Haluan kertoa sinulle, olitpa naimisissa tai et, tiedä vaikka tulevaisuudessa...
Sellaisista asioista millä voit saada helvetin. Ensimmäiseksi, jos et vielä ole tai oletkin kerännyt salaisuuksia pettämisestä. Olipa ne minkä tasoisia tahansa, vihellä peli poikki ja katso ympärillesi. Saatat huomata ympärilläsi ihmisiä, asioita, jotka viime kädessä ovat sulle tosi tärkeitä. Varsinkin sitten sen tajuaa, kun olet niitä menettämässä lopullisesti ja mikään ei koskaan palaa ennalleen...Itse kävin avioeron kynnyksellä, olin pettäjä ja millaisten asioiden takia. Näin jälkeenpäin ihminen ei voi olla typerämpi ja itsekkäämpi, kuin mitä olin. Mitä minä sain siitä, huonon omantunnon, pahanolon. Tunsin olleeni tietyllä tavalla hyväksi käytetty.
Kissa oli nostettava pöydälle, alkoi helvetinmoinen soppa. Olisin antanut mitä tahansa, jotta olisin saanut tekoni tekemättömäksi.Mikä pahinta, kun itse romahtaa alas hyvän ihmisen kuvitelmasta, tajuaa että täys paskahan minä olin.
Avioliitto on kuin rahasto, josta korko maksetaan myöhemmin...
Pidä siis repputyhjänä, älä kerää sinne painolastia. Tämä elämä on välillä muutenkin raskasta. Nuorempana omien tekojen seuraamuksia ei osaa ajatella. Niillä on kuitenkin kauas kantoiset vaikutukset ja ne muuttaa käyttäytymistä, varsinkin aviopuolisoa kohtaan!
Itse löysin uuden Tien, se Tie vie Valoon pois pimeydestä!
Suojele avioliittoasi
12
2235
Vastaukset
- aitivaimonainen
Kauniisti kirjoitit!
Itse painin ihan hyvässä liitossa, josta kuitenkin 20 yhdessäolovuoden sekä lasten jälkeen on se kipinä kadoksissa. Kaikki on ihan hienosti arkitasolla, mutta läheisyystaso on aika kalteva tätä nykyä.
Mulla oli jokin aikaa sitten mahdollisuus kokeilla ruohoa aidan toisella puolella. Mietin ja punnitsin ja vähällä olikin...
Kaikki se, mitä luulin puuttuvan suhteestani kotona, tuntui löytyvän sieltä muualta. Onneksi en lähtenyt sinne edes kokeileman.
Nyt takkuan kovasti tämän arjen ja sydämenasioiden...ja parivuodeasioiden kanssa. Mieheni kanssa asiat on halottu ja niistä "painia" käyty.
Keskusteluyhteys on säilynyt.
Asiat eivät vielä ole paljonkaan edistyneet tuolla läheisyysakselilla, mutta yritän löytää itsestäni sen jonkin, joka miehelläni on vielä olemassa. Hän rakastaa mua ja on aivan "varma" halustaa olla kanssani täysillä nyt ja sitten vanhanakin...=)
Aikuinen-minä tietää, että näin asiat ovatkin parhaiten, toimiva arkiliitto lisukkeineen, toimivine sellaisineen. Kun vain tämä työstö onnistuisi...- suvunjatkamisgeeniajoitus
Olen kokenut monissa sihetissa sen "7-vuotta" ja sitten homma lopahtaa johonkin?
Onko tosiaan niin ettei seksi kiinnosta enää kun lapset on hankittu ja yhdesä kasvatettu elämän alkuun?
Alkaako sitten seksi kiinnostaa enemmän "naapurissa2 ja "vieraassa"...kun kaikki temput on tehty ja kaikki ajatukset vaihdettu..."kirja luettu ja autolla osataan ajaa"?
Onko kulutusyhteiskunta tehnyt meistäkin "kertakäyttöhyödykkeitä"?
Hieman pelottava ajatus?
Olisi kuitenkin hienoa jaka ayhdesäs "isovanhemmuss" ja antaa lapsille ja lapsenlapsille luottamusta ja hyvää "mallia2 perhearvoista tulevaisuuteen?
Miteh itse koet asiat?
Mihin haihduit viereltäni koskettava käsi, joka ennen sai minut värisemään?
Mihin katsot nyt silmä, joka kujeillen flirttailit itsestäsi salaisuuksia ja onnen lupauksia kaataen minut arjessa kumoon ja sait haaveilemaan nuoren tytön lailla?
Miksi läheisyys ei enää sytytä minua ottamaan sinua kokonaisvaltaisesti syliini ja seinää vasten rappukäytävässä, hississä ja linja-auton takapenkillä?
Miksi en halua sinua enää kuin olisin halunnut jakaa kanssasi hyvää viiniä ja syödä kaviaaria ylellisesti, kauniisti ja taiteessa?
Siksikö, kun en halua yhteistä lasta, yhetistä lihaa ja henkeä, persoonaamme, joka kävelisi kaksilla jaloilla ja puhuisi sinun suulla?
Siksikö, koska lapsemme lentävät jo pian kodistamme ja me jäämme kahden juttelemaan jo tutuilla vuorosanoilla...mieluummin olen vain hiljaa?
Siksikö, että olen menetäänyt yhteisen kielen?
Emmekö enää ymmärärä toisiamme, emmekö etsi uusia tuulia, joille voisimme nousta?
Voisimmeko etsiä vielä uusia meriä ja uusia maita, jakaaksemme sen tuntemattoman toisissamme, jota emme vielä edes tiedä?
Otetaan lomaa ja matkustetaan muille maille, ehkä siellä löydämme itsemme uudestaan ja jaksamme hoitaa lapsenlapsiamme...se kaiketi on enemmän kuin mikään muu lahja, jonka voimme tässä vaiheessa itsellemme ja haille antaa?
...Jotain tälläistä mietin minä, eronnut ja uuden elämän saanut 40-mies lapsineen , vaimoineen...?
Rohkeutta kaikille miehille ja naisille..elämä on lyhyt ja kallis ..jokaisella! :9
- Peter
Jumala antoi minulle kaksikymmentä vuotta sitten esirukoustehtävän, rukoilla suomalaisten avioliittojen puolesta. Saatana käy kuumana ja sen halu on särkeä pyhä instituutio ja Jumalan ihmisille luoma liitto, niin se paha saa aikaan loputonta itkua ja valitusta, lapset eivät selviä vanhempiensa erosta koskaan täysin, puolisot menettävät osan tunnemaailmastaan ja maailma käy yhä synkeämmäksi. Jospa ihmiset näkisivät totuuden, miten se paha luokaan maailmaa, jossa ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, ihmiset lankeavat ja pettymys seuraa. Jumala armahda.
- Nimetön
Tuo tuntui hyvältä. Vaikka kaikki on avioliitossani ihan hyvin, rukous tuntuu lämpimältä ajatukselta, kuin halaukselta. Varmasti sille on vielä joku päivä käyttöä, laitan taskuun :-) Harvassa on ihmisiä, jotka tuntemattomien puolesta tekevät mitään. Kiitos sinulle.
Ja voimia erosi vuoksi. Kaikki tapahtuu niinkuin pitääkin. - ahdistaa,ahdistaa,ahdistaa
Tämä tuntuu ehkä oudolta,pyytää netin kautta että rukoilisit meidänkin puolesta.
Mutta pyydänpä kuitenkin.
En kerro sen enempää mikä on vialla,yläkerrassa tiedetään.
Kiitos,jos ylipäätään näet tämän viestin. - lähdenkö ?
ahdistaa,ahdistaa,ahdistaa kirjoitti:
Tämä tuntuu ehkä oudolta,pyytää netin kautta että rukoilisit meidänkin puolesta.
Mutta pyydänpä kuitenkin.
En kerro sen enempää mikä on vialla,yläkerrassa tiedetään.
Kiitos,jos ylipäätään näet tämän viestin.Minäkään en voi kertoa muuta kuin sen, että olen jo muutamia kuukausia suunnitellut lähtöä avioliitostamme, jossa olemme olleet n 25 vuotta.
Minua ahdistaa tämä valtava yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Olen vielä "nuori" ja haluaisin elää! Olemme toistemme vastakohdat enkä ymmärrä mistä syystä valitsimme aikanaan toinen toisemme. Meillä on viisi lasta, osa jo aikuisia.
Paras ystäväni on jättänyt miehensä löytäessään todellisen rakkautensa miehessä, joka ystväni sanoin.."rakastaa ja kunnioittaa aivan oikeasti". Minäkin haluaisin kokea saman, en enää kestä tätä kulissia ja tyhjyyttä.
Kaiken tämän keskellä jokin sisimmässäni vainoaa minua ja koen syyllisyyttä jo pelkästään ajatuksesta, että minulla olisi joku toinen mies.
Miten tästä eteenpäin ? - Jore
lähdenkö ? kirjoitti:
Minäkään en voi kertoa muuta kuin sen, että olen jo muutamia kuukausia suunnitellut lähtöä avioliitostamme, jossa olemme olleet n 25 vuotta.
Minua ahdistaa tämä valtava yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Olen vielä "nuori" ja haluaisin elää! Olemme toistemme vastakohdat enkä ymmärrä mistä syystä valitsimme aikanaan toinen toisemme. Meillä on viisi lasta, osa jo aikuisia.
Paras ystäväni on jättänyt miehensä löytäessään todellisen rakkautensa miehessä, joka ystväni sanoin.."rakastaa ja kunnioittaa aivan oikeasti". Minäkin haluaisin kokea saman, en enää kestä tätä kulissia ja tyhjyyttä.
Kaiken tämän keskellä jokin sisimmässäni vainoaa minua ja koen syyllisyyttä jo pelkästään ajatuksesta, että minulla olisi joku toinen mies.
Miten tästä eteenpäin ?Nosta kissa pöydälle ja kerro miehellesi, mitä haluaisit toisin liitossanne olevan. Se mitä ystäväsi hehkuttaa, saa sinut haluamaan muutosta omalla kohdallasi.
Jotain kai täytyy olla hyvääkin liitossanne, kun noinkin pitkään olette olleet yhdessä. Uuden parisuhteen hekuma saattaa palaa loppuun yllättävän nopeasti, mitä sen jälkeen. Ei muuta kuin uuden etsintään...
Hakekaa apua esim. kirkon perheasiainkeskuksesta. Sinun ei kannata omassa kriisissäsi, lähteä eron tielle. Paras kasvupaikka teille on avioliitto...Rukoile Taivaan Isältä apua... - lähtöä miettivä
Jore kirjoitti:
Nosta kissa pöydälle ja kerro miehellesi, mitä haluaisit toisin liitossanne olevan. Se mitä ystäväsi hehkuttaa, saa sinut haluamaan muutosta omalla kohdallasi.
Jotain kai täytyy olla hyvääkin liitossanne, kun noinkin pitkään olette olleet yhdessä. Uuden parisuhteen hekuma saattaa palaa loppuun yllättävän nopeasti, mitä sen jälkeen. Ei muuta kuin uuden etsintään...
Hakekaa apua esim. kirkon perheasiainkeskuksesta. Sinun ei kannata omassa kriisissäsi, lähteä eron tielle. Paras kasvupaikka teille on avioliitto...Rukoile Taivaan Isältä apua...Me emme valitettavasti pysty edes puhumaan mistään. Olen mahdollisimman paljon poissa kotoa ja puhumme vain välttämättömimmät, käyn konserteissa ja teatterissa kestääkseni tätä arkea. Mihinkään keskusteluun mieheni ei lähde, en halua minäkään. Työni vuoksi joudun joskus matkustelemaan ja olen piakkoin lähdössä muutamaksi viikoksi. Jos asiat ovat näin kurjasti vielä, pelkään löytäväni jonkun pehmeän sylin. Olen elänyt elämäni yhden miehen naisena, jäikö minulta nuoruudessa joku asia kokematta kun nyt on niin tyhjää ?
Rukoilisin jos vielä osaisin, kurjalta tuntuu, rukoile sinä puolestamme, jos jaksat.... - voimatonta
lähtöä miettivä kirjoitti:
Me emme valitettavasti pysty edes puhumaan mistään. Olen mahdollisimman paljon poissa kotoa ja puhumme vain välttämättömimmät, käyn konserteissa ja teatterissa kestääkseni tätä arkea. Mihinkään keskusteluun mieheni ei lähde, en halua minäkään. Työni vuoksi joudun joskus matkustelemaan ja olen piakkoin lähdössä muutamaksi viikoksi. Jos asiat ovat näin kurjasti vielä, pelkään löytäväni jonkun pehmeän sylin. Olen elänyt elämäni yhden miehen naisena, jäikö minulta nuoruudessa joku asia kokematta kun nyt on niin tyhjää ?
Rukoilisin jos vielä osaisin, kurjalta tuntuu, rukoile sinä puolestamme, jos jaksat....No eipä taida olla avun tarve kovinkaan suuri kun itse ei jaksa edes rukoilla:Sano suoraan vaav että haluat lähteä elämään elämätöntä nuoruuttasi.Mutta kyllä tulet huomaamaan ettei se elämä ole sen "ihananpaa"muuallakaan,saati toisen miehen kanssa.´Mikä muuten on johtanut teidät tähän tilanteeseen,ettei vain olisi luurankoja kaapissa.Jokaisessa suhteessa on omat ongelmansa ja jokaisen on itse yritettävä ne selvittämään.Ei se että pyytää toisia rukoilemaan auta välttämättä sinua pelastamaan suhdettasi jos itse et teen sen eteen muuta kuin haudot eroa.Mene itseesi ja mieti mitä elämältäsi haluat äläkä odota ihmeitä tapahtuvaksi.Mieti vähän mitä tuli papin kysyessä ja Jumalan kasvojen edessä luvattua.Nyt olisi aika toteuttaa niitä lupauksia!!!!Jätä joku reissu tekemättä ja panosta parisuhteeseesi,äläkä pakoile jonkin mitättömän työn vuoksi.
- Nimetön
Kauniisti ajateltu, kiva että joku vielä huomaa tuollaiset asiat. Se on, Peter, kuitenkin parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Nyt olet tavallaan vapaa; toiset ovat niitä täyspaskoja koko ikänsä, toiset heräävät siitä jossain vaiheessa.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.- sokaistunut
Minulla on hellä puoliso ja suloiset lapset enkä halua luopua tästä hyvästä, jonka onneksi ymmärrän joka päivä saaneeni.
Kuitenkin työ vetää toiseen suuntaan ja toiseen arvomaailmaan, aitiopaikalla menestyviä ihmisiä, mainetta ja saavutuksia. Mitä kaikkea rahalla voikaan saada, tuntuu että melkeinpä ihmisiäkin voi ostaa! Tai ainakin pelata jotakin peliä.
Kun palaan illalla kotiin, olen paineiden ristitulessa kahden maailman välissä. Haluaisin pitää huolta näistä ihmisistä, jotka minulle on annettu ja rakastaa niin kuin olen aina rakastanut. Kuitenkin helppo elämä vetää minua, tämä on uutta enkä tiedä mitä tehdä. Olen tutkistellut tunteitani paljonkin, mistä saisin ymmärrystä ja kärsivällisyyttä... tässä yksinkertaisessa ja joskus niin raskaassa arjessa on kaikki, tämä on oikeasti tärkeä elämä. Kuitenkaan en sitä oikeasti sisäistä koska en saa rauhaa. Lähteä en koskaan voisi, mutta haluaisin taas olla aito.
Kiitos sinulle.
Taivaan Isän siunausta :) - pois ja äkkiä
sokaistunut kirjoitti:
Minulla on hellä puoliso ja suloiset lapset enkä halua luopua tästä hyvästä, jonka onneksi ymmärrän joka päivä saaneeni.
Kuitenkin työ vetää toiseen suuntaan ja toiseen arvomaailmaan, aitiopaikalla menestyviä ihmisiä, mainetta ja saavutuksia. Mitä kaikkea rahalla voikaan saada, tuntuu että melkeinpä ihmisiäkin voi ostaa! Tai ainakin pelata jotakin peliä.
Kun palaan illalla kotiin, olen paineiden ristitulessa kahden maailman välissä. Haluaisin pitää huolta näistä ihmisistä, jotka minulle on annettu ja rakastaa niin kuin olen aina rakastanut. Kuitenkin helppo elämä vetää minua, tämä on uutta enkä tiedä mitä tehdä. Olen tutkistellut tunteitani paljonkin, mistä saisin ymmärrystä ja kärsivällisyyttä... tässä yksinkertaisessa ja joskus niin raskaassa arjessa on kaikki, tämä on oikeasti tärkeä elämä. Kuitenkaan en sitä oikeasti sisäistä koska en saa rauhaa. Lähteä en koskaan voisi, mutta haluaisin taas olla aito.
Kiitos sinulle.
Taivaan Isän siunausta :)Olen mieheni kanssa lasten takia. Arki sujuu kaikki on kunnossa. En voi jättää lapsiani enkä tehdä sitä että ajattelisin ensin omaa etuani ja että saisin sen miehen johon olen rakastunut :tällä hetkellä.
On parempi, että lapsilla säilyy koti ja pysyvät ihmissuhteet.
Mutta kun lapset kasvavat aikuisiksi niin sitten en enää ajttele ensisijaisesti heitä vaan on aikaa ajatella omiakin tunteita. Kunhan vain jaksan odottaa sinne asti.. jaksanko.. toivon niin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1254793Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa113459Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1283231Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss282686Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu822414Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy181793Henri Alen tilittää yllättäen Vappu Pimiän uudesta MasterChef -pestistä: "Vaikka hän ei..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Hän liittyi uudella MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoo91414Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh1201283Minkä kouluarvosanan 4-10 annat Beck-leffoille?
Vähiin käy ennen kuin loppuu... Beck-elokuvia on tullut tv:stä jopa 2-3 viikossa. Nyt leffojen esitystiheys on muuttunut101249Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky41218