Olen miettinyt tätäkin asiaa pääni puhki. Koko elämäni seurustelematta viettäneenä tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta, että mun pitäisi seurustella jonkun kanssa. Varata sille aikaa, viettää aikaa yhdessä kotona tms, ehkä asua yhdessä, laittaa ruokaa yhdessä/molemmille jne.
Ei hitto, en mä edes osaa tommosta perusjuttua. Oon aina tehny kaiken itelleni vain, vietän 95% vapaa-ajasta yksin ja olen täyttänyt vapaa-aikani erilaisin harrastein, jotka vie mun aikaani. Eli mun pitäs luopua harrastuksistani et ehtisin edes seurustella enemmän kuin pari tuntia viikossa... En osaa kuvitella et kukaan mies olis mun luona yökylässä, tai et mä olisin jollain yökylässä. Yksin omassa kämpässä nukkuminen on niin luksusta, ei tarvi miettiä millaset yövaatteet on, onko naama ok ilman meikkiä jne. Mitä enemmän ajattelen, sitä enemmän koko seurustelu kuulostaa mulle painajaiselta.
Miks olen tällanen? Miks lähes kaikki muut kokee seurustelun normaalina osana elämää ja arkea? Seksielämä on nolla kun en halua yhenillanjuttujakaan. Mut en halua seurustellakaan. Umpikuja. Rakkaan ihmisen läheisyyttä & seksiä toki sinänsä haluaisin, ei vaan ole ketään siihen hommaan.
Muutunko koskaan? Tulenko aina olemaan yksin friikkinä? Koko tekstini kuulostaa järjettömältä, mutta se on tän hetken ajatuksen virtaa. Kommentteja?!
Seurustelun taito
29
2924
Vastaukset
- Mies 26
Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä kauemmin on ollut seurustelematta jos yleensä koskaan on seurustellut, niin sitä vaikeampi sitä on koskaan edes aloittaa. En ole pitänyt seurustelua arvossa siksi etteivät omat vanhemmat ole osanneet hoitaa ongelmiaan ajoissa vaan eronneet. Yksinäisyys vaivaa kyllä joskus mutta kun on näin kauan ollut yksin pärjää jo yksinkin. Ainoa hyöty mitä seurustelusta on että pystyy ostamaan isomman asunnon kuin mihin yksin pystyisi. Omakotitalo on haaveena mutta yksin en semmoista pysty hankkimaan. Ja haaveeksi se voi myös jäädäkin.
- niin...
tutulta...itsellä takana yksi ainoa vakavampi suhde joka sekään ei ollut mitään kylki kyljessä nyhjäämistä,enkä olisi sellaista halunnutkaan.Nyt jo 2,5v sinkkuelämää taas takana ja olisi varmasti todella vaikea sopeutua siihen että tässä olisi koko ajan joku pyörimässä...tietyllä tapaa on niin tottunut tähän yksin asumiseen ja pitämään itse omista asioistaan huolta että ahdistus iskisi varmaan hyvinkin nopeasti jos pitäisi koittaa tähän omaan pieneen maailmaani joku sisään laskea.
Toisaalta on aivan ihanaa kun paras miespuolinen ystäväni silloin tällöin on luonani yökylässä,kyllä sinkkukin kuitenkin kaipaa hellyyttä ja toisen kosketusta...enkä voisi mitään ihanampaa maailmassa kuvitella kuin herätä hänen kainalostaan,ilman mitään seksikuvioita.Ja hänen edessään voin tallustella lököhousuissa ilman meikkiä eikä tarvitse miettiä miltä näytän...joten ei kai se ajatus vakavasta ihmissuhteestakaan sitten niin mahdoton pitäisi olla...??Tuntuu vaan siltä kuitenkin...vaikeita asioita joita ei useimmiten jaksa edes miettiä. - justjuujuu
Älä viitsi. Itse seurustelin noin 16-24v, 26-30v ja nyt taas sinkkuna ollut yli pari vuotta, so! Heti tiedän ainakin pari kaveria jotka ovat ekan kerran seurustelleet vasta 29-31 vuotiaana ja hyvin on silti lähtenyt käyntiin. Jopa pelottavan hyvin, mun mielestäni, eli paremmin kuin omat jutut!
Se tulee ja valtaa sut ja et sitä tiedä etukäteen.- olenedelleenolemassa
Ei elämää voi ennustaa, eikä onneksi ainakaan menneisyyden perusteella. Jostain jos vain saisi vähän rohkeutta, että uskaltaisi hypätä mukaan.
- Ikisinkku23v
Joo ehkä on olemassa pieni mahdollisuus et joskus jonkun löytäis edes hetkeks. Mut mitä pidempään se venyy, sitä vaikeammaksi käy. Varsinkin vanhapiikanaisella on hankalaa, kun niin pieni osa naisista jää yksin. Nekin lienee sit susirumia, sairaita tai lesboja.
Itse koen olevani joskus todella huono nainen, koska mulla ei ole mitään annettavaa kenellekään miehelle.
- Farfiale
Totesin tässä itsekin saman. Tarpeeksi kauan kun on ollut seurustelematta, pitää koko hommaa aivan turhana. Ja juuri kuin sanoit, ei tarvitse miettiä miten petinsä laittaa, mitä on päällä nukkumanmenon aikana, milloin tulla kotiin jne. Voi vain tulla kotiin ja kuukahtaa. Tai sitten herätä klo 4 katselemaan TV:tä kuulokkeet päässä ilman, että kukaan kitisisi.
Eikä homma ole niin, että tuntisin itseni mitenkään yksinäiseksi - sitä varten kun on kaverit.
Enemmän ihmettelen sitä väkeä, joka ei pysty olemaan kotonansakaan yksin.- ladylove
Itse olen tavannut ihmisen (miehen), jonka kanssa voimme puhua avoimesti omista toiveistamme ja sovitella niitä yhteen. Ei yhdessä olo ole jatkuvaa kylkikyljessä oloa tai toisen toiveitten mukaan oloa. Ihmisenä oloon kuulu itsensä toteuttaminenkin.
On luonnollista, että tarvitsee sekä yhdessäoloa että omaa tilaa ja elämää. Eihän tyydyttävä elämä ole vain seurustelua, eikä kukaan ihminen tuo toiselle täydellistä onnea.
Hylätyksi tulemisen pelko saa ihmiset käyttäytymään mieliksi, puolin ja toisin, sitten ahdistutaan kun tilaa ei ole itselle. Puhukaa, niin yleensä elämän toiveista kuin sänkytoiveista, kyllä se siitä suttautuu. Kompromisseja tehdään molemmin puolin. Muistaen, ettei kukaan ole täydellinen, eikä tarvitse. Me ollaan ihmisiä.
- ööö
Itsekään en ole koskaan seurustellut. Ikää kertynyt 21 vuotta. Opiskelu vaiheessa ei todellakaan ollut mikään kiire seurustelemaan. Kun valmistuin sain alaani vastaavan työpaikan. Nyt tässä sitten päivittäin käyn töissä, muuten viihdyn kotona tai harrastuksien parissa.
Tällä hetkellä sitä alkaa jo kaipaamaan jota kuta jonka kanssa jakaa omia ajatuksiaan ja elämää muutenkin. Seksi ei kiinnosta oikeestaan lainkaan, mutta kaipa sitäkin on joskus harrastettava kun kerta lapsia haluan.:) Niin ja kaipa se mieli joskus muuttuu. Tällä hetkellä tekisi niin mieli matkustella kun palkastakin kuukausittain jää mukava summa käteen/säästöön, mutta matkakumppani on kateissa. Olen aikas ujo ja hiljainen ihminen joten on oikeestaan aina ollut vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin. Harvoin käyn missään, en juo alkoholia joten baareissa en käy (en todellakaan luule, että kaikki löytävät kumppaninsa kapakasta). Jos jotain vinkkejä niin antaa palaa.:)- Nimetön
Vai ei seksi kiinnosta.. anonyymillä palstallakin tuon sanominen on aika vaikuttava juttu! Kyllä mua seksi kiinnostaa, mutta ei läheskään siinä määrin mitä nykyään annetaan joka paikassa ymmärtää.
Kun tietää itse olevan hieman erilainen, valtavirrasta poikkeava, niin silloin on vähän hankalaa löytää kumppania paikoista jossa ihmiset normaalisti etsivät seuraa (baarit, harrastukset jne). Kannattaa kokeilla nettideittejä (esim treffit.suomi24.fi), ne ei ole ollenkaan niin pahoja paikkoja kuin annetaan ymmärtää :) - ööö
Nimetön kirjoitti:
Vai ei seksi kiinnosta.. anonyymillä palstallakin tuon sanominen on aika vaikuttava juttu! Kyllä mua seksi kiinnostaa, mutta ei läheskään siinä määrin mitä nykyään annetaan joka paikassa ymmärtää.
Kun tietää itse olevan hieman erilainen, valtavirrasta poikkeava, niin silloin on vähän hankalaa löytää kumppania paikoista jossa ihmiset normaalisti etsivät seuraa (baarit, harrastukset jne). Kannattaa kokeilla nettideittejä (esim treffit.suomi24.fi), ne ei ole ollenkaan niin pahoja paikkoja kuin annetaan ymmärtää :)suomi24:n treffei on kokeiltu huonoin tuloksin. Siinä kun yrittää liikaa olla oma itsensä niin saa turpiinsa joten ei kiitos.
Ja menetän kiinnostuksen ehkäpä liian aikaisin.
Jotkut voisivat pitää minua pinnallisena, tai no siltä se varmaan kuulostaa, mutta on ollut näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan kolme miestä joiden kanssa olisin edes voinut harkita jonkinlaista suhdetta siis jos olisi ollut sisua ja uskallusta tehdä edes jonkinlainen aloite. Kun tuskimpa kukaan minuun haluaisi tutustua, en todellakaan ole mikään ideaali nainen ulkonäköni suhteen. Olen lyhyt, en mikään kaunis ja ehkäpä luonnekkin liiankin omaperäinen. Ja nyt kuulostaa siltä etten olisikaan sinut itseni kanssa, mutta se ei pidä paikkansa. Minkäs ihminen ulkonäölleen voi? juu juu leikkaus leikkaus, mut miksi muuttaa sitä mikä on? - ööö
ööö kirjoitti:
suomi24:n treffei on kokeiltu huonoin tuloksin. Siinä kun yrittää liikaa olla oma itsensä niin saa turpiinsa joten ei kiitos.
Ja menetän kiinnostuksen ehkäpä liian aikaisin.
Jotkut voisivat pitää minua pinnallisena, tai no siltä se varmaan kuulostaa, mutta on ollut näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan kolme miestä joiden kanssa olisin edes voinut harkita jonkinlaista suhdetta siis jos olisi ollut sisua ja uskallusta tehdä edes jonkinlainen aloite. Kun tuskimpa kukaan minuun haluaisi tutustua, en todellakaan ole mikään ideaali nainen ulkonäköni suhteen. Olen lyhyt, en mikään kaunis ja ehkäpä luonnekkin liiankin omaperäinen. Ja nyt kuulostaa siltä etten olisikaan sinut itseni kanssa, mutta se ei pidä paikkansa. Minkäs ihminen ulkonäölleen voi? juu juu leikkaus leikkaus, mut miksi muuttaa sitä mikä on?Nykyään kaikki pyörii seksin ympärillä, että oikein ällöttää. Eikös se oo likaistakin puuhaa? heh, mutta juu kuten sanoin eiköhän (toivottavasti sitten joskus jos oikea mies tielle sattuu joskus eksymään) ala kiinnostamaan. Ihmisillä tuntuu olevan kauhean huono itsekuri. En todellakaan ymmärrä miten jotkut voivat olla niin heikkoja, että menevät pettämään elämänkumppaniaan. Säälittävää touhua sanon minä, mutta tämä on minun mielipiteeni joten älkää ottako nokkiinne näistä liirun laarun ketä kiinnostaa lauseista.
- Nimetön
ööö kirjoitti:
suomi24:n treffei on kokeiltu huonoin tuloksin. Siinä kun yrittää liikaa olla oma itsensä niin saa turpiinsa joten ei kiitos.
Ja menetän kiinnostuksen ehkäpä liian aikaisin.
Jotkut voisivat pitää minua pinnallisena, tai no siltä se varmaan kuulostaa, mutta on ollut näiden viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan kolme miestä joiden kanssa olisin edes voinut harkita jonkinlaista suhdetta siis jos olisi ollut sisua ja uskallusta tehdä edes jonkinlainen aloite. Kun tuskimpa kukaan minuun haluaisi tutustua, en todellakaan ole mikään ideaali nainen ulkonäköni suhteen. Olen lyhyt, en mikään kaunis ja ehkäpä luonnekkin liiankin omaperäinen. Ja nyt kuulostaa siltä etten olisikaan sinut itseni kanssa, mutta se ei pidä paikkansa. Minkäs ihminen ulkonäölleen voi? juu juu leikkaus leikkaus, mut miksi muuttaa sitä mikä on?Mitä tarkoitat sillä että saat turpiisi kun yrität olla "liikaa" oma itsesi?
Ja sitten menetät mielestäsi kiinnostuksen liian aikaisin.. vaikka toinen ihminen on kiinnostunut sinusta. Oletko kertaakaan tavannut ihmisiä jotka olet löytänyt deittien kautta? - ööö
Nimetön kirjoitti:
Mitä tarkoitat sillä että saat turpiisi kun yrität olla "liikaa" oma itsesi?
Ja sitten menetät mielestäsi kiinnostuksen liian aikaisin.. vaikka toinen ihminen on kiinnostunut sinusta. Oletko kertaakaan tavannut ihmisiä jotka olet löytänyt deittien kautta?Kyllä olen. Tarkoitan sitä, että jos antaa oman persoonansa loistaa liikaa (siis huonotkin puolet mukaan lukien) niin sitten sanotaan tai siis ei edes sanota mitään vaan lopetetaan yhteyden pito siihen. Joten hiukan turhan tylyä. En nyt sano, että olisin mikään kamala noita-akka ollut, mutta kun hiukankin ilmaisee mielipiteitään niin pufff kadotaan tuhkana tuuleen. Ja se kiinnostuksen katoaminen ei ole aina yksipuolista, tai mistä minä tiedän kun ihmisillä näyttää olevan ongelmia ilmaista tunteitaan. Ja jos ei kiinnosta niin miksei voi sanoa suoraan. Siis en puhu vain miehistä vaan myös joistakin mukamas kavereista. Jokseenkin minusta vuosien aikana on tuntunut, että se olen minä joka yrittää edes jonkin verran pitää yhteyttä. Ja sitten sovitaan, että tavataan ja paskat. Ja siinä kun luulee, että kun on kerta lapsesta saakka oltu kavereita, että edes hiukan kiinnostaisi, vaan ei. Ja kun kadulla tavataan niin ei voi edes moi sanoa. Ihme ihmisiä. No enpä minä paljoa kavereita kaipaakkaan. Taas sitä mieli muuttuu apeaksi. No huomenna on taas parempi päivä kun pääsee töihin pois näistä ajatuksista. Ja ens viikolla voisi yrittää lähteä ihmisten ilmoille. En tiedä minne, mutta jonnekkin ehkä.
- Nimetön
ööö kirjoitti:
Kyllä olen. Tarkoitan sitä, että jos antaa oman persoonansa loistaa liikaa (siis huonotkin puolet mukaan lukien) niin sitten sanotaan tai siis ei edes sanota mitään vaan lopetetaan yhteyden pito siihen. Joten hiukan turhan tylyä. En nyt sano, että olisin mikään kamala noita-akka ollut, mutta kun hiukankin ilmaisee mielipiteitään niin pufff kadotaan tuhkana tuuleen. Ja se kiinnostuksen katoaminen ei ole aina yksipuolista, tai mistä minä tiedän kun ihmisillä näyttää olevan ongelmia ilmaista tunteitaan. Ja jos ei kiinnosta niin miksei voi sanoa suoraan. Siis en puhu vain miehistä vaan myös joistakin mukamas kavereista. Jokseenkin minusta vuosien aikana on tuntunut, että se olen minä joka yrittää edes jonkin verran pitää yhteyttä. Ja sitten sovitaan, että tavataan ja paskat. Ja siinä kun luulee, että kun on kerta lapsesta saakka oltu kavereita, että edes hiukan kiinnostaisi, vaan ei. Ja kun kadulla tavataan niin ei voi edes moi sanoa. Ihme ihmisiä. No enpä minä paljoa kavereita kaipaakkaan. Taas sitä mieli muuttuu apeaksi. No huomenna on taas parempi päivä kun pääsee töihin pois näistä ajatuksista. Ja ens viikolla voisi yrittää lähteä ihmisten ilmoille. En tiedä minne, mutta jonnekkin ehkä.
Tuo on ihan tyypillistä nettideittailua. Valitettavasti. Ihmisistä tuntuu ilmeisesti siltä että netissä voi ihan vain jättää jutun kesken, tai olla ollenkaan vastaamatta viesteihin (50% naisista lopettaa viesteihin vastaamisen sen jälkeen kun kerron olevani teekkari ;). Ihmiset tuntuvat välillä olevan niin itsekeskeisiä... Tollaiset ihmiset kannattaa vain unohtaa ja jatkaa matkaa.. ei mua juuri kiinnosta olla yhteyksissä ihmisiin jotka ei ole yhteydessä takaisinpäin.
Mutta siis vaikka nettideiteissä on paljon juuri tuollaisia ikäviä ihmisiä, niin löytyy sieltä niitä helmiäkin. Niitä jotka arvostavat toisten mielipiteitä ja arvoja.
Mä olen kans miettinyt kun yksi puolituttu ei tahdo edes tervehtiä kun tullaan koulussakin useasti vastaan. Onko se sitten vain niin että meissä kaikissa asuu pieni suomalainen, joka haluaa niin kovasti olla hiljaa ja istua päivänsä yksin kotonaan. Ajatellen ehkä vielä niin että kyllähän sitä itse kestää vaikka joutuisi ollemaan yksin.
Taas tulee kaikkea roskaa kirjoitettua, mikähän tän ketjun aihekin oli... - ööö
Nimetön kirjoitti:
Tuo on ihan tyypillistä nettideittailua. Valitettavasti. Ihmisistä tuntuu ilmeisesti siltä että netissä voi ihan vain jättää jutun kesken, tai olla ollenkaan vastaamatta viesteihin (50% naisista lopettaa viesteihin vastaamisen sen jälkeen kun kerron olevani teekkari ;). Ihmiset tuntuvat välillä olevan niin itsekeskeisiä... Tollaiset ihmiset kannattaa vain unohtaa ja jatkaa matkaa.. ei mua juuri kiinnosta olla yhteyksissä ihmisiin jotka ei ole yhteydessä takaisinpäin.
Mutta siis vaikka nettideiteissä on paljon juuri tuollaisia ikäviä ihmisiä, niin löytyy sieltä niitä helmiäkin. Niitä jotka arvostavat toisten mielipiteitä ja arvoja.
Mä olen kans miettinyt kun yksi puolituttu ei tahdo edes tervehtiä kun tullaan koulussakin useasti vastaan. Onko se sitten vain niin että meissä kaikissa asuu pieni suomalainen, joka haluaa niin kovasti olla hiljaa ja istua päivänsä yksin kotonaan. Ajatellen ehkä vielä niin että kyllähän sitä itse kestää vaikka joutuisi ollemaan yksin.
Taas tulee kaikkea roskaa kirjoitettua, mikähän tän ketjun aihekin oli...Sitä ei vaan jaksa enää edes yrittää. On se kumma juttu kun yrittää olla kunnon tyttö joka käy koulunsa kunnialla loppuu vaikkakin keskittymisen puutetta välillä olikin, ja kaikki muu elämässä kohdallaan vaan sitten tämä elämän yksi keskeisimmistä asioista ei onnistu ei millään. Tai no ehkäpä en ole yrittänyt tarpeeksi. Sitä vaan haluaisi jo siirtyä eteenpäin elämässä ja tuntuu siltä ettei olisi aikaa 'tuhlattavana' deittailuun vaan haluaisi löytää sen oikean (inhoan tuota sanontaa, mutta menköön) jonka kanssa elää koko loppu elämänsä. Niiiiiin haluaisin lapsiakin jo, mutta ei niin ei. Kun katsoo erästä läheistä jolla kaikki mallillaan niin sitä tulee niin kateelliseksi, mutta toisaalta myös onnelliseksi sillä todella läheisestä kyse. Muut varmaankin, siis perhe, pitää minua ihan säälittävänä tapauksena. Muut sukulaisetkin katsovat kuin jotakin kummajaista. Teini-iässä äiti sanoi, että ei ole normaalia istua kotona kaiket illat, mutta mitä muutakaan tehdä kun ei kiinnostanut istuskella ryypiskelemässä kaivarissa yms. Sitäkin tultu kokeiltu kerran pari, mutta sekin riitti. Olenko sitten liian kiltti ja kokematon, että olen liian pelottava. No juu ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, jospa näkisi jotain mukavaa unta.:)
- Nimetön
ööö kirjoitti:
Sitä ei vaan jaksa enää edes yrittää. On se kumma juttu kun yrittää olla kunnon tyttö joka käy koulunsa kunnialla loppuu vaikkakin keskittymisen puutetta välillä olikin, ja kaikki muu elämässä kohdallaan vaan sitten tämä elämän yksi keskeisimmistä asioista ei onnistu ei millään. Tai no ehkäpä en ole yrittänyt tarpeeksi. Sitä vaan haluaisi jo siirtyä eteenpäin elämässä ja tuntuu siltä ettei olisi aikaa 'tuhlattavana' deittailuun vaan haluaisi löytää sen oikean (inhoan tuota sanontaa, mutta menköön) jonka kanssa elää koko loppu elämänsä. Niiiiiin haluaisin lapsiakin jo, mutta ei niin ei. Kun katsoo erästä läheistä jolla kaikki mallillaan niin sitä tulee niin kateelliseksi, mutta toisaalta myös onnelliseksi sillä todella läheisestä kyse. Muut varmaankin, siis perhe, pitää minua ihan säälittävänä tapauksena. Muut sukulaisetkin katsovat kuin jotakin kummajaista. Teini-iässä äiti sanoi, että ei ole normaalia istua kotona kaiket illat, mutta mitä muutakaan tehdä kun ei kiinnostanut istuskella ryypiskelemässä kaivarissa yms. Sitäkin tultu kokeiltu kerran pari, mutta sekin riitti. Olenko sitten liian kiltti ja kokematon, että olen liian pelottava. No juu ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, jospa näkisi jotain mukavaa unta.:)
Toivottavasti kunnon yöuni selventää meidän molempien päitä :D
- ööö
Nimetön kirjoitti:
Toivottavasti kunnon yöuni selventää meidän molempien päitä :D
Juu toivottavasti...:)
- Ikisinkku23v
ööö kirjoitti:
Sitä ei vaan jaksa enää edes yrittää. On se kumma juttu kun yrittää olla kunnon tyttö joka käy koulunsa kunnialla loppuu vaikkakin keskittymisen puutetta välillä olikin, ja kaikki muu elämässä kohdallaan vaan sitten tämä elämän yksi keskeisimmistä asioista ei onnistu ei millään. Tai no ehkäpä en ole yrittänyt tarpeeksi. Sitä vaan haluaisi jo siirtyä eteenpäin elämässä ja tuntuu siltä ettei olisi aikaa 'tuhlattavana' deittailuun vaan haluaisi löytää sen oikean (inhoan tuota sanontaa, mutta menköön) jonka kanssa elää koko loppu elämänsä. Niiiiiin haluaisin lapsiakin jo, mutta ei niin ei. Kun katsoo erästä läheistä jolla kaikki mallillaan niin sitä tulee niin kateelliseksi, mutta toisaalta myös onnelliseksi sillä todella läheisestä kyse. Muut varmaankin, siis perhe, pitää minua ihan säälittävänä tapauksena. Muut sukulaisetkin katsovat kuin jotakin kummajaista. Teini-iässä äiti sanoi, että ei ole normaalia istua kotona kaiket illat, mutta mitä muutakaan tehdä kun ei kiinnostanut istuskella ryypiskelemässä kaivarissa yms. Sitäkin tultu kokeiltu kerran pari, mutta sekin riitti. Olenko sitten liian kiltti ja kokematon, että olen liian pelottava. No juu ehkä sitä pitäisi mennä nukkumaan, jospa näkisi jotain mukavaa unta.:)
Toi sun teksti olin ihan kuin mun kirjottama! Mietin jo hetken et oonko mä tommosen tänne käyny kirjottaan!
Kiva huomata, et jollain elämä menee melkein samaa rataa...vaikkei tää niin hienoo aina olekaan... - ööö
Ikisinkku23v kirjoitti:
Toi sun teksti olin ihan kuin mun kirjottama! Mietin jo hetken et oonko mä tommosen tänne käyny kirjottaan!
Kiva huomata, et jollain elämä menee melkein samaa rataa...vaikkei tää niin hienoo aina olekaan...Niin eihän se mukavaa ole huomata, että joillakin muilla sama tilanne, mutta todellakin kiva tietää ettei ole yksin tässä tilanteessa. Jäi sitten pyörimään tämä asia päässä.:/ Kunpa vain keksisi paikan josta voisi jonkun löytää, ja jos olisi edes hiukan uskallusta sitten lähestyä jos mielenkiintoinen henkilö tielle sattuisi.
Kaikkea hyvää teille kaikille.:)
- hone-y
Minusta tuntuu, että seurustelu voi tuntua vaikealta, jos elämässä ei ole mitään konkreettista asiaan viittaavaa. Jos ei tapaile ketään eikä ole ihastunut, niin onhan elämänsä jakaminen jonkun kanssa aika kaukainen ajatus. Se on kuin toisesta maailmasta. Aika ajoin tunnen itse samoin enkä usko, että olemme mitenkään ainutlaatuisia!
Uskon siis, että kun tapaat jonkun sykähdyttävän miehen, niin pystyt paremmin kuvittelemaan seurustelevasi. Silloin haluat olla tämän ihmisen kanssa ja ihmisen pitäisi elää niin, että itselle tärkeät asiat täyttävät päivät. Tärkeille asioille ja ihmisillle löytyy tilaa kuin itsestään. Joskus itseään täytyy tosin muistutella niistä tärkeimmistä asioista, koska elämä saattaa johtaa harhateille. Esimerkiksi työ saattaa viedä aikaa läheisiltä ihmisiltä vaikkei niin oikeastaan haluaisikaan käyvän.
Kannattaa pysyä herkkänä ja rehellisenä omille tarpeilleen ja elää niiden mukaisesti.- Ikisinkku23v
Onhan tuokin totta, että kun en ole nyt kehenkään rakastunut niin kukaan ihminen ei tunnu siltä, että sille aikaani haluaisin uhrata. Onhan se oikeestaan ihan selväkin juttu, että kukaan ei halua tuhlata omaa aikaansa jollekin epäkiinnostavalle ihmiselle.
Muilla vaan on jo kokemusta normaaleista seurustelukuvioista ja mä hädin tuskin tiedän millasta on miehen vieressä nukkua. Taitaa olla jo pari vuotta ku kukaan mies mun vieressä on edes nukkunut. Ehkä se tuntus luontevalta jos johonki rakastuisin, mutta pelkäänpä pahoin, että mies pitäs mua ihan idioottina, kun mul ei aiemmin ketään oo ollu. Ilmi se kävis kuitenki hyvin pian arkielämässä.
En osaa edes kuvitella että harrastaisin seksiä selvinpäin, vaikka sen pitäs ihan luonnollista olla. Musta vaan on kamala ajatus et joku kävis mua hiplaamaan :/ Ennen seksistä tuli haaveiltua useinkin mut nykyään en osaa edes kuvitella millasta olis jonku miehen kans rakastella. Enhän mä edes osaa mitää...Ja mitä kauemmin kuluu selibaattia, sitä hankalammaks koko ajatus käy. Jos ois jo teininä/nuorempana oppinu seksiin, ni se ois normaalia, mut näin vanhana alkaa olla liian myöhästä mitää opetella. Vähän koko elämä pilalla sen takia :( - ikisinkku(ko)21
Ikisinkku23v kirjoitti:
Onhan tuokin totta, että kun en ole nyt kehenkään rakastunut niin kukaan ihminen ei tunnu siltä, että sille aikaani haluaisin uhrata. Onhan se oikeestaan ihan selväkin juttu, että kukaan ei halua tuhlata omaa aikaansa jollekin epäkiinnostavalle ihmiselle.
Muilla vaan on jo kokemusta normaaleista seurustelukuvioista ja mä hädin tuskin tiedän millasta on miehen vieressä nukkua. Taitaa olla jo pari vuotta ku kukaan mies mun vieressä on edes nukkunut. Ehkä se tuntus luontevalta jos johonki rakastuisin, mutta pelkäänpä pahoin, että mies pitäs mua ihan idioottina, kun mul ei aiemmin ketään oo ollu. Ilmi se kävis kuitenki hyvin pian arkielämässä.
En osaa edes kuvitella että harrastaisin seksiä selvinpäin, vaikka sen pitäs ihan luonnollista olla. Musta vaan on kamala ajatus et joku kävis mua hiplaamaan :/ Ennen seksistä tuli haaveiltua useinkin mut nykyään en osaa edes kuvitella millasta olis jonku miehen kans rakastella. Enhän mä edes osaa mitää...Ja mitä kauemmin kuluu selibaattia, sitä hankalammaks koko ajatus käy. Jos ois jo teininä/nuorempana oppinu seksiin, ni se ois normaalia, mut näin vanhana alkaa olla liian myöhästä mitää opetella. Vähän koko elämä pilalla sen takia :(Aloittaja kirjoittaa kuin minun ajatuksiani.. Ikinä en ole seurustellut, siitä kovasti nyt haaveilen, kaipaan miestä rinnalle, jonka kanssa tehdä asioita ja käpertyä kainaloon..
Tällä hetkellä olenkin aika ihastunut erääseen mieheen ja tuntuu siltä, että en osaa olla hänen seurassaan. En tiedä mistä puhua, ja pelkään, aivan kuten aloittajakin sanoi, hänen pitävän minua kummana, kun ei ole suhteista mitään kokemusta.
Seksistä sitten.. Yhtäkään sänkykumppania ei minulla ole elämäni aikana ollut ja olenkin pohtinut, mitä mahtaa se ensimmäinen mies ajatella kun siitä mainitsen..
Hmph.. Kaipaan rakkautta ja läheisyyttä, tuntuu vain, että kukaan ei halua jakaa sitä kanssani.. :( - hone-y
Ikisinkku23v kirjoitti:
Onhan tuokin totta, että kun en ole nyt kehenkään rakastunut niin kukaan ihminen ei tunnu siltä, että sille aikaani haluaisin uhrata. Onhan se oikeestaan ihan selväkin juttu, että kukaan ei halua tuhlata omaa aikaansa jollekin epäkiinnostavalle ihmiselle.
Muilla vaan on jo kokemusta normaaleista seurustelukuvioista ja mä hädin tuskin tiedän millasta on miehen vieressä nukkua. Taitaa olla jo pari vuotta ku kukaan mies mun vieressä on edes nukkunut. Ehkä se tuntus luontevalta jos johonki rakastuisin, mutta pelkäänpä pahoin, että mies pitäs mua ihan idioottina, kun mul ei aiemmin ketään oo ollu. Ilmi se kävis kuitenki hyvin pian arkielämässä.
En osaa edes kuvitella että harrastaisin seksiä selvinpäin, vaikka sen pitäs ihan luonnollista olla. Musta vaan on kamala ajatus et joku kävis mua hiplaamaan :/ Ennen seksistä tuli haaveiltua useinkin mut nykyään en osaa edes kuvitella millasta olis jonku miehen kans rakastella. Enhän mä edes osaa mitää...Ja mitä kauemmin kuluu selibaattia, sitä hankalammaks koko ajatus käy. Jos ois jo teininä/nuorempana oppinu seksiin, ni se ois normaalia, mut näin vanhana alkaa olla liian myöhästä mitää opetella. Vähän koko elämä pilalla sen takia :(nyt liioitella. Ei elämä ole pilalla, jos seksin aloittaminen venyy kahdenkympin päälle. Osa lapsista aloittaa "seksin" jo tyyliin 12-vuotiaana, mikä vähän sotkee todellisuuskuvaa. Tosiasiassa päälle 20-vuotias kokematon ei ole mikään harvinaisuus.
Suurin osa ihmisistä ymmärtää erilaisempia elämänpolkuja. Ja kuitenkin se millainen olet nyt ratkaisee enemmän kuin menneisyys, jolle ei enää ole mitään tehtävissä. Typerys on se mies, joka ei huoli fiksua, mukavaa ja syvällistä naista siksi, ettei tämä ole ennen seurustellut! Älä turhaan murehdi tätä etukäteen. Kerta se on ensimmäinenkin ja jokaisella on ekat kertansa -vai onko joku ollut seksin taitaja jo vaippaikäisenä?! Sitäpaitsi ihmiset ovat seurustelleet ja sekstanneet kauan ennen Cosmopolitanin neuvoja aiheessa, joten jotain luonnon omaa tietoa perimäämme sisältyy =) Ja parhaissa seksisuhteissa opitaan yhdessä, seksi ei ole yksilösuoritus.
Ole itsellesi lempeä ja ymmärtäväinen vaikka muut yrittäisivätkin pahoittaa mielesi. Elämällä on taipumus järjestää asiat oikein päin. Pysy sille avoimena niin kaikki järjestyy. - Ikisinkku23v
hone-y kirjoitti:
nyt liioitella. Ei elämä ole pilalla, jos seksin aloittaminen venyy kahdenkympin päälle. Osa lapsista aloittaa "seksin" jo tyyliin 12-vuotiaana, mikä vähän sotkee todellisuuskuvaa. Tosiasiassa päälle 20-vuotias kokematon ei ole mikään harvinaisuus.
Suurin osa ihmisistä ymmärtää erilaisempia elämänpolkuja. Ja kuitenkin se millainen olet nyt ratkaisee enemmän kuin menneisyys, jolle ei enää ole mitään tehtävissä. Typerys on se mies, joka ei huoli fiksua, mukavaa ja syvällistä naista siksi, ettei tämä ole ennen seurustellut! Älä turhaan murehdi tätä etukäteen. Kerta se on ensimmäinenkin ja jokaisella on ekat kertansa -vai onko joku ollut seksin taitaja jo vaippaikäisenä?! Sitäpaitsi ihmiset ovat seurustelleet ja sekstanneet kauan ennen Cosmopolitanin neuvoja aiheessa, joten jotain luonnon omaa tietoa perimäämme sisältyy =) Ja parhaissa seksisuhteissa opitaan yhdessä, seksi ei ole yksilösuoritus.
Ole itsellesi lempeä ja ymmärtäväinen vaikka muut yrittäisivätkin pahoittaa mielesi. Elämällä on taipumus järjestää asiat oikein päin. Pysy sille avoimena niin kaikki järjestyy.Entäs jos se venyy yli kolmekymppiseks, tai vielä pidempään?
Elämäntilanne on semmonen, etten juuri miehiä tapaa muualla kuin baarissa, ja ne miehet ei oo koskaan kiinnostanu. Ei täs oo näköpiirissä ketään kai vielä vuosiin, jos koskaan. Jos mulla nyt ois poikaystävä niin ei ehkä haittais. Mutta muutaman vuoden päästä on kyllä ihan oikeasti liian myöhäistä. Mähän olen ihan teinitytön tasolla eikä miehiä sellaset kiinnosta. Ehkä joku nörtti suostuis ottaan mut ei kukaan sosiaalinen ja menevä normaali mies.
Mähän olen häpeä koko suvulle :( - soif
Ikisinkku23v kirjoitti:
Entäs jos se venyy yli kolmekymppiseks, tai vielä pidempään?
Elämäntilanne on semmonen, etten juuri miehiä tapaa muualla kuin baarissa, ja ne miehet ei oo koskaan kiinnostanu. Ei täs oo näköpiirissä ketään kai vielä vuosiin, jos koskaan. Jos mulla nyt ois poikaystävä niin ei ehkä haittais. Mutta muutaman vuoden päästä on kyllä ihan oikeasti liian myöhäistä. Mähän olen ihan teinitytön tasolla eikä miehiä sellaset kiinnosta. Ehkä joku nörtti suostuis ottaan mut ei kukaan sosiaalinen ja menevä normaali mies.
Mähän olen häpeä koko suvulle :(Ehkä ei kannata ajatella itsestään noin - useinhan ihmiset uskovat sen, mitä itsestään sanoo.
- loppunlopuksi
Ikisinkku23v kirjoitti:
Entäs jos se venyy yli kolmekymppiseks, tai vielä pidempään?
Elämäntilanne on semmonen, etten juuri miehiä tapaa muualla kuin baarissa, ja ne miehet ei oo koskaan kiinnostanu. Ei täs oo näköpiirissä ketään kai vielä vuosiin, jos koskaan. Jos mulla nyt ois poikaystävä niin ei ehkä haittais. Mutta muutaman vuoden päästä on kyllä ihan oikeasti liian myöhäistä. Mähän olen ihan teinitytön tasolla eikä miehiä sellaset kiinnosta. Ehkä joku nörtti suostuis ottaan mut ei kukaan sosiaalinen ja menevä normaali mies.
Mähän olen häpeä koko suvulle :(sosiaalinen, normaali ja menevä. Alkaa joku harrastus ja lopeta baarien juokseminen. Baareissa harvinaista löytyy ketään joka tulee olla pysyvä sekä miehet ku naiset. Mutta sosiaalinen harrastuksen avulla voi. Wipe those tears of yours and show me that lovely smile of yuors, u could allready find someone tomorrow. :D
- että se
Ikisinkku23v kirjoitti:
Entäs jos se venyy yli kolmekymppiseks, tai vielä pidempään?
Elämäntilanne on semmonen, etten juuri miehiä tapaa muualla kuin baarissa, ja ne miehet ei oo koskaan kiinnostanu. Ei täs oo näköpiirissä ketään kai vielä vuosiin, jos koskaan. Jos mulla nyt ois poikaystävä niin ei ehkä haittais. Mutta muutaman vuoden päästä on kyllä ihan oikeasti liian myöhäistä. Mähän olen ihan teinitytön tasolla eikä miehiä sellaset kiinnosta. Ehkä joku nörtti suostuis ottaan mut ei kukaan sosiaalinen ja menevä normaali mies.
Mähän olen häpeä koko suvulle :(venyy niin pitkään. Jos se venyis en tiedä voi olla että sinä tulee rakastamaan seksiä tai sitten et ollenkaan. Mutta jos sinä olet 23 nyt, ajattele se on VIELÄ 7 v. sinne. Siihen aikaan kaikki voi tulla tapahtua sinä ehkä ,huomaa että kun olet 30 että olen ehtinyt jo 2 suhteetta kanssa (ne ei yleensä kestää nykypäivästä kuin ne teki ennenkin). Itse olen mies 32 ja ensimmäinen kerran jälkeen (21) kesti noin 5 v ennen kuin oli sänkyhommat uudelleen (ja se oli vuokrattu, ei mitään oikeista) Noin vuosi myöhemmin löytyi naisystävä kesti noin 5 v. No joo olla sun ikäisesi mies joka ketään ei halusi tarkoitti paljon leimannuksen ja paineet. Aina olen uskonut että naiset ei ehkää välitä yhtä paljon milloin ne tekee sitä ensimmäinen kerta, mutta enemmän kenen kanssa taas. No joka päivää oppi jotain uutta. Voit vain antaa onnenpotku sulle.
- Myöhäistä.
Minäkin sitä aikoinani ajattelin että säästän itseäni sille oikealle.
Teininäkin kun muut halusivat kokeilla mahdollisimman monia kumppaneita, minä se vain sanoin odottavani sitä oikeaa.
Mutta vuodet vierähtivät eikä edes harkinnan arvoisia kosiskelijoita ilmaantunut, ei ollut rimakaan korkealla, kyllä olin valmis alkamaan heti kun löytyy joku ei humalassa oleva ihan tavllisen oloinen vapaa tyyppi.
Kumman harvassa sellaiset on..
Nyt sitä ollaan jo lähes 28 vuotias ja olen jo päässyt täysin erakoitumaan.
Yritin äskettäin seurustelua erään miehen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään, en vain osannut olla toisen kanssa.
Enkä tottunut vaikka suhdetta kesti 3 vuotta.
En edes kestä sitä että minuun kosketaan, koska minuun ei ole kukaan koskenut, edes perheessämme ei ole koskettelukulttuuria.
Joten kun mies alkoi tunkua iholle, se oli lähinnä traumaattinen kokemus, vaikka aina sitä odotti tajunnan räjäyttävänä elämyksenä kun se sitten vihdoin viimein tapahtuu..
Ihminen on maapallon sopeutuvin laji, ihminen sopeutuu kaikenlaisiin oloihin, myös yksinäisyyteen.
Valitettavasti. - Äskettäin sinkkuuntunut
Paitsi että seurustelin kymmenisen vuotta yläasteikäisestä asti. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni sinkku ja koen sen vaikeaksi. En siis tarkoita yksinäisyyttä tai erosta toipumista, vaan täysin samoja asioita kuin mistä puhuit eli ajankäyttöä, sekä sitä että koko treffailukulttuuri on jäänyt multa väliin. Tulevaisuus ei siis näytä kovin auvoiselta vaikka yhteisen arjen ihanuudet mielelläni vastaanottaisin, sillä en osaa "pelata tätä peliä"...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi735022Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1214727- 804213
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak1074189Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa33338Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1253147- 352848
- 282787
- 402783
- 372762