PUNASTUMINEN...

itse olen mielestäni punastellut kolmos luokasta asti nyt olen 14v eli kasilla. minulla ei ole vain posket vaan ihan koko naama punainen ja kuumottaa hirveesti, todella todella inhottava vaiva ja varsinkin kun muut huomauttaa siitä että "ootpas punainen" tms. olen myös huomannut että olen alkanut välttää sosiaalisia tilanteita, esim. ennen rakastin sukujuhlia ja muita juhlia mutta nyt inhoan niitä. luin että jos vaivaa pahasti kannattaa mennä kuraattorille tai jollekkin puhumaan, mutta mitäs se auttaa menisin sinne ja "moi oon koko ajan ihan punanen" tää on todella ärsyttävä vaiva mutten kuitenkaan haluais ruveta vetään mitään tabuja, nyt tää rupes mua tosiaanki vaivaamaan koska jos tää jatkuu mun koko elämäni niin..

todellatomaatti kirjoitti:

itse olen mielestäni punastellut kolmos luokasta asti nyt olen 14v eli kasilla. minulla ei ole vain posket vaan ihan koko naama punainen ja kuumottaa hirveesti, todella todella inhottava vaiva ja varsinkin kun muut huomauttaa siitä että "ootpas punainen" tms. olen myös huomannut että olen alkanut välttää sosiaalisia tilanteita, esim. ennen rakastin sukujuhlia ja muita juhlia mutta nyt inhoan niitä. luin että jos vaivaa pahasti kannattaa mennä kuraattorille tai jollekkin puhumaan, mutta mitäs se auttaa menisin sinne ja "moi oon koko ajan ihan punanen" tää on todella ärsyttävä vaiva mutten kuitenkaan haluais ruveta vetään mitään tabuja, nyt tää rupes mua tosiaanki vaivaamaan koska jos tää jatkuu mun koko elämäni niin..

Lue lisää

Minäkin punastelen kamalan helposti. ;-(((
Onneksi löysin tämän palstan! ;D Olen siis 12.v ja olen punastellut kohta n. vuoden, en tiedä että miksi en aikaisemmin??? :0
Mutta sama ongelma minullakin; jos esim. reksi kysyy matikan tunnilla minulta jotain, ja olen ihan pihalla, lehahdan heti aivan punaiseksi. Kaikista pahinta koko tilansteesta tekee se, että kaikki tuijottavat, sillon kaikki alkavat huutelemaan että oot kohta yhtä punanen ku syn kynsilakkas! Se on nöyryyttävää, ahdistavaa, kammottavaa, HIRVEÄÄ!!
Onko olemassa jotain lääkettä, jonka avulla punastelun voi lopettaa/sitä voi hillitä?
Teen ihan mitä tahansa jotta saisin sellaista lääkettä! Koska aikaisemmin en tiennyt, onko mitään lääkkeitä tai leikkausta siihen, tyydyin vaan verhoamaan kasvoni hiuksiin ja vaatteisiin...
Nyt ajattelin alkaa käyttään pakkelia, koska sen on sanottu peittävän punastelu täydellisesti!
Ja kaikista kamalinta punastelusta tekee se, että punastelu on hallinnut elämäänni kohta vuoden ajan!
Nyt olen alkanut välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita ja jopa sukujuhlia ja kampaajaa!
Koska jos kampaaja, tai joku muu tulee koskemaan minuun, niin kappas vaan, olen paloautonpunainen!
Se on HIRVEÄÄ!
Ne, jotka eivät punastele, eivät älyä sen kamaluutta.


Pliis, helppikää... ;-))

Punainentyttö12.w kirjoitti:

Minäkin punastelen kamalan helposti. ;-(((
Onneksi löysin tämän palstan! ;D Olen siis 12.v ja olen punastellut kohta n. vuoden, en tiedä että miksi en aikaisemmin??? :0
Mutta sama ongelma minullakin; jos esim. reksi kysyy matikan tunnilla minulta jotain, ja olen ihan pihalla, lehahdan heti aivan punaiseksi. Kaikista pahinta koko tilansteesta tekee se, että kaikki tuijottavat, sillon kaikki alkavat huutelemaan että oot kohta yhtä punanen ku syn kynsilakkas! Se on nöyryyttävää, ahdistavaa, kammottavaa, HIRVEÄÄ!!
Onko olemassa jotain lääkettä, jonka avulla punastelun voi lopettaa/sitä voi hillitä?
Teen ihan mitä tahansa jotta saisin sellaista lääkettä! Koska aikaisemmin en tiennyt, onko mitään lääkkeitä tai leikkausta siihen, tyydyin vaan verhoamaan kasvoni hiuksiin ja vaatteisiin...
Nyt ajattelin alkaa käyttään pakkelia, koska sen on sanottu peittävän punastelu täydellisesti!
Ja kaikista kamalinta punastelusta tekee se, että punastelu on hallinnut elämäänni kohta vuoden ajan!
Nyt olen alkanut välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita ja jopa sukujuhlia ja kampaajaa!
Koska jos kampaaja, tai joku muu tulee koskemaan minuun, niin kappas vaan, olen paloautonpunainen!
Se on HIRVEÄÄ!
Ne, jotka eivät punastele, eivät älyä sen kamaluutta.


Pliis, helppikää... ;-))

Lue lisää

Se on vain nuoruutta. Minä olen 75v enkä ole punastellut enää moniin vuosiin. Monet aikuisetkin punastuvat joskus kovasta ajattelutyöstä. Samalla he voivat olla hyvin päteviä ammatissaan. Aika pian tuo lasten punastelu taitaa jäädä pois.
Jonkinlaisesta ajattelusta punastuminen johtunee. Kun lopetat ne ajatukset et enää punastu.
Onhan selvää, että vanhempia ei vaivaa sellaiset ajatukset kuin lapsia.

Punainentyttö12.w kirjoitti:

Minäkin punastelen kamalan helposti. ;-(((
Onneksi löysin tämän palstan! ;D Olen siis 12.v ja olen punastellut kohta n. vuoden, en tiedä että miksi en aikaisemmin??? :0
Mutta sama ongelma minullakin; jos esim. reksi kysyy matikan tunnilla minulta jotain, ja olen ihan pihalla, lehahdan heti aivan punaiseksi. Kaikista pahinta koko tilansteesta tekee se, että kaikki tuijottavat, sillon kaikki alkavat huutelemaan että oot kohta yhtä punanen ku syn kynsilakkas! Se on nöyryyttävää, ahdistavaa, kammottavaa, HIRVEÄÄ!!
Onko olemassa jotain lääkettä, jonka avulla punastelun voi lopettaa/sitä voi hillitä?
Teen ihan mitä tahansa jotta saisin sellaista lääkettä! Koska aikaisemmin en tiennyt, onko mitään lääkkeitä tai leikkausta siihen, tyydyin vaan verhoamaan kasvoni hiuksiin ja vaatteisiin...
Nyt ajattelin alkaa käyttään pakkelia, koska sen on sanottu peittävän punastelu täydellisesti!
Ja kaikista kamalinta punastelusta tekee se, että punastelu on hallinnut elämäänni kohta vuoden ajan!
Nyt olen alkanut välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita ja jopa sukujuhlia ja kampaajaa!
Koska jos kampaaja, tai joku muu tulee koskemaan minuun, niin kappas vaan, olen paloautonpunainen!
Se on HIRVEÄÄ!
Ne, jotka eivät punastele, eivät älyä sen kamaluutta.


Pliis, helppikää... ;-))

Lue lisää

Mä oon kans 12 mä punasuin ennen ihan hirveesti. Punastuin ihan pikku jutuista. Ja kaikist hirveint oli se et mulle huomautettii et heei sä oot iha tomaatti. Mut sitte rupesin vaa miettii et miks mä punastun. Harrastan sellasta lajia missä pitää huutaa ja luottaa itseensä ja toisiin. Koulussa me luetaan ääneen ja sillei. Punastuminen rupesi mulla loppumaan kun tuli lisää itseluottamusta ja kaikkee selllast. Siis kannattaa vaa sillei miettii et miks punastuu. Ku mä rupesin miettii tosi paljon ja löysin vaa syks et en mä tiiä miks mä punasrun nii siinä sitte jotenki vaa hoksasin et turha punastuu jos sanoo vaik jotai väärää kaikkihan tekee virheitä. Ääneen lukeminen voi ehkä auttaa asiaan (:

aaa,, kirjoitti:

Se on vain nuoruutta. Minä olen 75v enkä ole punastellut enää moniin vuosiin. Monet aikuisetkin punastuvat joskus kovasta ajattelutyöstä. Samalla he voivat olla hyvin päteviä ammatissaan. Aika pian tuo lasten punastelu taitaa jäädä pois.
Jonkinlaisesta ajattelusta punastuminen johtunee. Kun lopetat ne ajatukset et enää punastu.
Onhan selvää, että vanhempia ei vaivaa sellaiset ajatukset kuin lapsia.

Lue lisää

sitä jo kuollaan, että kysyisimpä vaan että oliko tarkotus vain vittuilla???

Punainentyttö12.w kirjoitti:

Minäkin punastelen kamalan helposti. ;-(((
Onneksi löysin tämän palstan! ;D Olen siis 12.v ja olen punastellut kohta n. vuoden, en tiedä että miksi en aikaisemmin??? :0
Mutta sama ongelma minullakin; jos esim. reksi kysyy matikan tunnilla minulta jotain, ja olen ihan pihalla, lehahdan heti aivan punaiseksi. Kaikista pahinta koko tilansteesta tekee se, että kaikki tuijottavat, sillon kaikki alkavat huutelemaan että oot kohta yhtä punanen ku syn kynsilakkas! Se on nöyryyttävää, ahdistavaa, kammottavaa, HIRVEÄÄ!!
Onko olemassa jotain lääkettä, jonka avulla punastelun voi lopettaa/sitä voi hillitä?
Teen ihan mitä tahansa jotta saisin sellaista lääkettä! Koska aikaisemmin en tiennyt, onko mitään lääkkeitä tai leikkausta siihen, tyydyin vaan verhoamaan kasvoni hiuksiin ja vaatteisiin...
Nyt ajattelin alkaa käyttään pakkelia, koska sen on sanottu peittävän punastelu täydellisesti!
Ja kaikista kamalinta punastelusta tekee se, että punastelu on hallinnut elämäänni kohta vuoden ajan!
Nyt olen alkanut välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita ja jopa sukujuhlia ja kampaajaa!
Koska jos kampaaja, tai joku muu tulee koskemaan minuun, niin kappas vaan, olen paloautonpunainen!
Se on HIRVEÄÄ!
Ne, jotka eivät punastele, eivät älyä sen kamaluutta.


Pliis, helppikää... ;-))

Lue lisää

Mulla sama oon ite 12v ja punastelu vituttaa kyllä niin paljon ku kaikki alkaa kyseleen että ei hitto miks nää oot noin punanen? Mikä avuksi? Helppiiiii!!!!!!!!!!!!!!!!!

Punainentyttö12.w kirjoitti:

Minäkin punastelen kamalan helposti. ;-(((
Onneksi löysin tämän palstan! ;D Olen siis 12.v ja olen punastellut kohta n. vuoden, en tiedä että miksi en aikaisemmin??? :0
Mutta sama ongelma minullakin; jos esim. reksi kysyy matikan tunnilla minulta jotain, ja olen ihan pihalla, lehahdan heti aivan punaiseksi. Kaikista pahinta koko tilansteesta tekee se, että kaikki tuijottavat, sillon kaikki alkavat huutelemaan että oot kohta yhtä punanen ku syn kynsilakkas! Se on nöyryyttävää, ahdistavaa, kammottavaa, HIRVEÄÄ!!
Onko olemassa jotain lääkettä, jonka avulla punastelun voi lopettaa/sitä voi hillitä?
Teen ihan mitä tahansa jotta saisin sellaista lääkettä! Koska aikaisemmin en tiennyt, onko mitään lääkkeitä tai leikkausta siihen, tyydyin vaan verhoamaan kasvoni hiuksiin ja vaatteisiin...
Nyt ajattelin alkaa käyttään pakkelia, koska sen on sanottu peittävän punastelu täydellisesti!
Ja kaikista kamalinta punastelusta tekee se, että punastelu on hallinnut elämäänni kohta vuoden ajan!
Nyt olen alkanut välttämään kaikkia sosiaalisia tilanteita ja jopa sukujuhlia ja kampaajaa!
Koska jos kampaaja, tai joku muu tulee koskemaan minuun, niin kappas vaan, olen paloautonpunainen!
Se on HIRVEÄÄ!
Ne, jotka eivät punastele, eivät älyä sen kamaluutta.


Pliis, helppikää... ;-))

Lue lisää

Luin tekstisi ja olen AIVAN samanlainen kuin sä! Mua on kans kohta vuoden haitannut punastuminen! Punastun luokassa, kampaajalla, hammaslääkärissä ja sukulaisten kesken! Haluaisin ruveta kirjottaan sun kans tai jotain..Tai olla mesessä=) Ois kiva aina vaihtaa kuulumisia ja se varmasti rohkasis meitä molempia! Ihana palsta!! Hyvä että löysin tän!

Joku tomaatti kirjoitti:

Mä oon kans 12 mä punasuin ennen ihan hirveesti. Punastuin ihan pikku jutuista. Ja kaikist hirveint oli se et mulle huomautettii et heei sä oot iha tomaatti. Mut sitte rupesin vaa miettii et miks mä punastun. Harrastan sellasta lajia missä pitää huutaa ja luottaa itseensä ja toisiin. Koulussa me luetaan ääneen ja sillei. Punastuminen rupesi mulla loppumaan kun tuli lisää itseluottamusta ja kaikkee selllast. Siis kannattaa vaa sillei miettii et miks punastuu. Ku mä rupesin miettii tosi paljon ja löysin vaa syks et en mä tiiä miks mä punasrun nii siinä sitte jotenki vaa hoksasin et turha punastuu jos sanoo vaik jotai väärää kaikkihan tekee virheitä. Ääneen lukeminen voi ehkä auttaa asiaan (:

Lue lisää

olet tosi nuori, 12 v, ala anna muitten herjautella tollasia tyhmia kommentteja. Mina tein virheen kun niin tein kouluikaisena, en koskaa pystynyt sanomaan kellekaan suoraan mita oikeasti ajattelin. Mutta, MUTTA vaikka kuinka kauheesti sua ujostuttaisi niin sano vaan niille ketka huutaa etta ''no onneks en oo yhta kalpee valkosipuli kuin sa oot!'' :-D Kylla varmaan menis turvat tukkoon. Heti kannattaa ottaa kantaa tollaisiin huuteluihin, vaikka ei uskaltaisikaan. Kukaan ei ole taydellinen, kaikki tekee virheita. Sita on vaan itse liian julma itselleen ja arvostelee aivan liikaa. Ei aina voi onnistua ja mita siita jos tekee mokia, niista oppii :-) Puhu kavereille, perheenjasenille ja muille tutuille ongelmistasi niin et tunne etta olet ongelman kanssa yksin ja ei mene pahemmaksi :-) Usko vaan. Minulla itella kokemusta, tein kaikki vaarin, olisi pitanyt puhua asioista muille kuin vaan pitaa itsensa sisalla ja nyt sitten karsin jokapaivaisesta ahdistuneisuudesta. Onnea :)

hei olen kannssa hirveä tomatti yleensä koulussa vaikka ruokailu jonossa joku tökkää mua en tiedä kuka niin punastun ja kaverit kuiskii ,kattokaa taas toi punastu. onneksi mulla on pari kaveria jotka ymmärtää.punastun jopa jos pelaan isäni tai äitini kannsa jotain peliä .tää heikentää mun sosiaalista elämää . olen 12 mitä hyödyksi tämä on hirveän rasittavaa elämää kun toi on hallinnut mua kaksi vuotta

Helpottaa kun lukee, että muillakin sinnepäin samoja ongelmia. Tai ei oikeastaan helpota, mutta en löytänyt parempaakaan sanaa. Olen ite kärsinyt punastumisesta LIIAN kauan.
Tulis liian pitkä tarina jos alkaisin kaikki kertomaan. Tarinan ydin on se, että olen "vanhoilla päivillä" löytänyt miehen joka on kiinnostunut. Mutta nyt melkein kolme vuotta oltu yhdessä ja mä rupean punasteleen kun tutut kyselee. JA ne kun tuntee, vaikka ei tiedä!? AUTS!!!!
VIHAAN ITTEÄNI !!!!!!!!!!!
Asian tekee ehkä vielä vaikeaksi, koska mies on varattu. MUTTA, älkääkä tuomitko, TODELLA RAKASTETAAN!! Itse olin aikonaan varattuja vastaan, mutta löydettiin jälleen toisemme. ?? :/ vai

aaa,, kirjoitti:

Se on vain nuoruutta. Minä olen 75v enkä ole punastellut enää moniin vuosiin. Monet aikuisetkin punastuvat joskus kovasta ajattelutyöstä. Samalla he voivat olla hyvin päteviä ammatissaan. Aika pian tuo lasten punastelu taitaa jäädä pois.
Jonkinlaisesta ajattelusta punastuminen johtunee. Kun lopetat ne ajatukset et enää punastu.
Onhan selvää, että vanhempia ei vaivaa sellaiset ajatukset kuin lapsia.

Lue lisää

Minä olen kohta 40 ja minulla on todella vaikea-asteinen punastumisongelma. Pitääkö odottaa vielä 20 vuotta? Ja mistä sitä tietää onko tämä helvetti silloinkaan vielä ohi?!

RED :( kirjoitti:

Minä olen kohta 40 ja minulla on todella vaikea-asteinen punastumisongelma. Pitääkö odottaa vielä 20 vuotta? Ja mistä sitä tietää onko tämä helvetti silloinkaan vielä ohi?!

Lue lisää

Moi! Olin nuorena myös kova punastumaan. Armeija meni hyvin, vaikka olin alikersantti ja jouduin komppanian edessä esiintymään. Sain kuulla, että leikkaushoito auttaisi asiaan. Aloin säästää rahaa. Lopetin tupakoinnin ja alkoholin käytön. Sain säästettyä 28000 markkaa, minkä leikkaus maksoi. Kela:lta ei saanut mitään korvauksia. Olin 27 vuotias, kun leikkaus tehtiin. Ja kaikki kamaluudet oli poissa. Nyt olen 60 vuotias, enkä ole katunut leikkausta. Leikkauksen jälkeen oli runsasta alavartalon hikoilua, mutta sekin häipyi vuoden päästä pois. Kokeilkaa, suosittelen.

kärsin aivan samoista oireista kuin te.mutta olen mies...oisko hyviä ideoita?en kyllä meikkivoiteita käytä puhumattakaan,että alkaisin jotain mömmöjä syömään.Vaikka asia kyllä vaivaa tosi paljon.Arbutin auttaa vähäsen...

Mulla on kans sama ongelma punastumisen kanssa ku teillä muillaki. joskus aina käy mielessä itsemurakin, mutta ei siinä mitään järke olisi, kun nykyään saa nii hyvi hoitoja että kyllä punasuus saa lähteä, jos vaan rahaa on. Oon kyllä nii herkkä punastumaan et jos joku tulee vaa kysyy jtn pientäki asiaa nii oon punanen ku tomaatti. Ja tykkään olla paljon yksin omissa oloissa. Noh sitten kokeilin jtn rasvaa minkä piti vähentää tai poistaa punotusta kasvoista, ei kyllä auttanut yhtään. En muista just nyt nimeä mutta joku vuoden tuote se oli. Kävin sitten yksitysellä lääkärillä ja se sano ihan suoraan että punotusta ei saa pois millään muulla tavalla ku laser hoidolla, kun mikään muu hoito EI POISTA katkenneita verisuonia. Joten olen nyt säästänyt vähän rahaa jotta voin ottaa kyseisen laserhoidon. 300e/kerta. Ei oo paha verrattuna siihen että voin olla taas ilonen, itsevarmempi ja sosiaalisempi.

hgj kirjoitti:

Mulla on kans sama ongelma punastumisen kanssa ku teillä muillaki. joskus aina käy mielessä itsemurakin, mutta ei siinä mitään järke olisi, kun nykyään saa nii hyvi hoitoja että kyllä punasuus saa lähteä, jos vaan rahaa on. Oon kyllä nii herkkä punastumaan et jos joku tulee vaa kysyy jtn pientäki asiaa nii oon punanen ku tomaatti. Ja tykkään olla paljon yksin omissa oloissa. Noh sitten kokeilin jtn rasvaa minkä piti vähentää tai poistaa punotusta kasvoista, ei kyllä auttanut yhtään. En muista just nyt nimeä mutta joku vuoden tuote se oli. Kävin sitten yksitysellä lääkärillä ja se sano ihan suoraan että punotusta ei saa pois millään muulla tavalla ku laser hoidolla, kun mikään muu hoito EI POISTA katkenneita verisuonia. Joten olen nyt säästänyt vähän rahaa jotta voin ottaa kyseisen laserhoidon. 300e/kerta. Ei oo paha verrattuna siihen että voin olla taas ilonen, itsevarmempi ja sosiaalisempi.

Lue lisää

Täytyykö siellä laaserhoidossa käydä montakin kertaa!?
Meinaan mää todellakin tarvisin sitä! Punastun niin pikku jutuista ja sen takia oon käyttänyt jo vuoden meikki voidetta ja mulla pitää olla kaikilla matkoilla aina meikkiä mukana, muuten en lähe, koska oon muuten ihan tomaatti koko aika!

tomppa kirjoitti:

kärsin aivan samoista oireista kuin te.mutta olen mies...oisko hyviä ideoita?en kyllä meikkivoiteita käytä puhumattakaan,että alkaisin jotain mömmöjä syömään.Vaikka asia kyllä vaivaa tosi paljon.Arbutin auttaa vähäsen...

Lue lisää

minä punastun jo pelkistä kehuista ja etenkin jos se tulee pojan suusta.. se on kamalaa kun suunpielet korvissa yrittää välttää katseet kun on naama aivan kirkkaan punanen.. joo ja eihän siinä mitään pahaa ole.. se on normaalia mutta kyllä siihenkin täytyy raja löytyä.. ja minähän olen aina punainen xD

Mandaaaa97 kirjoitti:

Täytyykö siellä laaserhoidossa käydä montakin kertaa!?
Meinaan mää todellakin tarvisin sitä! Punastun niin pikku jutuista ja sen takia oon käyttänyt jo vuoden meikki voidetta ja mulla pitää olla kaikilla matkoilla aina meikkiä mukana, muuten en lähe, koska oon muuten ihan tomaatti koko aika!

Lue lisää

Mulla on iha sama ongelma punastus joka ikisestä asiasta ja se on noloa ja varsinki ku kaverit huomauttaa siitä !! Luokan eessä pitää sanoa jotai niin ihan punasena sanon jotakin siellä eikä se ole hauskaa ja jos tapaan poikaystävää ekoja kertoja iskee semmone paniikki ja punastuminen ja jos mun nimi sanotaan jossain punastus VOIKO TÄSTÄ HELVETIN PIINASTA PÄÄSTÄ KOSKAA VAPAAKSIEN KESTÄ TÄTÄ KOHTA ENÄÄ!!

Ihan samaa täällä! Olen myös yli nelikymppinen ja punastelen. Fiksuutta löytyy ja kaikki mitä kirjoitit pätee täälläkin, joten hyväksykää punastelunne ja jatkakaa muiden silmissä kuin mitään ei olisi tapahtunut!

edelleen punastun kirjoitti:

Ihan samaa täällä! Olen myös yli nelikymppinen ja punastelen. Fiksuutta löytyy ja kaikki mitä kirjoitit pätee täälläkin, joten hyväksykää punastelunne ja jatkakaa muiden silmissä kuin mitään ei olisi tapahtunut!

Lue lisää

...niin ja en ole koskaan käyttänyt mitään lääkkeitä punasteluun tai jännittämiseen ja olen selvinnyt elämästä!!!

Mäkin punastelen usein ja olen vielä asiakaspalvelutyössä mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Oon 27 vuotias ja joskus 20 vuotiaana tai nuorempana en punastellut vaan punastelu alkoi myöhemmin. Hetken ehkä nolottaa jälkikäteen se oma punastelu mutta jo minuutissa se unohtuu. En jaksa kauheasti asialla päätäni vaivata vaikka eihän tuo kivaakaan ole. Mutta oon vaan tyytynyt ajattelemaan että that's me.

mm. joe blasco ja ben nye. kalliita mutta peittää hyvin punaisuuden.

ovat kirjoitti:

mm. joe blasco ja ben nye. kalliita mutta peittää hyvin punaisuuden.

Ovat kyllä ihan hyviä nuo mainitsemasi, mutta oman kokemuksen eivät peitä läheskään yhtä paljon kuin Iredale, joka tosin on niitäkin kalliimpi.

samasta kärsinyt kirjoitti:

Ovat kyllä ihan hyviä nuo mainitsemasi, mutta oman kokemuksen eivät peitä läheskään yhtä paljon kuin Iredale, joka tosin on niitäkin kalliimpi.

itse suosittelen rauhoittavia, vaikkapa xanoria, mikään asia ei tunnu punastumisen arvoiselta pari tabletin jälkeen..

jan kirjoitti:

itse suosittelen rauhoittavia, vaikkapa xanoria, mikään asia ei tunnu punastumisen arvoiselta pari tabletin jälkeen..

Xanoria olen minakin kokeillut, mutta lopetin sen viikon kuluessa silla menetti tehonsa(ainakin minun kannalta) ja pelkasin sivuoireita seka mahdollisia muita myrkkyja laakkeessa.

jan kirjoitti:

itse suosittelen rauhoittavia, vaikkapa xanoria, mikään asia ei tunnu punastumisen arvoiselta pari tabletin jälkeen..

2mg Xanor oli minullekin ainoa apu, mutta lääkärit eivät sitä enää mielellään kirjoita. Minun tapauksessani ei enää ollenkaan. Katukaupassa liian kallista ja vaikeasti saatavilla eikä laillistakaan. Auttoi myös paniikkihäiriöön ja sos.tilanteiden pelkoon.

Hei!

Olen myös punastelevaa tyyppiä, ja olen miespuolinen. Ärsyttävintä kuumotuskohtauksissa on se että en pysty hallitsemaan sitä, se voi kestää joko 2min tai sitten 20min!! Olen erittäin socialinen persoona ja tykkään seurustella ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Kotona ja sen ulkopuolella ei ole mitään ongelmaa, voin olla oma itseni. Mutta, koulussa jännitän aivan sikana joskus voi kesken tunnin (kun katse kontakti suuntautuu johonkin tiettyyn joka on ennenkin nähnyt että " taasko toi on punane??", alkaa punottaa niin saakelisti eikä sille mitään mahda. Olen tutkinut melko paljon mistä tämä kenties johtuisi, ehkäpä siitä että nuoruudessani alaasteella en ollut muun luokan kanssa tunneilla vaan olin ns eristyksessä kaikesta muusta erikoisopetuksessa. Ehkä niitten vuosien aikana olisin voinut saada enemmän kokemusta ihmisten läsnäolosta ja suorituspaineet eivät olisi niin julmia nyt tänäpäivänä. Äskeinen saattoi kuullostaa melko kaukaa haetulta teorialta mutta sainpa senkin mainituksi. Ihmisiin liittyvä kontakti on psykolooginen ilmiö, joka on luonnollinen, esim punastelu. Uskon että ajan myötä tällänen lähtee pois, sillä yleensä se liittyy myös ulkonäköpaineisiin, ja siihen mitä muut ihmiset ajattelevat.

Olen huomannut että Koulu kumppanit ottavat etäisyyttä henkilöihin jotka vaikuttavat epävarmoilta ja "naurettavilta", tämä ottaa päähän .

Pitäkää Puolenne!!

samoja kokemuksia on ollut minullakin.Lapsesta asti olen kärsinyt punastelusta,ikuinen seuralainen se tuntuu olevan ajatuskin saa minut hehkumaan.Olen saanut rauhoittavaa lääkitystä se vie pahimman huipun jännitykseltä pois .Olen yli 50 v nainen japunastun kuin nuoret tytöt joten vanheneminen ei poista sitä.

olen ala-asteelta asti punastellut kun opettaja kysyy jotain keskellä tuntia ja olen ihan tomaatti en mä punastu välitunneilla kun pääsee ulos ottamaan happea..nyt olen ammattikoulussa ja tätä on jatkunut ala-asteelt , ylä asteelt ja nyt vielä ammattikoulussa tää on todella rasittavaa elämä rajoituu tähän ku ei uskalla sanoo mitään ku sit oon ihan tomaatti ja kaikkii rupee sanoo tomaatiks ja sit punastuu vielä enemmän..tai sit jos luokassa joku huutaa et kui oot punanen vaiks en olis nii sit tuun punaseksi taas tää on todella ärsyttävää...ei tätä jaksa enää haluisin olla niinkun muutkin että uskaltais viitata tunninl ja muutenkin puhuu ettei kaikki sanois heti tomaatiksi...onk tähän jotain lääkettä tai jotain hoitoa?? ku tää alkaa todella ärsyttää ..!!

Mä punastelen kyllä mutta ei se mun mielestä huonosta itsetunnosta johdu. Kyllä mulla on ihan hyvä itsetunto. Mulla on kavereita jotka ovat koviakin jännittäjiä mutta eivät silti punastu koskaan missään tilanteessa, edes kylmällä pakkasella ei naama punota yhtään. Mulla ei tarvi ku pari astetta pakkasta ja parin minuutin ulkoilu niin naama on iha punanen. Että kyllä siihe löytyy ihan fysiologisiakin syitä miksi toiset punastuu helpommin.

tomaat kirjoitti:

olen ala-asteelta asti punastellut kun opettaja kysyy jotain keskellä tuntia ja olen ihan tomaatti en mä punastu välitunneilla kun pääsee ulos ottamaan happea..nyt olen ammattikoulussa ja tätä on jatkunut ala-asteelt , ylä asteelt ja nyt vielä ammattikoulussa tää on todella rasittavaa elämä rajoituu tähän ku ei uskalla sanoo mitään ku sit oon ihan tomaatti ja kaikkii rupee sanoo tomaatiks ja sit punastuu vielä enemmän..tai sit jos luokassa joku huutaa et kui oot punanen vaiks en olis nii sit tuun punaseksi taas tää on todella ärsyttävää...ei tätä jaksa enää haluisin olla niinkun muutkin että uskaltais viitata tunninl ja muutenkin puhuu ettei kaikki sanois heti tomaatiksi...onk tähän jotain lääkettä tai jotain hoitoa?? ku tää alkaa todella ärsyttää ..!!

Lue lisää

Sano niille muille etta no hyva et en ole mikaan valkosipuli niinkuin te! Kaikki pahenee vain siita kun antaa periksi muiden pilkkaaville puheille ja ei sano suoraan mita ajattelee. Mina tiedan mista puhun.

Olen 26 vuotias ja paininut samojen ongelmien kanssa. Kasvot tuli punaiset melkein jokaisessa hieman jännittävässä tilanteessa. Pitkäkestoisessa jännityksessä on kaula, rinta olkapäät kaikki laikukkaat... Se on niin tumma punainen ettei sitä voi peittää millään aineilla. Sain tämän takia myös paniikkikohtauksia koska se on niin näkyvää ja sos. tilanteet hankalia. Söin paniikkilääkkeitä 5 vuotta. ne auttoivat hyvin jännitykseen ja punoitukseen. Lopetin kun halusin kokeilla ilman lääkkeitä... Muutama vuosi meni hyvin kun oireet taas palasivat.

On todella raskasta jonottaa kaupan kassalla sydän hakaten jos kortti ei toimikaan tai kömmään jotain niin punotan niin että naamaan koskee.

Vastata työpaikalla työpuhelimeen kun muut kuuntelee hiljaa vierestä

Jos ylempi henkilö puhuttelee menee niin punaseks ettei saa enää sanaa suusta

Juhlat,tilaisuudet, kaupat, kassat, ihmispaljous... Aina pitää sinnitellä kaikesta. Yleensä olen iltaisin niin poikki, väsynyt ja pääkipeänä kun jännittää kaikkia tilanteita.

Huomannut olen että alkoholin käyttö on lisääntynyt tämän takia koska sillä saa nollattua aivot eikä tarvitse jännittää----> karkuun laikkuja en niinkään pääse koska alkoholi laukaisee punoituksen. Eli sitäkäämn ei voi tehdä yleisillä alueilla.

Nyt oon jotenkin niin pirun kyllästynyt ja masentunut että aijon marssia uudestaan lääkärin puheille. Onko tästä pakko yrittää selvitä päivittäin jos helpotusta siihen saa??

MOI
ihan sama ongelma.LUOJAN KIITOS LÖYSIN NÄMÄ
sivut että on muitakin=)käyn tosi harvoin netissä mutta olis kiva vaihtaa etana postia ja tutustua ja jopa oikeen kunnolla oikeen nähä ja kaikkee.olen tyttö ja kohta 24-vuotta

makuuni84 kirjoitti:

MOI
ihan sama ongelma.LUOJAN KIITOS LÖYSIN NÄMÄ
sivut että on muitakin=)käyn tosi harvoin netissä mutta olis kiva vaihtaa etana postia ja tutustua ja jopa oikeen kunnolla oikeen nähä ja kaikkee.olen tyttö ja kohta 24-vuotta

Lue lisää

Oon ite punastellu siitä asti ku pääsin yläasteelta ja ajatellu että se on pahinta mitä mulle on koskaan tapahtunu. Nyt kun löysin nää sivut niin oon tajunnu että moni muukin kärsii samasta ongelmasta ja mitä enemmän luin näitä tekstejä nii sitä enemmän mua vaan alko huvittamaan ja tuli samanlainen olo että ois niin mukava tutustua ihmisiin joilla on samanlaisia "ongelmia" vaikka ei tää enään niin pahalta tunnu ku tietää ettei yksin joudu oleen tän asian kans =)

itse olen käyttänyt joe blascon meikkivoidetta joka on nimenomaan tarkoitettu peittämään punoitukset ja muut laikut kasvoilta.on super hyvä.uutena maksaa noin 50e mutta katsoin että huutonetissakin niitä myydään välillä n.20e...

MEIKKIVOIDE kirjoitti:

itse olen käyttänyt joe blascon meikkivoidetta joka on nimenomaan tarkoitettu peittämään punoitukset ja muut laikut kasvoilta.on super hyvä.uutena maksaa noin 50e mutta katsoin että huutonetissakin niitä myydään välillä n.20e...

Lue lisää

Punastun itsekin silloin tällöin ja se näkyy selvästi koska ihoni on aika vaalea.. Selviäisin punastumisen kanssa ihan hyvin paitsi, että kasvoissani on yksi kohta joka ei tule punaiseksi, eli ylähuulen ja nenän välinen alue on aina täysin normaalin värinen! Sama aiheuttaa ongelmaa urheillessa, koska vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, niin pää punaisena sitä mennään...
Eli toisin sanoen normaalin kasvojeni värin voit tarkistaa ylähuulen päältä.
Nyt olen vuoden verran käyttänyt blascon red neutralizeria muualla kasvoissa paitsi siinä takuuvarmasti vaaleassa kohdassa ja se on kyllä mulla auttanut asiaa. Urheillessa meikki on vähän huono kun sitä tulee sitten pyyhittyä pois, mutta kai tästä selviää....

Itse olen sosiaalinen ihminen ja olen päivänmittaan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa enkä punastu mistään tietystä asiasta, yllätykset, nolot jutut yms eivät siis aiheuta ahdistusta, punastus vaan tulee joskus ilman, että voisin sanoa sille mitään syytä.

Olen nyt 27v. ja olen ollut huomaavinani, että punastuessani en punastu enää niin paljon kuin nuorempana. joskus about 21-vuotiaana olisin halunnut koittaa beetasalpaajia tai jotain vaikka vielä radikaalimpaa, mutta avomieheni puhui minut siitä pois. Niihin aikoihin vasta aloittelin esimiestöitä ja oli tosi noloa, kun helahtelin punaiseksi työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa ihan niinkuin olisin kauhean ujo mitä en kyllä koskaan mielestäni ole ollut!

Tsemppiä teille muille punastelijoille!
Vaikka naama helottaakin punaisena ja tuntuu, kuin pää olisi saunassa niin ei kannata sen takia jättää asioita tekemättä ja kannattaa oikeasti pistää leikiksi niinkuin aikaisemmin kehoitettiin tekemään!
Monesti kun itse sanoo asiasta, niin kukaan ei ole edes huomannut vielä ja tietysti kaikki katsovat silloin, että "joo, ootpa punainen", mutta tämän jälkeen ei tartte enää miettiä, että mitähän nuokin ajattelee, kun oon ihan punasena tässä... Ja itsellä ainakin kun en enää anna ajatustakaan asialle niin punastus rupeaa hiipumaan...

ongelmainen =) kirjoitti:

Punastun itsekin silloin tällöin ja se näkyy selvästi koska ihoni on aika vaalea.. Selviäisin punastumisen kanssa ihan hyvin paitsi, että kasvoissani on yksi kohta joka ei tule punaiseksi, eli ylähuulen ja nenän välinen alue on aina täysin normaalin värinen! Sama aiheuttaa ongelmaa urheillessa, koska vaikka olisin kuinka hyvässä kunnossa, niin pää punaisena sitä mennään...
Eli toisin sanoen normaalin kasvojeni värin voit tarkistaa ylähuulen päältä.
Nyt olen vuoden verran käyttänyt blascon red neutralizeria muualla kasvoissa paitsi siinä takuuvarmasti vaaleassa kohdassa ja se on kyllä mulla auttanut asiaa. Urheillessa meikki on vähän huono kun sitä tulee sitten pyyhittyä pois, mutta kai tästä selviää....

Itse olen sosiaalinen ihminen ja olen päivänmittaan paljon tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa enkä punastu mistään tietystä asiasta, yllätykset, nolot jutut yms eivät siis aiheuta ahdistusta, punastus vaan tulee joskus ilman, että voisin sanoa sille mitään syytä.

Olen nyt 27v. ja olen ollut huomaavinani, että punastuessani en punastu enää niin paljon kuin nuorempana. joskus about 21-vuotiaana olisin halunnut koittaa beetasalpaajia tai jotain vaikka vielä radikaalimpaa, mutta avomieheni puhui minut siitä pois. Niihin aikoihin vasta aloittelin esimiestöitä ja oli tosi noloa, kun helahtelin punaiseksi työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa ihan niinkuin olisin kauhean ujo mitä en kyllä koskaan mielestäni ole ollut!

Tsemppiä teille muille punastelijoille!
Vaikka naama helottaakin punaisena ja tuntuu, kuin pää olisi saunassa niin ei kannata sen takia jättää asioita tekemättä ja kannattaa oikeasti pistää leikiksi niinkuin aikaisemmin kehoitettiin tekemään!
Monesti kun itse sanoo asiasta, niin kukaan ei ole edes huomannut vielä ja tietysti kaikki katsovat silloin, että "joo, ootpa punainen", mutta tämän jälkeen ei tartte enää miettiä, että mitähän nuokin ajattelee, kun oon ihan punasena tässä... Ja itsellä ainakin kun en enää anna ajatustakaan asialle niin punastus rupeaa hiipumaan...

Lue lisää

Itse olen 23v mies ja kärsinyt punastelusta nyt noin 7 vuotta ja edelleen se on helvettiä. On tullut kyllä yritettyä yhtä sun toista ja aikoinaan pari kertaa lääkärinkin kanssa puhunut tästä ja beetasalpaajia tuli kokeiltua mutta eipä nekään loppujen lopuksi paljoa vaikuttanut.

Suorastaan raivostuttavaa miten voi äkkiseltään ajateltuna niin mitätön juttu viedä elämän halun ja pyöriä mielessä koko ajan. Kokeiltu on olla miettimättä ja ties mitä mantroja mutta lopulta se aina iskee. Kun tuntuu että ei vaan ole keinoja enää, kaikki mielenhallintaan liittyvä on tullut testattua ja ei todellakaan ole siitä kiinni ettei olisi yritystä ollut.

Päivittäin tulee koettua niin vittumaisia asioita ettei moni uskokaan. Esim. jäin tuossa viime viikolla kuukauden lomalle ja töissä eräs puolituttu työkaveri heitti siinä lyhyen juttutuokion päätteeksi että nähdään maanantaina mutta enhän minä saanut siinä sanotuksi että jään lomalle kun oli muka taas niin saatanan kiire päästä pois siitä tilanteesta. Nämä on pahimpia tilanteita mitä voi tapahtua kun ne jää mieleen pyörimään että mitäköhän tuokin kaveri nyt ajattelee kun jäinkin lomalle enkä puhunut mitään ja pahinta on tietysti se että se jäi sanomatta vain ja ainoastaan sen takia että se punastuminen kalvoi taas taustalla.

Enkä minäkään mikään ujo ole koskaan ollut enkä ole vieläkään, kavereita, ystäviä yms. löytyy ja yleensä vähänkään tutumpien heppujen seurassa olen yleensä se joka avaa suunsa ja keksii jutun juurta mutta jotenkin sitä ei vaan tahdo oudompien kanssa punastelematta kyetä yhtään mihinkään.

Täytyy kyllä tunnustaa että tämä alkaa pikkuhiljaa selättämään, opiskelukin kiinnostaisi vielä mutta miten tässä tilassa helvetti mihinkään lähdet. Tokihan sitä voi väkisin mennä mutta kun se jotenkin niin vituttaa kun olisi mukava olla ns. normaali ja rupatella ihmisten kanssa mutta kun se ei onnistu.

Tuokin on paskapuhetta ettei sitä muka päälle päin näkisi, kyllä sen huomaa jo juttukaverin naamasta että sekin menee vaikeaksi kun itsella naama vaihtaa väriä. Outoihin ihmisiin kun tutustuu, ensimmäinen jutustelu alkaa yleensä normaalisti ja siinä sitte todennäköisesti punastuu josta seuraa se että tämä henkilö luulee että et halua puhua hänen kanssaan tai jotain eli siitä eteen päin saakin itse aloittaa keskustelut ja se ärsyttää ihan helvetisti siinä vaiheessa.

Tämä nyt oli tällainen negatiivinen juttu, on minulla hyviäkin päiviä mutta viime aikoina niitä ei ole ollut ja vähänä ne tahtoo muutenkin olla.

Heips! Olen 35-vuotias nainen ja olen kanssa pienestä asti "helottanut" pää punaisena. Olen ollut monta kertaa todella, todella masentunut asiasta ja miettinyt että olisi paljon helpompaa päättää päivänsä kuin kärsiä tästä perhanan ongelmasta! Eli tiedän todella mistä sinä ja niin monet muutkin täällä puhuvat. Vastaan sinulle, koska olet niin nuori ja elämä on vielä edessäsi, siis älä masennu, vaan mene ihmeessä keskustelemaan asiasta, esim. terveydenhoitajalle tai ihan mihin tahansa lääkärille, joka ottaa ongelmasi vakavasti. Minun elämäni oli kaikilta osiltaan ihana ja hyvin, koti, mies ja ihanat lapset, loistava työpaikka ja muuten ei mitään valittamista, paitsi että jokapäiväinen ja monta kertaa päivässä tuleva punastelu pyöri mielessäni ja pelotti koko ajan. Kävin jännittämisasiasta jo 10 vuotta sitten lääkärissä, mutta sain jotain vihreitä pillereitä, joista ei ollut mitään apua. Noin 3 vuotta sitten kävin lääkärillä sydänoireiden takia, luulin että minulla on sydänvika. Minulla oli kaikenlaisia oireita mutta lääkäri totesi että sydän on terve ja sain Propraalia. Olo oli aivan sairas, ja surffailin sitten netissä etsien jotain apua tai selvyyttä mikä minua vaivaa. Silloin löysin yhdeltä kirjoittajalta juuri ne oireet jotka olivat aivan kuin minun, eli se oli diagnosoitu "yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi".Olo oli niin helpottunut kun tajusin etten ole "luulosairas" vaan vaivalla on nimikin! No, kerron tämän siksi, koska asia yhdistyy juuri siihen punasteluun, eli olin menossa muutaman kuukauden päästä äitiyslomalta töihin ja jouduin taas sen punastumisongelman eteen ja vaivaamaksi. Tiedostamattani elimistöni jännitti ja tiesi sen että "taas se kierre alkaa..!" Tajusin asian yht'äkkiä aivan kirkkaana kun mietin syitä ja seurauksia. No, menin taas asiasta omalääkärille, jolle kerroin koko jutun, ja sitä kautta pääsin mielenterveystoimiston terapiaan. Terapiasta oli ensin apua, mutta sitten ongelma palasi vain pahempana kun jouduin koko ajan miettimään punasteluasioita! Yritin sinnitellä töissä, mutta yksi aamu taas yhden punastelun jälkeen ja aivan lyötynä lähdin itkien työterveyshuollon lääkärille, joka määräsi minulle Xanoria masennukseen ja Siroxatia punasteluun/ jännittämiseen. Xanoria en voinut käyttää kuin muutaman päivän kun olin kuin zombie niistä, mutta Siroxat oli pelastukseni. Punastelut loppuivat melkein kuin seinään ja lopetin terapian. Nyt olen voinut olla kuin muutkin normaalit ihmiset töissä ja vapaa-ajalla kun ei ole tarvinnut pelätä sitä punastumista. Minun kohdallani toimii parhaiten kun voin unohtaa koko asian ja keskittyä elämiseen enkä punastelun pelkäämiseen! Punastelu ei ole aivan täysin hävinnyt, mutta se on jo niin harvakseltaan tapahtuvaa, että se tuntuukin jo ihan "normaalilta". Toivottavasti minun tarinastani oli sinulle hyötyä, ei kun tsemppiä ja mene ihmeessä hakemaan apua, meillä on vain tämä yksi elämä!

Voiko tätä selättää? kirjoitti:

Itse olen 23v mies ja kärsinyt punastelusta nyt noin 7 vuotta ja edelleen se on helvettiä. On tullut kyllä yritettyä yhtä sun toista ja aikoinaan pari kertaa lääkärinkin kanssa puhunut tästä ja beetasalpaajia tuli kokeiltua mutta eipä nekään loppujen lopuksi paljoa vaikuttanut.

Suorastaan raivostuttavaa miten voi äkkiseltään ajateltuna niin mitätön juttu viedä elämän halun ja pyöriä mielessä koko ajan. Kokeiltu on olla miettimättä ja ties mitä mantroja mutta lopulta se aina iskee. Kun tuntuu että ei vaan ole keinoja enää, kaikki mielenhallintaan liittyvä on tullut testattua ja ei todellakaan ole siitä kiinni ettei olisi yritystä ollut.

Päivittäin tulee koettua niin vittumaisia asioita ettei moni uskokaan. Esim. jäin tuossa viime viikolla kuukauden lomalle ja töissä eräs puolituttu työkaveri heitti siinä lyhyen juttutuokion päätteeksi että nähdään maanantaina mutta enhän minä saanut siinä sanotuksi että jään lomalle kun oli muka taas niin saatanan kiire päästä pois siitä tilanteesta. Nämä on pahimpia tilanteita mitä voi tapahtua kun ne jää mieleen pyörimään että mitäköhän tuokin kaveri nyt ajattelee kun jäinkin lomalle enkä puhunut mitään ja pahinta on tietysti se että se jäi sanomatta vain ja ainoastaan sen takia että se punastuminen kalvoi taas taustalla.

Enkä minäkään mikään ujo ole koskaan ollut enkä ole vieläkään, kavereita, ystäviä yms. löytyy ja yleensä vähänkään tutumpien heppujen seurassa olen yleensä se joka avaa suunsa ja keksii jutun juurta mutta jotenkin sitä ei vaan tahdo oudompien kanssa punastelematta kyetä yhtään mihinkään.

Täytyy kyllä tunnustaa että tämä alkaa pikkuhiljaa selättämään, opiskelukin kiinnostaisi vielä mutta miten tässä tilassa helvetti mihinkään lähdet. Tokihan sitä voi väkisin mennä mutta kun se jotenkin niin vituttaa kun olisi mukava olla ns. normaali ja rupatella ihmisten kanssa mutta kun se ei onnistu.

Tuokin on paskapuhetta ettei sitä muka päälle päin näkisi, kyllä sen huomaa jo juttukaverin naamasta että sekin menee vaikeaksi kun itsella naama vaihtaa väriä. Outoihin ihmisiin kun tutustuu, ensimmäinen jutustelu alkaa yleensä normaalisti ja siinä sitte todennäköisesti punastuu josta seuraa se että tämä henkilö luulee että et halua puhua hänen kanssaan tai jotain eli siitä eteen päin saakin itse aloittaa keskustelut ja se ärsyttää ihan helvetisti siinä vaiheessa.

Tämä nyt oli tällainen negatiivinen juttu, on minulla hyviäkin päiviä mutta viime aikoina niitä ei ole ollut ja vähänä ne tahtoo muutenkin olla.

Lue lisää

On tämä punastelu vaan niin joskus ja useinkin niin raskasta! On muuten huvittava huomata, että näitä "meidän kaltaisia" ihmisiä on todella paljon. Täytysi ehkä perustaa oma kerho jossa voitaisiin porukalla vaihtaa värejä. ;)

Ongelmat ovat hyvinkin tutut. Samat oireet alkoi jo joskus ala-asteella. Luokan edessä olemiset, esiintymiset, kun kaikki kattoo sua ym.. saa naaman jopa violetin väriseksi, kun oikein kuumottaa, ja siitä ei tahdo päästä yli ei sitten millään vaikka ikää on jo 26v.

Tämän asian kanssa tulee tapeltua lähes joka päivä. Joskus enemmän joskus vähemmän, mutta kuiteski.
SYY punastumiseen on osaksi tietysti DNA, mikä omassa suvussa liikkuu muutamilla. Osa ei kelaa juttua läheskään niin raskaasti kuin minä. Toinen syy minkä huomaan, on sosiaalisten tilanteiden pelko. Pelko kohdata ihmisiä. Jotenkin sitä jännittää uusia tilanteita. Joskus sitä alitajunnassa pelkää, että voipi käydä samaten, kuin esim. joskus joku tuttu tulee yllättäin kaupassa vastaan ja siinä yllätyksenä levahtaa punaseks. Siinä huomaa kans kaverin naamasta, että onkohan tuollä jätkällä jotain mua vastaan tms, et ku se usein punastuu, kun nään sen jossain. Pahimmassa tapauksessa mahtaa ajatella, et toi on homo! Niin olen mies, jos en sitä vielä kertonut. Tuntuu, että naiset pääsevät karkuun tätä ajatusta meikin avulla.
Pahin tilanne on se, että jos vastaan tuleva tuttu onkin naispuolinen ja selittämättömästä syystä väri näkyy naamasta ja mahtaa vaimokin ajatella, että käydäänpä illalla keskustelu avioliiton perus asioista! ###!!=¤(%#!
Joskus sitä toivoo, että olispa meitävarten kehitetty sellanen taikanappi, jota voitas sitten painamalla kadota tilanteesta ja olla onnellisia..

Mut tosi asia on se, että tästä yli pääsee ainakin hieman, sillä että ei ota sitä niin vakavasti.
Kaverit ym. jotka tilanteeni tietää aina sanoo sitä, että on ihmisillä muutakin ajattelemista, kun minä ja minun ihana paloauto.

Eräs toinen ehkäpä tärkeämpi apu millä olen selvinnyt tähän päivään asti on rukous. Aina voit ja saat rukoilla apua Jumalalta, joka on meidät ihmisetkin luonut!
Tällä hetkellä toimin sivutoimisena opettajana. NIIN MINÄ joka pelkään esiintymistä ym.ym., niin voitko kuvitella, että löydän itseni tälläisestä työstä ongelmani kanssa.
Ilman Jumalan apua olisi tämäkin asia vielä raskaampi kantaa, kuin se nyt on.

Päätämpä spiikkini tähän ja toivon että jokainen löytää avun ja helpotusta omalla tavallaan.

Helo helo kirjoitti:

Heips! Olen 35-vuotias nainen ja olen kanssa pienestä asti "helottanut" pää punaisena. Olen ollut monta kertaa todella, todella masentunut asiasta ja miettinyt että olisi paljon helpompaa päättää päivänsä kuin kärsiä tästä perhanan ongelmasta! Eli tiedän todella mistä sinä ja niin monet muutkin täällä puhuvat. Vastaan sinulle, koska olet niin nuori ja elämä on vielä edessäsi, siis älä masennu, vaan mene ihmeessä keskustelemaan asiasta, esim. terveydenhoitajalle tai ihan mihin tahansa lääkärille, joka ottaa ongelmasi vakavasti. Minun elämäni oli kaikilta osiltaan ihana ja hyvin, koti, mies ja ihanat lapset, loistava työpaikka ja muuten ei mitään valittamista, paitsi että jokapäiväinen ja monta kertaa päivässä tuleva punastelu pyöri mielessäni ja pelotti koko ajan. Kävin jännittämisasiasta jo 10 vuotta sitten lääkärissä, mutta sain jotain vihreitä pillereitä, joista ei ollut mitään apua. Noin 3 vuotta sitten kävin lääkärillä sydänoireiden takia, luulin että minulla on sydänvika. Minulla oli kaikenlaisia oireita mutta lääkäri totesi että sydän on terve ja sain Propraalia. Olo oli aivan sairas, ja surffailin sitten netissä etsien jotain apua tai selvyyttä mikä minua vaivaa. Silloin löysin yhdeltä kirjoittajalta juuri ne oireet jotka olivat aivan kuin minun, eli se oli diagnosoitu "yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi".Olo oli niin helpottunut kun tajusin etten ole "luulosairas" vaan vaivalla on nimikin! No, kerron tämän siksi, koska asia yhdistyy juuri siihen punasteluun, eli olin menossa muutaman kuukauden päästä äitiyslomalta töihin ja jouduin taas sen punastumisongelman eteen ja vaivaamaksi. Tiedostamattani elimistöni jännitti ja tiesi sen että "taas se kierre alkaa..!" Tajusin asian yht'äkkiä aivan kirkkaana kun mietin syitä ja seurauksia. No, menin taas asiasta omalääkärille, jolle kerroin koko jutun, ja sitä kautta pääsin mielenterveystoimiston terapiaan. Terapiasta oli ensin apua, mutta sitten ongelma palasi vain pahempana kun jouduin koko ajan miettimään punasteluasioita! Yritin sinnitellä töissä, mutta yksi aamu taas yhden punastelun jälkeen ja aivan lyötynä lähdin itkien työterveyshuollon lääkärille, joka määräsi minulle Xanoria masennukseen ja Siroxatia punasteluun/ jännittämiseen. Xanoria en voinut käyttää kuin muutaman päivän kun olin kuin zombie niistä, mutta Siroxat oli pelastukseni. Punastelut loppuivat melkein kuin seinään ja lopetin terapian. Nyt olen voinut olla kuin muutkin normaalit ihmiset töissä ja vapaa-ajalla kun ei ole tarvinnut pelätä sitä punastumista. Minun kohdallani toimii parhaiten kun voin unohtaa koko asian ja keskittyä elämiseen enkä punastelun pelkäämiseen! Punastelu ei ole aivan täysin hävinnyt, mutta se on jo niin harvakseltaan tapahtuvaa, että se tuntuukin jo ihan "normaalilta". Toivottavasti minun tarinastani oli sinulle hyötyä, ei kun tsemppiä ja mene ihmeessä hakemaan apua, meillä on vain tämä yksi elämä!

Lue lisää

Tervehdys,
Olen jo pidemmän aikaa seurannut tätä viestiketjua joka tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Erityisesti tarinasi miellytti ja lohdutti minua, sillä olet todella saanut apua punasteluun. Haluaisinkin kysyä sinulta, että miten tai mistä apua voisi lähteä hakemaan? Aloitetaanko avun hakeminen ihan suoraan yleislääkäriltä? En sairastele koskaan, joten kaikki lääkäriasiat ovat suorastaa täysin outoja minulle, mutta haluaisin kuitenkin apua tähän punasteluun. Olen vain hyvin ennakkoluuloinen lääkärien suhteen - ehkä pelkään, että rumba alkaa kun lähden setvimään tätä vaivaa ensin yleislääkärille, joka sitten ohjaa ties mille lääkärille/psykiatrille jne. Haluaisin vain mennä lääkäriin ja saada jonkun ratkaisun ongelmaan heti - siis pillerit kouraan :)

Helo helo kirjoitti:

Heips! Olen 35-vuotias nainen ja olen kanssa pienestä asti "helottanut" pää punaisena. Olen ollut monta kertaa todella, todella masentunut asiasta ja miettinyt että olisi paljon helpompaa päättää päivänsä kuin kärsiä tästä perhanan ongelmasta! Eli tiedän todella mistä sinä ja niin monet muutkin täällä puhuvat. Vastaan sinulle, koska olet niin nuori ja elämä on vielä edessäsi, siis älä masennu, vaan mene ihmeessä keskustelemaan asiasta, esim. terveydenhoitajalle tai ihan mihin tahansa lääkärille, joka ottaa ongelmasi vakavasti. Minun elämäni oli kaikilta osiltaan ihana ja hyvin, koti, mies ja ihanat lapset, loistava työpaikka ja muuten ei mitään valittamista, paitsi että jokapäiväinen ja monta kertaa päivässä tuleva punastelu pyöri mielessäni ja pelotti koko ajan. Kävin jännittämisasiasta jo 10 vuotta sitten lääkärissä, mutta sain jotain vihreitä pillereitä, joista ei ollut mitään apua. Noin 3 vuotta sitten kävin lääkärillä sydänoireiden takia, luulin että minulla on sydänvika. Minulla oli kaikenlaisia oireita mutta lääkäri totesi että sydän on terve ja sain Propraalia. Olo oli aivan sairas, ja surffailin sitten netissä etsien jotain apua tai selvyyttä mikä minua vaivaa. Silloin löysin yhdeltä kirjoittajalta juuri ne oireet jotka olivat aivan kuin minun, eli se oli diagnosoitu "yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi".Olo oli niin helpottunut kun tajusin etten ole "luulosairas" vaan vaivalla on nimikin! No, kerron tämän siksi, koska asia yhdistyy juuri siihen punasteluun, eli olin menossa muutaman kuukauden päästä äitiyslomalta töihin ja jouduin taas sen punastumisongelman eteen ja vaivaamaksi. Tiedostamattani elimistöni jännitti ja tiesi sen että "taas se kierre alkaa..!" Tajusin asian yht'äkkiä aivan kirkkaana kun mietin syitä ja seurauksia. No, menin taas asiasta omalääkärille, jolle kerroin koko jutun, ja sitä kautta pääsin mielenterveystoimiston terapiaan. Terapiasta oli ensin apua, mutta sitten ongelma palasi vain pahempana kun jouduin koko ajan miettimään punasteluasioita! Yritin sinnitellä töissä, mutta yksi aamu taas yhden punastelun jälkeen ja aivan lyötynä lähdin itkien työterveyshuollon lääkärille, joka määräsi minulle Xanoria masennukseen ja Siroxatia punasteluun/ jännittämiseen. Xanoria en voinut käyttää kuin muutaman päivän kun olin kuin zombie niistä, mutta Siroxat oli pelastukseni. Punastelut loppuivat melkein kuin seinään ja lopetin terapian. Nyt olen voinut olla kuin muutkin normaalit ihmiset töissä ja vapaa-ajalla kun ei ole tarvinnut pelätä sitä punastumista. Minun kohdallani toimii parhaiten kun voin unohtaa koko asian ja keskittyä elämiseen enkä punastelun pelkäämiseen! Punastelu ei ole aivan täysin hävinnyt, mutta se on jo niin harvakseltaan tapahtuvaa, että se tuntuukin jo ihan "normaalilta". Toivottavasti minun tarinastani oli sinulle hyötyä, ei kun tsemppiä ja mene ihmeessä hakemaan apua, meillä on vain tämä yksi elämä!

Lue lisää

Olen 16 vuotias poika ja kärsin itsekkin todella ärsyttävästä punastelusta. Sellainen kysymys olisi että onko tuo siroxat (tarkoitit varmaan seroxat) repepti lääke? Luin siitä jotain tietoa ja sitä ei suositella alle 18 vuotiaille. Minkä ikäisenä aloit käyttämään lääkettä?

Voiko tätä selättää? kirjoitti:

Itse olen 23v mies ja kärsinyt punastelusta nyt noin 7 vuotta ja edelleen se on helvettiä. On tullut kyllä yritettyä yhtä sun toista ja aikoinaan pari kertaa lääkärinkin kanssa puhunut tästä ja beetasalpaajia tuli kokeiltua mutta eipä nekään loppujen lopuksi paljoa vaikuttanut.

Suorastaan raivostuttavaa miten voi äkkiseltään ajateltuna niin mitätön juttu viedä elämän halun ja pyöriä mielessä koko ajan. Kokeiltu on olla miettimättä ja ties mitä mantroja mutta lopulta se aina iskee. Kun tuntuu että ei vaan ole keinoja enää, kaikki mielenhallintaan liittyvä on tullut testattua ja ei todellakaan ole siitä kiinni ettei olisi yritystä ollut.

Päivittäin tulee koettua niin vittumaisia asioita ettei moni uskokaan. Esim. jäin tuossa viime viikolla kuukauden lomalle ja töissä eräs puolituttu työkaveri heitti siinä lyhyen juttutuokion päätteeksi että nähdään maanantaina mutta enhän minä saanut siinä sanotuksi että jään lomalle kun oli muka taas niin saatanan kiire päästä pois siitä tilanteesta. Nämä on pahimpia tilanteita mitä voi tapahtua kun ne jää mieleen pyörimään että mitäköhän tuokin kaveri nyt ajattelee kun jäinkin lomalle enkä puhunut mitään ja pahinta on tietysti se että se jäi sanomatta vain ja ainoastaan sen takia että se punastuminen kalvoi taas taustalla.

Enkä minäkään mikään ujo ole koskaan ollut enkä ole vieläkään, kavereita, ystäviä yms. löytyy ja yleensä vähänkään tutumpien heppujen seurassa olen yleensä se joka avaa suunsa ja keksii jutun juurta mutta jotenkin sitä ei vaan tahdo oudompien kanssa punastelematta kyetä yhtään mihinkään.

Täytyy kyllä tunnustaa että tämä alkaa pikkuhiljaa selättämään, opiskelukin kiinnostaisi vielä mutta miten tässä tilassa helvetti mihinkään lähdet. Tokihan sitä voi väkisin mennä mutta kun se jotenkin niin vituttaa kun olisi mukava olla ns. normaali ja rupatella ihmisten kanssa mutta kun se ei onnistu.

Tuokin on paskapuhetta ettei sitä muka päälle päin näkisi, kyllä sen huomaa jo juttukaverin naamasta että sekin menee vaikeaksi kun itsella naama vaihtaa väriä. Outoihin ihmisiin kun tutustuu, ensimmäinen jutustelu alkaa yleensä normaalisti ja siinä sitte todennäköisesti punastuu josta seuraa se että tämä henkilö luulee että et halua puhua hänen kanssaan tai jotain eli siitä eteen päin saakin itse aloittaa keskustelut ja se ärsyttää ihan helvetisti siinä vaiheessa.

Tämä nyt oli tällainen negatiivinen juttu, on minulla hyviäkin päiviä mutta viime aikoina niitä ei ole ollut ja vähänä ne tahtoo muutenkin olla.

Lue lisää

tästä kirjoituksestasi mennyt, mut kirjoitit tosi hyvin. Just noin se menee, juttelet jonkun puolitutun kanssa ja sit yhtäkkiä arvaamatta tuntee kun alkaa kuumottamaan kasvoja, tulee vain halu sännätä johonkin missä kukaan ei näe. Ja sitten olen huomannut senkin, et just se jonka läsnä olen aiemmin (syyttä suotta) punastunut saa sen punastumisen jälleen aikaiseksi. Mä en tiedä et onko se sit häpeen tunnetta vai mitä. No mun "selviytymistarina" on sellanen, et olen oppinut välttelemään tilanteita joissa todennäköisesti joudun punastumaan. Siis elämä on pelkkää pakoa paikasta, tilanteesta toiseen. Mä olen jo aika vanha, ja en usko enää et mikään lääke tms. voi auttaa tässä. Joku tuos aiemmin sanoi, et se punastuminen johtuu ajatuksistaan, tyhmä ihminen joka niin sanoo. Mut sen mä sanoisin nuorille, jotka kärsii tästä vaivasta nii yrittäkää hakea apua lääkäriltä, moni lääkäri vähättelee ja sanoo sen menevän aikuistuessa pois, mut ei se välttämättä aina mene. Älkää siis tuhlatko hyvää elämäänne tälläisestä kiusasta kärsimiseen. On tyhmiä lääkäreitä ja viisaita,fiksuja lääkäreitä. Mun mielestä tähän voi saada avun kun sen vain saa tarpeeks ajoissa. Nuori ihminen oppii paremmin kuin vanha, vanhan aivot jo nii tiukas paketis ettei niitä saa avoimeks avulle.

Mulla sama juttu. Vittumainen hommeli. :X

Punastuminen ollut ongelmana 7.luokalta saakka. Olen nyt 30v mies. Punastumisen pelkäämisen lisäksi/seurauksena kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaikeuttaa työelämää, harrastuksia, tuttujen ja tuntemattomien tapaamista...
Propralit hain muutama vuosi sitten, useampi purkillinen on tullut popsittua, mutta ei ne läheskään aina auta allekirjoittanutta. Loppusyksystä aloitin terapian (kognitiivisen psykoterapian) ja toiveet on korkealla.
Tsemppiä kaikille tallikavereille ja hyvää tulevaa vuotta. Ollaan vahvoja.

member of red army kirjoitti:

Punastuminen ollut ongelmana 7.luokalta saakka. Olen nyt 30v mies. Punastumisen pelkäämisen lisäksi/seurauksena kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Vaikeuttaa työelämää, harrastuksia, tuttujen ja tuntemattomien tapaamista...
Propralit hain muutama vuosi sitten, useampi purkillinen on tullut popsittua, mutta ei ne läheskään aina auta allekirjoittanutta. Loppusyksystä aloitin terapian (kognitiivisen psykoterapian) ja toiveet on korkealla.
Tsemppiä kaikille tallikavereille ja hyvää tulevaa vuotta. Ollaan vahvoja.

Lue lisää

Viestiketju on sangen vanha, mutta aihe vieläkin ajankohtainen. Itse olen 17-vuotias punastelija. Ylivilkas verenkierto on vaivannut minua niin kauan kuin jaksan muistaa. Kun punastun - mikä tapahtuu kiusallisen usein - kasvot ja rintakehä helottavat ikävän punaisina. Punastun esiintyessäni, ollessani huomion keskipisteenä, saunassa, kylmässä, syödessä, liikkuessa, suuttuessa ja kipeänä... Lista on loputon. Nytkin olen kasvoiltani hieman punainen, koska laitoin niille rasvaa.

Olen käynyt ongelmani takia kaksi kertaa hemossa. Käytän Blascon meikkivoidetta ja puuteria. Lisäksi olen kokeillut kahta erilaista coperosa-iholle tarkoitettua voidetta - tuloksetta. En haluaisi olla koko elämääni pelkkä punainen pläntti. Punastumisen lisäksi minua on alkanut vaivata alati kipeä maha, joka voi johtua stressistä.
Seuraavaksi aion kokeilla arbutinia.
Myötätuntoni punastujille!

moi
itse punastelen pahasti ja tarvisin siihen apua.mikä avuksi.olen ylä-asteella.

Kiitos sinulle nimimerkki "Ei enää punastelua!!!" Löysin vihjeesi perusteella paikan, jossa todella paneuduttiin punasteluongelmaani. Onneksi löysin, olin jo niin turhautunut meikkivoiteisiin ja lääkekokeiluihin.
Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, että hypnoosin ohella on myös monta muuta lääkkeetöntä tapaa päästä punastelusta eroon. Ja nopeasti. Kolmessa tunnissa minusta löytyi UUSI Jonsku, ja nyt en saa itseäni punaiseksi vaikka kuinka yrittäisin! Ihana vapaus.

Hei kaikille punastelijoille! Minulla on myös paha punastumis vaiva ja se on todella kiusallinen. Aloin jo masentua vaivastani, mutta sitten "eksyin" tänne sivustolle ja melkein itkin ilosta :D.. sillä nyt huomaan, että en ole mikään "erityistapaus", joka helahtaa punaiseksi kesken päivän, vaan meitä on monia. Kiitos siis todella teille kaikille, jotka vastasitte/kirjotitte omat kokemuksenne.. autoitte (ainakin) minua! Punastelijat pidetään yhtä ja tuetaan toisiamme! Se auttaa, kun tietää, että on muitakin.. :)

17- wee Tomaatti kirjoitti:

Hei kaikille punastelijoille! Minulla on myös paha punastumis vaiva ja se on todella kiusallinen. Aloin jo masentua vaivastani, mutta sitten "eksyin" tänne sivustolle ja melkein itkin ilosta :D.. sillä nyt huomaan, että en ole mikään "erityistapaus", joka helahtaa punaiseksi kesken päivän, vaan meitä on monia. Kiitos siis todella teille kaikille, jotka vastasitte/kirjotitte omat kokemuksenne.. autoitte (ainakin) minua! Punastelijat pidetään yhtä ja tuetaan toisiamme! Se auttaa, kun tietää, että on muitakin.. :)

Lue lisää

Punastuminen alkoi haittaamaan jokapäiväisiä asioitani ylä-asteella ja nyt olen täysin sen armoilla. Olen siis tällä hetkellä lukiossa ja aina kun joudun luokan eteen esittämään jotain, muutun punaiseksi. Ensin poskia "polttaa" ja sitten se alkaa. Ja kun se on päällä, koitan pitää päätä kokoajan alhaalla siellä luokan edessä ja se on kamalaa. Menee aina kaikki esitykset täysin perseelleen sen punastumisen takia. AINA. Ärsyttää suunnattomasti sekin, kun ryhmässäni ei ole muita (en ole ainakaan huomannut) jotka punastelevat vaan olen ainokainen. Viime viikolla oli mm. yksi esitys ja se meni täysin penkinalle, kiitos punastumisen. Harmittelin koko perjantai illan tuota asiaa. Nooh, ensiviikolla tulossa vielä isompi esitys ja olen nyt jo aivan kauhuissani. Lintsaamaan en rupea tämän takia (vaikka toisaalta mieli tekisikin). Antakaa vinkkejä miten saan pidettyä punastumisen kurissa siinä ensviikon esityksessä. Mielessä liikkuu kokoajan kauheita asioita sen esityksen suhteen ja hyvä kun yö unet saan. Oli pakko kirjoittaa tästä, koska tämä tekee minulle todella pahaa. Meikkejä en ala käyttämään, koska olen poika vaikka ei sitä tästä tekstistä välttämättä huomaa. Auttaisiko muuten käynti koulun terveydenhoitajalla? Olen lukenut toisaalta, että ne lääkkeet mitä terkkari on joskus antanut punastumiseen eivät ole oikein auttaneet. Mutta juuh, täytyy koittaa keksiä jotain ennen H-hetkeä..

17v pojkar kirjoitti:

Punastuminen alkoi haittaamaan jokapäiväisiä asioitani ylä-asteella ja nyt olen täysin sen armoilla. Olen siis tällä hetkellä lukiossa ja aina kun joudun luokan eteen esittämään jotain, muutun punaiseksi. Ensin poskia "polttaa" ja sitten se alkaa. Ja kun se on päällä, koitan pitää päätä kokoajan alhaalla siellä luokan edessä ja se on kamalaa. Menee aina kaikki esitykset täysin perseelleen sen punastumisen takia. AINA. Ärsyttää suunnattomasti sekin, kun ryhmässäni ei ole muita (en ole ainakaan huomannut) jotka punastelevat vaan olen ainokainen. Viime viikolla oli mm. yksi esitys ja se meni täysin penkinalle, kiitos punastumisen. Harmittelin koko perjantai illan tuota asiaa. Nooh, ensiviikolla tulossa vielä isompi esitys ja olen nyt jo aivan kauhuissani. Lintsaamaan en rupea tämän takia (vaikka toisaalta mieli tekisikin). Antakaa vinkkejä miten saan pidettyä punastumisen kurissa siinä ensviikon esityksessä. Mielessä liikkuu kokoajan kauheita asioita sen esityksen suhteen ja hyvä kun yö unet saan. Oli pakko kirjoittaa tästä, koska tämä tekee minulle todella pahaa. Meikkejä en ala käyttämään, koska olen poika vaikka ei sitä tästä tekstistä välttämättä huomaa. Auttaisiko muuten käynti koulun terveydenhoitajalla? Olen lukenut toisaalta, että ne lääkkeet mitä terkkari on joskus antanut punastumiseen eivät ole oikein auttaneet. Mutta juuh, täytyy koittaa keksiä jotain ennen H-hetkeä..

Lue lisää

Terve nimimerkki 17v pojkar! Tosi harmi, että sullakin on tuota punastumisen "lahjaa".. tiedän, että se on aivan kauheata, ja kun se punastuminen iskee, haluaisi vajota maanalle.. Mutta totuus taitaa olla, että tuo punastuminen on ihan psykologinen oire (valitettavasti) Kun on joskus punastunut, pelkää sitä niin, että alkaa punastella aina yhä useammin, juuri sen pelon takia. Joten älä mieti asiaa ollenkaan, keskity tekstiin, jota luet.. se auttaa monesti.. :) Ja, koska se punastumisoravanpyörä (pelko punastumisesta) vaivaa nyt sinua, niin koita miettiä, että jos joskus on joku kireä paikka ja et punastu siellä.. niin mieti ensikerrallakin, kuinka et punastunut, vaan pysyit "normaalina" .. . eli jos olet pystynyt siihen kerran, pystyt siihen toistekkin.. näin se oravanpyörä katkeaa.. kokemusta on :)
Ja sitten siihen esitykseen vielä.. älä mieti sitä! Tai siis älä ainakaan mieti sitä, kun tulet punastumaan esityksen aikana.. se saa sut just punaseksi.. Käy mielessäs läpi harjotuksia, joissa et punastu, se auttaa monesti.. ja muutenkin, jos tuntuu, että alkaa punastuttamaan, niin hengitä rauhallisesti ja yritä ajatella muuta .. :) Pitäs auttaa.. mut muista ainakin se mielikuvaharjotus siitä onnistuneesta esityksestä! Toivottavasti nää autto.. ainakin itse olen saanut niistä apua.

17- wee Tyttö kirjoitti:

Terve nimimerkki 17v pojkar! Tosi harmi, että sullakin on tuota punastumisen "lahjaa".. tiedän, että se on aivan kauheata, ja kun se punastuminen iskee, haluaisi vajota maanalle.. Mutta totuus taitaa olla, että tuo punastuminen on ihan psykologinen oire (valitettavasti) Kun on joskus punastunut, pelkää sitä niin, että alkaa punastella aina yhä useammin, juuri sen pelon takia. Joten älä mieti asiaa ollenkaan, keskity tekstiin, jota luet.. se auttaa monesti.. :) Ja, koska se punastumisoravanpyörä (pelko punastumisesta) vaivaa nyt sinua, niin koita miettiä, että jos joskus on joku kireä paikka ja et punastu siellä.. niin mieti ensikerrallakin, kuinka et punastunut, vaan pysyit "normaalina" .. . eli jos olet pystynyt siihen kerran, pystyt siihen toistekkin.. näin se oravanpyörä katkeaa.. kokemusta on :)
Ja sitten siihen esitykseen vielä.. älä mieti sitä! Tai siis älä ainakaan mieti sitä, kun tulet punastumaan esityksen aikana.. se saa sut just punaseksi.. Käy mielessäs läpi harjotuksia, joissa et punastu, se auttaa monesti.. ja muutenkin, jos tuntuu, että alkaa punastuttamaan, niin hengitä rauhallisesti ja yritä ajatella muuta .. :) Pitäs auttaa.. mut muista ainakin se mielikuvaharjotus siitä onnistuneesta esityksestä! Toivottavasti nää autto.. ainakin itse olen saanut niistä apua.

Lue lisää

vinkeistä 17-v tyttö! Näillä koitetaan mennä tällä kertaa :) Saa nähdä miten sujuu, mutta täältä sai taas kasattua itseluottamusta tuohon touhuun.

Olen kärsinyt punastelusta itsekin hyvän aikaa ja olen huomannut, että mitä enemmän esiinnyn, sen vähemmän punastun enää. Eli älkää ihmiset vain vetäytykö kuoriinne sillä se jos mikä saa teidät punaiseksi! Yrittää pitää sosiaalisesta puolesta kiinni jos vain mahdollista ja näin punastelu vähenee. Kokonaan ei ole loppunut, mutta edistymisestä kertonee se, että yhdessä esityksessä en punastunut lainkaan ja se tuntui aivan mahtavalta. Ensimmäistä kertaa voin olla silloin tyytyväinen itseeni ja kotona tuli vähän myhäiltyä tyytyväisenä saavutustani :). Älkää pilatko siis elämäänne tämän takia vaan tehkää rohkeasti niin miten olette ajatelleetkin tehdä. Loppujenlopuksi: Mitä siitä jos punastut esiintyessä? Joku voi ehkä vähän katsoa, että mitähän tuo nyt mutta mitä siitä? Kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja tämä on loppujenlopuksi todella pieni asia.. Myöntää toisaalta täytyy, että on tullut haaveiltua sellaisesta minästä, joka ei punastelisi lainkaan, mutta ei siitä sen enempää. Tsemppiä kaikille punastuville! PS. Huomenna luvassa jälleen esitys ja koitan skarpata itseäni sitä varten. Niin ja sekin vielä, että kirjoittelu tänne ja toisten punastelusta lukeminen on helpottanut ainakin omaa oloani huomattavasti, joten suosittelen sitä kaikille.

p.oika kirjoitti:

Olen kärsinyt punastelusta itsekin hyvän aikaa ja olen huomannut, että mitä enemmän esiinnyn, sen vähemmän punastun enää. Eli älkää ihmiset vain vetäytykö kuoriinne sillä se jos mikä saa teidät punaiseksi! Yrittää pitää sosiaalisesta puolesta kiinni jos vain mahdollista ja näin punastelu vähenee. Kokonaan ei ole loppunut, mutta edistymisestä kertonee se, että yhdessä esityksessä en punastunut lainkaan ja se tuntui aivan mahtavalta. Ensimmäistä kertaa voin olla silloin tyytyväinen itseeni ja kotona tuli vähän myhäiltyä tyytyväisenä saavutustani :). Älkää pilatko siis elämäänne tämän takia vaan tehkää rohkeasti niin miten olette ajatelleetkin tehdä. Loppujenlopuksi: Mitä siitä jos punastut esiintyessä? Joku voi ehkä vähän katsoa, että mitähän tuo nyt mutta mitä siitä? Kaikki mikä ei tapa vahvistaa ja tämä on loppujenlopuksi todella pieni asia.. Myöntää toisaalta täytyy, että on tullut haaveiltua sellaisesta minästä, joka ei punastelisi lainkaan, mutta ei siitä sen enempää. Tsemppiä kaikille punastuville! PS. Huomenna luvassa jälleen esitys ja koitan skarpata itseäni sitä varten. Niin ja sekin vielä, että kirjoittelu tänne ja toisten punastelusta lukeminen on helpottanut ainakin omaa oloani huomattavasti, joten suosittelen sitä kaikille.

Lue lisää

joo mäki punastelen aika paljon, just tyyliin
koulussa kun pitää vastata tai jotain.
Tuntuu et mä jotenki pelkäisin jotakin.
Enkä mä pysty oleen aktiivinen tunnilla, koska mä punastelen..

Hei te jotka kerroitte saaneenne avun apusanan KARMITSA kautta. Kai te voisitte kertoa hoidosta ihan ilman ns."mainostamista"... Olisi kiva kuulla mitä terapia muotoa hän käytti ja miten auttoi? vaikka hoitomuodoista sitten ihan yleensä, jos ei muuta. Hävisikö punastelu tosiaan kokonaan, kun niin ei käy edes ESB leikkauksissa käyneille?? Olisin myöskin kiinnostunut tietämään mitä tällaiset terapiamuodot noin suunnileen maksavat?

Olen lukiota käyvä tyttönen ja naaman hohkaaminen suunnilleen violettina missä tilanteessa vaan on tuttua. En kylläkään ole kärsinyt tästä ongelmasta kuin vasta kolme vuotta, mutta sekin aika on tehnyt kyllä äidinkielen kursseista painajaisia. Pakollisen puheen ja esitelmän pito on sentään vielä helppoa, mutta auta armias joku kirjakeskustelu joka kestää tunnin. Siinä sitä sitten yrittää naama violettina esiittää vakuuttavia mielipiteitä ja perusteluja. Kiitettävillä on aina selvitty, mutta ei se poista sitä häpeää ja nöyryytyksen tunnetta.

Punastelu on todellakin alkanut jo vaikuttaa ja muuttaa persoonallisuuttani. Nyt jos en saa sitä jollakin tavalla aisoihin,niin edessä on luultavasti sellaisen koulutuksen ja työn valitseminen jossa punasteleminen on mahdollisen vähäistä. Ja työhaastattelut esim. kuka haluaa sellaisen työntekijän joka hohkaa haastattelussa naamapunaisena... tai no ylipäätään missään haastattelussa esim. pääsykokeissa. Ylimääräistä 5000€ ei todellakaan tule satamaan mistään moneen moneen vuoteen.

Ja mielenkiinnosta kysyisin niiltä punastelijoista, jotka ovat naimisiin asti ehtineet? Kukaan pitänyt sellaisia isoja kikkohäitä joissa paljon vieraita ja kaikki vaan tuijottaa juuri teitä? Tällä hetkellä en ainakaan voi kuvitella itselleni moista. Munakoiso valkoisessa hääpuvussaan... hävettäisi poikaystävänkin puolesta mun punastelu niin paljon ettei pystyisi. =)

Pahinta varmaan koko tässä punastelu-helvetissä on sen tuoma sressi. =( Tai ihmissuhteiden kaventuminen.

Hyvää punaista kesää kaikille kohtalotovereille! =) Voimia!

yksi lisää kirjoitti:

Hei te jotka kerroitte saaneenne avun apusanan KARMITSA kautta. Kai te voisitte kertoa hoidosta ihan ilman ns."mainostamista"... Olisi kiva kuulla mitä terapia muotoa hän käytti ja miten auttoi? vaikka hoitomuodoista sitten ihan yleensä, jos ei muuta. Hävisikö punastelu tosiaan kokonaan, kun niin ei käy edes ESB leikkauksissa käyneille?? Olisin myöskin kiinnostunut tietämään mitä tällaiset terapiamuodot noin suunnileen maksavat?

Olen lukiota käyvä tyttönen ja naaman hohkaaminen suunnilleen violettina missä tilanteessa vaan on tuttua. En kylläkään ole kärsinyt tästä ongelmasta kuin vasta kolme vuotta, mutta sekin aika on tehnyt kyllä äidinkielen kursseista painajaisia. Pakollisen puheen ja esitelmän pito on sentään vielä helppoa, mutta auta armias joku kirjakeskustelu joka kestää tunnin. Siinä sitä sitten yrittää naama violettina esiittää vakuuttavia mielipiteitä ja perusteluja. Kiitettävillä on aina selvitty, mutta ei se poista sitä häpeää ja nöyryytyksen tunnetta.

Punastelu on todellakin alkanut jo vaikuttaa ja muuttaa persoonallisuuttani. Nyt jos en saa sitä jollakin tavalla aisoihin,niin edessä on luultavasti sellaisen koulutuksen ja työn valitseminen jossa punasteleminen on mahdollisen vähäistä. Ja työhaastattelut esim. kuka haluaa sellaisen työntekijän joka hohkaa haastattelussa naamapunaisena... tai no ylipäätään missään haastattelussa esim. pääsykokeissa. Ylimääräistä 5000€ ei todellakaan tule satamaan mistään moneen moneen vuoteen.

Ja mielenkiinnosta kysyisin niiltä punastelijoista, jotka ovat naimisiin asti ehtineet? Kukaan pitänyt sellaisia isoja kikkohäitä joissa paljon vieraita ja kaikki vaan tuijottaa juuri teitä? Tällä hetkellä en ainakaan voi kuvitella itselleni moista. Munakoiso valkoisessa hääpuvussaan... hävettäisi poikaystävänkin puolesta mun punastelu niin paljon ettei pystyisi. =)

Pahinta varmaan koko tässä punastelu-helvetissä on sen tuoma sressi. =( Tai ihmissuhteiden kaventuminen.

Hyvää punaista kesää kaikille kohtalotovereille! =) Voimia!

Lue lisää

Hoitajat ovat yksilöitä kuten hoidettavatkin. On kokeneita, jotka osaavat käyttää punasteluun hyvin monipuolista hoitovalikoimaa ja on kokemattomia, jotka yrittävät jokaisen potilaan kohdalla junnata yhdellä ja samalla hoitomenetelmällä. Itse löysin vasta toisella yrittämällä kokeneen ja taitavan. Sitä ennen ehdin jo luulla, että hypnoositerapia ei minuun tehoa.

Hyvä hoitaja tunnistaa nopeasti, mitä menetelmiä kannattaa käyttää. Kerrot tärkeimmät punasteluun liittyvät kokemukset menneisyydestä, ja kohta hän sanoo tarvitseeko teidän lähteä kaivelemaan lapsuuttasi. Useimmiten ei tarvitse.

Hän tekee sinulle kysymyksiä, jotka alkavat mullistaa käsitystäsi ongelman laadusta. Hän saattaa opettaa sinulle jonkin helpon rentoutusmenetelmän ja/tai hermoja vahvistavan hengityksen ja kellohengityksen. Hän puhuu valveilla ja hypnoosissa sisäiselle lapsellesi tai nuorukaisellesi väärinoppimisesta, joka nyt muutetaan oikeinoppimiseksi.

Hän auttaa sinua löytämään sisästäsi aikuisen. Tulet yllättymään, koska luulit olevasi aikuinen, mutta olitkin antanut keskenkasvuisen ohjata kasvojasi.

Sitten harjoitellaan syvässä rentoudentilassa kehittämään kasvoille jäämeren viileyttä ja muita vaihtoehtoisia tunteita. Sitten rakennetaan turvapaikka, johon voit koska tahansa pujahtaa nauttimaan mielen rauhoittumisesta. Ehkä tarvitset ympärillesi myös turvakuplan helpottamaan oloasi ihmisten parissa.

Sitten Matka Muutoksen Maahan (MMM). Pääset kojehuoneeseen säätämään punastelu- ja jännityskoneistosi mittarit uusiin lukemiin. Voit myös tehdä monta muuta matkaa, esimerkiksi päästä katkomaan kaikki huonot siteet henkilöön tai henkilöihin, joiden sanat tai teot ovat sinua vahingoittaneet.

Jos tarvitset esiintymisrohkeutta, kuten minäkin, pyydä päästä tähtitaivaan avulla muuttamaan ahdistavat esiintymistilanteet nautittaviksi esiintymisiksi.

Toivottavasti nuo esimerkit auttavat sinua ymmärtämään, miten laaja hoitovalikoima on ulottuvillasi. Mitä laajempi valikoima, sitä useammalle mielen tasolle sen vaikutukset ulottuvat.

Etsi itsellesi sopiva hoitaja esimerkiksi hakusanoilla "hypnoositerapia punastelu". Jos mieleinen hoitaja löytyy kaukaa, kuten minullekin kävi, pyydä päästä kolmen tunnin hoitoon. Minulle sellainen hoito teki kertakäynnillä niin suuren muutoksen, etten ikinä olisi uskonut sitä mahdolliseksi.

Hypnoositerapian hinnat kuulema ovat 50-80 euroa tunnilta. Minun kolmituntiseni maksoi 140 euroa.

Onnea etsimiseen!

Ennen punainen, ei enää kirjoitti:

Hoitajat ovat yksilöitä kuten hoidettavatkin. On kokeneita, jotka osaavat käyttää punasteluun hyvin monipuolista hoitovalikoimaa ja on kokemattomia, jotka yrittävät jokaisen potilaan kohdalla junnata yhdellä ja samalla hoitomenetelmällä. Itse löysin vasta toisella yrittämällä kokeneen ja taitavan. Sitä ennen ehdin jo luulla, että hypnoositerapia ei minuun tehoa.

Hyvä hoitaja tunnistaa nopeasti, mitä menetelmiä kannattaa käyttää. Kerrot tärkeimmät punasteluun liittyvät kokemukset menneisyydestä, ja kohta hän sanoo tarvitseeko teidän lähteä kaivelemaan lapsuuttasi. Useimmiten ei tarvitse.

Hän tekee sinulle kysymyksiä, jotka alkavat mullistaa käsitystäsi ongelman laadusta. Hän saattaa opettaa sinulle jonkin helpon rentoutusmenetelmän ja/tai hermoja vahvistavan hengityksen ja kellohengityksen. Hän puhuu valveilla ja hypnoosissa sisäiselle lapsellesi tai nuorukaisellesi väärinoppimisesta, joka nyt muutetaan oikeinoppimiseksi.

Hän auttaa sinua löytämään sisästäsi aikuisen. Tulet yllättymään, koska luulit olevasi aikuinen, mutta olitkin antanut keskenkasvuisen ohjata kasvojasi.

Sitten harjoitellaan syvässä rentoudentilassa kehittämään kasvoille jäämeren viileyttä ja muita vaihtoehtoisia tunteita. Sitten rakennetaan turvapaikka, johon voit koska tahansa pujahtaa nauttimaan mielen rauhoittumisesta. Ehkä tarvitset ympärillesi myös turvakuplan helpottamaan oloasi ihmisten parissa.

Sitten Matka Muutoksen Maahan (MMM). Pääset kojehuoneeseen säätämään punastelu- ja jännityskoneistosi mittarit uusiin lukemiin. Voit myös tehdä monta muuta matkaa, esimerkiksi päästä katkomaan kaikki huonot siteet henkilöön tai henkilöihin, joiden sanat tai teot ovat sinua vahingoittaneet.

Jos tarvitset esiintymisrohkeutta, kuten minäkin, pyydä päästä tähtitaivaan avulla muuttamaan ahdistavat esiintymistilanteet nautittaviksi esiintymisiksi.

Toivottavasti nuo esimerkit auttavat sinua ymmärtämään, miten laaja hoitovalikoima on ulottuvillasi. Mitä laajempi valikoima, sitä useammalle mielen tasolle sen vaikutukset ulottuvat.

Etsi itsellesi sopiva hoitaja esimerkiksi hakusanoilla "hypnoositerapia punastelu". Jos mieleinen hoitaja löytyy kaukaa, kuten minullekin kävi, pyydä päästä kolmen tunnin hoitoon. Minulle sellainen hoito teki kertakäynnillä niin suuren muutoksen, etten ikinä olisi uskonut sitä mahdolliseksi.

Hypnoositerapian hinnat kuulema ovat 50-80 euroa tunnilta. Minun kolmituntiseni maksoi 140 euroa.

Onnea etsimiseen!

Lue lisää

yli 3 vuotta jo tätä paskaa, tähän vois auttaa meikit, mutta poikana ei viitti kokeilla, sit auttais kun pitäis pussia päässä, mutta ei viitti sitäkään. Mitkään lääkkeet eivät vie sitä oiretta kokonaan pois, eikä edes lähellekkään, kokemusta niistäkin. Tän kanssa vaan täytyy elää, sille ei vain voi mtn. Vanhentumisen myötä voi osalla hävitä, mutta tiedän ihmisiä jotka kärsii vielä yli kolmekymppisenäkin tästä asiasta. terveisin. tomaatti1990

justjuuu kirjoitti:

yli 3 vuotta jo tätä paskaa, tähän vois auttaa meikit, mutta poikana ei viitti kokeilla, sit auttais kun pitäis pussia päässä, mutta ei viitti sitäkään. Mitkään lääkkeet eivät vie sitä oiretta kokonaan pois, eikä edes lähellekkään, kokemusta niistäkin. Tän kanssa vaan täytyy elää, sille ei vain voi mtn. Vanhentumisen myötä voi osalla hävitä, mutta tiedän ihmisiä jotka kärsii vielä yli kolmekymppisenäkin tästä asiasta. terveisin. tomaatti1990

Lue lisää

Minulla tämä alkoi kuutosen talvella. En muista miten se alkoi. Tunnilla jos ope tuli siihen viereen ja puhui mulle jotain, kaikki katsoo ja oho! Naama vaihtaa väriä. Sain myös kutsumanimen: Lamppu. Lamppu?! Valaiseeko punainennaama muka lähiympäristöä? Nyt olen seiskalla, ja piina jatkuu, ei tosin niin usein. Yritän tsempata, ettei niin enää kävisi. Musiikin tunnilla pidin esitelmän kitarasta, ja pysyin normaalinvärisenä!!! Tsemppiä kaikille muillekkin!
P.S. Outoa. Kärsin kylmistä käsistä, ja kuumasta päästä...

"Lamppu" kirjoitti:

Minulla tämä alkoi kuutosen talvella. En muista miten se alkoi. Tunnilla jos ope tuli siihen viereen ja puhui mulle jotain, kaikki katsoo ja oho! Naama vaihtaa väriä. Sain myös kutsumanimen: Lamppu. Lamppu?! Valaiseeko punainennaama muka lähiympäristöä? Nyt olen seiskalla, ja piina jatkuu, ei tosin niin usein. Yritän tsempata, ettei niin enää kävisi. Musiikin tunnilla pidin esitelmän kitarasta, ja pysyin normaalinvärisenä!!! Tsemppiä kaikille muillekkin!
P.S. Outoa. Kärsin kylmistä käsistä, ja kuumasta päästä...

Lue lisää

Hassuu miten samanlaisia oireita ja tunteita teil on kun mul.
Mä punastuin ekaa kertaa viime vuoden kevääl ku olin kutosel. Ennen sitä oli ollu nii itsevarma, lauloin jopa yhteen levyyn yhen laulun, täysin itsevarmana.
Mut sitten ku aloin yhtenä päivänä selittää jotain opelle nii mä vaan punastuin, ja siitä päivästä lähtien oon punastunu päivittäin. Ihan tilanteessa missä hyvänsä.
Heti jos joku sanoo jonkun muhun liittyvän jutun, tai kysyy mult jotain tai mitenkää ottaa kontaktin muhun oon punanen ku tomaatti.

Sitten joudun aina peittää mun naaman mun käsillä eikä mua naurata yhtää, mut mä joudun esittää et nauran ja oon siks iha punanen.
Koulus on ruvennu menee täyttä alamäkee ku tuntiaktiivisuus on nollilla.
Ei vaan voi viitata, koska oli vastaus oikee tai väärä punastun silti.
Mun itsevarmuus ja sosiaalisuus meni tän helvetin punastelun mukana jonnekkin ihmeesee.

Saatan punastuu ihan ilman syytäki. Esim. tänää ruokalas mä vaan punastuin ilman selkeetä syytä. Sitte kaikki vaa kattoo mua silmät selällää ja jotku saattaa sanoo et oot iha punane.
Se rajottaa mun kaverielämääki. Aina jos joku yrittää ottaa must valokuvan, mä joudun kieltäytyy, kosk oon aina kaikis kuvis ihan punanen. Koulukuvauksis pystyin just ja just taistella sitä vastaan.
Siihen auttaa mulla vaa jos pääsen ulos raikkaaseen ilmaan, heti jos must tuntuu et meinaan punastuu.
Tulee kasvoille vaan semmone kuuma olo joka syvenee ja syvenee. Sitte mitä kovemmin polttaa sitä punasempi on.

Mä voisin tehä ihan mitä vaan että mä olisin ninkun muutkin. En voi enää puhuu yksin isolle porukalle, en ees voi lukee sitä jouluevankeliumia ääneen mun omalle perheelle koska punastun kuitenki heti.

Elämä tän jutun kaa on niin helvettii. Vaa semmoset jotka omaa saman ongelman voi ymmärtää mua..
Mut mun ympäril ei vaan oo sellasii ihmisii.

En jaksa enää varoo itteeni :((

-Dogggy 13w

Dogggy kirjoitti:

Hassuu miten samanlaisia oireita ja tunteita teil on kun mul.
Mä punastuin ekaa kertaa viime vuoden kevääl ku olin kutosel. Ennen sitä oli ollu nii itsevarma, lauloin jopa yhteen levyyn yhen laulun, täysin itsevarmana.
Mut sitten ku aloin yhtenä päivänä selittää jotain opelle nii mä vaan punastuin, ja siitä päivästä lähtien oon punastunu päivittäin. Ihan tilanteessa missä hyvänsä.
Heti jos joku sanoo jonkun muhun liittyvän jutun, tai kysyy mult jotain tai mitenkää ottaa kontaktin muhun oon punanen ku tomaatti.

Sitten joudun aina peittää mun naaman mun käsillä eikä mua naurata yhtää, mut mä joudun esittää et nauran ja oon siks iha punanen.
Koulus on ruvennu menee täyttä alamäkee ku tuntiaktiivisuus on nollilla.
Ei vaan voi viitata, koska oli vastaus oikee tai väärä punastun silti.
Mun itsevarmuus ja sosiaalisuus meni tän helvetin punastelun mukana jonnekkin ihmeesee.

Saatan punastuu ihan ilman syytäki. Esim. tänää ruokalas mä vaan punastuin ilman selkeetä syytä. Sitte kaikki vaa kattoo mua silmät selällää ja jotku saattaa sanoo et oot iha punane.
Se rajottaa mun kaverielämääki. Aina jos joku yrittää ottaa must valokuvan, mä joudun kieltäytyy, kosk oon aina kaikis kuvis ihan punanen. Koulukuvauksis pystyin just ja just taistella sitä vastaan.
Siihen auttaa mulla vaa jos pääsen ulos raikkaaseen ilmaan, heti jos must tuntuu et meinaan punastuu.
Tulee kasvoille vaan semmone kuuma olo joka syvenee ja syvenee. Sitte mitä kovemmin polttaa sitä punasempi on.

Mä voisin tehä ihan mitä vaan että mä olisin ninkun muutkin. En voi enää puhuu yksin isolle porukalle, en ees voi lukee sitä jouluevankeliumia ääneen mun omalle perheelle koska punastun kuitenki heti.

Elämä tän jutun kaa on niin helvettii. Vaa semmoset jotka omaa saman ongelman voi ymmärtää mua..
Mut mun ympäril ei vaan oo sellasii ihmisii.

En jaksa enää varoo itteeni :((

-Dogggy 13w

Lue lisää

Te jotka olette vasta yläasteella niin koittakaa ihmeessä löytää itsellenne apua/helpotusta ajoissa. Hyvä jos tuntuu, että ongelma alkaa helpottaa itsestään... mutta jos ei niin useimpien elämä alkaa tuntua aika tuskaiselta. Joten kannattaa etsiä helpotusta ennenkuin muutaman vuoden kuluttua voi tuntua ettei voi lähteä mihinkään tai nähä ketään, koska aina punastuu... ja sitte nolottaa jne. ja muut ei tajuu.
Nyt kyllä netistä löytyy paljon enemmän kaikkia neuvoja, terapeutteja, lääke vinkkejä jne. ja keskusteluita kuin joskus reilu kolme vuotta sitten kun ensikerran yritin netistä apua löytää.
Vaikka toisaalta ehkä tuntuu, että lääkärit ja terkat ottaa tälläisen ongelman aika ei tosissaan ehkä vielä enemmän "noin nuoressa iässä".
Tsemppiä taas kaikille punastelijoille. :)

Dogggy kirjoitti:

Hassuu miten samanlaisia oireita ja tunteita teil on kun mul.
Mä punastuin ekaa kertaa viime vuoden kevääl ku olin kutosel. Ennen sitä oli ollu nii itsevarma, lauloin jopa yhteen levyyn yhen laulun, täysin itsevarmana.
Mut sitten ku aloin yhtenä päivänä selittää jotain opelle nii mä vaan punastuin, ja siitä päivästä lähtien oon punastunu päivittäin. Ihan tilanteessa missä hyvänsä.
Heti jos joku sanoo jonkun muhun liittyvän jutun, tai kysyy mult jotain tai mitenkää ottaa kontaktin muhun oon punanen ku tomaatti.

Sitten joudun aina peittää mun naaman mun käsillä eikä mua naurata yhtää, mut mä joudun esittää et nauran ja oon siks iha punanen.
Koulus on ruvennu menee täyttä alamäkee ku tuntiaktiivisuus on nollilla.
Ei vaan voi viitata, koska oli vastaus oikee tai väärä punastun silti.
Mun itsevarmuus ja sosiaalisuus meni tän helvetin punastelun mukana jonnekkin ihmeesee.

Saatan punastuu ihan ilman syytäki. Esim. tänää ruokalas mä vaan punastuin ilman selkeetä syytä. Sitte kaikki vaa kattoo mua silmät selällää ja jotku saattaa sanoo et oot iha punane.
Se rajottaa mun kaverielämääki. Aina jos joku yrittää ottaa must valokuvan, mä joudun kieltäytyy, kosk oon aina kaikis kuvis ihan punanen. Koulukuvauksis pystyin just ja just taistella sitä vastaan.
Siihen auttaa mulla vaa jos pääsen ulos raikkaaseen ilmaan, heti jos must tuntuu et meinaan punastuu.
Tulee kasvoille vaan semmone kuuma olo joka syvenee ja syvenee. Sitte mitä kovemmin polttaa sitä punasempi on.

Mä voisin tehä ihan mitä vaan että mä olisin ninkun muutkin. En voi enää puhuu yksin isolle porukalle, en ees voi lukee sitä jouluevankeliumia ääneen mun omalle perheelle koska punastun kuitenki heti.

Elämä tän jutun kaa on niin helvettii. Vaa semmoset jotka omaa saman ongelman voi ymmärtää mua..
Mut mun ympäril ei vaan oo sellasii ihmisii.

En jaksa enää varoo itteeni :((

-Dogggy 13w

Lue lisää

Juuh, mä oon sua vaan vuoden nuorempi ja tiiän tosiaankin millasta se on... Mullaki koulu lähti alamäkeen heti tän ongelman alettua. Eli oon 12.w. Ja vittu mulla ärsyttää jos joku sanoo vaan että "se on ihan normaalia, sähän oot vielä lapsi"... Aaaaargg! Joo kiva... Koulusta on tullu ihan kamalaa... Musta tuntuu, että mut ois suljettu häkkiin enkä mä saa henkeä.. Usein mulla alkaa pyörryttää.. Meidän luokassa on vielä n. 30 oppilasta, joten luokassa on TODELLA kuuma, ja naama alkaa hohkaamaan pelkän kuumuuden takia. Ite havaitsin, että rusketuksesta on apua. Jos iho on ruskee, ei punastumista huomaa kovin hyvin(jos olet TOSITOSITOSI ruskee).
Solarium ei kuitenkaan houkuttele... ;-((
Ite haluaisin vaan jotain lääkkeitä tai johonki leikkaukseen tai jtn..
Ihan mitä tahansa kuhan vaan tästä ongelmasta pääsee eroon..
Mutta sun kanttii kertoa sun vanhemmille, jotka voi sitte hakee sulle apua...
Yritä jaksaa, niin mäkin...

Heippa, täälläpä kärsitään!
Olen punastunut aina ala-asteella toosi pahasti, ala-asteen jälkeen punastuminen väheni ja loppui kokonaan (siis sos. tilant. punastuminen).
Nyt olen 23v ja taaas kova punastumaan. Se alkoi raskausaikana ja sitä asti se sitten jäi.
Punastun herkästi. Jopa kaupan kassalla joskus, siis asiakkaana. Toisinaan olen pidemmän aikaa ihan tulipnainen,koko naamasta. Luulen että täälläkin on monta jotka luulee olevansa punasempia ku on.

Yritän pikkuhiljaa hyväksyä tätä asiaa. Ennen tällaista ei ollut. Ajattelen että saa olla sellainen kuin on, parempi punaisena kuin sinisenä. Kesällä ei viitsi urheilla, naamani on muutenkin herkkä vaihtaman väriä. Toisilla vaan on sellainen iho.
Kiusallistahan tämä on. sitten kun on vielä muutenkin kova jännittämään. Ääni tärisee, samoin pää ja kädet, sydän hakkaa, maha menee sekaisin, hikoiluttaa yms! huh, luulin että ikä korjaisi asiaa , mutta mulla yhtä-äkkiä vaan paheni!

tsemppiä vaan kaikille, saa sitä punainen olla, kyllä siihen alkaa pian tottumaan, niin itse kuin muutkin.

kkkkkkkkk kirjoitti:

Heippa, täälläpä kärsitään!
Olen punastunut aina ala-asteella toosi pahasti, ala-asteen jälkeen punastuminen väheni ja loppui kokonaan (siis sos. tilant. punastuminen).
Nyt olen 23v ja taaas kova punastumaan. Se alkoi raskausaikana ja sitä asti se sitten jäi.
Punastun herkästi. Jopa kaupan kassalla joskus, siis asiakkaana. Toisinaan olen pidemmän aikaa ihan tulipnainen,koko naamasta. Luulen että täälläkin on monta jotka luulee olevansa punasempia ku on.

Yritän pikkuhiljaa hyväksyä tätä asiaa. Ennen tällaista ei ollut. Ajattelen että saa olla sellainen kuin on, parempi punaisena kuin sinisenä. Kesällä ei viitsi urheilla, naamani on muutenkin herkkä vaihtaman väriä. Toisilla vaan on sellainen iho.
Kiusallistahan tämä on. sitten kun on vielä muutenkin kova jännittämään. Ääni tärisee, samoin pää ja kädet, sydän hakkaa, maha menee sekaisin, hikoiluttaa yms! huh, luulin että ikä korjaisi asiaa , mutta mulla yhtä-äkkiä vaan paheni!

tsemppiä vaan kaikille, saa sitä punainen olla, kyllä siihen alkaa pian tottumaan, niin itse kuin muutkin.

Lue lisää

Mulla punastuminen on jokapäiväinen ongelma. Punastun tilanteissa, jotka eivät edes tunnu noloilta, noloista ja yllättävistä tilanteista puhumattakaan. Punastuminen ei ole mitään pientä poskien helotusta, vaan koko naamani loistaa kirkkaanpunaisena ja pitkään.
Punastuminen on alkanut viime aikoina stressata minua pahemmin kuin koskaan ennen, koska huomaan kuinka paljon se onkaan rajoittanut elämääni. Vieraiden ja puolituttujen ihmisten kanssa on lähes mahdoton keskustella punastumatta. Isossa porukassa en halua sanoa mitään ja pelkään, että minulta kysytään jotain, koska punastun. Se rasittaa, koska leimaudun hiljaiseksi ja ujoksi, vaikka useimmiten, läheisten ihmisten seurassa, olen avoin ja oma itseni. Paha paikka ovat myös sukutapaamiset. Aina kun joku sukulainen kysyy minulta jotain, leimahdan tulipunaiseksi, ja koko suku katsoo. Enollani on tapana naljailla naamani punoituksesta, mikä ei auta asiaa. Kun joku huomauttaa punastumisestani, nauran ja koitan vaikuttaa huolettomalta, vaikka oikeasti olen aivan paniikissa ja punastun vain lisää. Aivan kamalia olivat lukion viimeisen vuoden äikän tunnit, joissa olin punainen joka kerta, kun jouduin jotain sanomaan tai vain jos opettaja katsoi minua. Kirjaimellisesti rukoilin, ettei opettaja vain kysyisi minulta mitään. Kohta on yo-kirjoitukset, eli kaikki oppitunnit ovat luojan kiitos ohi, mutta tuleva yliopistoelämä ja uusien ihmisten kohtaaminen tuntuu jo nyt vatsanpohjassa.
Olenkin alkanut välttää jossain määrin sosiaalisia tilanteita, ja niissäkin pyrin herättämään mahdollisimman vähän huomiota. Huomion keskipisteeksi joutuminen on kamalinta ja takuuvarma keino saada naama tulipunaiseksi! Vaikka itse tapahtumassa ei olisi mitään noloa tms, pelkkä punastumisen pelko saa minut punastumaan.
Olen koittanut hyväksyä asian ja jättää sen toissijaiseksi. Minä punastun, sellainen minä olen. Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä sitä, että luultavasti muiden silmissä olen hiljainen punastuva hiirulainen, eikä se ole ollenkaan sellainen kuva, jonka haluaisin itsestäni antaa.
Olen käyttänyt paljon aikaa sen pohtimiseen, miten suurin osa ihmisistä saa pidettyä kasvojensa värin normaalina tilanteessa kuin tilanteessa. Ovatko he jatkuvasti huippurauhallisia tai välinpitämättömiä, ja miten sellainen onnistuisi minulta? Olen todella kateellinen ihmisille, joilla punastumisongelmaa ei ole :D.
Olen tullut siihen tulokseen, että punastuminen johtuu huonosta itsetunnostani ja rohkeuden puutteesta. Mihinkään kirurgiseen operaatioon en haluaisi mennä, lääkkeitä en haluaisi kehooni tankata ja meikkivoiteiden käyttöä en voisi yhtäkkiä aloittaa, kun en nykyäänkään käytä kuin pienten ongelmakohtien peittämiseen. Hypnoosi kuulosti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Toisaalta olen laiska ihminen, enkä varmaan vielä hetkeen saa aikaiseksi lähteä punastumistani hoitamaan. Koitan mielummin tsempata itseäni henkisesti ja hyväksyä punasteluni. Kyllä se tästä!

sakh kirjoitti:

Mulla punastuminen on jokapäiväinen ongelma. Punastun tilanteissa, jotka eivät edes tunnu noloilta, noloista ja yllättävistä tilanteista puhumattakaan. Punastuminen ei ole mitään pientä poskien helotusta, vaan koko naamani loistaa kirkkaanpunaisena ja pitkään.
Punastuminen on alkanut viime aikoina stressata minua pahemmin kuin koskaan ennen, koska huomaan kuinka paljon se onkaan rajoittanut elämääni. Vieraiden ja puolituttujen ihmisten kanssa on lähes mahdoton keskustella punastumatta. Isossa porukassa en halua sanoa mitään ja pelkään, että minulta kysytään jotain, koska punastun. Se rasittaa, koska leimaudun hiljaiseksi ja ujoksi, vaikka useimmiten, läheisten ihmisten seurassa, olen avoin ja oma itseni. Paha paikka ovat myös sukutapaamiset. Aina kun joku sukulainen kysyy minulta jotain, leimahdan tulipunaiseksi, ja koko suku katsoo. Enollani on tapana naljailla naamani punoituksesta, mikä ei auta asiaa. Kun joku huomauttaa punastumisestani, nauran ja koitan vaikuttaa huolettomalta, vaikka oikeasti olen aivan paniikissa ja punastun vain lisää. Aivan kamalia olivat lukion viimeisen vuoden äikän tunnit, joissa olin punainen joka kerta, kun jouduin jotain sanomaan tai vain jos opettaja katsoi minua. Kirjaimellisesti rukoilin, ettei opettaja vain kysyisi minulta mitään. Kohta on yo-kirjoitukset, eli kaikki oppitunnit ovat luojan kiitos ohi, mutta tuleva yliopistoelämä ja uusien ihmisten kohtaaminen tuntuu jo nyt vatsanpohjassa.
Olenkin alkanut välttää jossain määrin sosiaalisia tilanteita, ja niissäkin pyrin herättämään mahdollisimman vähän huomiota. Huomion keskipisteeksi joutuminen on kamalinta ja takuuvarma keino saada naama tulipunaiseksi! Vaikka itse tapahtumassa ei olisi mitään noloa tms, pelkkä punastumisen pelko saa minut punastumaan.
Olen koittanut hyväksyä asian ja jättää sen toissijaiseksi. Minä punastun, sellainen minä olen. Minun on kuitenkin vaikea hyväksyä sitä, että luultavasti muiden silmissä olen hiljainen punastuva hiirulainen, eikä se ole ollenkaan sellainen kuva, jonka haluaisin itsestäni antaa.
Olen käyttänyt paljon aikaa sen pohtimiseen, miten suurin osa ihmisistä saa pidettyä kasvojensa värin normaalina tilanteessa kuin tilanteessa. Ovatko he jatkuvasti huippurauhallisia tai välinpitämättömiä, ja miten sellainen onnistuisi minulta? Olen todella kateellinen ihmisille, joilla punastumisongelmaa ei ole :D.
Olen tullut siihen tulokseen, että punastuminen johtuu huonosta itsetunnostani ja rohkeuden puutteesta. Mihinkään kirurgiseen operaatioon en haluaisi mennä, lääkkeitä en haluaisi kehooni tankata ja meikkivoiteiden käyttöä en voisi yhtäkkiä aloittaa, kun en nykyäänkään käytä kuin pienten ongelmakohtien peittämiseen. Hypnoosi kuulosti varteenotettavalta vaihtoehdolta. Toisaalta olen laiska ihminen, enkä varmaan vielä hetkeen saa aikaiseksi lähteä punastumistani hoitamaan. Koitan mielummin tsempata itseäni henkisesti ja hyväksyä punasteluni. Kyllä se tästä!

Lue lisää

Mulla oli sama ongelma vielä n. vuosi sitten ja se rajoitti elämääni lähes yhtä paljon kuin sinulla. Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja totesin että psykiatrille meno on vamrmasti järkevin vaihtoehto. Pidän muuten itseäni punastumista lukuun ottamatta täysin "normaalina" ihmisenä. Jokatapauksessa punastimusongelma on kadonnut lähes täysin ja pystyn viettämään nykyään normaalia elämää ja olemaan oma itseni. Kävin psykiatrilla kerran viikossa muutaman kuukauden ajan. Suosittelen! Ei ainakaan yksin kannata jäädä murehtimaan tuota ongelmaa! Tsemppiä kirjotuksiin jos niitä vielä jäljellä

lukiolainen 90 kirjoitti:

Mulla oli sama ongelma vielä n. vuosi sitten ja se rajoitti elämääni lähes yhtä paljon kuin sinulla. Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja totesin että psykiatrille meno on vamrmasti järkevin vaihtoehto. Pidän muuten itseäni punastumista lukuun ottamatta täysin "normaalina" ihmisenä. Jokatapauksessa punastimusongelma on kadonnut lähes täysin ja pystyn viettämään nykyään normaalia elämää ja olemaan oma itseni. Kävin psykiatrilla kerran viikossa muutaman kuukauden ajan. Suosittelen! Ei ainakaan yksin kannata jäädä murehtimaan tuota ongelmaa! Tsemppiä kirjotuksiin jos niitä vielä jäljellä

Lue lisää

osaisiko ketään suositella asiantuntevaa turkulaista hypnologia??

toi joe blascon redness neutraliser auttaa oikeesti! Ostin sitä just ja huomasin et en ees ajattele et punastun koska tiiän et en punastu kun mulla on sitä naamassa nii LOISTAVAA! se on tarkotettu pieniin ihon punasiin kohtiin mut sitä voi kans laittaa ohuesti koko naamalle. Kokeilin laittaa vaan toiselle puolelle ja huomasin et punastuin toiselta puolelta ja toinen oli melkeempä normaali, joten suosittelen :) sitä saa esim. stokkalta (ps. kallis hinta ja pieni purkki mut kestää kauan, kaanattaaaaa!)

Annabella_, olisiko mahdollista kertoa, kenellä terapeutilla käyt? En tiedä, onko nimeä sopivaa sanoa täällä, mutta oisko mahdollista laittaa mulle sähköpostia, osoite [email protected] :) Etsin itse terapeuttia samoihin ongelmiin.

Meitähän onkin näköjään paljon! Ennen tunsin olevani niin kovin yksin ongelmani kanssa. Minusta tuntui, että kukaan ei punastu niin usein, ja niin voimakkaasti kuin minä. Taisinkin olla väärässä...Asiaa nuorena vain pahensi, kun siitä koulussa kiusattiin, ja siitä syystä minua jopa kartettiin, ja pidettiin kummajaisena kymppiluokalla. Voin vain todeta saman, mitä jo niin moni muukin täällä on todennut, että iän myötä oireet ovat helpottaneet. Ajatelkaa asiaa näin: mitä väliä sillä on, mitä vieraat ihmiset teistä ajattelevat? Tärkeää on vain, että lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät, kuten minulla on. Olen myöskin kuullut, että pelkkä adrenaliini, ja innostus voi saada ihon värin muuttumaan. Itsekin koen, etten aina punastuessani jännitä mitään, joskus vain tuntuu, että veri kiertää vilkkaammin, mutta jos siihen ei kiinnitä itse liikaa huomiota, ja ala panikoida, se pysyy kyllä aika hyvin aisoissa. Jos taas alkaa panikoida, tilanne tottakai pahenee. Olen jo ennen tätä punastumisongelmaa reagoinut herkästi esim. kylmään ja kuumaan. Kaikki ei ehkä olekaan pelkästä jännittämisestä johtuvaa. Meikit auttavat asiaa kyllä, enkä koskaan ennen olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ulos ilman meikkiä. Olin iloinen, kun yks päivä huomasin, että sekin onnistuu näköjään nykyään. Olin tuona päivänä nukkunut pommiin töistä, joten puin päälle, ja lähdin nopeasti (kun tätä sattunut jo hieman liian usein). Huomasin, et en ees juurikaan miettinyt koko asiaa. Päivä meni hyvin! Neuvoisinkin kaikkia punastujia lähtemään liikkeelle siitä, että sallitte sen itsellenne. Annatte itsellenne luvan punastua. Kun se on sallittua, huomaatte, ettei sitä niin helposti tapahdukaan. Kun pääsette siihen, että on jo onnistumisia takana, keskittykää miettimään niitä onnistuneita tilanteita. Niiden avulla saatte paniikin katkaistua, ja siitä lähteekin elämä vähitellen uuteen nousuun. Kuulostaa ehkä liiankin helpolta, no eihän tää prosessi käynnisty yks kaks, kyllä se aikaa vie, mutta elämänkokemuskin auttaa asiaa, ja se että ootte aktiivisia, ja teette paljon erilaisia asioita, ettekä eristäydy. Kyllä siinä aikanaan tulee takuulla tottumustakin sosiaalisiin tilanteisiin...Voimia kaikille!

Maryjane -80 kirjoitti:

Meitähän onkin näköjään paljon! Ennen tunsin olevani niin kovin yksin ongelmani kanssa. Minusta tuntui, että kukaan ei punastu niin usein, ja niin voimakkaasti kuin minä. Taisinkin olla väärässä...Asiaa nuorena vain pahensi, kun siitä koulussa kiusattiin, ja siitä syystä minua jopa kartettiin, ja pidettiin kummajaisena kymppiluokalla. Voin vain todeta saman, mitä jo niin moni muukin täällä on todennut, että iän myötä oireet ovat helpottaneet. Ajatelkaa asiaa näin: mitä väliä sillä on, mitä vieraat ihmiset teistä ajattelevat? Tärkeää on vain, että lähellä on ihmisiä, jotka ymmärtävät, kuten minulla on. Olen myöskin kuullut, että pelkkä adrenaliini, ja innostus voi saada ihon värin muuttumaan. Itsekin koen, etten aina punastuessani jännitä mitään, joskus vain tuntuu, että veri kiertää vilkkaammin, mutta jos siihen ei kiinnitä itse liikaa huomiota, ja ala panikoida, se pysyy kyllä aika hyvin aisoissa. Jos taas alkaa panikoida, tilanne tottakai pahenee. Olen jo ennen tätä punastumisongelmaa reagoinut herkästi esim. kylmään ja kuumaan. Kaikki ei ehkä olekaan pelkästä jännittämisestä johtuvaa. Meikit auttavat asiaa kyllä, enkä koskaan ennen olisi voinut kuvitellakaan lähteväni ulos ilman meikkiä. Olin iloinen, kun yks päivä huomasin, että sekin onnistuu näköjään nykyään. Olin tuona päivänä nukkunut pommiin töistä, joten puin päälle, ja lähdin nopeasti (kun tätä sattunut jo hieman liian usein). Huomasin, et en ees juurikaan miettinyt koko asiaa. Päivä meni hyvin! Neuvoisinkin kaikkia punastujia lähtemään liikkeelle siitä, että sallitte sen itsellenne. Annatte itsellenne luvan punastua. Kun se on sallittua, huomaatte, ettei sitä niin helposti tapahdukaan. Kun pääsette siihen, että on jo onnistumisia takana, keskittykää miettimään niitä onnistuneita tilanteita. Niiden avulla saatte paniikin katkaistua, ja siitä lähteekin elämä vähitellen uuteen nousuun. Kuulostaa ehkä liiankin helpolta, no eihän tää prosessi käynnisty yks kaks, kyllä se aikaa vie, mutta elämänkokemuskin auttaa asiaa, ja se että ootte aktiivisia, ja teette paljon erilaisia asioita, ettekä eristäydy. Kyllä siinä aikanaan tulee takuulla tottumustakin sosiaalisiin tilanteisiin...Voimia kaikille!

Lue lisää

Oletteko te punastelijat kertoneet läheisillenne tästä vaivasta? Auttaako se? Tuo on niin tuskainen vaiva, etten ainakaan tiedä miten siitä pääsee eroon. Tuoko asiasta kertominen lisää epävarmuutta ja olotilan seuraamista?

uuuiii kirjoitti:

Oletteko te punastelijat kertoneet läheisillenne tästä vaivasta? Auttaako se? Tuo on niin tuskainen vaiva, etten ainakaan tiedä miten siitä pääsee eroon. Tuoko asiasta kertominen lisää epävarmuutta ja olotilan seuraamista?

Lue lisää

Itse kun aikoinaan kerroin punastelun häiritsevän minua, niin tuntui voimakkaasti siltä, ettei toinen osapuoli mitenkään voinut kuvitella punastelunkin olevan helvetinmoinen ongelma. Hän luuli, että olen vain liian pinnallinen ihminen ja että tämä on joku ohimenevä vaihe.

Useinkin olen törmännyt siihen, ettei punastelua osata pitää oikeasti elämää rajoittavana ongelmana ja sille sanotaan vain, että punasteluhan on ainoastaan söpöä...

Annarezay kirjoitti:

Itse kun aikoinaan kerroin punastelun häiritsevän minua, niin tuntui voimakkaasti siltä, ettei toinen osapuoli mitenkään voinut kuvitella punastelunkin olevan helvetinmoinen ongelma. Hän luuli, että olen vain liian pinnallinen ihminen ja että tämä on joku ohimenevä vaihe.

Useinkin olen törmännyt siihen, ettei punastelua osata pitää oikeasti elämää rajoittavana ongelmana ja sille sanotaan vain, että punasteluhan on ainoastaan söpöä...

Lue lisää

Olen 23-vuotias mies ja minusta naisten punastelu on todella söpöä :) Miespuolisten kavereidenikin mielestä näin on.

tafx kirjoitti:

Olen 23-vuotias mies ja minusta naisten punastelu on todella söpöä :) Miespuolisten kavereidenikin mielestä näin on.

Haloo! Juuri kyseisenlaiset ihmiset pahentavat tilannetta. Mitä hemmetin söpöä punastelussa oikein on????? Elämä on helvetillistä kun joutuu aina miettimään kasvojensa väriä ja joku törppö on sitä mieltä että onpa söpöä tai pahimmat jopa huomauttelevat : "Kato toi punastu" tai "Sähän oot kun tomaatti"

Ootko tosissas tosta että kofeiini vois olla aiheuttajana? tai siis et sen lopettaminen edes lieventäis oireita? :o luojan kiitos jos on! Ei haittaa yhtään jos ei sit jaksakkaan samalla tavalla ku ennen mut kuhan pääsis täst vitsauksesta eroon. Kahvia tulee vedettyä runsain mitoin et jaksais pitkät iltapäivä tunnitkin mutta jos punastumisesta pääsis eroon nii uhrauduttava on.

Se on helkutin kiusallista punastua syystä tai syyttä. Ja sit rupee ihmiset ympärillä joko hervottomasti kikattaa(tytöt) tai ällistellä et mikä sulle nyt tuli? >:(

Kiitos ja kumarrus teille jotka ette siitä välitä ettekä jää töllistelemään tai katso nopeasti uudestaan että näitkö oikein naaman värin? Se on hirvittävän kiusallista.

Odotan oikein innolla tulevia ryhmätyö esityksiä ja muita luokan edessä tapahtuvia nöyryytyksiä -.-

Tsemii kaikille punastelijoille, ette oo yksin.

shame :( kirjoitti:

Ootko tosissas tosta että kofeiini vois olla aiheuttajana? tai siis et sen lopettaminen edes lieventäis oireita? :o luojan kiitos jos on! Ei haittaa yhtään jos ei sit jaksakkaan samalla tavalla ku ennen mut kuhan pääsis täst vitsauksesta eroon. Kahvia tulee vedettyä runsain mitoin et jaksais pitkät iltapäivä tunnitkin mutta jos punastumisesta pääsis eroon nii uhrauduttava on.

Se on helkutin kiusallista punastua syystä tai syyttä. Ja sit rupee ihmiset ympärillä joko hervottomasti kikattaa(tytöt) tai ällistellä et mikä sulle nyt tuli? >:(

Kiitos ja kumarrus teille jotka ette siitä välitä ettekä jää töllistelemään tai katso nopeasti uudestaan että näitkö oikein naaman värin? Se on hirvittävän kiusallista.

Odotan oikein innolla tulevia ryhmätyö esityksiä ja muita luokan edessä tapahtuvia nöyryytyksiä -.-

Tsemii kaikille punastelijoille, ette oo yksin.

Lue lisää

Nuku paljon niin ei tule vähästä unesta johtuvaa epävarmuutta joka aiheuttaa punastumista. Luokan edessä tapahtuvat nöyryytykset voi skipata jättämällä ne vaan väliin :p

shame :( kirjoitti:

Ootko tosissas tosta että kofeiini vois olla aiheuttajana? tai siis et sen lopettaminen edes lieventäis oireita? :o luojan kiitos jos on! Ei haittaa yhtään jos ei sit jaksakkaan samalla tavalla ku ennen mut kuhan pääsis täst vitsauksesta eroon. Kahvia tulee vedettyä runsain mitoin et jaksais pitkät iltapäivä tunnitkin mutta jos punastumisesta pääsis eroon nii uhrauduttava on.

Se on helkutin kiusallista punastua syystä tai syyttä. Ja sit rupee ihmiset ympärillä joko hervottomasti kikattaa(tytöt) tai ällistellä et mikä sulle nyt tuli? >:(

Kiitos ja kumarrus teille jotka ette siitä välitä ettekä jää töllistelemään tai katso nopeasti uudestaan että näitkö oikein naaman värin? Se on hirvittävän kiusallista.

Odotan oikein innolla tulevia ryhmätyö esityksiä ja muita luokan edessä tapahtuvia nöyryytyksiä -.-

Tsemii kaikille punastelijoille, ette oo yksin.

Lue lisää

se tuo sama tyyppi eri rooleissa tyrkyttää tuota kofeiinijuttua täällä palstoilla vähän miten sattuu... Kaikkea kannattaa kokeilla, mutta jalat maassa ja järki päässä.

Kofeiiniagnostikko kirjoitti:

se tuo sama tyyppi eri rooleissa tyrkyttää tuota kofeiinijuttua täällä palstoilla vähän miten sattuu... Kaikkea kannattaa kokeilla, mutta jalat maassa ja järki päässä.

Moi kaikki. Olen -94-syntynyt poika, ensi syksynä menen lukioon. Mukava lukea teidän kokemuksia punastumisesta, kerronpa nyt omiani...
Olen punastellut koko yläkoulun ajan. Punastun, jos esimerkiksi opettaja kysyy minulta yllättäen jotain kesken tunnin. Tai jos minua pyydetään lukemaan joku pätkä kirjasta. Tai vaikka itse kysyn opettajalta jotain, hän ei kuule ja joudun toistamaan kysymyksen.
Punastuminen on ahdistanut minua pitkään. Noin puoli vuotta sitten päätin, että nyt yritän vain tsempata itseäni. Olen sosiaalinen, tykkään olla porukoissa ja tutustua uusiin ihmisiin - tai tykkäisin, jos ei koko ajan tarvitsisi stressata siitä, milloin alkaa naama helottaa punaisena.
Aloitin pienestä. Annoin itselleni positiivista palautetta aina, kun tuntui että selvisin tilanteesta edes joten kuten. Vaikka aluksi juttu tuntui turhalta niin tuloksi on tullut: nykyään en punastele niin paljon kuin ennen. Ja jos punastelen, osaan suhtautua siihen eri tavalla.
Esimerkiksi kerran koulun ruokalassa eräs tyttö kertoi noin viiden henkilön kuullen muiston minusta pienenä. Ihan hyväntahtoisessa mielessä kertoili, en loukkaantunut vaikka kieltämättä juttu oli nolonpuoleinen. No, minähän otin ja muutuin täysin tomaatin väriseksi. Sanoin sitten ääneen jotain tyyliin: "Just joo, kiva, mä muutuin ihan punaseksi."
Ja se auttoi, uskokaa vain! Punastuminen meni ohi nopeammin kuin tavallisesti ja tilanteen jälkeen jäi tunne että jes, mä hallitsin sitä!
On ollut myös mukava huomata, että kaveripiirissäni nyt kun tarkemmin ajattelee aika moni punastelee. Eli en ole yksin ongelmani kanssa.
Älkää antako punastumisen hallita teidän elämää! :) Jos asia vaivaa teitä pitkään niin menkää ihmeessä lääkärin juttusille.

dagh., kirjoitti:

Moi kaikki. Olen -94-syntynyt poika, ensi syksynä menen lukioon. Mukava lukea teidän kokemuksia punastumisesta, kerronpa nyt omiani...
Olen punastellut koko yläkoulun ajan. Punastun, jos esimerkiksi opettaja kysyy minulta yllättäen jotain kesken tunnin. Tai jos minua pyydetään lukemaan joku pätkä kirjasta. Tai vaikka itse kysyn opettajalta jotain, hän ei kuule ja joudun toistamaan kysymyksen.
Punastuminen on ahdistanut minua pitkään. Noin puoli vuotta sitten päätin, että nyt yritän vain tsempata itseäni. Olen sosiaalinen, tykkään olla porukoissa ja tutustua uusiin ihmisiin - tai tykkäisin, jos ei koko ajan tarvitsisi stressata siitä, milloin alkaa naama helottaa punaisena.
Aloitin pienestä. Annoin itselleni positiivista palautetta aina, kun tuntui että selvisin tilanteesta edes joten kuten. Vaikka aluksi juttu tuntui turhalta niin tuloksi on tullut: nykyään en punastele niin paljon kuin ennen. Ja jos punastelen, osaan suhtautua siihen eri tavalla.
Esimerkiksi kerran koulun ruokalassa eräs tyttö kertoi noin viiden henkilön kuullen muiston minusta pienenä. Ihan hyväntahtoisessa mielessä kertoili, en loukkaantunut vaikka kieltämättä juttu oli nolonpuoleinen. No, minähän otin ja muutuin täysin tomaatin väriseksi. Sanoin sitten ääneen jotain tyyliin: "Just joo, kiva, mä muutuin ihan punaseksi."
Ja se auttoi, uskokaa vain! Punastuminen meni ohi nopeammin kuin tavallisesti ja tilanteen jälkeen jäi tunne että jes, mä hallitsin sitä!
On ollut myös mukava huomata, että kaveripiirissäni nyt kun tarkemmin ajattelee aika moni punastelee. Eli en ole yksin ongelmani kanssa.
Älkää antako punastumisen hallita teidän elämää! :) Jos asia vaivaa teitä pitkään niin menkää ihmeessä lääkärin juttusille.

Lue lisää

jo 45 vuotias mies ja kärsin punastelusta,mutta osaan jo elääkin jollainlailla asian kanssa.

hessu .... kirjoitti:

jo 45 vuotias mies ja kärsin punastelusta,mutta osaan jo elääkin jollainlailla asian kanssa.

olen myöskin niin helppo punastumaan ettei mitään rajaa, taino mahdollisesti olin.
punastuin kaikista pikkujutuista ja siis usein en edes mistään jutuista vaan siitä, että ajattelin, että voi ei olen varmaan ihan punainen. pahinta oli, jos jokin kaveri sanoi, että "hei, sä oot ihan punainen".
enkä minäkään ole tästä aina kärsinyt, se alkoi oikeastaan kunnolla vasta tänä kesänä.
nyt kuitenkin muutama päivä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa punastelun. se kävi niinkin yksinkertaisesti, että olen vain ajatellut, että mitä väliä vaikka punastuu ja ruvennut sosialisoitumaan paljon enemmän. olen yrittänyt vain olla ajattelematta sitä, koska se nimenomaan tulee siitä, kun sitä ajattelee. kun huomaan ajattelevani punastumista käsken mielessäni itseäni: "jos ajattelet punastuvasi, punastut varmasti". sen jälkeen en ole kuullut yhtäkään kommenttia punastelusta enkä nähnyt itseäni peilistä punaisena.
kannattaa siis vain päättää olla punastumatta ja/tai ajatella punastumista vain hauskana juttuna.

ö kirjoitti:

olen myöskin niin helppo punastumaan ettei mitään rajaa, taino mahdollisesti olin.
punastuin kaikista pikkujutuista ja siis usein en edes mistään jutuista vaan siitä, että ajattelin, että voi ei olen varmaan ihan punainen. pahinta oli, jos jokin kaveri sanoi, että "hei, sä oot ihan punainen".
enkä minäkään ole tästä aina kärsinyt, se alkoi oikeastaan kunnolla vasta tänä kesänä.
nyt kuitenkin muutama päivä sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa punastelun. se kävi niinkin yksinkertaisesti, että olen vain ajatellut, että mitä väliä vaikka punastuu ja ruvennut sosialisoitumaan paljon enemmän. olen yrittänyt vain olla ajattelematta sitä, koska se nimenomaan tulee siitä, kun sitä ajattelee. kun huomaan ajattelevani punastumista käsken mielessäni itseäni: "jos ajattelet punastuvasi, punastut varmasti". sen jälkeen en ole kuullut yhtäkään kommenttia punastelusta enkä nähnyt itseäni peilistä punaisena.
kannattaa siis vain päättää olla punastumatta ja/tai ajatella punastumista vain hauskana juttuna.

Lue lisää

mullakin on sama ongelma :/
mut onneks vissiin aika pieni .. mulle on sanottu kyl monta kertaa"oot ihan punanen" Mut en oo ikinä nähny sitä ite. joskus ku on tuntunu siltä et oisin punanen, katon peiliin ja en huomaa mitään erikoista O_o

Minähän olen nyt 12-vuotias tyttö ja kärsin kovasta punastumisesta. Syytä en siihen kyllä yhtään edes osaa arvata, sillä olen luonteeltani hyvin rohkea, sosiaalinen enkä nolostu helposti, ja yleensä en koskaan mistään nolostu. Minulla on hyvä itsetunto ja en kärsi mistään ahdistuksesta tai muusta. Joskus koulussa joku saattaa haukkua tomaatiksi tai muuta, mutta minä vain sanon jaata tai juuta. Se kyllä alkaa ärsyttämään, kun nyt noin vuoden ajan olen punastellut paljon. Meikillä en haluaisi sitä punastusta haluaisi alkaa peittämään, kun olen vielä näin nuori enkä meikkaa enkä ole alkanut suunnitella meikkaamista. Mutta jos vielä jatkuu tämä, niin pakko kai se on alkaa jollakin sitä peittelemään. Muuta ongelmaa minulla ei ole siinä punastumisessa, mutta ne ikuiset tomaatti-kommentit alkavat vain ärsyttämään.

Hei Jussi!

Mitä apua sait hikoiluun, minulla punastelun lisäksi myös hikoilu ongelma.

....jeejee... kirjoitti:

Hei Jussi!

Mitä apua sait hikoiluun, minulla punastelun lisäksi myös hikoilu ongelma.

Kävin 2 viikkoa joka päivä noin puolentoista tunnin sähköhoidossa sairaalassa, jonka jälkeen sitten 2 kertaa viikossa ja sitten enään kerran viikossa ja se todella toimi, jalkoihin, kainaloihin ja käsiin. Kesällä jopa muilla hikoili kädet ja itselläni ei, mikä tuntui hyvältä :) Lopetin hoidon, koska suunnitelmiini kuului ostaa laite kotia, mutta en saanut kerättyä 600euroa laitteeseen ja se sitten jäi ostamatta ja vaiva on nyt palannut takaisin.

Sitäpaitsi. Ei punastumisessa mitään pahaa ole. Siinä on jotain vilpitöntä ja aitoa

Itse olen nyt käyttänyt maksimi määrän päivässä sellaista valmistetta kuin cipralex ja se on auttanut viemään tuosta vaivasta puolet pois ja se helpottaa jo todella paljon elämää. Olen kärsinyt vaivasta jo 8 vuotta ja vihdoin on alkanu jokseenkin helpottaa.

Terveisin
Jussi



[email protected]

salpausleikkaukseen mene, ellet halua loppuiäksesi paljon pahempaa vaivaa.
Lämpimässä hikoilet vaatteesi läpimäräksi, vaikket jännittäisikään ja sitä ei kukaan voi olla huomaamatta.

pilaisit todennäköisesti elämäsi. Miltä tuntuisi, kun et pystyisi liikkumaan juuri ollenkaan hikoilematta järjettömästi. 10-15min kävely viileällä ilmallakin saa paidan läpimäräksi.
Ennemin kokeile mitä tahansa lääkkeitä, niistä sentään pääsee eroon halutessaan, eikä maksa paljoa.

Kiitos todella paljon!! Olen tosi kiitollinen vinkistäsi koska tuo saattaa auttaa mun vaivaani joka on niin sanotusti pilannut elämääni...

Pitääpä testata seuraavalla kerralla

ja luin jostain netistä että sekin voi auttaa kun äkkiä laskee hartiat alas ja yrittää olla tosi rennosti

Mutta juuri tälläisiä kommentteja kaipasinkin.

elämästä, paitsi, että olen jo keski-ikäinen. Hävettäviä asioita ei pidä jäädä miettimään, vaan ne pitää siirtää taka-alalle.

Erakoitumiseenkiin tottuu, mutta parempi yrittää pakottaa itsensä muiden seuraan. Yksikin hyvä kaveri, niin hänen kanssaan on paljon helpompi liikkua toistenkin joukossa.

Aikuisena, varsinkin uudella paikkakunnalla, on paljon vaikeampaa tutustua kehenkään, mutta ainakin minusta on helpompi elää kauempana sukulaisista ja perhe tutuista.

Rohkeasti vaan mukaan, mutta jos päättää olla yksin, ei pidä katkeroitua.

Googleta mestarihypnotisoija pekka pakarainen. sieltä ainakin löytyy itsehypnoosi cd.

pun kirjoitti:

Googleta mestarihypnotisoija pekka pakarainen. sieltä ainakin löytyy itsehypnoosi cd.

Mulla tämä cd on toiminut todella hyvin ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille! Oon lapsesta asti kärsinyt kovin punastelusta yms. Suhtauduin tähän cd:hen hyvin skeptisesti ja silti se on auttanut. Jo ekan kuuntelukerran jälkeen huomasin eron, saatika kun kuuntelin sitä viikon jokaisena päivänä alkuun. Myöhemmin harvakseltaan, aina silloin kun siltä tuntuu. Illalla kuunneltuna myös antaa levollisemman yöunen.

Tsemppiä teille kaikille! Ette oo yksin ettekä outoja! Ja muistakaa puhua ongelmistanne jollekin luotettavalle taholle (sen löytäminen ei aina oo helppoa), koska mitä enemmän sitä yksin hautoo, sitä nolommaksi se omassa mielessään muuttuu.

Mua niin harmitti lukea tota mitä oot sen takia joutunu jättämään,, vaihto-oppilas haaveet yms. voisin ottaa kaikkien punastelijoiden punat itelle että edes te pystysitte elämään normaalisti...
totta on että muut ei voi ymmärtää meijän ongelmaa. ois hyvä tuntea joku samanlainen ihminen jonka kans vois olla ihan normaali kun tietää että toinen ymmärtää... tuo on niin tuttua että joutuu suunnittelemaan asioita etukäteen, esim just kaupassa käynnit,, ei helvetti tule mitään....
auttoko tuo lääke mitenkään ?

Tsemppiä sulle, nainen 18. toivon kaikkea hyvää

Ihana palsta!
upupupupup

upupupup kirjoitti:

Ihana palsta!
upupupupup

Juu tää on hyvä palsta,vaikkakin jo aika vanha:D oon 14 v tyttö. Punastelu alkoi jo 2 luokalla.. Se on IHAN SAIRASTA :( enkestä, joka paikassa.. Ja onko kellään sellasia oireita siihen vielä lisäksi että silmät vuotaa hirvee vähänku alkaisitte itkeen? Ääärgh

Mahtava viestiketju, rohkaisevaa lukea muiden kokemuksia ja että jotkut on oikeasti päässeet ongelmasta yli tai ainakin oppineet elämään sen kanssa niin ettei rajoita elämää. Itsellä ei ollut lapsena tai teini-iässä kuin satunnaista, normaalia punastelua, oireet alkoivat vasta 20 ikävuoden jälkeen. Nyt olen 24v ja edelleen punastelen, aika lailla rajoittaa myös minun elämääni tämä vaiva. Sosiaalisia tilanteita en suostu välttelemään, vaikka ovatkin vaikeita, mutta esimerkiksi asiakspalvelutyön koen liian ahdistavaksi. Ahdistavinta punastelussa on, kun tuntuu ettei kukaan "normaali" ihminen tiedä miten nöyryyttävä ja tuskallinen tilanne on punastujalle. Useimmiten minulle punastumisen syy on yksinkertaisesti pelko punastumisesta; esimerkkinä vaikkapa usein kaupassa töissä ollessani toistunut tilanne, jossa vasatakkaisen sukupuolen edustaja tulee kassalleni, ajattelen että toivottavasti nyt en punastu, ja tadaa - olen punainen kuin tomaatti. Seuraavalla kerralla kun sama asiakas tulee kassalleni, riittää että huomaan hänet ja lehahdan taas punaiseksi. Sama juttu toistuu joka kerta. Vaikeita on juuri miesten kanssa (olen itse siis nainen), kun tuntuu että muut ihmiset liittävät punastelun aina tunteisiin, aika usein se mielletään ihastuksen tai kiinnostuksen merkiksi. Tämän takia saatan punastua pelkästään siksi, jos keskustelukumppani on mies, vaikken olisi yhtään kiinnostunut kyseisestä ihmisestä. Kauheinta on ajatella, että voi ei, nyt toi aattelee että pidän siitä tai jotain! Muita punastumisen paikkoja itselle ovat kaikki tilanteet jossa joudun esiintymään tai muuten huomion keskipisteeksi, saatan punastua jos joku mainitsee minut nimeltä isomassa ryhmässä, jos opettaja kysyy jotain minulta tunnilla, jos kuka tahansa ei läheinen ystävä kysyy yhtäkkiä minulta jotain,listaa voisi jatkaa loputtomiin... oon yrittänyt tätä itsepsyykkausta "ei se haittaa jos punastut, rauhoitu, laske leikkiä, ole itsevarma, hengitä syvään", olen koittanut entistä rohkeammin olla esillä ja mukana tilanteissa vaivasta huolimatta, mutta... noh, niin, jokainen ongelmasta kärsivä tietää että helpommin se on sanottu kuin tehty.. surkeinta on, kun samoin kun monet muut tänne kirjoittaneet, en tunne oikeasti olevani se epävarma punastuva hiljainen hissukka, vaan oikeasti olen avoin ja aika rohkea, pidän itseäni kauniina ja muutenkin pidän itsestäni! Luulen että tämä vaikuttaa jo aika paljon sosiaaliseen elämääni, olen aloittanut uudessa koulussa, mutta tuntuu että on tosi vaikea saada ystäviä; olen muutenkin hidas ystävystymään, mutta kun sen lisäksi en uskalla sanoa mitään ryhmätilanteissa punastumisen pelossa, ja luokassa ja muutenkin olen aina tuppisuuna ja katselen omia varpaitani, on ystävystyminen sitäkin hankalampaa. Kävin koulun alussa pari kertaa kahvilla muutaman luokkakaverin kanssa, mutta kukaan ei halunnut nähdä uudestaan; ymmärrän sen hyvin, koska niille, ketkä eivät tunne ongelmaani, vaikutan varmasti umpimieliseltä ja tylsältä, enkä yhtään kiinnostuneelta muista ihmisistä, vaikka todellisuus on päinvastoin. Luulen etten enää koskaan löydä seurustelukumppania, siis ainakaan niin kauan kuin punastuminen on osa eläämääni, koska sama asia mikä pätee ystävystymisessä, olisi myös suhteen kehittymisessä esteenä. Alkoholia juotuani olen tosin rennompi, mutta en oikein usko mahdollisuuten löytää baarista pidempiaikaista kumppania. Tämä kuulostaa nyt siltä että mun elämä on ihan kamalaa, mikä ei kyllä pidä paikkaansa, ainoastaan tuo punastumisongelma on kamala! Mulla on tosin ollut tässä muutaman vuoden aikana "parempia" jaksoja, joten ehkä toivoa paranemisesta on. Kummastuttaa miten vähän tästä ongelmasta puhutaan ja kuinka sitä vähätellään, kaikille keiden mielestä se on vaan söpöä tai helposti hoidettavissa, pitäisi näyttää tämä viestiketju, ei ole kyse pikkujutusta siinä vaiheessa kun oman elämän päättäminen on punastelua parempi vaihtoehto. Valoisaa kevättä kaikille ja toivottavasti mahdollisimman moni löytäisi jonkunlaisen helpotuksen ongelmaansa!

On kokemusta, todella positiivista. Olin itse jo yli 50-vuotias, murrosiästä lähtien kärsinyt punastelusta. Aivan samanlaisia kokemuksia kuin mitä tällä keskustelupalstalla on kirjoitettu. Noin 3 vuotta sitten uhrasin 5000 euroa ja kyllä kannatti! Sympaattinen salpaus vei kerralla vaivan pois. Aivan ihmeellistä ja uskomattoman tuntuista!

Ainakaan vielä, noin 3 vuotta toimenpiteen jälkeen, vaiva ei ole palannut. Ja kun ei ole tarvinnut pelätä punastumista, on tavallaan oppinut unohtamaan koko vaivan. Silloin aiemmin, kun sitä jo etukäteen pelkäsi punastuvansa, niin punastui jo ajatuksesta. Suosittelen sympaattista salpausta lämpimästi. Omalta kohdaltani olen ajatellut, että olisi todella ollut järkevää mennä ko. Toimenpiteeseen jo paljon aikaisemmin. Elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä ja elämisen arvoiselta nyt kuin silloin ennen kun jatkuvasti sai olla varuillaan punastelemisen suhteen .

Paljon kärsinyt kirjoitti:

On kokemusta, todella positiivista. Olin itse jo yli 50-vuotias, murrosiästä lähtien kärsinyt punastelusta. Aivan samanlaisia kokemuksia kuin mitä tällä keskustelupalstalla on kirjoitettu. Noin 3 vuotta sitten uhrasin 5000 euroa ja kyllä kannatti! Sympaattinen salpaus vei kerralla vaivan pois. Aivan ihmeellistä ja uskomattoman tuntuista!

Ainakaan vielä, noin 3 vuotta toimenpiteen jälkeen, vaiva ei ole palannut. Ja kun ei ole tarvinnut pelätä punastumista, on tavallaan oppinut unohtamaan koko vaivan. Silloin aiemmin, kun sitä jo etukäteen pelkäsi punastuvansa, niin punastui jo ajatuksesta. Suosittelen sympaattista salpausta lämpimästi. Omalta kohdaltani olen ajatellut, että olisi todella ollut järkevää mennä ko. Toimenpiteeseen jo paljon aikaisemmin. Elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä ja elämisen arvoiselta nyt kuin silloin ennen kun jatkuvasti sai olla varuillaan punastelemisen suhteen .

Lue lisää

Miksi noin helevetin kallis?

Ja vielä, kun kerran tämä (anteeksi!) p*skafoorumi käyttää toisten sananvapautta väärin, niin vannon, että kirjoitin edelliseen viestiini sanan "huomautteliVAT", enkä että "huomautteliSI"...

En halua ottaa osaa ainakaan minkäänlaiseen kiusaamiseen. Suomi24:n vika, jos kerran taviksen keskustelupalstaviestejä sallitaan vapaasti käytettävän johonkin mihin kirjoittaja ei halua. Kirjoitin tsemppavan viestin tuntemattomalle, joka oli nimettömästi kirjoittanut kärsivänsä punasteluongelmasta, kerroin että niin minäkin kärsin sellaisesta ongemasta, kun olin nuorempi, ja ettei siitä kannata piitata, koska punastelu ei ole sairaus, vaan kertoo tunneherkkyydestä. Usein jopa älystä, jos on kyse sosiaalisten tilanteiden nyansseista.