Hain avioeroa..

Päätös on sun (ja teidän), mutta kyllä siinä myllerryksessä tahtoo päävärkki humpsahdella sinne ja tänne, sillä niin kai olisi turvallisempaa palata taakse, kuin eteenpäin tuntemattomaan. Jos olet päätöksesi tehnyt, tarvitset sen ylläpitoon ilmeisesti tukea, joten etsi jokin ystävä tai läheisempi, joka ymmärtää tilanteesi. Aivot käy ylikierroksilla pitkään, olet ensin ehkä uneton ja avuton, suruinen ja vihainen, mutta pärjäät kyllä. Ihmisestä löytyy sisua tarpeen tullen. Mahdollisuudet ovat edessäsi.

Ehdotukseni on aika yleispätevä, suhdettanne paremmin tuntematta, mutta:

Hae ne paperit pois ja sano ukollesi, että jos rakastaa, niin saa vielä kotiuduttuaan mahdollisuuden näyttää sen ja viettää aikaansa myös sinun ja perheen kanssa - rakastaminen kun taitaa kuitenkin olla enemmän tekoja kuin sanoja, niinkuin kaikki muukin tässä elämässä. Ja jos ei mies ole palattuaan ulkomailta muuttunut, niin sitten eropaperit vetämään. Eri asia sitten, jos et usko, että hän edes voisi muuttua. Anna ajan kulua ja koeta itsekin olla rassaamatta itseäsi asialla, katsot sitten kun mies kotiutuu.

Jos näin toimit, niin tee miehellesi selväksi, että annat mahdollisuuden uuteen, et aio pysyä siinä vanhassa.

Ei niitä papereita tarvitse pois hakea, sillä onhan siinä vuosi aikaa miettiä, mitä tekee. Ei ensimmäisen vaiheen eroanomus ole vielä ero, vaan ero astuu voimaan vasta toisen vaiheen hakemuksen jälkeen. Eihän sitä toista vaihetta tarvitse jättää sitten, jos siltä tuntuu. Hyvin on aikaa vielä käydä asioita lävitse. Eikä mitään ole vielä tässä vaiheessa menetetty. Jotenkin ajattelisin, että sinulla on olemassa jonkinlainen takaportti, jos asiat eivät kuitenkaan selviä. Ja jos miehesi jatkaakin juomista viikonloppuisin. Toisaalta taas voihan olla, että hän pystyy vähentämään juomistaan.

mutta mies jäännyt rysän päältä kiinni ja eroa mietin.Ensin oli yön poissa kotoa,sitten alkoi tekstarit tulla vieraalta naiselta,soitin ämmälle ja kysyin mitä tehdään.Tunsin hänen miehensä joten kysyin,kumpa ilmottaa hänelle.Ämmällä meni luu kurkkuun ,kielsi suhteen ja plää..plää.Seuraavan reissun jälkeen olikin kortsut unohtunu povitaskuun.Mies ei selitä,ei pyydä anteeksi, kun mitään ei tapahtunut.Pahin on varmaan se ,miten ne pitää naisia tyhmänä,selitykset on naurettavia,kaverit laittaneet ym.Mä olen jatkanut sisulla tätä avioliittoa ja odotan tilaisuutta kostaa tälle ämmälle ja miehelle,joka vaimoaa nöyryyttää, valehtelee ja pettää.Annan sen luulla,että kaikki on ok, en jaksa riidellä,kun menee yksin puhumiseksi.Luulisi tässäkin maassa olevan "ns.kunnon miehiä " jotka arvostaa perhe-elämää ja vaimoaa.Näin tuli hyvästä vaimosta katkera ja epäluuloinen tekstareiden lukija, luotto meni täysin yhdellä kertaa.Mutta,me naiset ollaankin viisaanpia,sisulla eteenpäin,nää miehet eivät ansaise meitä.Meitä petettyjä naisia on suomi pullollaan !

Baareihin vain räkhimään ja jakhamaan sinkkuämminä !! Kakarat huostaan ja miehet maksamaan !! Terv. "vapaa ämmä!"

sama ajatus mulla,vaikka olenkin mies,ite hain sitä eroo kauheen tappulun seurauksena,välillä epäilyttää teenkö oikein,vai pitäiskö vielä yrittää,toisaalta kun niitä yrityksiä on ollut jo niin monta ja mikään ei koskaan muutu
lasten takia ollaan vaa oltu,mutta varmaan se on väärin niitäkin kohtaan,kyllä ne huomaa että ei meillä suju,vaa riidellää kokoajan
kai tää vaa täytyy käydä läpi,vaikka vaikeeta onki,toivottavasti tää helpottaa ajan kans sitten joskus