Hei!
Miten pitäisi edetä omaisuudenjakoasiassa? Pyytäisin käytännön neuvoja. Paljonko pesänjakaja maksaa? Harkinta-aika tulee täyteen tässä kuussa.
Asun nyt vuokralla ja tarvin toukokuussa rahaa uuden asunnon maksuun. Asunto valmistuu ja pitäis maksaa siitä puolet, loput voi jättää yhtiölainaksi.
Kysyin mieheltäni pystymmekö hänen mielestään jakamaan omisuuden kahdestaan. Lupasi miettiä. Kysyin myöhemmin voisiko hän maksaa minulle 40 000 huhtikuussa. Ei vastannut.
Mulle riittäis tässä vaiheessa tuo summa tai tieto siitä, että saan sen huhtikuussa. Säälin kovasti hyvätuloista miestäni, joka asuu omakotitalossamme, ei suostu sopimaan lasten asumisesta, eikä maksa elareita. Tää ei ole ironiaa, säälin oikeasti.
Luulen, että taloudellisesti mun kannattais ottaa pesänjakaja, koska luonteeni vuoksi mies pääsis vähällä, jos suostuisi sopujakoon.
Hänellä mm tontti, jonka hankki salaa avioliittomme aikana ja josta hänellä on lainaa, mutta josta hän on maksanutkin jotain. Sopujaossa en vaatis siitä mitään. Kesämökin voisimme mielesäni pitää yhteisenä. Ei voi olla vaikeampaa, kuin se, että meillä on yhteiset lapset.
Luulen, että näiden vuosien ja yhteisen elämänkään jälkeen hän ei ymmärrä mua tässäkään asiassa, luulee että olen tyhmä ja heikko, enkä ymmärrä omia oikeuksiani ja että hänen asemansa on oikeutettu ja itsestään selvä
Olen aika stressaantunut tästä asunnon maksamisesta. Tosin minulla on pankilta lupaus lainasta, mutta pelkään isoa lainaa ja korkoja.
Miten pitäisi edetä omaisuudenjakoasiassa? Pyytäisin käytännön neuvoja. Paljonko pesänjakaja maksaa? Harkinta-aika tulee täyteen tässä kuussa.
Asun nyt vuokralla ja tarvin toukokuussa rahaa uuden asunnon maksuun. Asunto valmistuu ja pitäis maksaa siitä puolet, loput voi jättää yhtiölainaksi.
Kysyin mieheltäni pystymmekö hänen mielestään jakamaan omisuuden kahdestaan. Lupasi miettiä. Kysyin myöhemmin voisiko hän maksaa minulle 40 000 huhtikuussa. Ei vastannut.
Mulle riittäis tässä vaiheessa tuo summa tai tieto siitä, että saan sen huhtikuussa. Säälin kovasti hyvätuloista miestäni, joka asuu omakotitalossamme, ei suostu sopimaan lasten asumisesta, eikä maksa elareita. Tää ei ole ironiaa, säälin oikeasti.
Luulen, että taloudellisesti mun kannattais ottaa pesänjakaja, koska luonteeni vuoksi mies pääsis vähällä, jos suostuisi sopujakoon.
Hänellä mm tontti, jonka hankki salaa avioliittomme aikana ja josta hänellä on lainaa, mutta josta hän on maksanutkin jotain. Sopujaossa en vaatis siitä mitään. Kesämökin voisimme mielesäni pitää yhteisenä. Ei voi olla vaikeampaa, kuin se, että meillä on yhteiset lapset.
Luulen, että näiden vuosien ja yhteisen elämänkään jälkeen hän ei ymmärrä mua tässäkään asiassa, luulee että olen tyhmä ja heikko, enkä ymmärrä omia oikeuksiani ja että hänen asemansa on oikeutettu ja itsestään selvä
Olen aika stressaantunut tästä asunnon maksamisesta. Tosin minulla on pankilta lupaus lainasta, mutta pelkään isoa lainaa ja korkoja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
... arvaan, sekoitat sujuvasti pesänjakajan (oikeuden määräämä) ja juristin palveluiden käyttämisen.
Koetan selventää.
Ellet koe itse olevasi reilussa neuvotteluasemassa osituksen suhteen, niin annat juristille toimeksiannon joka asian hoitaa. Yleensä he saavat järkevän exän ymmärtämään miten homma lain mukaan etenee ja sopuositus syntyy.
Jos sitten sinä vaadit kohtuuttomuuksia, tai exä periaatteen jäärä eikä sovi mistään ... niin vasta silloin syytä hakea käräjäoikeutta määräämään pesänjakaja. Se maksaa molemmille ... ja jos yhään isommasta pesästä kyse (200 - 400 kEUR) mikä realisoitava, niin voi hyvinkin olla yli 10.000 EUR palkkiot päältä pesänjakajalle.
Omaisuuden jaosta sitten ... toki voitte sovitellen katsoa, ettei ko. tonttia ja lainaa oteta osituslaskelmaan -- malliesimerkki omatoimisesta kohtuullistamisesta.
Kesämökki sitten ... oletan että se teidän molempien nimissä ja velaton ... voi nyt kuulostaa hyvältä idealta pitää se yhteisenä omaisuutena ja siis jättää jakamatta, ja se toki mahdollista. Mutta ajattelepa hieman eteenpäin, miten sovitan remontit ja jaetaan ylläpitokulut -- takuuvarma riidan aihe (kun harvat perikunnatkaan tuossa kimppaomistuksessa onnistuvat). Yksi keino voisi olla siirtää se lapsille, tosin tulkitaan ennakkoperinnöksi, mutta maksettavaksi ne tulevat ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa.
Olet oikeassa, paljon on epäselvää.
Paljonkohan asianajaja maksaa? Jos minulla on oikeus oikeusapuun, voinko itse valita kenet tahansa asianajajan? Selvittääkö asianajaja oikeusapuoikeuteni? Odotaako asianajaja palkiotansa, kunnes saan osuuteni omaisuudesta?
Luuletko, että on mitään mahdollisuuksia saada asia valmiiksi toukokuuhun?
Kesämökkiasia on vaikeampi, kuin miltä näyttää. Itsellänikin on kokemuksia perikunnan mökistä.
Mutta luulen, että jos se olis lasten nimissä, mulla ei ois enää mitään sanomista, vaan hän hallinnois miten tahtoo. Vaikka tietysti olen salaa ajatellut, että hän hoitaisi kunnossapidon.
Mökki on kuitenkin vuokramaalla, joten on vain rakennuksen arvo on jaettavissa. ( kai ) Ehkä asianajajan avulla saisin sen vastaamaan hänen tonttiaan, siis puolta mökistä. Mutta tiedän, että mökki on hänelle tärkeä. Mulle ei niinkään rakennus vaan maa, joka on perintömaata ja mielestäni lainassa tulevilta sukupolvilta.
Mutta kysyn vielä suostuisko maksamaan sen 40 000 €, vai otanko asianajajan.
Kiitos kaikkille neuvoista!
ystävä hyvä, toivon että haet vastauksia myös toisaalta kuin täältä...
Juristinpalkkioista kannattaa kysyä heiltä itseltään, eikä ole lainkaan pahasta "shoppailla" ... vaikkei taksaan paljoa voikaan vaikuttaa, niin asiantuntemus ja henkilökemiat vaikuttavat miten yhteistyönne sujuu.
Niin, ja muista että sinä olet asiakas ja maksat hänen palkkansa -- joskus juristit unohtavat tuon....
Oikeusaputoimistosta saat tietoa mitä apuja sieltä saa, tuskin silti saat valita omaa juristia keltaisilta sivuilta...
Ja maksuista voi sopia juristin kanssa ... etukäteen, ei silloin kun on perinnässä.
En osaa sanoa saatko asian hoidetuksi toukokuuhun mennessä, jos tahtoa kaikilla on, niin kyllä ... mutta sen osaan sanoa varmuudella, että jos exäsi tahtoo vaikeaksi heittäytyä, et taatusti saa.
Mökkiasiasta ja etenkin sen kunnossapidosta exälläsi voi olla toinennäkemys kuin sulla... kysy häneltä, en osaa arvailla enempää puolestaan.
En tiedä saatko minusta oikean vain väärän kuvan. Varmaan saman kuvan, joka miehelläni on minusta, osittain oikean osittain väärän.
Mutta mulle on vaikeaa ruveta riitelemään, täällä kai halusin miettiä tilannettani ääneen ja varmaan myös myötätuntoa ja ymmärrystä. ( Ok, naismaista ja lapsellista, mutta kaikki keinot saa käyttää, kun aamuisin on kuitenkin peilistä katsottava omaa naamaansa ja vielä sittenkin, kun lapset ovat isoja ja alkavat oman elämänsä, eikä heidän enää tarvitse sitä nähdä. )
Ihminen ( lue nainen )voi ruveta vihaamaan miestään ja muuttua katkeraksi tai sitten ei. Olen ajatellut, ettei mulla ole varaa katkeruutta kantaa, sen osan avioliitostamme hän saa pitää, en tahdo siitä puolia. Toivottavasti ei hänkään sitä huoli.
Mutta ehkä mun pitäis raha-asia pystyä siirtämään tunneasiosta erilleen, vaikka asianajajan käsiin. Kun vielä tuntuu alentavalta riidellä rahasta.
Näinä viikonloppuina, kun lapset ovat isänsä luona on hyvä ajatella.
Mutta laulun samoin:" Surut minä heitän pitkin teitä, ilot minä pidän myötä juu "
Olen kyllä kerran jo tavannut asianajajan, ennen kuin maksoin varausmaksun asunnosta.
Kanattaa lukea lakikirjasta avioliittolaki ja vielä lisäksi perintökaari niin selviää ilman lakimiestäkin... onnea ;-)
... jos oikein ap.:n kijoitusta ymmärsin, niin hänen exänsä ei asian suhteen ole kovin "aktiivinen" ... josko hänen sitten kannattaisi lukea suosittelemasi jakeet myös.
Vaikka laki olisikin selvä kerta lukemisella, niin vaikeudet tulevat siinä vaiheessa kun toinen sanoo "ei käy, ei kerkee, en jaa, lälläläläää..."
Eikä noita asioita ihan pelkällä onnella selvitetä ... vaan ammattitaidolla :-)
..olet aika aktiivinen 'neuvomaan' mut et ilmeisesti lukemaan.. lakipykälien lukeminen ei ratkaise tuota ongelmaa mut antaa täyden selvityksen miten edetään, mitkä on oikeudet/velvollisuudet, miten jako tapahtuu..jne ja todennäköisesti ne ei selviä kertalukemisella...
onnea oli tarkoitettu asioiden hyvälle ja sopuisalle edistymiselle, kun on keskusteluun oikeaa ja vankkaa asiatietoa..
ja unohtui ennen lähettämistä mainita vielä että jokaisessa kunnassa tulee osoittaa (ilmainen tai ainakin lähes) oikeusavustaja jota kannattaa käyttää niin pitkälle kun vain pystyy mutta silloinkin on hyvä olla itsellä pohjatietoa...
//Harkinta-aika tulee täyteen tässä kuussa.//
Harkinta-ajalla ei ole merkitystä osituksen kannalta. Olisit voinut vaatia osituksen toimitettavasti heti sen jälkeen, kun avioerohakemus (1. vaihe) oli toimitettu käräjäoikeuteen. Tämä avioeroasian vireilletulon ajankohta on samalla ns. ositusperusteen syntyajankohta. Sen mukainen varallisuus- ja velkatilanne on osituksen perustana.
Nyt pikaisesti yhteys lakimieheen, joka voi tehdä perustellun ositusehdotuksen. Jos sen pohjalta ei näytä olevan sopimismahdollisuutta, niin sitten vain pesänjakaja ositusta toimittamaan. Pesänjakajan hakeminenkin vie aikansa, joten kiirettä pitää, mikäli rahaa tarvitaan toukokuussa! Pesänjakajan toimittama ositus muuten saa lainvoiman vasta 6 kuukauden moiteajan päästä jaosta, elleivät osapuolet jakoa kirjallisesti hyväksy. Jos jaosta valitetaan, lopullinen lainvoimainen päätös voi olla parin vuoden päässä.
Ei tule onnistumaan toukokuussa, jos toinen vähänkin vastustaa. Tässä on mennyt jo kohta puolitoista vuotta, eikä ole tietoakaan mistään jaosta. Uhkauskirjeitä kyllä tulee..Pesänjakaja taitaa olla aika turha tapaus, kun ei hoida virkaansa.
Mieheni lupasi maksaa puolet talon hinnasta keväällä!!!
On selvää, että silti mulla on oltava lainapäätös valmiina. ( jos hän ei maksaisikaan )
Kesämökki päätettiin pitää yhteisenä.
Tästä tietysti seuraa taas kysymyksiä. Pitäiskö nyt tehdä joku virallinen paperi, vai riittääkö että säilytän maksukuitin?
Jos tehdään kirjallinen sopimus, en halua siihen mainintaa tontista. Ei varmaan hänkään, koska luulee, että en tajua sen kuuluvan tähän jakoon : )
Toisaalta haluan paperin, jossa sanotaan, ettei hänen mahdollisilla tulevilla lapsillaan ole oikeutta kesämökkiin.
Vielä, kun mulla nyt olis varaa maksaa enemmänkin kuin puolet asunnosta ja jättää vähemmän yhtiölainaa, mutta yhtiölainaa aletaan maksaa vasta kahden vuoden päästä ja voisin ehkä sijoittaa nämä varat. Vai joudunko maksamaan korkoa näistä kahdesta vuodesta yhtiölle?
Nämä on taas omaa pohdintaani, jotka voin selvittää, mutta jos joku haluaa pohtia kanssani, olisin kiitollinen.
Mut ens kesänä, mulla ja lapsilla on tilavampi koti, pieni piha ja jää rahaa elämiseenkin, kun en enää maksa kallista vuokraa vaan vain yhtiövastiketta! Ei haittaa vaikei ukko maksa elareita. ( mutta en sitä sano sille ) Sitä paitsi saan nyt yksinhuoltajalapsilisän. Joku täällä neuvoi tekemään väliaikaisen muuttoilmoituksen, kun mies ei antanut lapislle muuttolupaa.
Ja pääsen vielä ehkä lomalle poikien kanssa, vaikka Venetsiaan: Meistä olis kiva käydä Harryn baarissa. (Oletteko kuulleet Gordon Heskelin kappaleen Harry's bar )
Hommahan on jokseenkin selvä -- hyvä asia.
Kyllä osituksesta kannataa tehdä kirjallinen sopimus. Sen verran poikkeava ositus, että kannattaa käyttää juristin apuja.
Vaatimuksesi: "haluan paperin, jossa sanotaan, ettei hänen mahdollisilla tulevilla lapsillaan ole oikeutta kesämökkiin."
Halutahan voit, miehesi ei välttämättä tahdo. Ja vaikka tahtoisikin, niin hänen tulevilla lapsillaan on perintöoikeus isänsä omaisuuteen siinä missä nykyisilläkin lapsillaan -- huolimatta moisesta lapsusta.
Yhtiölainasta ja sen koronmaksusta vaikea sanoa ... kannattaa ottaa selvää taloyhtiön edustajalta tuosta -- saa kerralla oikean vastauksen.