uhri? Kerronpa että kunnon ja rakastavaan parisuhteeseen ei kuulu väkivalta niin henkinen kuin fyysinen.
Parisuhteessa eletään tasavertoisina kumppaneina jossa jaetaan perheen vastuun ottaminen ja sen hyvinvointi.
Parisuhteeseen ei kuuluu alistavat ja nöyryyttävät teot kumppanilta. Parisuhteessa kunnioitetaan toisiaan ihmisinä ja puolisoina.
Parisuhteessa puoliso ei määrää mitä voit tehdä ja sanoa tai määrätä miten pukeudut, puhut saatikka ajattelet.
Itse lähdin sellaisesta parisuhteesta jossa edellä mainitut asiat olivat jokapäiväisiä siis arkeani.
Kunnes en enään kestänyt ja lähdin.
Mitä sain tilalle. Parisuhteen jossa minä saan olla minä jonka löytyminen tosin kesti jonkun aikaa kun olin niin kauan elänyt toisen määräämillä tavoilla.
Kyllä,minulla oli lapsia siloin ja pieniä. Heillekkin se oli kaikkein paras ratkaisu.
Helppoa se ei ollut mutta paras teko itselleni ja lapsilleni.
Tosiaan, parisuhde perustuu rakkauteen, luottamukseen ja toisen kunnioittamiseen.
Parisuhteessa eletään tasavertoisina kumppaneina jossa jaetaan perheen vastuun ottaminen ja sen hyvinvointi.
Parisuhteeseen ei kuuluu alistavat ja nöyryyttävät teot kumppanilta. Parisuhteessa kunnioitetaan toisiaan ihmisinä ja puolisoina.
Parisuhteessa puoliso ei määrää mitä voit tehdä ja sanoa tai määrätä miten pukeudut, puhut saatikka ajattelet.
Itse lähdin sellaisesta parisuhteesta jossa edellä mainitut asiat olivat jokapäiväisiä siis arkeani.
Kunnes en enään kestänyt ja lähdin.
Mitä sain tilalle. Parisuhteen jossa minä saan olla minä jonka löytyminen tosin kesti jonkun aikaa kun olin niin kauan elänyt toisen määräämillä tavoilla.
Kyllä,minulla oli lapsia siloin ja pieniä. Heillekkin se oli kaikkein paras ratkaisu.
Helppoa se ei ollut mutta paras teko itselleni ja lapsilleni.
Tosiaan, parisuhde perustuu rakkauteen, luottamukseen ja toisen kunnioittamiseen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lähtemään. Itse olen tilanteessa jossa oman jaksamisen rajat on tulleet vastaan. Enää en anna määräillä, olen mennyt kavereiden kanssa baariinkin ja tehnyt kaikkea mitä olen halunnut tehdä.Menin myös 15-vuotiaana tähän suhteeseen ja kaikenlaista on tullut kärsittyä, aseella uhkailua, läimimistä, riepottelua ja hirveää nimittelyä.
Vasta nyt alan olemaan ihan oikeasti valmis lähtemään, tähän asti olen elänyt nöyryytyksen alla kun toinen on tonkinut vaatekaappini ja piilotellut muka nautintoa aiheuttavia vaatteita jne. Oon vaan niin rikki kun toinen takertuu minuun kuin hukkuvaan ja uhkaa milloin itsemurhalla ja milloin milläkin. Enkä ymmärrä miksi minä tunnen itseni nyt niin paskaksi ihmiseksi, kun en jaksa enää enkä ole valmis edes yrittämään ja antamaan mahdollisuutta toiselle muuttua. Mutta kun en halua olla kenenkään aikuisen ihmisen äiti vaan haluan kumppanin (joskus ehkä..)joka on kanssani tasa-arvoinen ja suhde perustuisi molemminpuoliseen luottamukseen. Ja mitenkä voi enää koskaan alkaa rakastamaan ja haluamaan toista ihmistä moisten kokemusten jälkeen, aika mahdottomalta se minusta tuntuu.
Muista, että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja jokainen elää omaa elämäänsä. Vaikka miten uhkailisi itsemurhalla, älä jää väkivaltaiseen suhteeseen, koska vaikka jäämällä saattaisitkin muka "pelastaa" väkivaltaisen miehen hengen, saatat vielä joskus itse olla vainaa saman miehen käsittelyn jäljiltä.
Vaikka saattaa tuntua itsekkäältä asettaa oma tahtonsa etusijalle, väkivaltaisen puoliskon kanssa se on kuitenkin vain TERVETTÄ itsekkyyttä, johon herääminen saattaa - ikävä kyllä - joskus olla liian myöhäistä. Älä tuhlaa elämääsi tyhjiä lupauksia kuuntelemalla ja elämällä pelossa!
Eihän ihminen tuollaisten kokemusten jälkeen heti osaa luottaa, mutta anna aikaa: kokoa rauhassa palasesi eron jäljiltä, nauti vapaudesta, iloitse siitä ettei elämääsi enää hallitse pelko tai väkivaltainen mies! On myös helpompi lähestyä ihmistä, joka on jo päässyt pahimman yli eikä ole sekaisin tai keskellä tunnekuohuja. Tärkeintä on, että olet valmis muutokseen. Pysy päätöksessäsi! Tsemppiä ja voimia eteenpäin!
luo, josta järjestelin asiani. Helppoa ei ollut, orpo olo ja pelotti. Lapset reagoi ja he tarvitsivat kaiken huomion.
Olisi hyvä jos on joku ihminen tukemassa sen prosessin ajan kun uutta elämää järjestää.
Myös minulle uhkailtiin itsemurhalla ja minun tappamisella. Siinä tilanteessa ajattelin että parempi sekin kuin tämmöinen elämä jossa ei ollut rakkautta vaan epäluottamusta, sääntöjä miten pukeutua, puhua, katsoa, ajatella ja tahtoa.
Mutta minä tiesin ettei meillä ollut enää tulevaisuutta vain inhoa, katkeruutta ja jatkuvaa pelkoa jokainen päivä. Minä en olisi kestänyt enempää ja tajusin sen myös että oma ja lasten terveys oli jo todella vaarassa.
Myöhemmin ja lopulta x ymmärsi ettei paluuta entiseen ole ja alkoi yhteistyön lasten asioissa.
Vain sinä tiedät haluatko elää nykyistä elämääsi ja sinulla on täysi oikeus päättää omasta elämästäsi, ei kukaan muu.
Sinulla on vain tämä yksi elämä käytettävissäsi. Sen on Luoja sinulle antanut, eikä sinun tarvitse sitä uhrata toisen ihmisen takia.
Elä, ja vaadi elämältäsi onnea ja iloa. Älä anna niitä pois!
Jos mies uhkaa itsemurhalla, jos lähdet, on se hänen ratkaisunsa omaan ongelmaansa.
Älä anna polkea itseäsi maahan, sillä kukaan ei tule sinua nostamaan. On vaikea lähteä kun on kokonaan masennettu.
Olet vielä nuori, ja elämä on vasta alussa.
Sinulla on kaikki mahdollisuudet vielä.
Tapasin nykyisen avomieheni 15-vuotiaana. Kohta täytän 20. avopuolisoni on pettänyt minua neljä kertaa, aina olen antanut anteeksi. Väkivaltaisuus minua kohtaan alkoi noin kaksi vuotta sitten. Repimistä, lyömistä, haukkumista, tönimistä... Aina sen jälkeen vannon että lähden, mutta seuraavana päivänä hän pyytää anteeksi ja lupaa parantaa tapansa. Aluksi hän löi vaan humalassa, nyt ihan miloin tahansa "koska ärsytin ja pinna paloi". Pahimman virheeni tein kun vuosi sitten muutin hänen mukanaan toiselle puolelle Suomea, missä minulla ei ole mitää. Nyt opiskelen, mutta minulle tärkeimmät ihmiset ovat kotipaikkakunnallani. En siis näe pääsyä tästä piinasta pois. Minulla ei ole paikkaa mihin mennä, enkä välttämättä osaa tai halua olla vieraasa kaupungissa yksin. Olen umpikujassa, enkä tiedä miten jaksan jatkaa.