Naiset ja eronneet isät

Olen itsekin yh, ja olin pitkässä suhteessa miehen kanssa, jolla ei ollut omia lapsia eikä me yhteisiä hankittu.
Kokemuksesta viisastuneena en toista samanlaista lapsetonta tapausta kattoni alle huoli.
Seurustelen nyt viikonloppuisän kanssa. Lapset ovat siis viikonloppuisin kuviossa mukana, samoin omani.
Ongelmia tulee, sillä lapset olivat alkuun mustasukkaisia minulle, kun vein heidän isänsä aikaa ja huomiota. Tottuivat kyllä ajastaan. Ja aamulla tulevat vuoteeseen meidän keskelle, usein lähden pois, että lapset saavat huomionsa ja halinsa.
Ei toisen lapsia voi samalla tavalla rakastaa kuin omiaan, tunne on enemmäkin jotain kaveruutta ja vastuun ottamista siitä hetkestä - kokonaisvastuu on biol. isällä ja äidillä!

Jos nainen/tyttöystävä ei hyväksy sinun lapsiasi ja viikonloppuisyyttä, ei suhteestanne tule mitään eli lopettakaa heti alkuun. Se on koko paketti tai ei mitään.

Mies on varmasti "mies makuuni", vaikka hänellä olisikin lapsia toisen naisen kanssa.
En uskoisi sen olevan esteenä mahdolliselle suhteelle.
Varsinkaan tänä päivänä, kun jo hiukan päälle 20-vuotias mies voi olla jo isä useammallekin lapselle.

Tyrmäys voi tulla aivan jostakin toisesta syystä; ei lapsista!

Valitettavasti tyrmään heti, kun kuulen lapsista. Piti kerran mennä treffeille, mutta mies kertoi lapsesta onneksi ennen ja peruin koko homman saman tien. On yksi kokemus, joka kesti vähän yli vuoden. No eihän lapsessa sillai vikaa ole, mutta ongelmaksi koitui se saatanan ex-akka. Toista riskiä en suostu ottamaan. Syyllistyn omalta kohdaltani yleistämiseen, mutta en silti suostu enää edes kokeilemaan. Ja sen hullun akan takia meni maku kyllä lapsiinkin loppuiäks.

Seurustelen Yh-miehen kanssa, jolla on poika entisestä liitosta.
Olen itse lapseton ja joskus kaihertaa kun hän on jo kokenut ihanan asian toisen naisen kanssa.
Mitä jos me saisimme yhteisen lapsen, miten hän sen kokisi???
Tämä asia vaivaa aika ajoin. Olemme kuitenkin päättäneet edetä hitaasti vaikka mieheni haluaisikin lapsen kanssani.

Suhteemme sujuu mukavasti ja poikakin on hyväksynyt minut osaksi perhettään.
Pojan äidin kanssa olemme hyvissä väleissä eikä hänellä ole tarvetta olla "mustis" pojastaan vaikka näkeekin häntä harvemmin.
Onhan joidenkin mielestä varmaan rasittavaa, kun lapsi puhuu äidistään tai isästään.
Mutta sehän on aivan luonnollista. Ei siihen kannata takertua.
Entinen elämä on elettyä ja lapsi on aina ihana lahja.
Ei kukaan voi muuttaa mennyttä.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Joillekkin ei kertakaikkiaan sovi äitipuolen rooli.
Mutta onneksi meitä joille se on aika luonnollista on myös.

Itse voin sanoa, että on ihanaa nähdä kuinka lapsi kasvaa ja puuhastelee.
Lapset ovat lapsia, olivatpa he omia tai vieraita.
Sanotaan ettei toisen lasta voi rakastaa samalla lailla kuin omaansa.
omalta osalta kumoaisin tämän väitteen; rakastan mieheni poikaa kuin omaani.

Kyllä sinäkin varmasti löydät naisen, joka ei häiriinny lapsistasi.

Iloista syksyä kaikille!

On, että naiset pelkää meitä "lapsellisia" :(
Eipä ole naisia "tarvinnu" kattella. Kiire tulee kun kuulevat, että hoidan muksuja viikonloppuisin.

Entä tallainen tapaus, että on eronnut mies
ja vielä yh lapsiensa kanssa. Ei taida naisia kiinnostaa.

Itselleni sattui viime kesänä parisen tilannetta, jossa tuntui että pienestä pojastani oli "hyötyä" kun törmäsi kesakadulla jopa itseäni huomattavasti nuorempiin naisiin. Naispuoliset ystäväni sanoivat, että lapsen kanssa liikkuessa vaikuttaa luotettavalta eikä miltään mahdolliselta hörhöltä. Olin kieltämättä kovasti yllättynyt... Muutenkin kokemukseni mukaan naiset eivät lainkaan säikähdä sitä, että olen isä.

Miehet, joilla on lapsia, ovat ehdottomasti seksikkäämpiä kuin lapsettomat miehet. Jotenkin tuntuu, että mies kasvaa aikuiseksi saatuaan lapsia. Ja aikuinen mies on tietty seksikkäämpi kuin elämää tajuamaton poikanen...