En ole lapseni isä

rakastat vaimoasi ja lastasi.

Jos jäät, hoida suhteenne kuntoon ennen lapsen syntymää.

Unohtakaa menneet ja keskittykää tulevaan.
Oisko perheneuvolasta vielä lisää apua saatavilla? Tai menkää parisuhdeterapiaan. Älkää antako lapsen syntyä tuollaiseen "pattitilanteeseen". Kyllä onnellinen perhe-elämä on vielä mahdollista teillekin, kunhan selvitätte menneet.

Muiden puheet/ajatukset voitkin sitten jättää omaan arvoonsa. Tuskin ihmiset loppujen lopuksi niin kiinnostuneita jaksaa ainakaan kovin kauan olla. Ikävä tilanne sinulle, mutta voin lohduttaa, ettet taatusti ole ensimmäinen etkä viimeinen maailmassa, jolle on käynyt elämässään näin.

Voimia sinulle!

LA 24.8. kirjoitti:

rakastat vaimoasi ja lastasi.

Jos jäät, hoida suhteenne kuntoon ennen lapsen syntymää.

Unohtakaa menneet ja keskittykää tulevaan.
Oisko perheneuvolasta vielä lisää apua saatavilla? Tai menkää parisuhdeterapiaan. Älkää antako lapsen syntyä tuollaiseen "pattitilanteeseen". Kyllä onnellinen perhe-elämä on vielä mahdollista teillekin, kunhan selvitätte menneet.

Muiden puheet/ajatukset voitkin sitten jättää omaan arvoonsa. Tuskin ihmiset loppujen lopuksi niin kiinnostuneita jaksaa ainakaan kovin kauan olla. Ikävä tilanne sinulle, mutta voin lohduttaa, ettet taatusti ole ensimmäinen etkä viimeinen maailmassa, jolle on käynyt elämässään näin.

Voimia sinulle!

Lue lisää

sinun ei kannata, eikä tarvitsekaan, valehdella olevasi lapsen biologinen isä. Voit silti häntä rakastaa, vaikka olisit isäpuoli.
Eihän se ole lapsen vika, kuinka hän on aikoinaan saanut alkunsa.

ihmeessä täällä pitää olla aina vähintään yks paviaani arvostelemassa?? Kukaan ei kaipaa sun mielipidettäs!! Mee kotiis!

Kysyjälle sanoisin, että mieti todella tarkkaan pystytkö kestämään lapsen alkuperän. Sinun täytyy olla vakuuttunut, ettet ole katkera lapselle asioista, joille hän ei mitään voi. Ja ehdottomasti lapselle pitää kertoa. Vähitellen, iän mukaan.

Voimia sinulle!!

LA 24.8. kirjoitti:

rakastat vaimoasi ja lastasi.

Jos jäät, hoida suhteenne kuntoon ennen lapsen syntymää.

Unohtakaa menneet ja keskittykää tulevaan.
Oisko perheneuvolasta vielä lisää apua saatavilla? Tai menkää parisuhdeterapiaan. Älkää antako lapsen syntyä tuollaiseen "pattitilanteeseen". Kyllä onnellinen perhe-elämä on vielä mahdollista teillekin, kunhan selvitätte menneet.

Muiden puheet/ajatukset voitkin sitten jättää omaan arvoonsa. Tuskin ihmiset loppujen lopuksi niin kiinnostuneita jaksaa ainakaan kovin kauan olla. Ikävä tilanne sinulle, mutta voin lohduttaa, ettet taatusti ole ensimmäinen etkä viimeinen maailmassa, jolle on käynyt elämässään näin.

Voimia sinulle!

Lue lisää

olette tuossa tilanteessa että jatkatte todella yhdessä eteen päin niin selvittäkää hyvissä ajoin ennen synnytystä välinne ja luokaa näin tulevalle vauvalle hyvä rakastava koti.

yks isi vantaalta VM-77

tunnustakaan. Mites tehdään, jos rakastaja kieltäytyy tunnustamasta isyyttä. Aika rumba varmaan tulee yrittää hoitaa isyys avioliiton ulkopuoliselle miehelle vasten tämän tahtoa. Oletus kun on, että avioliitossa sekstataan keskenään.

rakastaja ei kirjoitti:

tunnustakaan. Mites tehdään, jos rakastaja kieltäytyy tunnustamasta isyyttä. Aika rumba varmaan tulee yrittää hoitaa isyys avioliiton ulkopuoliselle miehelle vasten tämän tahtoa. Oletus kun on, että avioliitossa sekstataan keskenään.

Lue lisää

Se on kuule niin, että nainen saa vaatia vaikka kymmentä miestä käymään testissä, että oikea isi löytyy. Tietenkin eri asia jos mies tunnustaa tuosta noin vaan. Exäni oli sairaanloisen mustasukkainen ja kuvitteli kaikenlaista eikä meinannut tunnustaa lastaan, kun kuvitteli jotain. Lakimies sanoi, että jos haluan niin voin määrätä testiin..niinpä tein ja ei enää siitä asiasta tarvinnut puhua.

Eikä ole mikään isäpuoli, vaan isä. Se naapuri on biologoninen isä.
Ihan hölmöä alkaa painottamaan tuollaista puolikasta. Yhtälailla adoptiolapsen kasvattaja on isä.
Kenen syy tai ansio… ne voi olla mitä vaan satuja. Faktat on nuo.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä ole mikään isäpuoli, vaan isä. Se naapuri on biologoninen isä.
Ihan hölmöä alkaa painottamaan tuollaista puolikasta. Yhtälailla adoptiolapsen kasvattaja on isä.
Kenen syy tai ansio… ne voi olla mitä vaan satuja. Faktat on nuo.

Lue lisää

Se penska on jo 18 vuotias aikuinen ihminen, eikä tarina kerro kuinka tuossa sitten lopulta kävi.😊

Avioliitossa syntynyt lapsi katsotaan naisen aviomiehen lapseksi, oli biologinen isä hyvänsä. Jos a.p ei halua tätä, hänen pitäisi vaatia isyyden selvittämistä, se kaiketi on ainoa keino välttää elatusmaksut jos ero sattuisi tulemaan..
Eli a.p:n nimelle (ja vastuulle, juridisesti) lapsi tulee automaattisesti, jos kukaan ei asiaa kiistä.
Ei mikään helppo tilanne, varsinkaan jos biologinen isä tietää asiasta ja mahdollisesti haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä..?

Komppaan näitä ajatuksia.

Mitäköhän aapee teki?
Lapsi on nyt 15.

Ekaa lastani odottelen täällä :-))
En siis tiedä mitään.

Voimia sinulle ja vaimollesi, koittakaa jaksaa :-)))

hatun nostoinen päätös sinulta.elämästä löytyy näitä ylä -ja alamäkiä ja niissä todella vasta testataan, mitä rakkaus kestää.kaikkea hyvää teidän perheelle joka tapauksessa

Lakimuutos tosiaan on vireillä.

Aika masentava kertomuksesi oli. Ero on vahvasti esillä kaikissa skenaarioissa, joita meille on tarjottu.

Minun isyyteni tulee kai aina olemaan ehdollista: se on voimassa jos biologinen isä ei halua olla isä, se on voimassa jos lapsen äiti niin haluaa, se on voimassa jos lapsi niin haluaa. Luulen, että ex-miehesi omistamisenhalu oli yritys päästä epävarmuudesta eroon ja saada oma paikka perheessä.

Toivon yli kaiken että lapsi arvostaa minua isona ja pitää minua tärkeänä. Ennen kaikkea elätän toivoa, että saisimme jonain päivänä, mahdollisimman pian, biologisestikin yhteisen lapsen, jolloin kaikki tuntuisi helpommalta.

Kiitos kaikille tsempin toivotuksista. Ei tämä tällä hetkellä ihan helppoa ole. Hyvä ettei itkuun pillahda.

Muistaakseni isyyteen tunnustamiseen liittyen tuli vuoden vaihteessa lakimuutos ja ikäraja alennettiin 3 vuoteen. Eli kolme vuotta aikaa purkaa isyys.

Hajoaa kirjoitti:

Lakimuutos tosiaan on vireillä.

Aika masentava kertomuksesi oli. Ero on vahvasti esillä kaikissa skenaarioissa, joita meille on tarjottu.

Minun isyyteni tulee kai aina olemaan ehdollista: se on voimassa jos biologinen isä ei halua olla isä, se on voimassa jos lapsen äiti niin haluaa, se on voimassa jos lapsi niin haluaa. Luulen, että ex-miehesi omistamisenhalu oli yritys päästä epävarmuudesta eroon ja saada oma paikka perheessä.

Toivon yli kaiken että lapsi arvostaa minua isona ja pitää minua tärkeänä. Ennen kaikkea elätän toivoa, että saisimme jonain päivänä, mahdollisimman pian, biologisestikin yhteisen lapsen, jolloin kaikki tuntuisi helpommalta.

Kiitos kaikille tsempin toivotuksista. Ei tämä tällä hetkellä ihan helppoa ole. Hyvä ettei itkuun pillahda.

Lue lisää

Anna itkun tulla, huudon, tuskan, häpeän...kaikkien tunteiden. Niihin on oikeus. Aina. Jos pystyt ole lapselle isä siinä merkityksessä millä on suurin merkitys; arjessa, miehen mallina, kasvattajana. Biologisesti et sitä ole, ja se pitäisi papereihin kirjata ja lapsellekin aikanaan kertoa. Geeni- ja perimätietoutta kun saatetaan jossain vaiheessa tarvita.

Nimimerkki hajoaa kertoi, että on antanut vaimolleen luvan pettää. Siinä on varmaan molemmat halunneet käydä vieraissa ja kokeilla sitten uudestaan yhteiseloa? No jos molemmat sen hyväksyy niin ei meillä muilla ole siihen sanomista.
Minulle on eräs mieshenkilö ilmoittanut, että vois tehdä minut raskaaksi jos oma mies ei halua. No en minä siihen touhuun voi lähteä, koska tuskin voisin enää elää samankatonalla kasvattamassa toisen lasta. Joten minusta se ei kovin hyvä idea ole. Kerroin kyllä tästä miehelleni, no ei hänkään innostunut asiasta. Mutta ei innostu omastakaan lapsesta. No kriisiä pukkaa meidän suhteessa, koska toki toisen miehen ehdotus kiinnostaa. Mutta en ala kahden miehen välillä leikkimään.

Ei minulla ole mitään syytä epäillä vaimoni valehtelevan, kun hän sanoi huomanneensa vasta kotona, että mies oli jättänyt kondomin pois. En tunne tarkasti naisen anatomiaa, mutta luulisin tämän olevan täysin mahdollista. Paska temppu se oli.

En minäkään hyväksy pettämistä. Ei meillä kuitenkaan ole mennyt niin huonosti kuin luulet. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista: meidän on erilaista kuin teidän ja sekin on voitava hyväksyä.

Nyt tapahtui suuri onnettomuus ja on liian helppoa sanoa että sain mitä tilasin.

Hajoaa kirjoitti:

Ei minulla ole mitään syytä epäillä vaimoni valehtelevan, kun hän sanoi huomanneensa vasta kotona, että mies oli jättänyt kondomin pois. En tunne tarkasti naisen anatomiaa, mutta luulisin tämän olevan täysin mahdollista. Paska temppu se oli.

En minäkään hyväksy pettämistä. Ei meillä kuitenkaan ole mennyt niin huonosti kuin luulet. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista: meidän on erilaista kuin teidän ja sekin on voitava hyväksyä.

Nyt tapahtui suuri onnettomuus ja on liian helppoa sanoa että sain mitä tilasin.

Lue lisää

Voi olla, että kondomin puuttuminen on jäänyt huomaamatta, mutta kyllä sen mielestäni ihan taatusti huomaa, jos vain haluaa huomata ja välittää asiasta.

Oma veikkaukseni (siis huom. veikkaus, ei todellakaan tieto...) on, että joko vaimoasi ei ole kiinnostanut asia - joka tietenkin kertoo jotain - tai hän on ollut niin kiimoissansa, ettei yksinkertaisesti vain ole välittänyt asiasta - joka sekin mielestäni kertoo jotain... Tai sitten hän valehtelee sinulle.

En itse voisi kuvitellakaan, etten pitäisi hyvin tarkasti huolta ehkäisystä, jos harrastaisin seksiä toisen miehen kanssa. Tosin en voi myöskään kuvitella harrastavani seksiä toisen miehen kanssa, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan...

Vaimosi kertomus tuosta kondomijutusta voi olla totta, se on mahdollista, mutta itse kyllä epäilen tuota suuresti. Kuten aiemmin sanottu, kyllä sen huomaa, jos haluaa huomata.

saana77 kirjoitti:

Nimimerkki hajoaa kertoi, että on antanut vaimolleen luvan pettää. Siinä on varmaan molemmat halunneet käydä vieraissa ja kokeilla sitten uudestaan yhteiseloa? No jos molemmat sen hyväksyy niin ei meillä muilla ole siihen sanomista.
Minulle on eräs mieshenkilö ilmoittanut, että vois tehdä minut raskaaksi jos oma mies ei halua. No en minä siihen touhuun voi lähteä, koska tuskin voisin enää elää samankatonalla kasvattamassa toisen lasta. Joten minusta se ei kovin hyvä idea ole. Kerroin kyllä tästä miehelleni, no ei hänkään innostunut asiasta. Mutta ei innostu omastakaan lapsesta. No kriisiä pukkaa meidän suhteessa, koska toki toisen miehen ehdotus kiinnostaa. Mutta en ala kahden miehen välillä leikkimään.

Lue lisää

Niin, miten miehesi olisikaan innostunut toisen siittämästä lapsesta jos hän ei omaakaan halua? Halusitko vähän herätellä häntä vai olitko tosiaan tosissasi?

Ilmeisesti sinulla on seksisuhde tähän toiseen mieheen. Onko kyse loppujen lopuksi lapsesta, ihastumisesta toiseen vaiko "vain" seksistä?

Ronja kirjoitti:

Voi olla, että kondomin puuttuminen on jäänyt huomaamatta, mutta kyllä sen mielestäni ihan taatusti huomaa, jos vain haluaa huomata ja välittää asiasta.

Oma veikkaukseni (siis huom. veikkaus, ei todellakaan tieto...) on, että joko vaimoasi ei ole kiinnostanut asia - joka tietenkin kertoo jotain - tai hän on ollut niin kiimoissansa, ettei yksinkertaisesti vain ole välittänyt asiasta - joka sekin mielestäni kertoo jotain... Tai sitten hän valehtelee sinulle.

En itse voisi kuvitellakaan, etten pitäisi hyvin tarkasti huolta ehkäisystä, jos harrastaisin seksiä toisen miehen kanssa. Tosin en voi myöskään kuvitella harrastavani seksiä toisen miehen kanssa, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan...

Vaimosi kertomus tuosta kondomijutusta voi olla totta, se on mahdollista, mutta itse kyllä epäilen tuota suuresti. Kuten aiemmin sanottu, kyllä sen huomaa, jos haluaa huomata.

Lue lisää

Veikkauksesi siitä, että hän oli niin "kiimoissaan" lienee oikeansuuntainen. Mistä se sitten mielestäsi kertoo?

Hajoaa kirjoitti:

Veikkauksesi siitä, että hän oli niin "kiimoissaan" lienee oikeansuuntainen. Mistä se sitten mielestäsi kertoo?

Et kysynyt minulta, mutta vastaan silti: Eipä se kerro mitään muuta kuin että oli "kiimoissaan" ja se siitä. Sitä voisi miettiä, miksi mies jätti kondomin pois? Toivoiko vahinkoa vai kokeiliko onneaan?

Joka tapauksessa nostan sinulle hattua! Jos olette onnellisia yhdessä, pysykää yhdessä. Rakkaus on lapselle tärkeintä, sanoi kuka tahansa mitä tahansa. Mutta rehellinen täytyy olla. Sinä tulet olemaan isä, mutta heti kun lapsi asian ymmärtää, tulee hänelle kertoa, että biologinen isä on toinen.

Ongelmia saattaa aiheuttaa juridinen puoli. Avioliitossa olet automaattisesti isä. Papereihin kuitenkin pitäisi saada asiat oikein ja sitä varten joutunette vaatimaan dna-testiä. Testi on ilmainen AVOliitossa, mutta AVIOliitossa ollessanne joudutte maksamaan sen itse. Kun tuon toisen miehen isyys on vahvistettu, hänellä on periaatteessa oikeus vaatia vähintäänkin lapsen tapaamista (juridisesti lapsella on oikeus tavata isäänsä). Pystykö hyväksymään sen, että toinen mies tapaa lastasi ja jää tavallaan sitä kautta mukaan elämäänne?

Hajoaa kirjoitti:

Ei minulla ole mitään syytä epäillä vaimoni valehtelevan, kun hän sanoi huomanneensa vasta kotona, että mies oli jättänyt kondomin pois. En tunne tarkasti naisen anatomiaa, mutta luulisin tämän olevan täysin mahdollista. Paska temppu se oli.

En minäkään hyväksy pettämistä. Ei meillä kuitenkaan ole mennyt niin huonosti kuin luulet. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista: meidän on erilaista kuin teidän ja sekin on voitava hyväksyä.

Nyt tapahtui suuri onnettomuus ja on liian helppoa sanoa että sain mitä tilasin.

Lue lisää

kyllä nainen yhdynnässä aina tuntee, onko miehellä kondomi vai ei. Eri asia on, jos ei välitä siitä ja antaa mennä vaan.

Hajoaa kirjoitti:

Niin, miten miehesi olisikaan innostunut toisen siittämästä lapsesta jos hän ei omaakaan halua? Halusitko vähän herätellä häntä vai olitko tosiaan tosissasi?

Ilmeisesti sinulla on seksisuhde tähän toiseen mieheen. Onko kyse loppujen lopuksi lapsesta, ihastumisesta toiseen vaiko "vain" seksistä?

Lue lisää

Kyllä olin tosissani kun puhuin lapsen teosta mieheni kanssa. Mutta en todellakaan aio tehdä sitä toisen miehen kanssa.
Ja varmasti pieni ihastus tätä toista miestä kohtaan on kun on lapsella ehdotellut. Mutta ihastukset voi jäädä omaan arvoonsa. En siis leiki kahden miehen välillä.
Jos kuitenkin lapsi asia paisuu niin suureksi, että tulen sen haaveen nykyisen mieheni kanssa menettämään niin seinä tulee vastaan. Silloin on paikka avoinna sellaiselle joka lapsia haluaa. Turha kai näitä asioita on spekuloida, mutta onpa kuiten kiva saada ne kuuluviin muille. Kommentoikaa miten haluatte.

Ronja kirjoitti:

Voi olla, että kondomin puuttuminen on jäänyt huomaamatta, mutta kyllä sen mielestäni ihan taatusti huomaa, jos vain haluaa huomata ja välittää asiasta.

Oma veikkaukseni (siis huom. veikkaus, ei todellakaan tieto...) on, että joko vaimoasi ei ole kiinnostanut asia - joka tietenkin kertoo jotain - tai hän on ollut niin kiimoissansa, ettei yksinkertaisesti vain ole välittänyt asiasta - joka sekin mielestäni kertoo jotain... Tai sitten hän valehtelee sinulle.

En itse voisi kuvitellakaan, etten pitäisi hyvin tarkasti huolta ehkäisystä, jos harrastaisin seksiä toisen miehen kanssa. Tosin en voi myöskään kuvitella harrastavani seksiä toisen miehen kanssa, joten ehkä sekin vaikuttaa asiaan...

Vaimosi kertomus tuosta kondomijutusta voi olla totta, se on mahdollista, mutta itse kyllä epäilen tuota suuresti. Kuten aiemmin sanottu, kyllä sen huomaa, jos haluaa huomata.

Lue lisää

Olen tutustunut mieheen, jolla on erektiovaikeuksia, siis hän ei pidä kondomin käytöstä, ja siitin lerpsahtaa, kun sen päälle vetää kondomin.

Minä kyllä pidän miehestä, ja kaikki miehet eivät pysty käyttämään kondomia yllämainitusta syystä. Heitänkö miehen yli laidan ja etsin uuden teräsmieskuntoisen miehen, joka pystyy tilanteessa kuin tilanteessa vetämään kondomin päälleen?

Hajoaa kirjoitti:

Ei minulla ole mitään syytä epäillä vaimoni valehtelevan, kun hän sanoi huomanneensa vasta kotona, että mies oli jättänyt kondomin pois. En tunne tarkasti naisen anatomiaa, mutta luulisin tämän olevan täysin mahdollista. Paska temppu se oli.

En minäkään hyväksy pettämistä. Ei meillä kuitenkaan ole mennyt niin huonosti kuin luulet. Ihmisten seksuaalisuus on erilaista: meidän on erilaista kuin teidän ja sekin on voitava hyväksyä.

Nyt tapahtui suuri onnettomuus ja on liian helppoa sanoa että sain mitä tilasin.

Lue lisää

Vaimosi valehtelee. Kondomia ei voi olla huomaamatta. Ei mitenkään. Ellei sitten kaatokännissä.

Jos vaimosi huomasi kotona, että mies olikin jättänyt käyttämättä kumia, miksi ihmeessä hän ei hakenut jälkiehkäisyä!?
Joka tapauksessa, nostan sinulle hattua. Kuulostat kunnon mieheltä. Sinusta tulee varmasti hyvä isä:)

En osaa sanoa muuta kuin olen pahoillani, että olet joutunut noin vaikeaan tilanteeseen. Ja toivon sinulle voimia selviytyä siitä joka päivä tästä eteenpäin. Itseltäni on joskus viety usko toiseen ihmiseen, on hienoa huomata, että anteeksiantoa kuitenkin tänä päivänä löytyy. Toivon todella (miten asiat sitten menevätkin), että tulet olemaan vielä elämässäsi hyvin onnellinen.

Yksi tuttuni on perheestä, jossa isä ei ole lapsen biologinen isä. En ole heidän läheinen tuttavansa, mutta silti äiti kertoi asiasta muun keskustelun ohessa minulle. Eli asiaa ei ole heillä salailtu.

Tilanne ja ajankohta oli heillä tosin toinen kuin mitä nyt. Perheen äiti oli ollut toisen miehen kanssa ja tullut raskaaksi. Biologinen isä ei ollut halukas/kyvykäs naimisiin eikä tunnustamaan isyyttä. Toinen mies oli kuitenkin valmis ottamaan ns. valmiin paketin, eli meni naimisiin raskaana olevan naisen kanssa ja otti toisen lapsen omakseen. Tietysti 70-luvun alussa moraalinen ja yhteiskunnallinen ilmasto oli vielä toinen kuin nykyään, "kunnollista" perheympäristöä arvostettiin ja yksinhuoltajia ja varsinki aviottomia lapsia paheksuttiin eri tavalla kuin nyt. Nainen oli vieläkin, täysi-ikäisen lapsen äitinä kiitollinen ottoisälle, joka oli ollut tukena ja kasvattanut kuin omanaan.

Ei varmasti kaikilla toimi näin ja monella voi olla vaikea hyväksyä, ettei olekaan biologinen isä.

Noh, toivottavasti saatte kulissinne pidettyä kasassa. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi pystyä avoimesti tunnustamaan tilanne. Ei ole reilua kellekään yrittää pitää väkisin kasassa juttua, joka ei oikeasti aidosti toimi.

Eroa ja muuta isolle paikkakunnalle, niin ei tarvitse murehtia kylän ukkojen ja akkojen juoruamisisista. Toivottavasti jaksat kantaa ratkaisujesi seuraukset.

toiseltakin kannalta kirjoitti:

Noh, toivottavasti saatte kulissinne pidettyä kasassa. Itse olen sitä mieltä, että pitäisi pystyä avoimesti tunnustamaan tilanne. Ei ole reilua kellekään yrittää pitää väkisin kasassa juttua, joka ei oikeasti aidosti toimi.

Eroa ja muuta isolle paikkakunnalle, niin ei tarvitse murehtia kylän ukkojen ja akkojen juoruamisisista. Toivottavasti jaksat kantaa ratkaisujesi seuraukset.

Lue lisää

Kulisseja! Et tunne meitä. Ja mikä Jeesus sinä olet sanomaan mikä toimii aidosti ja mikä ei. Eikä ei toimi ehkä toimii. Eroa ja muuta! Enkä muuta enkä eroa. Meidän elämä on tässä ja täällä.

Ja jälleen kerran suljen kirjallisen suuni.

Alkuperäinen kirj kirjoitti:

Kulisseja! Et tunne meitä. Ja mikä Jeesus sinä olet sanomaan mikä toimii aidosti ja mikä ei. Eikä ei toimi ehkä toimii. Eroa ja muuta! Enkä muuta enkä eroa. Meidän elämä on tässä ja täällä.

Ja jälleen kerran suljen kirjallisen suuni.

Lue lisää

ilmiselvästi jo tiedät mitä haluat enkä usko, että tähän päätökseen olisit tullut, jos välillänne ei olisi rakkautta, ymmärrystä ja halua jatkaa elämää yhdessä.

olen läheltä nähnyt kuinka paljon tärkeämpää on sosiaalinen isyys verrattuna biologiseen isyyteen. ystäväni on ollut isänä nyt jo kymmenvuotiaalle suloiselle pojalle lähes koko hänen lapsuutensa ja vaikka lapsella on ihan hyvä suhde myös biologiseen isäänsä (he kaikki ovat keskenään ystäviä), pitää poika biologista isäänsä lähinnä kaverina ja tuota läsnäolevaa isää hän kutsuu isäkseen. pariskunnalla on myös yhteinen lapsi, mutta on päivänselvää, ettei isä ole ikinä tehnyt mitään eroa poikapuolensa ja biologisen lapsensa välillä, vaan rakastaa molempia ihan yhtä paljon enkä ole koskaan nähnyt omistautuvampaa isää. tottakai kaikki tietävät, että hän on kasvattanut toisen miehen lapsen, mutta mitä väliä sillä on. ei hän itse ajattele lasta toisen lapsena vaan omanaan.

myös minulla on omaa kokemusta asiasta siinä mielessä, että biologista isääni en nähnyt kahdeksaantoista vuoteen, sillä hän asui ulkomailla eikä äitini koskaan ollut erityisen myöntyväinen hänen yhteydenpitoyrityksiinsä. neljävuotiaasta asti minulla on kuitenkin ollut isä, ei tosin biologinen, mutta mitäpä se lapselle merkitsee. isä kuin isä. ollessani yhdeksänvuotias äitini ja isäni saivat pikkuveljeni ja pari vuotta sen jälkeen heille tuli ero. se ei kuitenkaan tarkoittanut, että minun ja isäni suhde olisi katkennut vaan ihan samalla tavalla hän edelleen oli minun isäni. isä voitti oikeudessa huoltajuuden, joten pikkuveljeni muutti hänen luokseen ja itsekin vietin paljon aikaa siellä toisessa kodissani. nyt olen viimeisilläni raskaana ja isä soittelee jatkuvasti kun häntä jännittää ukiksi tulo.

biologisen taustani selvitys tuli kuitenkin jossakin vaiheessa minulle tärkeäksi ja kun olin jo muuttanut pois kotoa otin yhteyttä ulkomailla asuvaan isääni. hän oli onnellinen kuultuaan minusta ja lähetti heti matkalippurahat, jotta tulisin tapaamaan. yhteensä neljä kuukautta vietin hänen kanssaan aikaa ennenkuin hän sairastui ja kuoli. tämä aika oli minulle hyvin tärkeää. myös isäni silloin aikoinaan kannusti minua tapaamaan "oikean" isäni. tämän kerroin siksi, että varmasti jokaiselle tulee jossakin vaiheessa halu tietää todellinen taustansa ja saada mahdollisuus tutustua siihen. minä ainakin tunsin olevani kokonaisempi, kun olin saanut tutustua biologiseen isääni. huomasin, että minussa oli paljon samoja piirteitä ja jollakin tavalla ymmärsin itseäni paremmin. en siis kehota salaamaan totuutta lapselta, vaan toivon, että hän saa sen tietää heti kun pystyy asian sisäistämään. en tiedä miten oli mahdollista, mutta muutama vuosi sitten pikkuveljeni kertoi, ettei hän ollut koskaan tiennyt, ettei isämme oikeasti ollutkaan biologinen isäni ja että olin "vain" siskopuoli. tämä selvisi hänelle vasta juuri silloin kun lähdin tapaamaan oikeaa isääni. pikkuveljeni oli tuolloin murrosiässä ja kertoi, että se oli ollut hänelle shokki, vaikkei sitä kenellekään kertonutkaan. itse ainakin olin vain jotenkin olettanut, että hän tiesi asian, mutta tämä siis vinkiksi, jos yhteisiä lapsia myöhemmin hankitte, että on hyvä kertoa asia myös heille.

jos vain kykenette luottamaan toisiinne, en näe mitään syytä, miksi teidän kannattaisi harkita eroa. et ehkä ollut suunnitellut, että tulisit isäksi tällä tavoin, mutta luulenpa, että vuoden parin päästä sillä ei ole sinulle enää mitään merkitystä. odotusaika saattaa olla naiselle hyvin raskasta ja sinullakin tulee varmasti vielä ristiriitaisia tuntemuksia silloin kun on kurjia hetkiä. toivon kuitenkin, että saatte asiat sillä tavalla selviksi, että voitte toisianne tukien jatkaa tästä yhdessä eteenpäin. kaikkea hyvää teille.

kutsua isäksi? minusta taas on isestään selvää, että sitä ihmistä kutsutaan isäksi, joka isän roolin vetää. itse olen kutsunut biologista isääni isäksi ja kasvattajaisääni iskäksi. ainakin minusta tuntui hyvältä ja oikealta kun aloin kutsua häntä iskäksi etunimen sijaan. miksi ihmeessä olisi pitänyt kutsua etunimellä? näin on asia myös tuttavaperheissä, joissa uusi mies on astunut mukaan kuvioihin lasten ollessa pieniä. isäksi kutsutaan sitä ihmistä, joka isän tehtävät hoitaa ja näin sen mielestäni pitää ollakin, mikäli vain "sijaisisälle" tämä sopii.

Mun mieheni on adoptoinut lapseni ja on ollut kuviossa mukana jo raskausajasta lähtien,synnytyksessä oli myös.Olimme kyllä ystäviä jo ennestään ja joskus aiemmin olimme seurustelleet kuutisen vuotta,rakkaus vain leimahti uudestaan.Olemme myös miettineet koska on oikea aika lapselle kertoa ettei mieheni ole hänen biologinen isänsä,itse olen sitä mieltä että ehdottomasti ennen murrosikää.Sekin on mietityttänyt että kuinka totuudenmukaisesti lapselle kertoa,bioisä nimittäin ilmoitti vain tekstiviestillä ettei aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa ja että isättömäksi saan lapsen ilmoittaa isyydentunnistuksessa.Kyse ei ollut yhdenillan jutusta kun lapsi sai alkunsa vaan seurustelin tuon "miehen"kanssa tuolloin.Nykyinen mieheni oli siis raskausaikana kuvioissa ihan ystävänä vain ja halusi itse synnytykseenkin tulla tuekseni,hän kiintyi lapseen samantien.Kun isyydentunnustuksen aika tuli,kerroin siellä totuuden ja sanoin etten kaipaa elatusmaksuja tuolta luuserilta joka ei muutenkaan lastaan halua tunnustaa eikä olla vastuunkantava isä.Lapsella on nyt isä joka rakastaa,välittää ja huolehtii vilpittömästi hänestä.Harvassahan on miehet jotka kykenevät rakastamaan toisen siittämää lasta,mutta heitäkin on ja meidän perheemme kuuluu niihin harvoihin onnellisiin!

tuutikki kirjoitti:

Mun mieheni on adoptoinut lapseni ja on ollut kuviossa mukana jo raskausajasta lähtien,synnytyksessä oli myös.Olimme kyllä ystäviä jo ennestään ja joskus aiemmin olimme seurustelleet kuutisen vuotta,rakkaus vain leimahti uudestaan.Olemme myös miettineet koska on oikea aika lapselle kertoa ettei mieheni ole hänen biologinen isänsä,itse olen sitä mieltä että ehdottomasti ennen murrosikää.Sekin on mietityttänyt että kuinka totuudenmukaisesti lapselle kertoa,bioisä nimittäin ilmoitti vain tekstiviestillä ettei aio olla missään tekemisissä lapsen kanssa ja että isättömäksi saan lapsen ilmoittaa isyydentunnistuksessa.Kyse ei ollut yhdenillan jutusta kun lapsi sai alkunsa vaan seurustelin tuon "miehen"kanssa tuolloin.Nykyinen mieheni oli siis raskausaikana kuvioissa ihan ystävänä vain ja halusi itse synnytykseenkin tulla tuekseni,hän kiintyi lapseen samantien.Kun isyydentunnustuksen aika tuli,kerroin siellä totuuden ja sanoin etten kaipaa elatusmaksuja tuolta luuserilta joka ei muutenkaan lastaan halua tunnustaa eikä olla vastuunkantava isä.Lapsella on nyt isä joka rakastaa,välittää ja huolehtii vilpittömästi hänestä.Harvassahan on miehet jotka kykenevät rakastamaan toisen siittämää lasta,mutta heitäkin on ja meidän perheemme kuuluu niihin harvoihin onnellisiin!

Lue lisää

..vastuuttomia luusereita tuntuu miehissä useinkin olevan. Monia ihmiskohtaloita kuulleena minua "kylmää" lapsen kohtalo tapauksissa, joissa varsinainen isä "luistelee" velvollisuuksistaan/oikeuksistaan pois. Hän unohtaa silloin syntymäänsä syyttömän lapsen oikeudet, jotka pitää muistaa kaiken aikaa.

Kuulin eräältä asiantuntijalta ( ja on tainnut olla juttua mediassakin)että myös adoptiolapsilla/nuorilla on ollut viime vuosina yhä enemmän henkistä pahoinvointia. Heitä passitetaan/hakeutuu hoitoon ja heitä joudutaan ottamaan huostaankin. Syynä pahoinvointiin on juurettomuus, omien taustojen tietämättömyys, vaikeus löytää juuriaan jne...

Lapsen ja nuoren kannalta ei ole useinkaan samantekevää kuka ja ketkä "ottavat vanhemmuuden", silloin kun biovanhempi ei vastaa/ei halua vanhemmuutta. Jokainen ihminen haluaa miltei poikkeuksetta tietää juurensa.
Vanhemmat salaavat lapsen syntyperän jopa tietoisesti ja lapsi vaistoaa tai totuus tulee jotain kautta. Esim. veriryhmä voi aikanaan paljastaa lapselle, että isä ei voi olla isä.

Entäpä sukututkimukset/sukuselvitykset? Ainakin omassa suvussani, niin isän kuin äidin puolelta on menossa sukuselvityksiä. En tiedä, kuinka sukututkimuksissa menetellään silloin, kun tiedetään , että jonkun lapsi ei ole verisukulainen? Jos tiedossa on adoptio, siitä voinee merkitä tiedon, mutta entäpä , jos lapsi on toisen isän ? Olen sitä mieltä, että sukutauluihin tulee laittaa vain verisukulaiset.

Sukututkimus on sananmukaisesti sukuselvitys. Sukuselvityksiä voi käyttää myös lääketiede esim. jos tulee tarve kartoittaa tiettyjä geeniperäisiä sairauksia. Toisen lapsen "ottaminen" kasvatettavakseen, adoptiokaan, ei ole yksinkertaista. Miten tehdä kaikille "aikuisille " oikeudenmukainen päätös "lapsen pään yli", unohtamatta kaikessa lapsen etua ja oikeuksia?

Minä sain isä puolen ihan pienenä. En muista edes aikaa ennen häntä. Olen kuitenkin aina tiennyt, ettei hän ole biologinen isäni. Kutsun häntä edelleen aikuisena isiksi ja olemme hyvin läheisiä, vaikka hän on eronnut äidistäni.

Olen hyvin iloinen, ettei minulle koskaan tiputettu pommia, vaan asia on ollut aina selvää. "Oma isäkään ei voisi rakastaa sinua enemmän kuin minä" -tyyppisiä lauseita olen kuullut usein.

Rehellisyys on aina paras vaihtoehto. Itse en tunne kärsineeni yhtään siitä, että minulla on aina ollut rakastava isäpuoli.

Kommentoin ihan vain täältä puskasta; ajattelin ehdottaa aluksi yhdeksi vaihtoehdoksi lapsen luovuttamista adoptioon. Pidemmälle päästyäni pisti silmään kohta jossa kerrottiin vaimon tieetäneen heti ettei ehkäisyä oltu käytetty. Tässä vaiheessa hänellä olisi ollut mahdollisuus jälkiehkäisyyn, joka voi olla varsinaista aborttia vastustavallekin vaihtoehto. Siihen hän ei turvautunut, joten hän kuitenkin haluaa lapsen ja nimenomaan nyt.

No, vaikea tilanne. Mielenkiintoist aolisi kuulla mitä vaimosi todella tuntee ja ajattelee tilanteesta. Voisi kuvitella ettei se ole hänellekään helppo.

mieleen kirjoitti:

Kommentoin ihan vain täältä puskasta; ajattelin ehdottaa aluksi yhdeksi vaihtoehdoksi lapsen luovuttamista adoptioon. Pidemmälle päästyäni pisti silmään kohta jossa kerrottiin vaimon tieetäneen heti ettei ehkäisyä oltu käytetty. Tässä vaiheessa hänellä olisi ollut mahdollisuus jälkiehkäisyyn, joka voi olla varsinaista aborttia vastustavallekin vaihtoehto. Siihen hän ei turvautunut, joten hän kuitenkin haluaa lapsen ja nimenomaan nyt.

No, vaikea tilanne. Mielenkiintoist aolisi kuulla mitä vaimosi todella tuntee ja ajattelee tilanteesta. Voisi kuvitella ettei se ole hänellekään helppo.

Lue lisää

Ei-toivotun lapsen poisantaminen kuuluu naisilla Suomessa menneisiin vuosikymmeniin, siksi hyvin täällä on nyt asiat.

Sattui lähipiirissä 60-luvulla: Naisen aviomies halusi, että vaimon lapsi, joka oli syntynyt heidän naimisissa olonsa alkuaikoina, annettaisiin pois. Alakouluikäisenä tyttö annettiin sitten pois toiseen perheeseen, toisessa kaupungissa.

Aikuiseksi tultuaan tyttö otti yhteyden äitiinsä ja kysyi, että miksi te tämän minulle teitte? Äiti puolusteli silloin itseään, että sen takia, kun mieheni X ei ole sinun isäsi. Tyttö tuli katsomaan äitiään vasta sitten, kun äiti makasi jo ruumishuoneella.

Voi tyttöparkaa ja äitiparkaa ja voi koko Suomi-parkaa siihen aikaan.

mieleen kirjoitti:

Kommentoin ihan vain täältä puskasta; ajattelin ehdottaa aluksi yhdeksi vaihtoehdoksi lapsen luovuttamista adoptioon. Pidemmälle päästyäni pisti silmään kohta jossa kerrottiin vaimon tieetäneen heti ettei ehkäisyä oltu käytetty. Tässä vaiheessa hänellä olisi ollut mahdollisuus jälkiehkäisyyn, joka voi olla varsinaista aborttia vastustavallekin vaihtoehto. Siihen hän ei turvautunut, joten hän kuitenkin haluaa lapsen ja nimenomaan nyt.

No, vaikea tilanne. Mielenkiintoist aolisi kuulla mitä vaimosi todella tuntee ja ajattelee tilanteesta. Voisi kuvitella ettei se ole hänellekään helppo.

Lue lisää

Päähäsi pälkähti, että lapsenhan voi antaa adoptoitavaksi! Siis synnytyslaitokselta vaan kuskataan jonnekin, vai mitä?

Toivoisin, että alkuperäinen kirjoittaja joskus kertoisi miten heille kuuluu.

Tiedän kokemuksesta, että lasta voi rakastaa oman lapsen lailla oli se sitten biologinen tai ei. Kyse on päätöksestä. Kun lapsi kiintyy sinuun kuin isään, millään muulla ei ole enää käytännössä väliä. Onnea matkaan.