Kerroin poikaystavalleni exastani!

Tarina on pitka, mutta toivottavasti jaksatte lukea.

Tapasin exani pian edellisen suhteeni paatyttya. Poikaystavani jatti minut ilman kummempia selvittelyja ja niinpa olin viela exanikin tavattua hiukan hakoteilla.

En ollut uskonut rakastuvani uudelleen, mutta tunsin heti suurta yhteenkuuluvuutta hanen kanssaan. Han oli minua 8 vuotta vanhempi, mutta olin aina tykannyt vanhemmista miehista. Han oli samaan aikaan parasystavani ja poikaystavani. Puhuimme kaikista asioista vapaasti ja tunsin todella rentoutuvani hanen seurassaan. Minun ei tarvinnut esittaa mitaan, sain olla ihan oma itseni. Olin aivan rakastunut ja ystavanikin huomasi eron. Muistutti minua kuinka paljon paremman loysin kuin vain uskalsin, tarkoittaen exaani.

Aluksi kaikki meni hyvin. Mutta sitten alkoivat erimielisyydet. Koin tarvitsevani enemman aikaa itselleni ja ystavilleni edellisen niin intesiivisen suhteen jalkeen. En halunnut olla liian kiinni hanessa, silla tuoreessa muistissa oli viela edellinen suhde ja kuinka ero oli sattunut.

Niinpa jaoinkin aikani ystavieni, tyoni ja hanen kanssaan, valitettavasti tassa jarjestyksessa. Han oli se uskottuni ja paraskaverini jolle pystyin kertomaan huoleni ja suruni, enka edes ajatellut kohdelleeni hanta vaarin. Uskoin vakaasti suhteemme kestavan.

Mutta han oli jo valmis vakiintumaan ja perustamaan perheen, nain myohemmin ymmarsin. Tottakai puhuimme perheen perustamisesta ja lapsista, mutta minulle se oli jossain kaukana hamassa tulevaisuudessa.

Han pyysi minua viettamaan enemman aikaa kanssaan, mutta mina viihdyin 'puolisinnkuna' olostani. En koskaan pettanyt hanta, mutta silloin talloin flirttailimme ystavani kanssa muille miehille. Ystavani oli sinkku niihin aikoihin ja vietimme railakasta elamaa. Vaikka pidinkin pienesta flirtista, en koskaan edes ajatellut tekevani mitaan muuta. Minullahan oli ihana poikaystava kotona odottamassa (minulla oli asunto muualla, mutta asuin jo melkein hanen luonaan). Ja tosissani luulin etta han minua siella odottaisi.

Pikkuhiljaa kuitenkin naimme harvemmin ja harvemmin. Aloin kuitenkin huolestua vasta kun hanesta ei ollut kuulunut aikoihin. Kun yritin soittaa hanelle han ei vastannut tai oli kiireinen toittensa kanssa. Vasta viikkoja myohemmin han soitti ja pyysi tavata.

Olin jo oppinut laksyni ja tajunnut kuinka tarkea han minulle oli. Olin valmis selvittamaan asiamme, lisaamaan aikaa yhdessa ja mietin jopa etta ottaisin uudestaan esille yhteen muuton, niin kuin han oli aiemmin ehdottanut. Uskoin etta saisimme asiat selvitettya puhumalla ja anteeksi pyynnolla, mutta olin pahasti vaarassa.

Kun saavuin hanen luokseen toivoa taynna halusin heti paasta kertomaan ajatukseni hanelle, mutta han halusi olla ensin. Han kertoi, etta oli loytanyt toisen ja halusi siksi erota! En aluksi uskonut hanta ja luulinkin hanen vaan pelleilevan. Han oli kuitenkin tosissaan, mutta halusi kuitenkin meidan pysyvan ystavina. En ollut uskoa sita, han oli jattanyt minut! Ihanin, suloisin, valittavin ihminen elaissani oli jattanyt minut! Olin shokissa, mutta tajusin etta elaman piti jatkua.

Aluksi en halunnut tavata hanta, mutta pian olin kuitenkin niin ikavissani etta lupauduin nakemaan hanet. Sen jalkeen kavimme ulkona syomassa, baarissa istumassa, elokuvissa, aivan niin kuin aiemminkin. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet hanen nykyisestaan, emmeka suhteemme lopusta. Emmeka enaa viettaneet aikaa hanen kampillaan tai harrastaneet seksia. Han jopa varoi koskettamasta minua.

Otin mita sain ja yritin tosissani olla hanen ystavansa. Mutta se tuntui vaikealta. Niinpa muiden tapahtumienkin summana paatin muuttaa pois. Aloitin taas opiskeluni ja uusi elama hymyili.

Pidimme silti silloin talloin yhteytta ja joskus jopa soittelimme. Hanen oli jopa aikomus tulla katsomaan minua uuteen kaupunkiini, mutta ei koskaan tullut, silla hanen tyttoystavansa ei halunnut hanen pitavan yhteytta minuun. Niinpa emme pitaneet enaa niin paljon yhteytta ja minakin luulin etta asiat viela kaantyisivat parhain pain. Kaytin nyt kaiken aikani opiskeluihini, enka antanut ajatustanikaan miehille.

Minulla oli kuitenkin ystavia edellisessa kaupungissa ja kerran mennessani tapaamaan heita, tapasin myos hanet. Olin tyhmasti ottanut haneen yhteytta ja kertonut tulevani kaupunkiin. Han ehdotti tapaamista ja mina suostuin. Talla kertaa tapasimme hanen asunnollaan. Hanen tyttoystavansa oli ulkomailla opiskelemassa ja han vaikutti yksinaiselta. Juttelimme niita naita ja kysyin myos hanen tyttoystavastaan. Han naytti kuvia heidan yhteiselta ulkomaanmatkalta ja minun sydantani kirpaisi nahda heidat niin onnellisina yhdessa. En kuitenkaan halunnut nayttaa sita, vain esitin kuin kaikki olisi hyvin.

Illemmalla olin jo lahdossa takaisin ystavani luokse, jossa olin yopymassa, mutta han pyysi minua jaamaan. Tiesin, ettei minun pitaisi, mutta jain kuitenkin. Makasin sangyssa hanen vierellaan ja me juttelimme pitkaan kaikesta maan ja taivaan valilta.

Han kuitenkin alkoi koskettelemaan minua pikkuhiljaa ja sanoi etta oli ikavoinyt minua. Sanoin takaisin, etta han vain varmasti kaipasi tyttoystavaansa ja tunsi varmasti vain olevansa yksinainen. Mutta kun han nyt oli siina vieressani ja halusi minua en minakaan voinut vastustaa kiusausta.

Jalkeinpain tunsin suurta syyllisyytta mita olimme tehneet. Han ei kuitenkaan vaikuttanut olevan millaansakkaan ja kertoi ettei hanen milestaan tuntunut yhtaan pahalta mita olimme tehneet. Lahtiessani han kuitenkin halasi ja toivoi minun loytavan uuden onnen.

Taas kerran olin antanut tilaa hanelle ajatuksissani ja kaikki peitetyt tunteet valahtivat taas pintaan.

Pian taman jalkeen tapasin kuitenkin nykyisen poikaystavani. Uusi onneni sai minut unohtamaan exani ja elamani hymyili taas.

Exani soitteli viela silloin talloin. Han jopa suunnitteli taas tulevansa kaymaan. Aluksi vastasin, mutta sitten poikaystavani pyysi minua lopettamaan yhteydenpidon. Niin teinkin ja todella uskoin etta se olisi parhaaksi.

Elelin elamaani uuden poikaystavani kanssa ja jatkoin opiskelujani. Valilla ajattelin exaani, mutta en maininnut asiasta poikaystavalleni. Hanelle sanoin etta meidan valimme olivat jo aikoja sitten selvitetty.

Nyt kuitenkin yli vuosi yhdessa oltuamme ja jo yli kaksi vuotta entisesta erosta, huomaan silti aina valilla ajattelevani exaani. Luulin etta olisin jo unohtanut hanet, mutta ei. En tieda mita minun oikein pitaisi tehda, jotta saisin hanet pois ajatuksistani.

Olen jopa alkanut vertailemaan exaani ja poikaystavaani. Asioita mita he tekevat, mita ajattelevat jne. Ja jopa joskus rakastellessani poikaystavani kanssa ajatukseni siirtyvay exaani. En todellakaan tieda enaa mita tehda! Ajattelenko hanta viela viiden vuoden paastakin!

Poikaystavani on hyvin vakavissaan suhteestamme ja niin olen minakin. Koen viimeinkin olevani valmis siihen. Olemme asuneet yhdessa puoli vuotta ja suunnittelemme perheen perustamista opiskelujeni jalkeen.

Elamamme siis hymyilee. Paitsi etta mina en nykyaan saa ajatuksiani pois exastani. Yksi syy siihen on varmaan se, etta sain hanelta viime jouluna pitkasta aikaa postia. Han oli menossa naimisiin tyttoystavansa kanssa ja pyysi minua haihin! Olin aivan shokissa, enka kyennyt menemaan sinne. Poikaystavalleni en kertonut asiasta, lahetin parille vain hirveasti onnitteluja.

En tieda mika minua tassa eniten hiertaa, seko etta han ehti naimisiin ennen minua vai etta han ei mennyt naimisiin kanssani!

Olen yrittanyt kovasti selvitella ajatuksiani. Tuntuu kuin vanhat asiat tunkisivat taas esille. Yritin vain hyvaksya asiat silloin kuin ne olivat ja menna eteenpain, mutta ehka se ei ollutkaan paras ratkaisu. Jos olisin selvitellyt tunteitani silloin, en ehka olisi nyt tassa ja nyt taas en tieda kuinka selvitella niita!

Mietin etta mita jos tapaisin exani ja puhuisimme, ehka se auttaisi. Toisaalta en halua menna hanen uuden liittonsa tielle sotkemaan asioita. En ole kuullut hanesta haakutsun jalkeen mitaan. Mietin pitaisiko minun vain jatkaa elamaani, niin kuin hankin teki. Mutta mita jos hatkahdan taas ajattelemaan hanta myohemmin kun minulla on jo perhe ja lapsia, se ei olisi oikein.

Olen joutunut puhumaan asiasta myos poikaystavani kanssa, hanelta kun ei jaa mikaan huomaamatta. Olen myos joutunut kertomaan exani naimisiin menosta ja haakutsusta. Jouduin myos tunnustamaan etta minulla silti on selvittamattomia tunteita hanta kohtaa.

Yllatyksekseni han on ollut ymmartavainen ja kehoittanut minua tapaamaan hanet ja selvittamaan valimme. En kuitenkaan edelleenkaan halua menna sotkemaan exani elamaa. Minulla on poikaystava jota rakastan ja josta todella valitan. Kaiken sen jalkeen mita olen hanelle kertonut han silti haluaa jatkaa kanssani, mutta pyytaa tietenkin selvittamaan tunteeni exaani.

Mita minun siis pitaisi tehda, kun pelkka unohtaminen ei ole auttanut. Pitaisiko minun sittenkin tavata hanet? Pelkaan vain mita siita tulisi, mita jos paatyisimme samaan tilanteeseen kuin viimeksi tavatessamme? Se ei olisi oikein poikaystavalleni. Mita siis teen?! Help!