Hei!
Olen Helsingin Uutisten toimittaja ja teen lehteemme juttua poliisin suorittamista kotikäynneistä pääkaupunkiseudulla. Jutun kainaloon olisin halunnut tehdä haastattelun henkilöstä, joka on joutunut perheväkivallan kohteeksi.
Jos siis haluat kertoa siitä, miten perheessä ajauduttiin väkivallan kierteeseen ja miten apua lähdettiin hakemaan, voit ottaa yhteyttä minuun joko sähköpostilla tai puhelimitse. Myös kertomukset tällä palstalla kiinnostavat.
Voit halutessasi esiintyä nimettömänä, eikä mitään tietojasi tietenkään kerrota muille henkilöille. Voit ilman muuta lukea jutun etukäteen ennen sen julkaisemista. Tarvitsisin yhteyden jututettavaan keskiviikkoaamuun 8.2. mennessä.
Avautumalla ja kertomalla vaikeasta tilanteestasi voit hyvinkin rohkaista muita saman kohtalon kokeneita hakemaan apua.
Kiitos sinulle suuresti jo etukäteen!
Jari Pietiläinen
toimittaja
Helsingin Uutiset
[email protected]
GSM: 040 822 1574
Olen Helsingin Uutisten toimittaja ja teen lehteemme juttua poliisin suorittamista kotikäynneistä pääkaupunkiseudulla. Jutun kainaloon olisin halunnut tehdä haastattelun henkilöstä, joka on joutunut perheväkivallan kohteeksi.
Jos siis haluat kertoa siitä, miten perheessä ajauduttiin väkivallan kierteeseen ja miten apua lähdettiin hakemaan, voit ottaa yhteyttä minuun joko sähköpostilla tai puhelimitse. Myös kertomukset tällä palstalla kiinnostavat.
Voit halutessasi esiintyä nimettömänä, eikä mitään tietojasi tietenkään kerrota muille henkilöille. Voit ilman muuta lukea jutun etukäteen ennen sen julkaisemista. Tarvitsisin yhteyden jututettavaan keskiviikkoaamuun 8.2. mennessä.
Avautumalla ja kertomalla vaikeasta tilanteestasi voit hyvinkin rohkaista muita saman kohtalon kokeneita hakemaan apua.
Kiitos sinulle suuresti jo etukäteen!
Jari Pietiläinen
toimittaja
Helsingin Uutiset
[email protected]
GSM: 040 822 1574
Vastaukset 3
Vanhimmat
parille? Mitäs juot?
Ei siihen numeroon muita juttuja mahtuisikaan jos tässä oikein avautumaan alkaisi. On vaan karu totuus että lapset suojelevat vanhempiaan hamaan hautaan asti ja perheväkivallasta ei puhuta, edes me lapset keskenämme. Viina,pettäminen ja rahan vähyys olivat varmaan syy väkivaltakierteen alkamiseen.
Nykyisessä uusavuttomien yhteiskunnassa perheväkivallan helvetistä elossa selvinneet ihmiset tulevat pärjäämään elämässä. Sen verran opettavainen koulu se on. Jälkensä se kyllä jättää, mutta myös paljon positiivista.
Meillä ei apua haettu, salailtiin viimeiseen asti. Jaloilleen päästiin kun osoite muuttui. Vei vuosia ennenkuin heräsin aamulla sängystä suorana. Kakarana piti nukkua aina sikiöasennossa, koska ei tiennyt milloin alkaa "remmi heilumaan" syystä tai syyttä.
Poliisien kotikäynnit olivat luku sinänsä. Joskus oli apua, mutta useimmiten pahensi tilannetta.
Kun ihmisten apua ei enää voinut pahimmissa paikoissa saada oli Jumala ainoa joka auttoi. Aina. Se ei tehnyt uskovaiseksi, mutta tiedän mistä apua tulee jos ei ihmiset voi auttaa.
Menneet on menneitä kohdallani ja elän normaalia elämää katse eteenpäin suunnattuna. En ole katkera enkä mieti mitä olisi ollut jos lapsuus olisi ollut toisenlainen. Tämä on ollut minun elämääni ja tehnyt minusta sellaisen ihmisen kuin nyt olen. Minä pärjään ja toivon että muutkin selviäisivät elämänsä kolhuista pystypäin.
Harmi että luin tämän nyt vasta.Suostuisiko haastateltavaksi on asia mitä haluaa harkita rauhassa ( kun ei ole kokemuksistaan edes kavereilleen puhunut.)