Tervehdys,
erohan tässä tosiaan taitaa tulla monen vuoden pohdinnan jälkeen. Ongelmana on se, että eron myötä muutamme eri kaupunkeihin.
Toinen muuttaa uuden rakkaansa luo, parin tunnin ajomatkan päähän, toinen jää vanhaan kotikaupunkiin erikoislaatuisen työnsä vuoksi.
Tässä tuskin olisi mitään suurta ongelmaa, jos lapset jäisivät puhtaasti jommallekummalle vanhemmalle.
Nyt kuitenkin toivoisimme molemmat yhteishuoltajuutta. Olemme täysin rinnoin sen toiveen takana kumpainenkin.
Onko se täysin tuomittu mahdollisuus jo käytännön järjestelyistä johtuen? Toinen lapsi on päiväkoti-ikäinen ja toinen aloittaa syksyllä koulun.
Onko ainoa järkevä ratkaisu sellainen, että lapset asuvat yhdessä paikassa ma-pe, ja ovat viikonloput sitten toisella? Eikö siinä tule myös eriarvoista jakaumaa arjen ja "vapaan" välillä?
*huokaus*
Miten ihmeessä tällaisen ongelman voisi ratkaista, jos kuitenkin lähtökohtana on se, että eri kaupungeissa asutaan ja yhteishuoltajuutta toivotaan?
Toinen vanhemmista
erohan tässä tosiaan taitaa tulla monen vuoden pohdinnan jälkeen. Ongelmana on se, että eron myötä muutamme eri kaupunkeihin.
Toinen muuttaa uuden rakkaansa luo, parin tunnin ajomatkan päähän, toinen jää vanhaan kotikaupunkiin erikoislaatuisen työnsä vuoksi.
Tässä tuskin olisi mitään suurta ongelmaa, jos lapset jäisivät puhtaasti jommallekummalle vanhemmalle.
Nyt kuitenkin toivoisimme molemmat yhteishuoltajuutta. Olemme täysin rinnoin sen toiveen takana kumpainenkin.
Onko se täysin tuomittu mahdollisuus jo käytännön järjestelyistä johtuen? Toinen lapsi on päiväkoti-ikäinen ja toinen aloittaa syksyllä koulun.
Onko ainoa järkevä ratkaisu sellainen, että lapset asuvat yhdessä paikassa ma-pe, ja ovat viikonloput sitten toisella? Eikö siinä tule myös eriarvoista jakaumaa arjen ja "vapaan" välillä?
*huokaus*
Miten ihmeessä tällaisen ongelman voisi ratkaista, jos kuitenkin lähtökohtana on se, että eri kaupungeissa asutaan ja yhteishuoltajuutta toivotaan?
Toinen vanhemmista
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä asutaan eri kaupungeissa. Lapset ma-pe toisella ja vkonloput toisella vanhemmalla. Jos on lomia yms. niin lasten olosta sovitaan erikseen. Myös vkonloput on joustavaa aikaa, jos toisella on menoa lapset silloin ovat myös vkonlopun "vakikotonaan". Meillä lapset on jo isoja 12, 15 ja 17v. joten lapset aikalailla saa sanella olemisensa. Hyvin on sujunut myös silloin kun lapset olivat muutaman vuoden nuorempia.
Niin, siten arvelinkin että se saattaisi olla ainoa mahdollisuus.
'
Yhteishuoltajuudella ajattelin ennemminkin sellaista viikko minulla, viikko sinulla juttua, jolloin lapset olisivat ajallisesti yhtä paljon molempien kodeissa.
Tämä olisi helpompi järjestää, jos me vanhemmat asuisimme lähekkäin (jolloin koulut ja päiväkodit pysyisivät samoina).
Nyt ei taida kuitenkaan olla minkäänlaista haaveideni ratkaisua olemassa sellaiseen tasapuoliseen ajanviettoon...
Ensinnäkin kiva lukea, että on muitakin, jotka ovat ymmärtäneet, että molemmilla on yhtäläinen oikeus lapsiin sekä lapsilla oikeus molempiin vanhempiin.
Meillä lapsi (jo lukioikäinen) asuu viikot minun luonani ja viikonloput äitinsä luona. Jossain vaiheessa voidaan ehkä vaihtaa vuoroja. Järjestely on toiminut hyvin ja kaikki olleet tyytyväisiä. Tosin asumme molemmat samassa kaupungissa.
Äkkiä ajatellen tuntuisi, että samanlainen järjestely olisi teillä suuren etäisyyden vuoksi ainoa mahdollinen. Toisaalta tuo välimatka on aika suuri lasten kannalta. Itseänikin ainakin alkaisi pitemmän päälle noin suuri etäisyys rasittamaan, jos lapsia pitäisi joka viikko kuskata neljä tuntia.
En halua arvostella muita mutta itse ainakin laittaisin asiat tärkeysjärjestykseen. Jos sitä yhteishuoltajuutta haluan niin se uusi rakkaus voisi vaikka odottaa voidakseni asua samalla paikkakunnalla eikä lasten tarvitsisi enään sen vuoksi kärsiä.
Sellainen viikko/viikko systeemi ei vain onnistu.
Meillä ei voi käydä kahta koulua. Mutta hyvällä tahdolla saadaan melko tasapuolisesti aikaa, kouluista on pitkät lomat ja neuvottelemalla saa koulusta pitkän viikonlopun aina joskus.
Epäilempä kuitenkin, että jokaviikkoinen 8 tunnin ajaminen joskus aina jää väliin.
Olen edellisen kanssa samaa mieltä tuosta tärkeysjärjestyksestä.Uusi rakkaus saisi kyllä odottaa, että lapset kasvavat ja sitten vasta samaan kaupunkiin. Tai uusi rakas saa itse vaihtaa asuinkaupunkia. Varmasti uudella rakkaallakin saattaa on syynsä asua omassa kaupungissaan(lapset,työ), mutta kompromissejahan voi aina yrittää tehdä.
Ei toimi tuollainen viikko isällä-viikko äidillä käytäntö jos eri kaupungeissa asutte. Jos sellaisen käytännön haluaisitte, niin kyllä sen toisen vanhemman pitäisi ajatella vielä sitä uuden rakkaan luokse muuttoa. Eihän lapsi voisi käydä kahta eri koulua ja parin tunnin yhdensuuntainen päivittäinen matkahan on sula mahdottomuus. Lapsi olisi rättiväsynyt rankasta päiväohjelmasta jos koulupäivään sisältyisi vielä neljä tuntia matkustamista.
Minä eronneena äitinä kyllä kaikissa asioissa lapsien parasta yritän ajatella. Ja niin varmasti tekin teette ja siksi kai täältäkin tästä asiata kyselet. En kuitenkaan käsitä miksi toisen pitää muuttaa toiseen kaupunkiin jos haluaa, että lapset ovat yhtä paljon molemmilla. vaikuttaa että uusi rakas menee lasten ohi.
Asiallisia vastauksia olet saanutkin, ja positiivista että asiaa pohditte joka kantilta yrittäen hakea lapsillenne parasta ratkaisua vaikeaan tilanteeseen.
Selvää on, ettei vuoro viikottelu onnistu jos etäisyyttä noinkin paljon. Ja toisaalta aika rankkaa voi olla sekin että kaikki viikonloput yhdellä ja työviikot toisella vanhemmalla. Mutta varmasti joku ratkaisu löytyy kun tahtoa on.
Hieman terminologiaan puutun, voi olla pilkun viilausta ... mutta yhteishuoltajuus ja tapamiset ovat kaksi eri asiaa ... eli, yhteishuoltajuus yleisin vaikka tapaamiset olisivat vuoro vkl. tai harvemmin ... vuoro viikko asumisesta parempi termi on laajat tapaamiset jottei sekoitu enemmän juridiseen termiin (lapsen yhteishuoltajuus vs. yksinhuoltajuus vain toiselle vanhemmista)
HERÄÄÄ!!!!!!!!!!!miten joku voi olla nuin IDIOOTTI!!!!!!!!!joku kaks tuntia.se ei oo aika eikä mikään.isossa kaupungissa toiselta puolelta toiselle.miten järjestät matkan joka kestää 6-7h pienelle lapselle?mietippä sitä.
sori poikakaverini meni väkevästi äskö haukkuu sua. tuntu vaa nii mitättömäl ongelmal ku ollaa muuttamas 500 kilsan päähä mun lasten isäst ja samaan aikaan pitäs miettii mieheni lapsen pääsemistä meille.raskaat matkat lapsille.viikonloppu ei riitä. entäs työt ja koulu???(auto n.2h bus/juna 4-5h bussi 0,5h yhteen suuntaan)miten nää tapaamiset voi sumplii? -ymmälläni