Tulipa mieleeni tässä kysyä, miten te muut vieraskieliseen rakastuneet olette selvinneet tilanteesta? Oletteko selvinneet ilman ongelmia vai törmänneet esim. ulkopuolisuuden tunteisiin vieraskielisten kavereiden seurassa, perhettä tavatessa, erilaiseen huumoriin, pieneen kiusantekoon jopa kielipolitiikan suhteen?
Itsellä nyt ei mikään poikkeava tilanne ole, onhan Suomessa paljon suomenkielisen ja ruotsinkielisen välisiä suhteita, mutta itselle tämä on ensimmäinen kerta ja vaikka ruotsinkielinen poikaystäväni on aivan ihana ja hänen perheensä ja ystävänsä kilttejä ja tähän asti olemme voineet ihan hyvin kommunikoida molemmilla kielillä ja huumoria löytyy ja paljon yhteistä muutenkin, niin silti tunnen ahdistusta ja pelkoa esim. jos olemme menossa isolla kaveriporukalla johonkin. Ymmärrän kyllä ruotsia täysin ja puhunkin suht hyvin mutta silti on hyvin vaikea osallistua keskusteluun ja kun aikansa on hiljaa, niin ei jaksa edes kuunnella mitä muut puhuvat. Ja kohta olo on hyvin ulkopuolinen ja surkea... On hyvin hankalaa olla ainoa suomenkielinen ruotsinkielisessä porukassa, tunnen jopa että en saisi puhua omaa kieltäni koska muut puhuvat ruotsia. No, itsestähän se tietysti on kiinni, ja reippaasti pitäisi yrittää puhua vaikka menisi vähän väärin, mutta ei se vain ole niin helppoa ja mitä enemmän niitä tilanteita pelkää, sitä helpommin niistä sitten vain jättäytyy pois... :/
Kertokaa kokemuksianne, miten olette päässeet näistä asioista yli, koska mua odottaisi ihana elämä ihanan miehen kanssa enkä halua että suhde mihinkään kieliasioihin kompastuu.
Itsellä nyt ei mikään poikkeava tilanne ole, onhan Suomessa paljon suomenkielisen ja ruotsinkielisen välisiä suhteita, mutta itselle tämä on ensimmäinen kerta ja vaikka ruotsinkielinen poikaystäväni on aivan ihana ja hänen perheensä ja ystävänsä kilttejä ja tähän asti olemme voineet ihan hyvin kommunikoida molemmilla kielillä ja huumoria löytyy ja paljon yhteistä muutenkin, niin silti tunnen ahdistusta ja pelkoa esim. jos olemme menossa isolla kaveriporukalla johonkin. Ymmärrän kyllä ruotsia täysin ja puhunkin suht hyvin mutta silti on hyvin vaikea osallistua keskusteluun ja kun aikansa on hiljaa, niin ei jaksa edes kuunnella mitä muut puhuvat. Ja kohta olo on hyvin ulkopuolinen ja surkea... On hyvin hankalaa olla ainoa suomenkielinen ruotsinkielisessä porukassa, tunnen jopa että en saisi puhua omaa kieltäni koska muut puhuvat ruotsia. No, itsestähän se tietysti on kiinni, ja reippaasti pitäisi yrittää puhua vaikka menisi vähän väärin, mutta ei se vain ole niin helppoa ja mitä enemmän niitä tilanteita pelkää, sitä helpommin niistä sitten vain jättäytyy pois... :/
Kertokaa kokemuksianne, miten olette päässeet näistä asioista yli, koska mua odottaisi ihana elämä ihanan miehen kanssa enkä halua että suhde mihinkään kieliasioihin kompastuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voin sano, että kaikkeen tottuu, jopa vieraalla kielellä puhumiseen. : )
Kun et jää yksin pelkoinesi tai anna niille periksi, vaan pysyt sinnikkäästi avoimena ja uteliaana ja aktiivisena, niin kyllä se kohta jo helpottaa.
Ne muunkielisetkin tietää tasan miltä susta tuntuu ja tekevät varmaan kaikkensa, että olosi olis mukava heidänkin seurassaan.
Omalla aktiivisuudellasi sä lunastat sen paikkasi poikakaverisi ystäväpiirissäkin, ihan samoin kuin poikakaverisikin joutuu tekemään sun ystäväpiirisi suhteen. Kieli on kuitenkin vain osa kokonaisuutta.
Ja jos oikein ahistaa, niin puhu tuntemuksistasi poikakaverillesi, hän on sun paras kamu ja tukija. Aloita aina sanomalla, että sun pitää nyt vaan saada puhua pelostakin, joten hän tietää kuunnella eikä ota sun ahdistustasi syyllistyksenä tms. Yhdessä te kyllä selviätte.
Onnea!
Suomenruotsalaiset osaavat puhua suomea varsin hyvin ja kokemukseni mukaan vaihtavat herkästi suomen kieleen, jos porukassa on joku, joka ei kunnolla ruotsin kieltä hallitse. Käytä ruotsin kieltä aluksi vain sen verran kuin sinusta tuntuu luontevalta. Opit kuitenkin koko ajan lisää. Jos sinulla on ulkopuolinen olo, kerro siitä ja kaverit taatusti ottavat sinut huomioon ja vaihtavat suomen kieleen. Suomenruotsalaisille on tärkeämpää se, että kaikilla on "jätte kivaa" kuin se, että kaikki puhuisivat sujuvasti ruotsia.
Minä rakastuin vieraskieliseen, nimittäin suomenkieliseen mieheen. Olen katsos itse suomenruotsalainen :)
Ihan hyvin olen selviytynyt tilanteesta, olen kuitenkin opiskellut suomea ala-asteelta lähtien, ja koska olen kotoisin kaksikielisestä kaupungista olen tottunut siihen, että esim. harrastusporukassa puhutaan kahta eri kieltä. Mieheni taas on kotoisin rajaseudulta, ja osa hänen sukulaisistaan asuvat Ruotsissa, joten hänellekään tilanne ei ollut täysin outo. Mutta, onhan se silti aina vaikeaa kommunikoida vieraalla kielellä, varsinkin kun kyseessä on niinkin tärkeä asia kuin parisuhde.
Tiedän, että mieheni mielestä on joskus jopa tylsää kuunnella, kun minä ja tyttökaverini puhumme ruotsia. Tosin yleensä aiheet ovat tylsiä (vanhojen muistelua, juoruilua yhteisistä tutuista, fiilisten vaihtelua ja menoista kertomista) että ne kyllästyttäisivät varmasti suomeksikin ;)
Älä tunne itsesi ulkopuoliseksi, vaan puhu rohkeasti suomea vaan. Jos kerta ymmärrät ruotsia ja mitä he sanovat, miksi et vastaisi suomeksi? Meilläpäin on jopa pariskuntia, joissa molemmat puhuvat omaa kieltään. He ymmärtävät toisen kieltä täydellisesti mutta puhuvat mielummin omaa kieltään. Tuskin kukaan miehesi ystävistä kattoisi sinua paheksuvasti, vaikka puhuisitkin suomea. Opi tuntemaan heitä paremmin, ja anna heidän tutustua sinuun puhumalla suomeksi. Ehkä sitten, kun he ovat tutumpia uskallat paremmin puhua ruotsia. Eikä se mitään, vaikket uskallakaan, puhu vain äidinkieltäsi.
Ei elämä kaksikielisessä suhteessa aina ole helppoa. Joskus ne oikeat sanat ei löydy kun pitäisi kertoa, miltä tuntuu. Ja sitten kun saatte lapsia asiat voivat mutkistua entisestään, tai noh, jatkatte vain äidinkielenne puhumista niin lapsista tulee kaksikieliset.
Tsemppiä, eiköhän se siitä! :)
Kuulun itse ns. kansainväliseen sukuun, johon kuuluu ruotsalaisia, englantilaisia, saksalaisia, italialaisia, yksi ranskalainen sekä amerikkalainen.
Ruotsalaisten sukulaisteni kanssa puhun pääsääntöisesti englantia, se käy heille mainiosti. Riikinruotsia on vaikea ymmärtää, varsinkin kun esim. siskoni aviomies puhuu sitä varsin nopeasti.
Myös muiden kanssa käytän englantia. Olen tosin opetellut pikkuisen italiaa ja muutaman sanan ranskaakin, jotta ainakin tervehtimiset ynm. kohteliaisuudet voi vaihtaa kunkin omalla äidinkielellään.
Itselläni on suomalainen aviomies, mutta vieraiden vuoksi vihkiminen tapahtui neljällä eri kielellä.
Löytämällemme papillemmekin tilanne oli ainutlaatuinen.
Nauti onnestasi täysillä...
kuulostaa vains iltä että niiden jutut on tylsiä etkä jaksa kuunnella. olisko se mahdollista, ettei se liity itse kieleen - varsinkin kun taidat sen.
ruotsalainen ihanuus.kaikenlisäksi hän ei ole suomenruotsalainen, vaan täysin ruotsalainen.Ollaan oltu nyt 2,5 v yhessä.Alku oli rankkaa, sen myönnän, varsinkin eka kesä sen perheen luona.Nyt menee jo PAAALJON paremmin.Siihen ei ole kuule muuta neuvoa tai keinoa kun että KOITA JAKSAA!Kielitaitosi paranevat kokoajan, sitä et voi estää.Sun täytyy vaan sinnitellä.Jos se on fiksu tyyppi, se kyllä huomaa sun panostuksesi ja arvaostaa sua yhä enemmän.Usko pois, pian et enää huomaakkaan olevasi "ei-ruotsinkielinen".
Tottakai rankkaa se on ja energiaa vievää, mutta lopussa kiitos seisoo!
Koitahan jaksaa!