Onko joku ratkaissut jotenkin järkevästi tämän ikuisen ongellman, koskien kotitöiden tekemistä???
Aluksi muutama sana meistä: yhteistä taloutta ollan pyöritetty 7 vuotta, lapsia 1, molemmat käymme töissä, autoa käyttää vain mies ja kun sen kanssa on ongelmia se viedään huoltoon. Renkaat hän vaihtaa itse, minä usein pesen auton ja siivoan sen sisältä (toistan: autoa käyttää yleensä vain mieheni), asumme kerrostalossa joten mitään piha hommia ei ole ja kun koku on rikki kutsun paikalle huoltomiehen. Lamppujen vaihdot ja vastaavat pikku jutut tekee tasapuolisesti molemmat.
Ja se paljon puhuttu siisteyskäsityskin on meillä aika lailla saman suuntainen.
Ongelman on kuitenkin se, että minä saan tehdä kaikki kotityöt yksin, jos en erikseen pyydä miestäni niihin osallistumaan. Asiasta on vuosien kuluessa keskusteltu lukuisia kertoja ja on aina ilmaissut suorin, selvin sanoin toivovani hänen tekevän näitä hommia ihan ilman pyytämistä. Minä kun en haluaisi olla mikään kotitöistä nalkuttava akka!
Olen näiden vuosien aikana kokeillut vaikka mitä, mutta mikään ei tunnu tehoavan...viimeksi päätin, että en minäkään enää viitsi.
Ruuan olen tosin joka päivä laittanut ja pakko on ollut pyykätä ja tiskatakin välillä. Nyt mieheni jo totesi, että täytyy varmaan kutsua joku siivouspartio kotiin ja valitteli valmiiksi sitä, että lauantaina menee varmaan 5 tuntia siivoukseen =)
Eli onko jotain hyviä vinkkejä miten saan vihdoinkin miehenikin tekemää jotain näiden kotitöiden suhteen???
Ainoa tilanne jossa hän siivoaa ja järjestelee kotia on se kun meillä on jotain riitaa.
Ja sanottakoon vielä, että hän on asunut vuosia yksin ja huolehtinut omasta kämpästään ja siellä oli ihan siistiä.
Aluksi muutama sana meistä: yhteistä taloutta ollan pyöritetty 7 vuotta, lapsia 1, molemmat käymme töissä, autoa käyttää vain mies ja kun sen kanssa on ongelmia se viedään huoltoon. Renkaat hän vaihtaa itse, minä usein pesen auton ja siivoan sen sisältä (toistan: autoa käyttää yleensä vain mieheni), asumme kerrostalossa joten mitään piha hommia ei ole ja kun koku on rikki kutsun paikalle huoltomiehen. Lamppujen vaihdot ja vastaavat pikku jutut tekee tasapuolisesti molemmat.
Ja se paljon puhuttu siisteyskäsityskin on meillä aika lailla saman suuntainen.
Ongelman on kuitenkin se, että minä saan tehdä kaikki kotityöt yksin, jos en erikseen pyydä miestäni niihin osallistumaan. Asiasta on vuosien kuluessa keskusteltu lukuisia kertoja ja on aina ilmaissut suorin, selvin sanoin toivovani hänen tekevän näitä hommia ihan ilman pyytämistä. Minä kun en haluaisi olla mikään kotitöistä nalkuttava akka!
Olen näiden vuosien aikana kokeillut vaikka mitä, mutta mikään ei tunnu tehoavan...viimeksi päätin, että en minäkään enää viitsi.
Ruuan olen tosin joka päivä laittanut ja pakko on ollut pyykätä ja tiskatakin välillä. Nyt mieheni jo totesi, että täytyy varmaan kutsua joku siivouspartio kotiin ja valitteli valmiiksi sitä, että lauantaina menee varmaan 5 tuntia siivoukseen =)
Eli onko jotain hyviä vinkkejä miten saan vihdoinkin miehenikin tekemää jotain näiden kotitöiden suhteen???
Ainoa tilanne jossa hän siivoaa ja järjestelee kotia on se kun meillä on jotain riitaa.
Ja sanottakoon vielä, että hän on asunut vuosia yksin ja huolehtinut omasta kämpästään ja siellä oli ihan siistiä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En sitten millään viitsi alkaa lukemaan tuollaista sylttyä.
portin ratkaisun löytymiseen:
"Ainoa tilanne jossa hän siivoaa ja järjestelee kotia on se kun meillä on jotain riitaa."
Riitele, vaikka se kuulostaa lapselliselta. Jonkun ajan päästä voit tuoda esille, miksi riitelit. Ymmärsinkö oikein, että hän järjestelee kotia, vaikka ette riitelisi juuri kotitöistä, vaan jostakin muusta?
Kerro hänelle, että sinusta on mukava riidellä, sillä silloin hän tekee oma-aloitteisesti kotitöitäkin.
Hän tosiaan siivoaa ja järjestelee kotia oli riidan aihe sitten mikä tahansa...
Ei sitä silti viitsisi aina riidelläkään.
Helpoin ratkaisu lienee jonkinlainen työvuorolista, jota te molemmat sitoudutte noudattamaan. Kun listassa lukee, mitä kunkin askareisiin kuuluu sinä ja sinä päivänä, sen mukaan on helppo toimia ilman erillisiä komentoja ja riitoja.
Tätä työvuorolistaa olen itsekin joskus miettinyt...mahtaako toimia vai joudunko sitten tiukkaamaan miksi hän ei ole tehnyt listalla olevia hommia.
Onko jollain kokemusta?? Toimiiko tämä työvuorolista systeemi??
Meillä löytyi tasapaino ja mielenrauha kun päätettiin siivota huone päivässä. Isossa talossa niitä huoneita rittää ja kun haluttiin viettää aikaa yhdessä ja tehdä muutakin kuin siivota, jaettiin huushollin hoitokin siedettäviin palasiin.
Iskä ja poika siivoavat yleensä yhdessä ja minä tyttären kanssa vuorostaan. Myös se on yhdessä olemista.
Palkitaan sitten siivoajat kiitoksilla, joten sitäkin hommaa arvostetaan ja jokainen tekee sitä hyvällä mielellä.
Vaikka kaksin eletäänkin (kolmiossa), tehtiin toi sama ja siivotaan yks huone kerrallaan. Mieskään ei hypi seinille kun tietää, että aikaa siivoomiseen kuluu vaan hetki ja sitten se on ohi. Tiskaaminen nopeutui uuden pesukoneen ansiosta ja sillä, että tiskipöytä näkyy nykyään olkkariin... : )
Pyykit pesee yleensä se jonka alkkarit tai sukat loppuu ekaks. ; ))
Huomasin myös, että touhuamisesta saadulla positiivisella palautteella on miehelleni paljon merkitystä.
Voisi tuota vaikka kokeilla.
Meilläkin tiskaamisen hoitaa kone, mutta sen täyttö ja tyhjennys jää yleensä aina minun hommakseni.
Olen kyllä pyrkinyt antamaan positiivista palautetta jos mieheni jotain kotitöitä tekee =)
Isoin ongelma on se aloittaminen...mieheni saattaa sanoa esimerkiksi, että hän imuroi tänään. No minä sitten teen muita hommia ja hän venyttää aloittamista (välillä sanoo jo unohtaneensa koko asian), kunnes minä kiukustuneena itse imuroin.
Minustakin olisi mukavaa jos olisi illalla yhteistä aikaa kun lapsi on mennyt nukkumaan...ei silloin enää huvittaisi siivoilla.
Ilman palkintoja ei enää onnistu. Lahjo sitä kuin koiraa. Tiskaamisesta annat makkaranpätkän, imuroinnista päästät kaljalle kavereiden kanssa ja suursiivouksesta nielet sen lastit. Sitten kun se on vähän taas tottunut työntekoon niin voit vähentää palkintojen antamista.
Exän kanssa oli niin että hoidin pyykit ja hän siivosi. Tiskit yhteisiä. Tilanne luisui vähitellen niin, että hän halusi johdon asioissa ja töiden tekotapa muuttui tärkeäksi. Joskus hukkasin sukkia, josta johtuen pyykkäys siirtyi hänelle (minä apulaisena). Tiskauksen ajoitus oli tärkeää, samoin koneen täytön tapa. Vähitellen kotona yhä useampi asia oli hänen aluettaan ja esim. videoiden oikea käyttö oli hankalaa. Vähitellen en sitten enää osannut kuin lukea lehtiä ja katsoa televisiota. Eri suuntiin sitten lähdettiin, kun en kuulemma oikeasti rakastanut häntä. Henkisesti olen yhä kiinni hänessä, enkä taida tästä päästä yli.
Mietin vain että onkohan teillä jotain samaa, jos hän siivoaa vihaisena ja ikäänkuin loukkaa sillä sinun aluettasi.