Älkää sekoittako kahta eri termiä: sisarkateus ja epäoikeudenmukaisuus.
Kateus on sitä, kun kadehtii toisen autoa/puolisoa/omaisuutta/työpaikkaa/mitä vain, mutta epäoikeudenmukaisuus sitä, jos jotakuta pidetään jalustalla ja suositaan. Jälkimmäinen on tappavaa henkisellä tasolla.
Kateus on sitä, kun kadehtii toisen autoa/puolisoa/omaisuutta/työpaikkaa/mitä vain, mutta epäoikeudenmukaisuus sitä, jos jotakuta pidetään jalustalla ja suositaan. Jälkimmäinen on tappavaa henkisellä tasolla.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä anoppilassa suositaan yhtä lasta ja se kalvaa sisaruussuhteita aikas tehokkaasti! Yhdelle ostetaan tavaroita, joita tosin käy ihan kerjäämässä mummulassa. Tyyliin: Voi kun meillä on huono kiuas saunassa, mut kun ei ole rahaa ostaa uutta.. No, piankos isovanhemmat sellaisen kipaisevat kaupasta hakemaan!
Ymmärtäisin, jos he todella tarvitsisivat taloudellista tukea. Rahaa kyllä on silloin kun tarvitaan, mutta ensin koitetaan AINA isovanhemmilta. Tässä perheessä on 2 palkansaajaa ja 1 lapsi, joten eiköhän pitäisi omillaankin pärjätä.
jos jokin tarvitsee taloudellista apua uuteen kiukaaseensa tai mihin vain, se ei ole sukulaisten tehtävä niitä sponssata, vain pitäisi pikkuisen elää suu säkkiä myöten. Itse ne kiukaat kuuluu kustantaa tässä muidenkin ja säästää sit jossain muualla!
Jos joku "tarvitsee taloudellista tukea", aikuisena, se johtuu puutteellisesta taidosta hallita raha-asioita ja se pahenee jos tällaista vielä ruokitaan antamalla hänelle sitä apua!
Mutta mistä tulee se tunne, että toinen on nostettu jalustalle? Onko sille totuuspohjaa ja vai tuntuuko toisesta vain siltä ja näkee asian vain omasta näkökulmastaan, kateellisena?
Kyllähän se on jalustalle nostoa ja väärin, jos esim.
- vain yhden lapsen lapsia otetaan hoitoon, muiden korkeintaan "äärimmäisessä hädässä". Tämän yhden, kun vain sormia napsauttaa, niin on jo mummu hakemassa (!) jo lasta ja antaa vielä tukon seteleitä kouraan, jotta on varaa vähän huvitellakin... Mutta jos joku muu lapsista kysyy, niin aina on jotain "hyvää syytä" kieltäytyä, vaikka kuinka ajoissa kysyy.
- kaikenlainen taloudellinen sponssaaminen epäoikeudenmukaisesti
- tämän yhden perheen/työn/tms. arvostaminen, ja muiden väheksyntä.. jne jne, onhan näitä. Ei siinä ole kyse kateudesta vaan vääryydestä.
Kuinkahan vanhaksi ihmisen täytyy iältään tulla, että saa itse päättää esim. miten itse ansaitsemansa rahat jakaa. On illuusiota ja naiviutta, jos kuvitellaan, että joku ihminen maailmassa on todella tasapuolinen. Kuka on? Mistä sellainen ihminen löytyy? Ehkä äiti Teresa, mutta entä ne kymmenen seuraavaa?
Saahan ne jakaa vaikka miten, mutta ei sitten kannata ihmetellä, jos muu porukka pistää välit poikki hautaan asti siihen suuntaan. Jos on useampi lapsi/lastemlapsi, niin jo ihan alkeellisetkin käytöstavat sanovat: tasapuolisesti kohdeltava heitä.
että mun isoveli saa kaiken mut en mä, koska oon musta lammas ja se on valkone