uusi suhde väkivallan jälkeen

Minut hakattiin kadulla tajuttomaksi ja vaikka mitään vakavaa vammaa ei syntynytkään ja toivuin pahoinpitelystä fyysiesti aika nopeasti, olin monta kuukautta kuin unessa ja minua pelotti liikkua ihmisten ilmoilla. Sain terapiaa ja vähitellen sain myös henkisen toimintakykyni takaisin.

Voin vain kuvitella, kuinka vuosia jatkunut väkivalta ja sen pelko voi vaikuttaa ihmiseen. Saattaa olla, että siitä ei toivu koskaan. Muistakaa tämä, hakkaajat: henkiset vammat voivat olla paljon vakavampia kuin fyysiset. Vaikka uhri jäisi henkiin, hänen sielunsa voi kuolla.

Luottamus uuteen ihmiseen ja väkivallattomuuteen kehittyy ajan kanssa. Ei susta kuulukaan tulla sama ihminen joka olit ennen, sillä kokemukset kasvattavat aina, suuntaan tai toiseen. Ajatus paluusta entiseen on siksi vain omaa kehitystäsi estävä.

Sinulle tekisi varmasti hyvää tutustua itseesi ihan avoimin mielin, joko terapeutin avulla tai yksiksesi. Mulla on itsellä sellainen elämissääntö, että jos jostain asiasta aiheutuu liikaa negatiivista painetta, paha olo tai ahdistusta, se ei ole mulle sopiva asia, ainakaan juuri sillä hetkellä, eikä siihen tarvitse itseään pakottaa.

Uusissa suhteissa olen myös havainnut hyväksi kertoa menneisyydestäni, koska se vaikuttaa tietysti siihen, miten uusiin ihmisiin suhtaudun. Pelkkiä hyviäkin suhteita läpikäyneet ihmiset usein kuvittelevat uuden suhteen alussa, että myös se uusi ihminen tekee samoja asioita samojen tarkoitusperien johdosta kuin se aiempi kumppani: tällaisessa tilanteessa pitää vaan osata pysäyttää itsensä, ja kertoa itselleen että koska kyseessä ei ole sama ihminen, voi motiiveista ja muista pelottavista asioista kysyä.

Joskus elämän tasapainon järkkyminen voi olla positiivinenkin asia, sillä se voi mahdollistaa aiemman painolastin käsittelyn ja hartioilta tipauttamisen. Ja uuden tasapainon löytymisen.

Sulla on oikeus elää juuri sellaista elämää kuin haluaisit. Sun pitää nyt vaan miettiä, mitä haluaisit ja työstää tilannettasi ja ajatuksiasi sellaisen elämän saavuttamiseksi. Voimia kevääseen!

kestäneen väkivaltaisen suhteen jälkeen tapasin sen oikean. Nykyinen suhde on mitä parhain. Mutta minä voin huonosti. Aikaa on kulunut ja käyn terapiassa mutta tuntuu ettei sekään auta. Muutama kuukausi elämästä tuhosi sisimpäni totaalisesti. Suhde oli hengenvaarallinen, alistava ja hyväksikäyttävä - kaikilla tavoin -ja uhkailujen jälkeinen pelko elää vieläkin vaikka uhkaa ei ole. Kuulostaa kummalle tuo suhteen lyhyys. Älysin onneksi missä olen. Jouduin tekemään erinäisiä kikkoja että ukosta pääsin niin ettei se vahingoittanut minun läheisiäni. Nykyisessä tilanteessa en enää tiedä kuka olen. Entinen minuuteni on kadoksissa. Se joka kärsii nyt on uusi mieheni vaikka kovasti koittaakin tukea minua. Sama kysymys pitäsikö minun olla yksin eikä kiviriippana hänelle? Kyllä maksoin kalliit oppirahat. Mitään muuta en toivo kuin että kuulisin tämän ihmisen kuolleen. Kuvittelen näin pääseväni hänestä lopullisesti. En osaa sanoa että helpottaisiko se sitten minun tilannettani. Ainakin niin kuvittelen.