tässä on nyt useampi kuukausi eletty ikävässä. aika menee laskiessa minuutteja jolloin viikonloppu taas koittaa ja rakas ehkä tulee lomille. hirveetä odottamista ja opiskelukaan ei juuri kiinnosta. toisaalta mieli tekisi sitoutua jo vähän enemmän, kuten mennä kihloihin tai hommata sama kämppä, mutta olemme olleet yhdessä vielä vähän aikaa (2kk). tunne on vaan sellanen että nyt tärppäs ja olan takaa. ongelma siis siinä, poikakaverini ei halua sitoutua sen enempää, ei kuulemma saa mennä liian vakavaksi. ja kysytty on jo millä lailla vakavaksi että en minäkään ole heti kolmea lasta hankkimassa, vaan selvää vastausta ei kuulu... toinen homma on kun perjantai vihdoin koittaa ja näemme muutaman päivän jälkeen, menee aika siinä kun tämä vaihtaa vaatteet ja lähtee ryyppäämään.yleensä lähden mukaan jotta saan olla rakkaani kanssa edes joskus, mutta haluthan sillä on viikon aikana alkanu jylläämään miesporukassa...on myös ollut muutama viikonloppu ettei hän ole juonut kuin lauantaina, perjantaina ollu niin väsynyt. kolme viikkoa sitten oli ensimmäinen vkl kun olimme molemmat kokonaan selvänä ja täytyy myöntää että oli ihanaa! tuntuu vain kuin olisin joku lelu, vastaan en uskalla sanoa..on jäänyt traumoja..
Mies armeijassa/ikävä
YoungGirl83
5447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et nyt varsinaisesti kysynyt mitään.. kunhan kerroit tilanteesi, mutta tässä vähän mitä ajattelen kertomastasi.
Eli melko ikävältä vaikuttas ton kertomas perusteella.. En usko että saat mieheltäs muuta kuin särkyneen sydämen.. Sinä odotat suhteeltanne paljon enemmän kuin miehesi. Ehkä joidenki vuosien päästä mieskin haluaa sitoutua.. mutta ei kannata odotella tuossa suhteessa. Tee niin kuin itse näet parhaaksi..
Jätä se sika!
Kysy suoraan onko hän sinun kanssasi tosissaan. Minun mieheni ei halunnut kihloihin ennen kuin armeija oli käyty loppuun koska oli nähnyt niin monta tapausta jossa nainen oli lähtenyt kävelemään ukon ollessa intissä.
Mutta tuo sinun juttu kuulostaa pahalta, luulisi meihenkin haluavan olla sinun kanssasi ihan kahdestaan. Ota asia puheeksi mikä mättää.
Me tavattiin kuukausi ennen miehen inttiin lähtöä eli käytännössä emme tunteneet toisiamme vielä ollenkaan.
Asuimme muutenkin jo eri kaupungeissa yli 300 km:n päässä toisistamme, joten tiedossa oli matkustamista molemmille inttivuoden ajaksi.
Kuvailemasi tilanne oli meillä myös hyvin tuttua. Minä tulin perjantaina junalla klo 18 ja siinä vaiheessa mentiin jo aloittelemaan jonnekin ennen baariin lähtöä.
Lauantaina yleensä miehen kaverit tuli kylään ja sunnuntaina sitten lähdinkin jo kotiin.
Yleensä kaksinkeskistä aikaa viikonloppuna oli vain sunnuntaina tunti ennen junan lähtöä. (plus tietysti yöt... :) )
En aio valehdella, inttivuosi suhteen alkuun on tosi rankka. Naisena olisi halunnut olla enemmän kaksin ja mies taas halusi päästä tuulettumaan v-mäisen inttiviikon päätteeksi.
Meidän suhde kesti inttiajan ja kuudes vuosi tulee just täyteen. (tappelujakin toki tähän vuoteen mahtui)
Älä vaivu epätoivoon. Teidän suhde kestää jos et kerää nyt liikaa paineita itsellesi tai miehellesi. (ja jos sä jaksat kuunnella inttijuttuja)
Anna miehelle myös omaa aikaa kavereidensa kanssa ilman että hänen tarvitsee miellyttää sinua. (eli toisinsanoen saa olla oma paskainen ittensä ja jauhaa niitä inttijuttuja)
Ylimääräinen painostaminen yhteenmuutosta yms. kannattaa myös unohtaa, sillä saat miehen varmasti loittonemaan ja kylmenemään.
TSEMPPIÄ !!!
Inttiaika kestää sen mitä kestää ja jos suhteen saa jatkumaan sen läpi niin on jo aika vahvoilla.
juuri tuollaista viestiä kaipasinkin.. uskon että kun tässä jatketaan niin eiköhän tämä tästä, välillä vaan on hurjan huono olla..
meilläkin tuli samana päivänä kuukaus täyteen kun mies läks armeijaan, ja kun ei vieläkään toisiamme niin kovin hyvin tunneta.
inttijuttuja saa kyllä kuunnella mielin määrin ;)
kiitos kaikille, oli vain pakko purkaa pahaa oloaan tänne palstan sivustoille..