Tuolla aikaisemmin joku aloitti samalla otsakkeella ja ajattelin jatkaa aiheesta.
Olen nimittäin ihan saman todennut.
Ehkä sen asian huomaakin helpoiten ns ikisinkut ihmiset, jotka itse eivät harrasta seurustelusuhteita.
Mutta jokainen myöntänee sen tosiasian että seurustelu harvoin tekee ihmisestä mukavamman ja epäitsekkäämmän, päinvastoin kaikki alkaa pyöriä oman navan ympärillä, minä minä minä minä.
Tai ehkä jopa me..
Itse olen yhden kerran seurustellut ja yksi syistä miksi halusin lopettaa on juuri se, että seurustelussa on enimmäkseen kyse itsekkäästä toisesta ihmisestä hyötymisestä, enemmän kuin epäitsekkäästä pyyteettömästä rakkaudesta.
Suhde on pelkkää suorittamista suorittamisen perään.
Siinä vaaditaan toiselta, kuka mitäkin, mutta varmaa on että jollei saa haluamaansa niin se on kengänkuva persuksiin. Ihan sama rakastaako vai ei, se ei riitä vaan pitää SAADA!
Saaminen voi olla mitä tahansa syntymäpäivälahjasta peppupanoon.
Ainoa järkevä suhde omasta mielestäni on ystävyyssuhde, siis ihan sellainen aito, mutta niitäkin on vaikea löytää.
Itseäni ovat ystävätkin käytelleet hyväkseen milloin milläkin tavalla.
On onneksi yksi lapsuuden ystävä yhä jäljellä, joka ei vaadi minulta mitään muuta kuin sen itse ystävyyden.
Muut kaverit ovatkin sitten hukkuneet seurustelun suohon ja unohtaneet minut ja muutkin ihmiset jotka heistä oikeasti välittivät.
Mutta minä pärjään yksinkin, sillä en tarvitse kenenkään rahoja tai vartaloa jotta saisin itselleni hyvän olon.
Jos joskus löydän ihmisen joka on kiinnostunut MINUSTA, eikä siitä mitä kaikkea saa minusta imetyksi irti, niin saatan muuttaa mieleni, mutta sitä ihmettä odotellessa..
Olen nimittäin ihan saman todennut.
Ehkä sen asian huomaakin helpoiten ns ikisinkut ihmiset, jotka itse eivät harrasta seurustelusuhteita.
Mutta jokainen myöntänee sen tosiasian että seurustelu harvoin tekee ihmisestä mukavamman ja epäitsekkäämmän, päinvastoin kaikki alkaa pyöriä oman navan ympärillä, minä minä minä minä.
Tai ehkä jopa me..
Itse olen yhden kerran seurustellut ja yksi syistä miksi halusin lopettaa on juuri se, että seurustelussa on enimmäkseen kyse itsekkäästä toisesta ihmisestä hyötymisestä, enemmän kuin epäitsekkäästä pyyteettömästä rakkaudesta.
Suhde on pelkkää suorittamista suorittamisen perään.
Siinä vaaditaan toiselta, kuka mitäkin, mutta varmaa on että jollei saa haluamaansa niin se on kengänkuva persuksiin. Ihan sama rakastaako vai ei, se ei riitä vaan pitää SAADA!
Saaminen voi olla mitä tahansa syntymäpäivälahjasta peppupanoon.
Ainoa järkevä suhde omasta mielestäni on ystävyyssuhde, siis ihan sellainen aito, mutta niitäkin on vaikea löytää.
Itseäni ovat ystävätkin käytelleet hyväkseen milloin milläkin tavalla.
On onneksi yksi lapsuuden ystävä yhä jäljellä, joka ei vaadi minulta mitään muuta kuin sen itse ystävyyden.
Muut kaverit ovatkin sitten hukkuneet seurustelun suohon ja unohtaneet minut ja muutkin ihmiset jotka heistä oikeasti välittivät.
Mutta minä pärjään yksinkin, sillä en tarvitse kenenkään rahoja tai vartaloa jotta saisin itselleni hyvän olon.
Jos joskus löydän ihmisen joka on kiinnostunut MINUSTA, eikä siitä mitä kaikkea saa minusta imetyksi irti, niin saatan muuttaa mieleni, mutta sitä ihmettä odotellessa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juu, oma entinen paras ystäväni muuttui seurustelun myötä enkelistä hirviöksi.
Tunsimme toisemme jo ennen eka luokkaa ja olimme parhaat kaverit ja kohtasimme kaikki elämän ilot ja murheet aina aikuisuuteen asti, kunnes tuli mukaan hänen seurustelusuhteensa..
Siihen muuttui kaikki. Ennen niin ihana hiukan pullukka luonnonlapsi muuttui leuhkaksi ylipyntätyksi kukkakepiksi joka arvosteli muita ja muisti minut vasta sitten kun kaikki muut vaihtoehdot oli käyty läpi, eikä aina silloinkaan..
Miten pelkkä seurustelun aloittaminen saattoi muuttaa ihmisen niin totaalisesti ja tehdä lapsuudenystävästä mitättömän ihmisen?
Kyseessä oli kuitenkin jo 19 vuotias nainen.
Tuosta kaikesta on jo muutama vuosi, mutta edelleenkin muistelen joka päivä sitä ihanaa lettipäistä kaikille ystävällistä ja empaattista metsän keijukaista, jonka kadotin elämästäni:(
Ole onnellinen hänen puolestaan!
Lopeta itsesäälissä pyöriskely!
Olet vissiin aika nuori ihminen vielä?
Tällaista on kun aikuistuu ja hankki elämän...
Myös viestin aloittajalle: Olipa viesti?!?!
Alkuperäinen viestittelijä on ihan oikeassa. Seurustelu TEKEE ihmisestä ylimielisen ja typerän. Valitettavaa. Ärsyttää nuo viestit jossa mongutaan: "Ole iloinen hänen puolestaan!"
Miksi pitäisi olla jos hän on kerran IDIOOTTI?
Yleensä nuilla nuorilla tuppaa se kusi nousemaan päähän.
Siperia opettaa...
siihen, että osa meistä suhtautuu seurusteluun oudosti. Seurustelua pidetään hyvän ihmisen (=hyvännäköinen ja menestyvä) palkintona ja se osoittaa kaikille, että nyt kuulutaan ylempään kastiin. Elämäkin voi olla suoritus nykyään.
Ehkä tämä on kuitenkin pienen mutta äänekkään vähemmistön näkemys.
Jos ihmissuhteiden perustana on toisesta hyötyminen, niin se jättää ihmisen tyhjäksi. Tyhjyys taas aiheuttaa itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä ja suorittamisen pakkoa. Kuka sellaista haluaa?
Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että joidenkin rakkaus pitää ansaita. Hienoilla lahjoilla, tietynlaisella seksillä tai tekemällä oikeita asioita on mahdollista päästä suhteeseen. Ajatuskulku on jotenkin sellainen, että jos toinen ei tee niinkuin minä haluan, niin minä lähden. Se, että jokaisella on oikeus elää omana itsenään, on jotenkin unohtunut. Isoegoiset ihmiset ajattelevat, että muut ovat olemassa minua varten.
Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kyllä heitäkin löytyy, jolle aidot asiat ja ihmiset ovat tärkeintä. Ei kannata luoda huonoa kuvaa parisuhteesta, koska siitä voi saada myös kauniin asian. Riippuu siitä mitä haluaa ja minkä eteen on valmis tekemään töitä =)
Yhdessä entisessä seurustelusuhteessani kumppani koitti muuttaa minua mieleisekseen. Onneksi olen itsepäinen, enkä suostunut minihameisiin jne. Jos olisin tanssinut jätkän pillin mukaan, kaverini tuskin olisivat enää tunnistaneet minua muutosten jälkeen. Sanoinkin jätkälle, että et kai halua, että olisin ns. isotissinen barbie-blondi, joka tekee kaiken juuri niin kuin haluat. Myönsi sentään,että hyvä kun mul on mielipiteitä ja omaa tahtoa. Joku tyhmempi varmaan olisi mennyt muuttelemaan itseään ja menettänyt samalla kavereitaan.
Mielestäni pitää hommata sellainen kumppani,joka miellyttää valmiiksi,ettei tarvitse ruveta muokkailemaan. Ja olla yhdessä juuri sen toisen persoonan jne. takia. Aikamoiselta suorittamiselta nuo suhteet on kyllä tuntunu. Kohtuuttomia vaatimuksia täynnä. Seksin suhteenkin on joka suhteissa ollut niin eriäviä mielipiteitä,että suorittamiseksi on mennyt nekin jutut. Siksi olen nykyään vapaasta tahdosta yksinäinen sinkku :)
Kunhan itse rakastun lopullisesti, lupaan että hymyilen edelleen sille pikkulapselle kaupassa, olen yhteydessä vanhoihin kavereihin, en ala pukeutumaan uudella tavalla, mutta lupaan myös teen yhden ihmisen vieläkin onnellisemmaksi. Elämä ei kuulkaa ole oikeasti niin vaikeaa, jos vain pidätte arvoistanne kiinni. Ihan oikeasti: teki pahaa lukea tätä keskustelua.