Kovaa 70-luvun jytinää.
Vaikka oon nuori kimuli, niin kolahti täysillä kun kuulin yksissä bileissä Sweetin "Rebel Rouser" biisin.
Voi tytöt että oli menevää jytää.
No heti piti selvittää biisi, bändi ja levy. Sehän oli Fanny Adams -74 vuodelta ja löytyi vielä remasteroituna anttilasta midpricena.
Ostin samaan sysyyn kaikki 5 uudelleenjulkaisua ja en voi kuin suositella hyvän ROCKIN ystäville.
(no jaa eka levy ei ole kauheeta jytinää vaan poppia ala Co Co, Chap Chap, Funny Funny jne.)
Vaikka oon nuori kimuli, niin kolahti täysillä kun kuulin yksissä bileissä Sweetin "Rebel Rouser" biisin.
Voi tytöt että oli menevää jytää.
No heti piti selvittää biisi, bändi ja levy. Sehän oli Fanny Adams -74 vuodelta ja löytyi vielä remasteroituna anttilasta midpricena.
Ostin samaan sysyyn kaikki 5 uudelleenjulkaisua ja en voi kuin suositella hyvän ROCKIN ystäville.
(no jaa eka levy ei ole kauheeta jytinää vaan poppia ala Co Co, Chap Chap, Funny Funny jne.)
Vastaukset 21
Vanhimmat
on ollut yksi suosikeistani alusta lähtien. Silloin 70-luvun alussa kaikki rockfundamentalistit pitivät Sweetiä pelkkänä onnettomana purkkabändinä, mutta historia on osoittanut heidän olleen hakoteillä. Sweetin parhaat biisit ovat edelleen kovaa kamaa.
Sweet on vielä "tuoreessa" muistissa, sillä se oli minulle ja kavereilleni jonkinlainen suosikkiyhtye tuolla villillä ja musiikillista tajuntaa laajentavalla 70-luvulla. Tarttuvia melodioita ja ylä-äänistä laulantaa, siitä oli Sweet tehty. Aika nuorena poikana sitä siis tuli diggailtua ja taisi olla Wigwam Bam (olikojan nimi oikein?), Poppa Joe ja Co Co, joista diggailu vissiin alkoi.
Kyllähän Sweetiä kuunneltiin laajemmaltikin Deep Purplen, Uriah Heepin ja Led Zeppelinin rinnalla ja ihan sulassa sovussa. Bändi oli aikamoisessa suosiossa tuolloin. Toinen "purkkabändi", joka kilpaili suosiosta Sweetin rinnalla, oli Mud. Kuka muistaa...?
Vaan sen aikaisen esiteinihurmoksen jälkeen tulinkin järkiini ja pysyttelin tiukasti Deep Purplen viitoittamalla hard rock linjalla. Tuo päätös on pitänyt tähän päivään asti :)
Kyllähän tuo Sweet radiosta kuultuna uppoaa vieläkin, joskaan ei ihan yhtä kovin kuin silloin ennen. Mutta parempi Sweet pivossa kuin kymmenen räppäriä huitomassa ;)
Purkkamusaa Sweetillä taisi olla vain tasan yksi levy, eli ensimmäinen studiolevy, joka sisälsi nuo Funny Funny, Co Co, Chap Chap jne. hitit.
"Fanny Adams", "Desolation Boulevard" molemmat ´74, "Give Us A Wink" ´76 ja "Off The Record" ´77 olivat ainakin minun kategoriassani kovia rock-levyjä.
Sitten "Level Head" ´78 (laulaja Connollyn viimeinen Sweetin kanssa) ja "Cut Above The Rest" ´79 levyt olivat vähän aikuismaisempaa ja pehmeämpää menoa kunnes taas "Waters Edge" ´80 ja "Identity Crisis" ´82 palasivat kovempaan hard rock linjaan.
Kuten aloittaja totesi, löytyvät viisi ensimmäistä Sweet-levyä remasteroituina ja bunusbiiseillä varustettuina kaupoista. Itse ostin kaikki ja täytyy sanoa että äänen laatu on todella loistava.
... Sladea, joka oli kovassa suosiossa -70 luvun alussa. Cum On Feel The Noize, Far Far Away, Skweeze Me Pleeze Me ja mitä hittejä niillä olikaan!
Ja monelle oli yhteistä säveltäjä-sanoittajapari Chinn-Chapman. Tässä hiukan muisteloa heistä:
CHINN and CHAPMAN
(Michael Chapman b 15 April '47, Queensland, Australia; Nicky Chinn b 16 May '45, London) Songwriting duo successful in bubblegum. Met in London '70 as struggling individuals; first collaborative hit 'Funny, Funny' for the Sweet (UK no. 13 '71). Working with Mickie Most they became the most successful team in pre-punk '70s UK pop. No. 1 hit 'Blockbuster' for Sweet, three no. 2 hits and many top tens. Perhaps biggest success was with Mud; capitalizing on singer Les Gray's penchant for imitating Elvis they had no. ones with 'Tiger Feet', 'Lonely This Christmas' and an a cappella version of Buddy Holly's 'Oh Boy' '74--5; other hits were 'Dyna-Mite', 'The Cat Crept In'. At the same time scored with Suzi Quatro, no. ones with 'Can The Can', 'Devil Gate Drive', top tens 'Daytona Demon', '48 Crash', 'The Wild One' '73--5. Last fling with Smokie for five top tens '75--8 incl. 'Living Right Next Door To Alice', 'If You Think You Know How To Love Me'. Teenypop audience waned as punk closed in; they formed own Dreamland label, but it failed. Chapman moved to USA, prod. hit LPs for Blondie '77--80, also Pat Benatar, Tanya Tucker, the Knack ('My Sharona' '79); debut solo LP for Abba's Agnetha Faltskog '83; Patti Smith, Divinyls etc.
Slade oli kuitenkin kovassa suosiossa vain Briteissä ei niinkään maailmanlaajuisesti, kuten Sweet oli. Ja Slade säilytti kotikenttäsuosionsa kun taas Sweet maailmalla menestyttyään menetti kotikentän.
Hemmetin hyvää rockia molemmat bändit ja tutustumisen arvoisia nuoremmillekin.
noi kaikki levyt.
Kantsiiko noita 78-> levyjä ostella ?
Ja saako niitä mistään ?
Kun mä kuuntelin noita ostamiani cd:tä, niin vau ! Tolla Sweetin laulajalla on tosi sexy ääni ;)
Mitähän tää Brian nykyään puuhastelee, tekees musaa ? Onko infoo ?
kuollut..., hän oli myös hyvä nyrkkeilijä nuorena, Teenage rampage, ballroom blitz, Fox on the run yms kovia biisejä nykyäänkin, muistaisiko joku mikä oli se kokelma josta em biisit löytyi muistaaksen 80-luvun taitteessa ilmestyi,olisikohan ollut live?, mutta raskaalla soundilla soittivat alkoi jo muistuttamaan heviä tosissaan...
"muistaisiko joku mikä oli se kokelma josta em biisit löytyi muistaaksen 80-luvun taitteessa ilmestyi,olisikohan ollut live?"
Olisko Sweet´s Biggest Hits kokoelma ?
Linkin takaa löytyy Sweetin CD:itä. Sweetiltä on julkaistu noita kokoelmia aika paljon. Kannattaa varoa tavaratalo-kokoelmia, jotka saattavat olla ACsweetin tai BCsweetin tekosia, ei siis alkuperäisnelikon.
http://www.sweetworld.de/sweet/cdisco0.htm
"mutta raskaalla soundilla soittivat alkoi jo muistuttamaan heviä tosissaan..."
Tämä Sweetin soundi oli "raskas" hardrock-vuosina. Mutta sopivan melodinen kuitenkin unohtamatta hyviä laulustemmoja.
Linkin takaa löytyi iso kasa kokoelmalevyjä !
Miten yhden bändin tuotannosta on noin paljon kokoelmia kasattu ? Ei mitään järkeä...
Löytyihän sieltä myös kaikki studiolevytkin :)
Sweetistä en tiiä mut kyl Slade oli ainakii koko sen 70-luvun alkupuoliskon tosi suosittu kaikkialla muualla paitsi sitten USAssa..
Australiaa myöten ;)
- Fani
Vähän toisella kymmenellä ollessani ehkäpä ensimmäinen rockbändi, josta kiinnostuin, tai paremminkin heidän ensialbumistaan. Nykyään kuunneltuna yhä raikasta ja tietysti nostalgista musiikkia.
Loistavaa musaa upealta seitkytluvulta. Sweet on vieläkin hyvä. Samoin Uriah heep. Muistan kyllä Mud-yhtyeenkin, mut se ei ollu niin älyttömän hyvä mun mielestä. Olihan silloin myös Suzy Quatro aika kovaa kamaa, ja todellakin Slade. Ja sitte tuli myös Rubettes. Hyvä sekin.
Muistetaan joo.Sweetiä ei paljon arvostettu silloin,radion kriitikoita kun uskottiin.Ja Juice vähän mollasi piisissä -elämässä pitää olla runkkua.Sweetiä kuitenkin kuunneltiin,piisit oli niin helkkarin tarttuvia.Mudia,Suzi Quatroa,Sladea,Uriah heepiä,ja KAIKKIA sen ajan bändejä.Paitsi Abbaa,sitä ei voinut sietää.Kovempi rock ja proge kuitenkin vei miehen ja sille tielle jäin.Aika on ollut ihmeen armollinen Sweetin piiseille.En kuitenkaan ikinä ostaisi Sweetiä.
Sweet kuului minun suosikkeihin 70-luvun puolivälistä lähtien. Ei ollut kovin katu-uskottavaa diggailla Sweetiä, vaikka bändi rupesikin tekemään hardrockia 74-75 alkaen.
Minuun iski juuri Sweetin rankempi musiikki ja jaksan kelata sitä läpi vielä tänäkin päivänä. Tietenkin suurelle yleisölle jäivät elämään kevyemmät Chinn/Chapmann pop-hitit vuosilta 71-73 (kyllä ne itsellänikin läpi menevät).
Hardrock vuosina Sweet jätti Chinn/Chapmannin ja rupesi tekemään pelkästään itse musiikkia. Vaikka listamenestys heikkeni, niin Fox On The Run avasi bändille Amerikan markkinat ja siitä eteenpäin Sweet olikin suositumpi kaikkialla muualla paitsi kotonaan Briteissä.
Sweetin menestys loppui vuoteen 1979 kun vokalisti Brian Connolly lähti/joutui lähtemään bändistä soolouralle. Kumpikaan, Sweet sekä Connolly, ei menestynyt jatkossa. Sweet hajosi 1982 kolmen triona tehdyn levyn jälkeen ja Connolly sai aikaan muutaman soolosinkun ennen kuin viina vei miehen mukanaan.
Connolly kuoli 1997 juuri kun alkuperäisellä nelikolla oli vakava aikomus yhdistää voimansa vielä kerran. Rumpali Mick Tucker kuoli 2002, basisti Steve Priest asuu Losissa ja viestittelee silloin tällöin Sweetin kotisivuilla. Kitaristi Andy Scott on nelikosta ainoa aktiivi ja pöyrittää omaa Andy Scott´s Sweetiä (AS Sweet) vaihtuvilla kokoonpanoilla. Pukkasipa mies yhtyeineen pari vuotta sitten loistavan Sweetlife nimisen levynkin ulos. Kannattaa tutustua jos käsiinne saatte.
Onks toi laulaja Brian Connolly jo kuollut ?
Voi sääli, niin sexy ääni :(
Rest in peace.
viina miehiä kun oli :(.
mutta aivan loistava bändi on, tykkään kovasti. rokkaa hyvin.
Kannattaa hankkia myös AS Sweetin "A" levy jos käsiinne saatte. Toinen hyvä on juuri tuo tuore "Sweetlife" joka on todella hieno AOR-levy.
Suosittelen molempia.
Slade ja sweet esiintyvät tänä keväänä jossain pohjois-suomessa, en muista missä.
Slade pystyi tekemään hittejä 70, 80 ja 90 luvuilla,esimerkkeinä gudbuy`T jane,run runaway,radio wall of sound, siihen sweet ei pystynyt.
Mulla on the sweetin kaikki biisit ja just tilasin dvd englannista.Kandee hakea hakusanalla brian connelly niin tulee paljon tietoja.The Sweet on nun ykkönen ollut 70-luvusta asti.Mulla on niiden elämänkerta teokset ja kaikki mahollinen.Rakastin Briania ylikaiken.Brian kuoli 1997 viinaan ja huumeisiin sai vuodessa 16 sydänkohtausta tyttären mukaan.Hautajaiskuvatkin on netissä.Rumpali Mick Tunker kuoli valentinen päivänä 2002 leukemiaan.Brianilla on 2 lasta poika ja tytär kummatkin erinaiselle.Tytär on aikuinen nicole ja poika siinä 10v.Jos haluut jotaan tietää niin kirjota lisää kerron jos osaan ja neuvon mistä biisejä saa.
Sweet iskee mullekin lujaa. Loistavaa hardrockia ja glam-musaa.
Onko sulla "love sweet" Brian Connollyn cd "Take Away The Music" ? Siihenhän on koottu lähestulkoon kaikki biisit ja demot mitä Brian Sweetin jälkeen teki. Suurin osa aika heikkolaatuisia demoja mutta niistäkin kuulee että hyvä soolo-levy olisi ollut tulossa jos kaikki olisi mennyt toisin.