisen rakastumaan uudestaan mieheensä ?
- äitivaimonainen
FunToy kirjoitti:
Olen harkinnut vaihtaa työpaikkaa vientitehtäviin ja ajatellut, jos sen tuoma etäisyys toisi takaisin sen vanhan kaipauksen tunteen, kun en olisi niin arkinen ja jokapäiväisessä elämässä aina mukana. Mahtaisiko se yhtään auttaa suhdettamme ? Toisaalta en olisi myöskään auttamassa kotitöissä ja lasten kanssa, joten arki jäisi hänelle hoidettavaksi. Olen miettinyt keinoja, joilla saisin vaimoni rakastumaan minuun uudestaan, mutta en miehenaivoillani osaa kai ajatella oikein. Mikä saisi naisen rakastumaan uudestaan mieheensä ?
Tuo voisi olla ratkaisu...tai pahimmassa tapauksessa ei:(
Kuitenkin ajattelen, että jos poissaollessasi kaikki hommat eivät jäisi vaimollesi ja jokin teille sopiva kommunikointikeino olisi näillä poissaolon hetkillä olemassa, voisi se tuoda mukanaan kipinää.
Hommista sen verran, että jos pitäisit huolta paikallaollessasi joistakin sovituista "sun hommista" ja uttaisit silloin samalla tavalla, kuin nytkin tunnut tekevän...ei vaimosi varmasti ihan yksin arkitaakan alle jäisi - paitsi tietysti huonoina hetkinä, mutta niitä on kaikilla joskus. Sopisitte näistä...!
Sitten tuosta kommunikoinnista yks esimerkki, muitakin on...! Mä olen joskus odottanut esim mieheltäni jotakin sellasta hölmöilyä..., esim hölmö/ lämmin/ "kiltinkiihottava" tekstari...! Tyhmää kai, mutta jotenkin tuollainen "rakkaudentunnustus" kesken arkihälinän tuntuisi kivalta. Ja varsinkin, kun ei näe, vielä enemmän. Niihin voisi luoda koodiston, kaikesta sellasesta, jonka vaan te tiedätte=)
Tai jotakin.
Mutta voi, kun voisin antaa sulle jonkun avaimen tilanteeseen - samalla voisin löytää sen itsellenikin.
Miksi ihmeessä pää voi olla tällainen vekotin, joka ei ymmärrä omaa parastaan? Miksi sydän ei vois toimia edes hitusen järjenkin opastuksella?
Miks arkijärki ja tunnejärki eivät voi olla samalla janalla, vieräkkäin?
Mutta sanon sulle, että taidat olla Mies! :)
*halii ja antaa voimia...yrittää niitä samalla itselleenkin etsiä;) * - FunToy
äitivaimonainen kirjoitti:
Tuo voisi olla ratkaisu...tai pahimmassa tapauksessa ei:(
Kuitenkin ajattelen, että jos poissaollessasi kaikki hommat eivät jäisi vaimollesi ja jokin teille sopiva kommunikointikeino olisi näillä poissaolon hetkillä olemassa, voisi se tuoda mukanaan kipinää.
Hommista sen verran, että jos pitäisit huolta paikallaollessasi joistakin sovituista "sun hommista" ja uttaisit silloin samalla tavalla, kuin nytkin tunnut tekevän...ei vaimosi varmasti ihan yksin arkitaakan alle jäisi - paitsi tietysti huonoina hetkinä, mutta niitä on kaikilla joskus. Sopisitte näistä...!
Sitten tuosta kommunikoinnista yks esimerkki, muitakin on...! Mä olen joskus odottanut esim mieheltäni jotakin sellasta hölmöilyä..., esim hölmö/ lämmin/ "kiltinkiihottava" tekstari...! Tyhmää kai, mutta jotenkin tuollainen "rakkaudentunnustus" kesken arkihälinän tuntuisi kivalta. Ja varsinkin, kun ei näe, vielä enemmän. Niihin voisi luoda koodiston, kaikesta sellasesta, jonka vaan te tiedätte=)
Tai jotakin.
Mutta voi, kun voisin antaa sulle jonkun avaimen tilanteeseen - samalla voisin löytää sen itsellenikin.
Miksi ihmeessä pää voi olla tällainen vekotin, joka ei ymmärrä omaa parastaan? Miksi sydän ei vois toimia edes hitusen järjenkin opastuksella?
Miks arkijärki ja tunnejärki eivät voi olla samalla janalla, vieräkkäin?
Mutta sanon sulle, että taidat olla Mies! :)
*halii ja antaa voimia...yrittää niitä samalla itselleenkin etsiä;) *Mutta sanon sulle, että taidat olla Mies! :)
*halii ja antaa voimia...yrittää niitä samalla itselleenkin etsiä;) *
Nämä edellä olevat kommenttisi lämmittivät tosi paljon ja antoivat lisää voimia mulle tähän tilanteeseen. Hassua, että sanoit niistä hölmöistä/lämpimistä/"kiltinkiihottavista" tekstareista. Laitoin nimittäin juuri sähköpostilla viestiä vaimolleni töihin, mutta ei ajanpuutteen vuoksi ehtinyt vastata.
Kyllä se viesti omalta kullalta kesken arjen / työn tuntuisikin mukavalta.
Sullakin tuntuu asenne olevan sellainen ratkaisua hakeva, joten toivon, voin jopa uskoa, että löydät ratkaisun omaan tilanteeseesi. Minusta olisi kamalaa, jos en saisi tätä asiaa tavalla tai toisella ratkaistua, sillä haluan nauttia elämästä ja vanhentua rakkaani kanssa. - äitivaimonainen
FunToy kirjoitti:
Mutta sanon sulle, että taidat olla Mies! :)
*halii ja antaa voimia...yrittää niitä samalla itselleenkin etsiä;) *
Nämä edellä olevat kommenttisi lämmittivät tosi paljon ja antoivat lisää voimia mulle tähän tilanteeseen. Hassua, että sanoit niistä hölmöistä/lämpimistä/"kiltinkiihottavista" tekstareista. Laitoin nimittäin juuri sähköpostilla viestiä vaimolleni töihin, mutta ei ajanpuutteen vuoksi ehtinyt vastata.
Kyllä se viesti omalta kullalta kesken arjen / työn tuntuisikin mukavalta.
Sullakin tuntuu asenne olevan sellainen ratkaisua hakeva, joten toivon, voin jopa uskoa, että löydät ratkaisun omaan tilanteeseesi. Minusta olisi kamalaa, jos en saisi tätä asiaa tavalla tai toisella ratkaistua, sillä haluan nauttia elämästä ja vanhentua rakkaani kanssa.Kiitos itsellesi noista sanoista, joilla uskot mun löytävän ratkaisun...=)
Ja tuo *hi*- juttu tuossa otsakkeessa oli vaan tuo "viesti-osaston" osuvuus...:)
Mäkin toivon löytäväni itseni yhdessä mieheni kanssa sit joskus HD:n selästä ja kännykät suljettuina ajelemassa jonnekin, ilman kiirettä ja ajatuksia lapsista ja näistä "suruajoista".
Tai ainaki jostakin kaukana hälinästä, ihan vaan kahdestaan ja tuntuis silloin hyvältä olla siinä yhessä.
Töitä on tehtävä ja tulos ei ole taattu, mutta noin ruusuisia toivon...kuitenki!
Sullekkin toivon sydämestäni samaa!!!
*hali* - FunToy
äitivaimonainen kirjoitti:
Kiitos itsellesi noista sanoista, joilla uskot mun löytävän ratkaisun...=)
Ja tuo *hi*- juttu tuossa otsakkeessa oli vaan tuo "viesti-osaston" osuvuus...:)
Mäkin toivon löytäväni itseni yhdessä mieheni kanssa sit joskus HD:n selästä ja kännykät suljettuina ajelemassa jonnekin, ilman kiirettä ja ajatuksia lapsista ja näistä "suruajoista".
Tai ainaki jostakin kaukana hälinästä, ihan vaan kahdestaan ja tuntuis silloin hyvältä olla siinä yhessä.
Töitä on tehtävä ja tulos ei ole taattu, mutta noin ruusuisia toivon...kuitenki!
Sullekkin toivon sydämestäni samaa!!!
*hali*Laita viestiä tänne joskus siitä miten asiat ovat edenneet. Lopetan tältä päivältä aiheesta keskustelun ja menen kotiin tekemään töitä sen suhteen parantamiseksi. Vastaan, jos vielä laitat viestiä tänne palstalle nimimerkilläsi joskus.
- Repe47
FunToy kirjoitti:
Laita viestiä tänne joskus siitä miten asiat ovat edenneet. Lopetan tältä päivältä aiheesta keskustelun ja menen kotiin tekemään töitä sen suhteen parantamiseksi. Vastaan, jos vielä laitat viestiä tänne palstalle nimimerkilläsi joskus.
En ole saanut varmaan kymmeneen vuoteen, mutta johan tässä on ikääkin kertynyt. Eikä tuo muorikaan enää niin kummonen ole.
Kyllähän nuorena vielä pitäisi olla mahdollisuus seksiin, kun vielä peli toimii. - Suolaa ja pippuria
"Naisen maailma, on kuin pyramidi, jonka huipulla on seksuaalisuus. Vähän maslowin tarvehierarkiaa mukaillen, perusturvallisuus, toimeentulo jne täytyy olla kunnossa, ennen kuin nainen voi haluta seksiä."
Ei pidä ainakaan minulla paikkansa. Seksi on mukavaa ja nautinnollista ja varsinkin jos menee vähän huonommin etsin kyllä varmasti tyydytystä mieheni seurassa vällyjen välissä. Ollaan joskus "sovittu" että kumpikaan ei pihtaa ilman pakottavaa syytä. Toimii. Eli ei yli viikon seksitaukoja ellei ole sairas tai työmatkalla.
"Nykyajan lapsiperheessä kaikki työt täytyisi jakaa niin, ettei naisen kuorma kasva liian raskaaksi."
Ei tuokaan ole totta. Minä hoidan kodin, koska mieheni siivoaa vähän "sinne päin" ja teen huomattavan paljon parempaa ja ravitsevampaa ruokaa kuin hän. Mies tekee miesten työt ja auttaa jos on tarvis. Tietty vie taloutta syömään ulos ynnä muuta mukavaa, niin saadaan piristystä ja jännitystä arkeen. Autotallin saa hoitaa itse.
"Jos harrastat,niin vaimon pitää päästä harrastamaan myös ja harrastusten lisäksi pitää olla myös omaa aikaa, jona vaimo saa tehdä ihan mitä huvittaa, poissa kotoa."
Molemmat harrastaa, mutta siinä se oma aika sitten melkein onkin. Yritetään kyllä käydä välillä ulkona keskenään tai erikseen. Toinen jää hoitaan lapsia ja toinen menee vaikka kaljalle. Aika tasapuolisesti tuokin menee, käydään varmaan omilla iltamenoilla viikonloppuna ehkä kerran kuussa tai parissa molemmat. Perheen kanssa useammin, vaikka syömässä, ja kerran kuussa lapset on suorastaan "pakko" viedä toiseen mummolaan kun mummot tahtovat. Saadaan sitten oma lauantai-ilta. Ja yleensä nähdään kavereita. Syödään ja otetaan viiniä, käydään ehkä vähän ulkona.
Miksi siitä parisuhteesta on pakko tehdä niin hankalaa? Eikö sitä voi vaan tyytyä siihen mitä on? Jos mies tahtoo lenkille tai Jorman kanssa kaljalle niin miten se on minulta pois tai päinvastoin? Kuitenkin molemmat käydään töissä ja ollaan ihan kunnollisia enimmäkseen. :=) - sika
ainakaan ei mikaan riittanyt.
Nykyinen on muualta ja vaikka hommaa on niin ei homma ainakaan siihen kaadu etteiko lakanoiden laulattaminen kiinnosta. Se on vaan niin etta suomalainen nainen VAATII etta hanta pitaa kohdella kuin prinsessaa yhden mokoman panon takia. Ihan kuin mies ei olisi vasynyt tyopaivan jalkeen? No joo eipa enaa ole moinen ongelma huolena. 6 vuotta jaksoin odottaa, mutta sitten meni hermot ja otin eron. Lapsia on ikava... - mutta
...tuntuu ettei nykyajan miehille mikään riitä. Itse sitouduin suhteeseeni 110%:sesti eikä se riittänyt, mies petti ja sai lähteä, jäin itse kahden pienen lapsen kanssa...
- pepe
kauanko sitä sitten pitää odottaa? vuodenko? vai?
- joopajaapa
Minä en itse ymmärrä sitä, että edes kumppanille ei suoda tyydytystä. Mielestäni seksiä tulee harrastaa säännöllisesti, vaikkei itseä aina huvittaisikaan. Omasta mielestäni myöskään raskaus tai synnytys ei ole syy seksin harrastamattomuudelle. Onhan sitä suu ja kädet keksitty, vaikka paikat olisivatkin kipeinä synnytyksestä.
Kuitenkin toivon itsesi ja perheesi puolesta, että pyrit ratkaisemaan tilanteen jotenkin muuten kuin pettämällä. Ilmeisesti olet itsekin tajunnut, ettei se ratkaisisi mitään. Yritä puhua vaimosi kanssa. Kerro omista tunteistasi, ÄLÄ syytä häntä. Kysy, mikä on syynä sille, ettei hän halua seksiä. Voisiko olla niin, että hän on alanut nähdä itsensä pelkkänä äitinä, ei niinkään vaimona ja rakastajattarena. Käsittääkseni noin voi käydä helposti, varsinkin jos hän on kaikki päivät kotona lasten kanssa. Varatkaa yhteistä aikaa, ja helli sinä häntä paljon tietoisesti. Älä ajattele niin, että "enpä helli minäkään, jos ei tuokaan". Jos sinä osoitat hänelle pyyteetöntä rakkautta, ehkä hänkin vielä tahtoo tehdä saman sinulle.
Tärkein neuvoni on, että puhukaa keskenänne. Toisia syyttelemättä. Tai voithan ensin vaikka kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot tuntemuksistasi. Voimia sinne! - make
sama homma!
mut oli melkeen 2v ilman yhdyntää. Tyydytettiin toisemme jonkin veran mut se jokin puuttui..
ihmettelin ja yritin puhua ja katkeroiduin.
selvisi että hänet on raiskattu 2 kertaa nuoruudessa.
nyt kun tiedän tämän niin käsittelen ihan toisella tavalla ja pikkuhiljaa on seksielämä herännyt...
varsinkin tuoreissa parisuhteissa jossa on ollut ongelmia seksin kanssa.. tätäkin vaihoehtoa/syytä on syytä pohtia
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383829Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362964Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81865Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51598Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41079- 71934
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38864- 44774
- 65741
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22718