Mulla on nyt viime aikoina ollut tämä oma sinkkuus ihan liikaa mielessä. Päivittäin miettii, että oispa joku ja löytäispä jo sen jonkun. Vapaa-aikaa tulee käytettyä ihan liikaa jo treffipalstoilla, chateissa ja baareissa roikkumiseen. Ja eihän sitä tietty tällä tavalla "väkisin" löydä, tiedän tiedän. Nykysin mun ei tarvii käydä kun ruokakaupassakin, niin vastaantulevista miettii, että voisko tuo olla se...
Iltasin kun kattelee yksin telkkaria tai aamusin syö yksin aamupalaa, niin joka kerta mielessä, että oispa se joku toinenkin tässä.
Miten tälläsen vaiheen saa yli ja oppis taas nauttimaan tästä elämästä nyt ja juuri nyt vaikka sinkku onkin !?!?
Iltasin kun kattelee yksin telkkaria tai aamusin syö yksin aamupalaa, niin joka kerta mielessä, että oispa se joku toinenkin tässä.
Miten tälläsen vaiheen saa yli ja oppis taas nauttimaan tästä elämästä nyt ja juuri nyt vaikka sinkku onkin !?!?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samanlaisten ongelmien kanssa painiskellaan täälläkin päin. Ei oikeen mikään jaksa innostaa, kun päälimmäisenä mielessä on vain sinkkuus ja se kuinka paljon mukavampaa olisi touhuta kaikkea, kun olisi joku jonka kanssa jakaa kokemukset.
Lisäksi kaikilla kavereilla tuntuu olevan joku, joten heilläkään ei enää ole hirveästi aikaa viettää kanssani. Liikaa joutuu viettämään aikaa yksinään ja se ei tähän oloon ainakaan auta.
Vähitellen saisi kyllä joku löytyä minullekkin tai sitten nämä ajatukset saisi astua taka-alalle. Ei sinkkuna olemisessa ennen mitään vikaa ole ollut. Eikä koskaan ennen ei ole tälläisiä fiiliksiä ollut, noin 2-3 kuukautta sitten alkoivat. Toivottavasti tämä olisi vain jotain ohimenevää talvimasennusta. Olisi mukavaa saada takaisin elämään se iloisuu, joka vielä syksyllä oli.
Varmaan parhaita tapoja päästä tästä yli on yrittää viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa ja harrastusten parissa. Niin, että olisi kokoajan jotain muuta ajateltavaa, niin eiköhän se sinkkuus taas ajan myötä unohdu ja voi taas nauttia joka hetkestä täysillä.
Tämä on pimeintä vuodenaikaa. Eli kaipa tämä osittain siitä johtuu. Kevät ja valoisuus varmasti sitten taas piristää.
Totta, että harrastukset ja kaverit ja sitten se työ auttavat eniten. Mutta kun välillä tekee mieli vain ollakin tekemättä mitään. Viihdyn kotosallakin kuitenkin varsinkin tälläsinä hetkinä kun on suurin osa päivästä pimeetä ja pakkasta -20.
noi harrastukset auttaa, mutta kun ei niissäkään viitti olla kolmea tuntia kauempaa illassa sit jää kuitenkin vielä aikaa täällä roikkumiseen ja töissäkin liian vähän tekemistä et ajatukset pyörii päässä ja tulee selailtua treffipalstoja.
mutta nyt aattelin ottaa tavotteen et joka päivä tulis tehtyä niin raskas treeni et ei jaksais miettiä mitään.. No vaikka ei toimis ihan täysin ni ainakin pääsis rantakuntoon kesäks.. ;)
Toivottavasti tuo asenteesi ei näy ulospäin, koska
se vaikeuttaa löytämistä entisestään.
Itse en missään nimessä haluaisi kummanikseni ihmistä,
jolle elämä ilman kumppania on täyttä kurjuutta.
Hän olisi luultavasti ahdistavan läheisriippuvainen,
soittelisi 10 kertaa päivässä ja haluaisi nyhjätä
joka hetki yhdessä.
Vaikka haluaisinkin löytää oman mukavan rakkaan, aion
jatkaa myös omaa elämääni seurustellessani. En siis
halua läheisriippuvaista roikkujaa, vaan ihmisen
joka nauttii myös omasta elämästään, eikä vain
nyhjää kultsinsa kainalossa.
Hei tahtoolöytää. On ihan eka kerta ku vastailen näihin viesteihin, mut tilannehan on se, et oon ite ajatellu ihan samaa jo kauan. Hauskinta on, ku varatut ihmiset sanoo, et kyllä se sieltä tulee ku sitä vähiten odottaa..Sellasta hetkeä ei oo ku en odota. JOKAISEN vastaantulevan kohdalla mietin, oisko toi nyt se. Ja varsinkin jos se miesraukka erehtyy puhumaan mulle..sanomaan ees yhden sanan ni mähän oon ihan myyty.
Tää tuottaa ongelmia etenki sen suhteen, et miespuoliset kaverit on vaarassa ja tunnun pilaavan kaiken jatkuvalla ihastumisella..
No tästä nyt vois kirjottaa eepoksen, mut pointti olkoon se, et kai se sit on ihan normaalia odottaa. Eihän sitä puoliskoa voi ikinä löytää jos ei oo haku päällä.