Vaikka kuinka puhutaan sinkkuuden eduista ja sen ihanuudesta, niin tosiasia on että ihminen on luotu parisuhteeseen, ihminen tarvitsee kumppanin sosiaalisen kanssakäymisen ja seksuaalisuuden takia.
Mikäli näitä tarpeita ei ole tyydytetty, ihminen ei voi toimia normaalisti, hän ei ole se henkilö joka hänen kuuluisi olla.
Katselkaapa ympärillenne, sinkun näkee ja tunnistaa helposti, yleensä katse tai vain olemus riittää viestittämään että tuo ihminen ei ole onnellinen siten kuin pitäisi olla.
Ihminen omaa perheenperustamisvietin määrätyssä iässä ja kun tämä ikä on ohitse on parinmuodostuminen ongelmallista.
Miksi sinkkujen määrä sitten lisääntyy räjähdysmäisesti?
Syy on yhteiskuntamuutoksen, naisten vapautumisen ja itsenäistymisen.
Kaikki ihmiset tavoittelevat omaa etuaan, perhettä ei koeta voimaa antavaksi turvasatamaksi, vaan kuluttavaksi ja sitovaksi elementiksi jossa joudutaan tekemään jotain myös toisten hyväksi, ja se ei nykyihmiselle sovi.
Mikäli näitä tarpeita ei ole tyydytetty, ihminen ei voi toimia normaalisti, hän ei ole se henkilö joka hänen kuuluisi olla.
Katselkaapa ympärillenne, sinkun näkee ja tunnistaa helposti, yleensä katse tai vain olemus riittää viestittämään että tuo ihminen ei ole onnellinen siten kuin pitäisi olla.
Ihminen omaa perheenperustamisvietin määrätyssä iässä ja kun tämä ikä on ohitse on parinmuodostuminen ongelmallista.
Miksi sinkkujen määrä sitten lisääntyy räjähdysmäisesti?
Syy on yhteiskuntamuutoksen, naisten vapautumisen ja itsenäistymisen.
Kaikki ihmiset tavoittelevat omaa etuaan, perhettä ei koeta voimaa antavaksi turvasatamaksi, vaan kuluttavaksi ja sitovaksi elementiksi jossa joudutaan tekemään jotain myös toisten hyväksi, ja se ei nykyihmiselle sovi.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Katseleppa ympärillesi. Onnettoman avioliiton tunnistaa jo kaukaa. Saati sitten kariutuneen avioliiton seurauksena lapsikatrasta paimentavan yh-äidin/isän. Voi tuota avioelämän onnea!
Seksuaalisuuden tyydyttämiseen ei todellakaan tarvita parisuhdetta ja sosiaalista kanssakäymistä on enemmän kuin tarpeeksi, luulisin että aviopuoliso vain rajoittaisi näitä tekijöitä.
Kaikki eivät ole valmiita parisuhteeseen, eikä missään nimessä kannata moiseen väkisin ryhtyä. Ne taas jotka elämänkumppaninsa löytävät ja ovat valmiita sitoutumaan tulevat todennäköisesti myös sen suuren onnen löytämään ja lienevät onnellisempia kuin sinkut, ainakin onnellisempia kuin ne epäonnistuneessa suhteessa elävät toverinsa.
...todelliseen onneen ja rakkauteen tarvitaan parisuhde joka on kestävä ja joka perustuu toiseen luottamiseen ja kunnioittamiseen, sekä toisen huomioonottamiseen.
Ihmettelen sinkkunaisia joille seksi pornona riittää ja ystävyys haetaan erikseen, näin ei ole alunperin tarkoitettu ja tällainen käytös on minusta tuomittavaa, tällaisille naisille annettiin nimi jo aikojen alussa...ja heidän määränsä näyttää lisääntyneen ja heidän palkkionsa pienentyneen...ennen sentään älysivät ottaa maksun...
Nimenomaan, _nähdäksesi_ todelliseen onneen ja rakkauteen tarvitaan parisuhde. Rakkauden kohdalla näin voi ollakin, mutta onnelliseen elämään eivät kaikki välttämättä parisuhdetta kaipaa. Itse olen ollut kaksi kertaa avoliitossa ja olen huomannut että parisuhde-elämä ei vain sovi minulle. Olen yksinkertaisesti huomattavasti onnellisempi ja vapaampi ilman puolison taakkaa. Voit kutsua minua luonnevikaiseksi, sitä ehkä olenkin, mutta olen onnellinen sinkkuna ja minulla on paljon hyviä ystäviä (myös perheellisiä). Se, että olen sinkku, ei satuta ketään. Se, että olisin väkisin parisuhteessa satuttaisi minua ja puolisoani.
Kaikki eivät ole yhdestä puusta veistettyjä. Onneksi.
Maailmahan on parisuhteessa elävien, ja sinkut ovat siinä kummajaisia.
Parisuhteessa olevilta ei kysellä, miksi he ovat parisuhteessa, sinkuilta taas kysellään, miksi he eivät ole parisuhteessa.
No ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole.
Eihän se kuulu kenellekään jos haluaa olla
jossakin elämänvaiheessa sinkku tai ei ole
vaan löytänyt sellaista ihmistä jonka kanssa
oikeasti haluaa olla.Mun mielestä ihan
looginen syy olla sinkku esim. ettei ole
yksinkertaisesti löytänyt oikeaa, kuten
itselläni asia on. En siis pelkästään
seurustelun ilosta seurustele tyyliin kunhan
nyt joku on.
Minä olen hyvin haluttu ja mukava kunnon mies, mutta silti elän yksin. En ole löytänyt rakastettavaa naista. Epätyydyttävää suhdetta en halua pitää yllä vain suhteen itsensä takia.
En haluaisi olla sinkku, mutta silti olen. Ja nyt olen vielä sen lisäksi epänormaali ihminen. Missähän tämän poikkeavuuden saisi hoidettua pois? Maksaisin siitä reilusti.
...vaikka emme sitä itse tiedostaisikaan, varmaan meissä on jokin piirre luonteessa joka tekee sen ettei parisuhdetta synny, kumpa vain voisi siitä huolimatta olla täydellisen onnellinen.
Tiedän että kaikille löytyisi vastakappale, kyse on vain siitä ettei sitä mahdollista ehdokasta kelpuuta...
Jos olisimme luonnonoikkuja, meitä ei olisi näin suurta joukkoa. Se, että ihmisten on vaikea löytää toisiaan, on kuva nykyisen maailman henkisestä tilasta. On moniarvoisuutta ja näennäistä suvaitsevaisuutta. Se tarkoittaa sitä että on arvotyhjiö suvaitsemattomassa maailmassa. Kun yleinen elämänmeno on pirstaloitunut, se tarkoittaa myös, että yksittäisten ihmisten elämänmeno on pirstaloitunut.
Sinkkuuteen on jokin syy, ja se syy ei ole sinkuissa yksittäisinä ihmisinä, vaan kollektiivisesti kaikissa.
-JA niin olette tekin!!
Sihisin kiukusta kun luin että olisimme jotenkin epänormaaleitakin vielä! H..vetti sentään, pitäiskö epäonnistuneen avioliiton jälkeen tyytyä johonkin huonoon suhteeseen ollakseen ei-sinkku..KIITTI EI, mieluummin olen sitten yksin vaan!
Haluan miehen jota voin kunnioittaa ja rakastaa täydestä sydämestä ja nauttia elämästä kaikissa muodoissaan hänen kanssaan. Ja tuleehan sen miehen minua miellyttääkin, perhana soikoon!
Että sellanen tapaus!
Voiko rakkauden löytää, pelko, ennakkoluulot ja epäily sydämessään?
Miksi juosta, kun kävelemälläkin ehtii...jos on uskoa sydämessä.
Miksi etsiä, kun voi löytää.
Jos vastakappaleet eivät kelpaa, miksei voisi olla yksin ja onnellinen...
miksi vaivautua sitten edes "etsimään" ja valittamaan.
Rakkauden voi löytää koska tahansa...mutta jos toinen herättää epäluulon, se on kuin hiekanjyvä kengässä joka hiertää ja kuluttaa...
Jos uskoo tietää miksi juoksee...
Löytää voi kun uskoo...
Yksin ei voi olla täydellisen onnellinen koska ihminen on luotu siten että toista tarvitsee.
On pakko vaivautua, muuten ihminen ei ole mitään...tämä koskee kaikkia asioita, eikä vähiten parisuhdetta.
Kaiken avain on rakkaus, niin voimakas tunne, että huomaa muun olevan toisella sijalla, ja tunteen on oltava molemminpuolista.
...ei kuitenkaan sinkuksi, veikkaisin ettet tule olemaan vapaana kovin pitkään...
tällä elämänkokemuksella olen aika pitkään yksin...kolhuja tuli, koettu on nyrkit ja hellat joten nautin ihan yksinolostakin ja harrasteistani. Miehiä en kovin paljoa näe, ja vanhoillisella moraalikäsityksellä varustettuna saan olla ainakin pk-seudulla yksin ja pitkään. Lenkkipolulla ei kukaan iske, ei myöskään uimahallissa ja nykymiehet on jo niin hiiriä, että anti olla vaan, tämä tyttö on läksynsä oppinut: tänä päivänä kunnon herrasmiehiä ei ole vapaina, ne on jo varattu.
Onneksi minulla on kasvamassa herrasmiehiä omasta takaa ja lapsenomaisesti nautin heidän elostaan.
Mieluummin henkisesti vapaa kuin kahlittuna nyrkin ja hellan sekä mustasukkaisuuden pauloihin.
Kehitän itseäni, vahvistun joka päivä ja jees, ehkä sitten eläkkeellä Onni halaa minua hymyillen(tosin toinen jalka haudan partaalla ollaan jo sitten..;) )
Mutta epänormaaliksi en suostu itseäni tituleeraamaan,vaan kokemuksia rikkaampana ja ehkä jotain oppineenakin: Jokainen saa olla oma itsensä, kuka sitten sielullisesti sopii toiselle, siitä otan selvää!
Caalepillekin mukavaa jatkoa, samoin muille ihmisyyttä kannattaville!
Kun kerran olet joutunut hellan ja nyrkin välissä elämään niin eikö nyt olisi otollista ottaa sellainen hiirulainen omaksi?
Nappaa sellainen vaikka sieltä lenkkipolulta kainaloon!
Kyllä naisen täytyy olla pikkuisen oma-aloitteinen!
Samalla kun kasvatat niitä herrasmieslapsiasi niin siinä sivussa kasvatat siitä hiirusta miehen itsellesi.
Et kyllä vaikuta sellaiselta naiselta jolle vanhainkotirakkaus sopisi, ajattele nyt niitä ukkoja...eihän niillä toimi enää mikään!
Ja muuten...varo ettet pilaa niitä lapsiasi sitten, niiden tulevat tyttökaverit ei tykkää jos vaan puhutaan äidistä koko ajan...kuinka äiti laittaa ruokaa...äiti on sitä mieltä...pitää ekaks kysyy äitiltä...äitin pitää tulla meille sitte asumaan...
Hiirulaisia ois juu ja pätkiä jätkiä, mutta ei kuule
unelmamies mikään hiiri oo! Taidan keskittyä n. 40-vee miehiin, joilla on
lapset tehty ja ero takana. Osaavat sentään käyttäytyä kuin miehet
eikä mitään hiiriä-YÄKS!
Ja periaatteeni on: jos ei mies saa itsestään irti oma-aloitteisuutta, ei kannata
koko mieheen edes katsahtaa. Kunnon rohkea mies tietää, mitä tekee mitä tahtoo ja ottaa sen, riskien uhallakin.
Naisten ei siinä tarvitse kuin vikistä mukana!
lapset sitäpaitsi asuvat isänsä luona
on yksinäinen ja siksi masentunut, ja nyt kylvää kyynisyyttä. HALAUS Sinulle, rimpuilija.
...sätkiä kuin kala verkossa kunnes joku helläsydäminen hoivaileva nainen minut korjaa talteen!
Kuullostat tervepäiseltä mieheltä, jolla arvot kohdallaan.
Mitäs jos tulisin ja ottaisin sut omakseni...?
Mitä viattomat silmäni näkevätkään? Onko täällä joku äitihahmo minua jo ottamassa syliinsä?
Ettet vaan tukahduttaisi minun hengitystäni ja elämänhaluani syleilyssäsi, silloin muuttuisin tylsäksi sohvaperunaksi ja sieluni rampaantuisi.
...mitä haluaisit mun olevan.
Hoivaava syli ja hellät kädet.
Kuunteleva korva ja ymmärtävä mieli.
keskustelukumppani ja pelikaveri.
Lämmin kylkiäinen peiton alla,
tai intohimoinen antaja ja ottaja, miten haluat.
Saattaisin sut ja olisin ottamassa vastaan.
Olisin aina tavoitettavissa, en hukassa sulta koskaan.
Jos nimittäin olisit passeli mulle. Se tarttis ensin tarkkaan tunnustella.
Mut syvyyttä elämään kaipaan, tän enimmäkseen törkyisen ja levottoman viestinvaihdon seassa, oli sun viestit kuin virkistävä tuulahdus.
Taidat olla ns. tervepäinen mies.
kiukuttelija!
...mikään kiukuttelija!
Olen oikeasti seesteinen, kunniallinen ja rauhallisen olemuksen omaava mies!
Hyvää yötä sinullekin Liisi-raitasukkainen!
No olisin varmaan aika monelle passeli, lähipiiri ei tajua kuinka on mahdollista että olen jo monta vuotta ollut sinkkuna.
Olen muuten paljon syvällisempi ihminen kuin osaat kuvitellakaan, eri juttu on mitä tällaisten nettijuttujen perusteella voi toisesta päätellä, kirjoittelu ei ole aina todellisuuteen suoraan rinnastettavaa, kemiallinen ja fyysinen mailma kun on omaa luokkaansa, jota ei mikään korvaa, eikä mitään ratkaisevaa voi ilman sitä päättää.
Olen epäluuloinen kirjoittelun perusteella tehtyihin päätöksiin ja tuntemuksiin, todellisessa mailmassa ei tarvi olla niin epäluuloinen koska asiat näkee ja aistii aivan eri tavalla.
Mitään ratkaisua tai päätöstä ei saisi tehdä vain kirjoittelun pohjalta.
...vedet ovat jo alkaneet viilentyä.Mitenkähän Caalepin käy talven tullen...
jäiden alla.Toivottavasti et vilustu helposti.
lyllyllä lykkivät Ponnari ja Caaleppi.
Jäättömän tai lumettoman talven tullen sauvakävellen vapaalla tyyliilä kumpainenkin...
...kävelysauvat juuri myytiin kirppiksellä!
...olen valitettavasti allerginen kalalle.
mie arvasinkii. Siekii huomasit, että ilman sauvoja pääsee kuiten nopeammin.
...niillä sauvoilla...lujaakin.Mutta ei eivät vain olleet minulle tarkoitetut.
Kädet heilukoot nyt ilman sauvoja.
...lämpimällä rantakalliolla istumassa, katselemassa ja tuumailemassa...
poutapilvien ja aaltojen liikkeitä.
...veneet ylösvedettyinä odottavat uutta kevättä, vaan ihminen sopeutuvainen nauttii syksyn kirpeistä päivistä ja odottaa talvea valkoista ,kimmeltävää jäätyvää maisemaa joka uutudellaan aina mieltä sykähdyttää.
...tunne:olla syksyn lehti...juuri ennen putoamistaan.
Enää muutama lehti pihapuussa...en toivoisi tuulten tulevan,
ei vielä tänään.
Elä Caaleppi puhu paskaa! Ei parisuhde ole mikään tie onneen. Sinkkuna voi olla aivan yhtä onnellinen, mutta sen onnen saa vain eri asioista!
tuollaisella reuhuajalla kovin pitkästi ottajakandidaatteja jonossa?
Hei Itse olen ollut sinkkuna vasta, n.4kuukautta ja koen elämäni hyvin haasteelliseksi.Tosin takanani on 28-vupden mittainen liitto. On mielenkiintoista tutustua itseensä ja hakea elämäänsä uusia ulottuvuuksia. Ihmiset eroaa nykyään aivan liian löysin perustein. Oikea rakkaus kestää kyllä lähes kaisken mutta ei uskottomuutta. Sanon sen kokemuksesta, suhteesta on pohja silloin poissa eli luottamus,mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä tekijöistä ihmissuhteessa yleensäkin ei vain miehen ja naisen välisessä suhteessa vaan myös esim. vanhempi- lapsi suhteessa ihan välttämätön.
Ainoastaan uskottomuus ei ole peruste erolle, sain itse muutaman kerran nyrkistä, koska olen kuulemma liian henkisesti vahva,joten muitakin perusteita sille on. Silti olen samaa mieltä, että liian heppoisin perustein monet eroavat, arki kun astuu kuvioon ei jaksetakaan. Olin itse liitossani 11 vuotta. Ja nyt rakastan itseäni, olen ehjä ja nautin
...että harrastit henkistä väkivaltaa miestäsi kohtaan, ja hän fyysistä sinua kohtaan, molemmat yhtä väärin, oli oikein erota tässä tapauksessa.
Voit olla onnellinen jos sinulle riittää että itse rakastat itseäsi.
No ei tietenkään yksinolo riitä, mutta niitä hiirimiehiä ei tarvii, jos itsetunto on nollilla, eikä kestä henkistä väkivaltaa! Hah eikö alistaminen oo sitä viimesen päälle? Ja oikeestaan siis hyväksyt lyömisen. Jee kiva malli lapsilleni isältä!
Että taidan hakee miehen sitte vaikka afrikasta...
mut nyt nautin henkisestä vapaudesta, en mistään öllöistä irtosuhteista, kärsin sitte puutteestaki ihan vapaaehtosesti!!!!!
Kyllä miehet on tyhmiiiiiiiiii
^¨Katselkaapa ympärillenne, sinkun näkee ja tunnistaa helposti, yleensä katse tai vain olemus riittää viestittämään että tuo ihminen ei ole onnellinen siten kuin pitäisi olla. ^¨
puutostauti näkyy myös omassa pärstässä, vaan ei kaikilla sinkuilla. osalla on rahaa jolla rellestää.
Tekeekö sitt pelkkä parisuhde ihmisen onnelliseksi...tiedän monia ihmisiä, jotka on onnettomia parisuhteessaan..lähinnä sen takia, että ovat vaan ottaneet jonkun, jonka ovat saaneet..kun eivät kestä yksinoloo ja koska jokaisella pitää olla "joku", muuten on epänormaali..tekeehän se tietysti ihmisestä arvokkaamman ja hienomman, kun on joku kainalossa..ei sillä niin väliä minkälainen se on?! Heh, kateeks käy..
Onko tullu mieleen, että on myös ihmisiä, jotka ovat mieluummin yksin kuin huonon kaverin kanssa. Pahempaa kuin yksinäisyys on olla väärän ihmisen kanssa!!!
Vaikka oonkin itse sinkku..arvostan silti yli kaiken perhettä ja niitä arvoja, joita siihen liittyy. En koe olevani sinkku pelkkää itsekkyyttäni ja tunnustan vielä senkin, että tasapainoinen parisuhde on haaveeni..mutta tällä hetkellä yritän olla tyytyväinen näissä olosuhteissa..se oiskin helpompaa ilman ympäristön aiheuttamia paineita...no eipä tässä parane ottaa paineita siitäkään, vaan nautitaan elämästä sinkkuna niin kauan kuin sitä kestää :)
Menestystä vaan myös kaikille parisuhteessa eläville..pitäkää kiinni onnestanne :)
Itse olen sinkku ollut jo pitkän aikaa, tuossa muutama vuosi sitten olin onneton kun olin ollut 4 vuotta sinkkuna, ja sitten iskin ihan hirveessä pierussa yhden tytön, jonka kanssa olin n. kuukauden, kun erottiin, niin olin taas todella onneton, mutta pääsin siitä yli puhumalla läheisteni kanssa.. nykyään olen vakaasti sitä mieltä, että seurustelu ei ole minua varten, vaikka hormonit ovatkin eri mieltä.. osaan nauttia sinkku-elämästä ja hyvä niin.
kyllä se vaan on niin että täällä kuopiossa ainakin akat on niin nirppanokkia että ei niille päivää kerkiä sanomaan kun karkuun juoksevat.kyllä saa olla ihan rauhassa sinkkuna ja näköjään hyvä niin kun rupeaa tuo parisuhde homma tuntumaan aika älyttömältä.en ole kylläkään vielä ikinä seurustellut vaikka ikää on jo päälle kaksikymmentä mutta olen vierestä nähnyt mitä ihanuutta se seurustelu on.
Et todellakaan voisi päältäpäin nähdä olenko sinkku vai en.Onnellinenkin olen ja sinkku ihan vapaasta tahdostani.En ole yksinkertaisesti löytänyt miestä jollaisen tahtoisin.Ehkä olen vanhanaikainen.Miehen pitäisi myös olla vanhanaikainen,tavallinen rehellinen ja reilu.Ei tarvisi olla oravanpyörässä,vaan sovussa itsensä kanssa.En vaatisi myöskään mitään ihmepärjääjää,joka näyttää päällepäin varallisuutensa ja supliikkitaitonsa.Ei kiitos!Tahdon MIEHEN,joka suojelee ja on turvallinen,kuin vanhanajan suomalaisessa elokuvassa.Hän saa avata oven ja olla vahva,huolehtia perheestä.Minä huolehdin hänen onnestaan ja lapsista.
Mutta,mutta,tuo kaikki on liikaa vaadittu,ei nykymiehistä ole siihen,pitää päästä näyttämään!
Joten enköhän sinkuksi jää.