Turpaan tulee julmin sanoin vaikka yritän välttää provosoimista ja ottaa toisen huomioon. Riitelettekö te naiset huviksenne? Ajatteletteko koskaan, että sanatkin sattuvat?
Riitelettekö huviksenne?
Osinko
9595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei, emme riitele huviksemme. Ei meillä itselläkään ole yhtään kivaa riidellessämme. Mutta meitä on monta, jotka ei parempaan tunnu pystyvän - ja jotenkin ihan oikeasti se tuntuu siltä, että syy on itsemme ulkopuolella: miehessä, anopissa... Osa meistä ei herää koskaan tästä itsepetoksesta. Mitä ei tiedä tekevänsä, sitä ei voi muuttaa.
Osa havahtuu jossain vaiheessa, tajuaa, ettei muita kuin itseään voi muuttaa. Silloin riitely vähenee ja oma elämänlaatu kohenee huimaavasti. Usko pois, jos tietäisin, mikä se taikanappi on, jolla meitä naisia saa autettua, tekisin hyvät rahat ainakin kirjoittamalla siitä kirjoja tai jotain muuta kivaa ;-)
"Osa havahtuu jossain vaiheessa, tajuaa, ettei muita kuin itseään voi muuttaa."
Tämä tapahtuu kai usein siinä vaiheessa, kun miehen itsetunto on romutettu ja hänestä on tehty kerjäävä spanieli.
En sin raivotaan, huudetaan ja vaaditaan, mutta kun yrittää tehdä naisen tahdon mukaan, niin sen jälkeen aletaan perua sanoja.
Kuten sanoin, jos tietäisin taikanapin, olisin hyödyntänyt sen jo tähän mennessä taloudellisesti! Eli siis se, milloin osa meistä havahtuu, vaihtelee. Ehkä osittain oman kerätyn elämänkokemuksen ja osittain sen miehenkin mukaan. Noin "näppituntumalla" voisin sanoa, että syyt ovat useimmiten pintaa syvemmällä, eli ei kyse ole pelkästään miehen "kelvottomuudesta", vaan omia kasvukipuja siinä käydään läpi.
Ihan vain yksi selviämistarina: riitelin pitkään, en nyt niin säännöllisesti, mutta pitkällä aikavälillä. Aiheet vaihteli, mutta anoppi oli yksi hyvä takuuaihe. Mies jaksoi kestää, vaikka en mitenkään helppo pahimmillani ollessani ollutkaan. Näki kai jotain potentiaalia minussakin? ;-))) Ei tapahtunut mitään dramaattista, ehkä vain vihdoinkin "kasvoin aikuiseksi". Opin ottamaan vastuun omista tunteistani - tämä muuten on meille naisille vaikeaa. Edelleen ollaan yhdessä, huonot ajat on takana, olleet jo vuosia. Tulevaisuus näyttää onnelliselta, vaikka "oikeita vaikeuksia" on tullut eteen pitkin matkaa. Niistä on selvitty yhdessä.
Joku mies kestää naisensa riitelyn, joku ei. Toivottavasti sinunkin naisesi "löytää itsensä" ennemmin kuin pinnasi loppuu, jos hän on sinulle sen arvoinen, että haluaisit jatkaa. Ystävyydellä, entinen känkkäränkkä.
Aika harvoin tulee riideltyä huvikseen. Toisinaan kyllä tekee mieli riidellä, mutta olen oppinut erottamaan sen, milloin tekee mieli riidellä vain riitelyn vuoksi, enkä näin ollen enää useinkaan anna itseni ruveta riitelemään tällä tavalla. Pahoista sanoista en tiedä mitään, koska en ikinä riidellessä sano mitä sylki suuhun tuo vaan ainoastaan sellaisia asioita, joita oikeasti tarkoitan ja nekin pehmeässä muodossa.
Kuka nyt vapaaehtoisesti tappelisi? Otimme ukon kanssa yhteen oikein kunnolla, kun hän pisti taas kotiamme tuusan nuuskaksi. Tappelu olikin niin kova äänistä, että ulkopuolinen hälytti poliisit. Ukko oli häipynyt ja minä olin yksin kotosalla. Poliisi kysyi olimmeko kännissä? Sanoin, että emme ole juoneet, johon hän naurahti ja sanoi, että kaksi selvinpäin olevaa ihmistä tappelee? Siihen vain totesin, että 8 vuotta huoran taluttaminen riksun kaduilla riittää mulle. Naispoliisin naama oli tosi vakavan näköinen, kun hän kuunteli miespoliisin ja minun keskusteluamme. Poliisi kysyi sitten tappelun tasoa, johon kerroin, että leipäveitsi ja nyrkki ovat aseina. Huoran kunniaa pitää niin rajusti puolustaa, että omalle kodille ja muijalle saa tehdä ihan mitä vaan.
Niin kukapa sitä nyt ehdoin tahdoin ottaa turpiinsa ja katselee miten leippäveitseä silmien edessä heilutellaan.
Homma menee näin:
Naisen töissä on kaadettu pa*kaa hänen päälle. Koska hän ei voi/uskalla arvostella pomoaan, hän alkaa näykkiä kotona miestään. Mitä huonompia kokemuksia töissä, sen kovempi näykkiminen.
Mies kestää aikansa, kunnes hermostuu. Nainen purkaa höyryt ja haluaa päästä sovitteluvaiheeseen, jolloin kaikki on taas hyvin.
Mutta mies onkin vielä liian raivoissaan leppymään. Nainen suuttuu uudelleen kun mies on niin mäntti ettei voi leppyä kun asia juuri käsiteltiin ja sovittiin.
Seuraa molemminpuolinen kyräily ja mokötys. Mies ei halua riidellä sen vuoksi, että jälkikäteen tuntuisi taas paremmalta ja kiehuu raivosta. Nainen odottaa miehen leppyvän samaan tahtiin kun itse, kun sai miehen hermostumaan.
Nainen loukkaantuu kun mies jatkaa mökötystään. Hänen mielestään mies ei suhtaudu tilanteeseen kuin aikuinen ihminen. Naisen mielestä mies käyttäytyy kuin pikkupoika, vaikka itse provosoi miehen riitelemään vain sen takia että oma olo paranisi.
taho millään, eikä mistään tulla enää riitaa vaimon kanssa ja kerran sanoin, että pitää tehdä tahallaan tikusta riidan aihe, että saa vähän riidellä, kuten silloin ennen vanhaan.
Eli kyllä kai tämä on tosimielellä leikisti huvikseen riitelemistä ja sitten sovintoseksiä :)
jotain ärsyttäviä piirteitä vaikka et tahalles provosoi? Jotkut asiat vaan loukkaa naista ja sitten kun itseä sattuu sen haluaa purkaa satuttajaan että sitäkin sattuisi.
Mä en ainakaan halua riidellä mutta jos joku loukkaa loukkaan takas.
en jaksanut lukea mitä muut olivat kirjoittaneet vaan vastaan heti suoraan.Olen siis nainen. En jaksa tässä leikkiä feministiä vaan tunnustan heti että kyllä jotkut naiset tekee sitä, että kehittää riidan tyhjästä ja riitelee vain riitelyn vuoksi. Älä kysy miksi en tiedä. Keskustelin tuosta naimisissa olevan ystävättäreni (itse seurustelen) kanssa sattumalta jokin aika sitten ja me molemmat teemme sitä. Pienestä asiasta keksimme valtavan riidan ja mies on ihan ihmeissään. Ehkä se on joku keino purkaa paineita tai puhdistaa ilmaa? Ja EI minä EN puolusta tällaista käytöstä me päinvastoin häpeissämme myönsimme sortuvamme tuollaiseen älyttömyyteen. Jos jotain voin puolustukseksi sano niin noihin oikkuihin liittyy yleensä tietty aika kuukaudesta..