Mitä olette tästä mieltä?

jätä se paska! sä ansaitset parempaa oikeesti.

vaikeampaa ero duunata... ja se vie voimat totally, mut on sen arvoistakin.

...harmaan graniitin kanssa...itselläni vähän samanlainen mies ennen ja samanlaisista kasvuolosuhteista...Kuvittelin kanssa ettei halua samanlaista omille lapsilleen kuin mitä on itse saanut kestää ja sanoi niin itsekin...mutta kyllä se veri on sakeaa ja samaa paskaa tarjosi mulle ja lapsille---onneksi päästiin eroon : )

Kävikö mielessä, että se jos ISÄ juo paljon, niin se ei tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi hyvää huolta ja etteikö lapsia rakastettaisi????????????

Mulla on kaksi erittäin ihanaa ja tasapainoista lasta, kiitos siitä kaiketi minulle ja osittain myös miehelleni.

Suosittelen sinulle painua kotiin kasvamaan!!!!!!!!

Jonski kirjoitti:

Kävikö mielessä, että se jos ISÄ juo paljon, niin se ei tarkoita, etteikö lapsista pidettäisi hyvää huolta ja etteikö lapsia rakastettaisi????????????

Mulla on kaksi erittäin ihanaa ja tasapainoista lasta, kiitos siitä kaiketi minulle ja osittain myös miehelleni.

Suosittelen sinulle painua kotiin kasvamaan!!!!!!!!

Lue lisää

noita asiattomia viestejä mahtuu aina väliin. älä välitä. niilläkin on paha olla ittensä kanssa, jotka noita kirjoittelee.

mutta, mutta. asutteko te edelleen sen appiukon kanssa? vaiko vaan keskenänne? entä onko sinun miehesi sitä mieltä itse, että hänellä on alkoholin kanssa ongelma? hän ei nimittäin pysty lopettamaan kaikista pyhistä lupauksistaan huolimatta, ellei hän itse koe itseään alkon kanssa ongelmaiseksi. reissuhommissa ei voi käydä edes aa:ssa, joten yksin matkoilla ratkeamiset on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

perheen koossa pysyminen ei ole lasten onnen kannalta oleellisin asia,vaan tasapainoinen ympäristö, joten menon jatkuessa, sinulle voi tulla tarve pelastaa lapsesi. alkoholistin lapsena voin kertoa, että vaikka erittäin hyvä äitini piti minut "järjissäni" ei mennyt päivääkään, etten olisi toivonut heidän eroavan. vaikka toki isääni rakastan. noita vuosina äitini hukkasi oman elämänsä, ja toivoo nyt, että olisi tehnyt toisin.

miehesi uskottomuus syö sinun itsetuntoasi, samoin ryyppääminen. oletko varma, ettet ole hukannut jo itseäsi matkan varrella? onko elämäsi sellaista, että voit elää sitä vielä? ehdottomasti sinun kannattaa hakea apua. kaikki instanssit käy. suosittelisin, että hakisit sitä ensin ihan itsellesi, kun odottelet miestäsi reissusta. saat ensin omat ajatuksesi järjestykseen.

hessuli kirjoitti:

noita asiattomia viestejä mahtuu aina väliin. älä välitä. niilläkin on paha olla ittensä kanssa, jotka noita kirjoittelee.

mutta, mutta. asutteko te edelleen sen appiukon kanssa? vaiko vaan keskenänne? entä onko sinun miehesi sitä mieltä itse, että hänellä on alkoholin kanssa ongelma? hän ei nimittäin pysty lopettamaan kaikista pyhistä lupauksistaan huolimatta, ellei hän itse koe itseään alkon kanssa ongelmaiseksi. reissuhommissa ei voi käydä edes aa:ssa, joten yksin matkoilla ratkeamiset on varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus.

perheen koossa pysyminen ei ole lasten onnen kannalta oleellisin asia,vaan tasapainoinen ympäristö, joten menon jatkuessa, sinulle voi tulla tarve pelastaa lapsesi. alkoholistin lapsena voin kertoa, että vaikka erittäin hyvä äitini piti minut "järjissäni" ei mennyt päivääkään, etten olisi toivonut heidän eroavan. vaikka toki isääni rakastan. noita vuosina äitini hukkasi oman elämänsä, ja toivoo nyt, että olisi tehnyt toisin.

miehesi uskottomuus syö sinun itsetuntoasi, samoin ryyppääminen. oletko varma, ettet ole hukannut jo itseäsi matkan varrella? onko elämäsi sellaista, että voit elää sitä vielä? ehdottomasti sinun kannattaa hakea apua. kaikki instanssit käy. suosittelisin, että hakisit sitä ensin ihan itsellesi, kun odottelet miestäsi reissusta. saat ensin omat ajatuksesi järjestykseen.

Lue lisää

Asuimme vuosia appiukkoni kanssa, mutta nyt luojalle kiitos, pääsimme muuttamaan omaan asuntoon, kun saimme vanhan myytyä. Tosin se on vuokra-sellainen, mutta ajateltu ollaan vaikka mitä eteenpäin..

Mieheni myöntää nyt, että alkoholi on hänellä ongelma ja näin hänelle sanoin, että jatkoa en voi ajatella, ellei avioliittoneuvojalle tms. mennä.
Ihan itseäni ja meitä kaikkia ajatellen, haluan mennä hakemaan apua ulkopuolelta.

Mutta ei tässä nyt sentään järkeä ja toivoa vielä ole menetetty. Käyn läpi ilmeisesti jotain kriisiä elämässäni ja pysähdyin nyt miettimään, että tätäkö todella haluan...

Miehelläni on tämän reissun jälkeen tarkoitus kyllä jäädä kotikulmille töihin.. Se taitaa olla ihan plussaa, jo pelkästään lasten takia.

Jonski kirjoitti:

Asuimme vuosia appiukkoni kanssa, mutta nyt luojalle kiitos, pääsimme muuttamaan omaan asuntoon, kun saimme vanhan myytyä. Tosin se on vuokra-sellainen, mutta ajateltu ollaan vaikka mitä eteenpäin..

Mieheni myöntää nyt, että alkoholi on hänellä ongelma ja näin hänelle sanoin, että jatkoa en voi ajatella, ellei avioliittoneuvojalle tms. mennä.
Ihan itseäni ja meitä kaikkia ajatellen, haluan mennä hakemaan apua ulkopuolelta.

Mutta ei tässä nyt sentään järkeä ja toivoa vielä ole menetetty. Käyn läpi ilmeisesti jotain kriisiä elämässäni ja pysähdyin nyt miettimään, että tätäkö todella haluan...

Miehelläni on tämän reissun jälkeen tarkoitus kyllä jäädä kotikulmille töihin.. Se taitaa olla ihan plussaa, jo pelkästään lasten takia.

Lue lisää

kuulostaa siltä, että toivoa tosiaan on,kun miehesi tunnistaa ongelman ja molemmat on halukkaita sitä hoitamaan. miehellesi voisi tehdä hyvää myös miesten keskustelukerho, aa tms. paikka, missä miehet puhuu elämästä keskenään. siellä ne oppii yllättävän paljon myös parisuhteista. mutta helpointa on varmaankin lähteä yhdessä liikkeelle apua hakemaan, sieltä sitten eteenpäin.

se on myös hyvä että sulla on kriisi. muutenhan mikään ei muuttuisi, kun minkään ei tarvitsisi muuttua.

oletko miettinyt tuota miehesi pettämisjuttua? kun kuulostaa siltä, että jotakin on jo tapahtunut, vaikka et olekaan varma. pystytkö antamaan anteeksi? lähtökohta lienee se, että oli tai ei, (et ehkä ikinä saa tietää), sinun täytyy olla valmis antamaan anteeksi kun aiot vielä yrittää.

vuokra-asunto voi olla nyt hyväkin vaihtoehto sen aikaa, kun suhdettanne puitte. jos nyt ostatte asunnon, on se selvä viesti miehellesi, että tulevaisuus on turvattu tämän parisuhteen osalta. saattaa jäädä muuttuminen kesken.

kuulostat niin ihanan rakastuneelta, siksi minä varmaan olenkin hiukan huolissani :)

hessuli kirjoitti:

kuulostaa siltä, että toivoa tosiaan on,kun miehesi tunnistaa ongelman ja molemmat on halukkaita sitä hoitamaan. miehellesi voisi tehdä hyvää myös miesten keskustelukerho, aa tms. paikka, missä miehet puhuu elämästä keskenään. siellä ne oppii yllättävän paljon myös parisuhteista. mutta helpointa on varmaankin lähteä yhdessä liikkeelle apua hakemaan, sieltä sitten eteenpäin.

se on myös hyvä että sulla on kriisi. muutenhan mikään ei muuttuisi, kun minkään ei tarvitsisi muuttua.

oletko miettinyt tuota miehesi pettämisjuttua? kun kuulostaa siltä, että jotakin on jo tapahtunut, vaikka et olekaan varma. pystytkö antamaan anteeksi? lähtökohta lienee se, että oli tai ei, (et ehkä ikinä saa tietää), sinun täytyy olla valmis antamaan anteeksi kun aiot vielä yrittää.

vuokra-asunto voi olla nyt hyväkin vaihtoehto sen aikaa, kun suhdettanne puitte. jos nyt ostatte asunnon, on se selvä viesti miehellesi, että tulevaisuus on turvattu tämän parisuhteen osalta. saattaa jäädä muuttuminen kesken.

kuulostat niin ihanan rakastuneelta, siksi minä varmaan olenkin hiukan huolissani :)

Lue lisää

..etten kyllä ole mitenkään ihanan rakastunut.. En ole ollut missään kohtaa, ehkä. Rakastan kyllä, mutta se on tapahtunut aikojen saatossa ja yhteen päädyttyämme. Ennen seurusteluamme olimme toistemme parhaat ystävät.. Pikku hiljaa se meni siihen, että huomattiin, että me ollaan. Oikeastaan mieheni juuri ilmoittaa aina rakastuneensa ensisilmäyksellä, ja siinä se. Hän ei siitä hetkestä ole tarvinnut, eikä halunnut muita.

Mutta huom. Näissä teksteissä puhun myös hänen sanoillaan, en siis omasta päästäni keksi, että "hän ei halua muita".
Olen epävarma asian suhteen, todella. Mutta jos nyt näin ajatellaan, että jos hän on mua pettänyt, niin olen valmis ehkä antamaan anteeksi. Hän on myös ihminen ja ansaitsee tilaisuuden pitää perheensä kuitenkin. En siis halua katsoa maailmaa niin mustavalkoisesti, että se oli siinä ja piste. En ole itsekkään mikään täydellisyys, kuten ei kukaan meistä. Mutta hän on sentään lasten isä, asia on vakaasti harkittava.

Tässä vain hapuillaan, etsien tietä.. Eiköhän se vielä tästä löydy. Olen todella luottavainen tulevaisuuteen, joko lasten kanssa tai koko perhe yhdessä..