Aikojen alussa, kun Jumala halusi luoda jotain joka olisi muun eläväisen yläpuolella, hän päätti luoda miehen, oman kuvajaisensa.
Tälle olennolle annettaisiin maapallo asuttavaksi, kasvit poimittaviksi, eläimet metsästettäviksi, kalat kalastettaviksi.
Jotta tämä mies täällä pystyisi säilymään läpi aikakausien antoi Jumala hänelle voimaa, viisautta, lojaalisuutta lajitovereitaan kohtaan, kykyä yhteistyöhön kovissa olosuhteissa, nopeutta, agressiivisuutta, kovuutta, kieroutta, oveluutta.
Enkeli katseli Jumalaa ihmeissään ja kysyi; Eikö hänestä tule liian julma olento, liian kova pystyäkseen tuntemaan onnea ja inhimillisyyttä?
Jumala hymyili Enkelille;Se on välttämätöntä, tämä laji ei muuten tule selviämään, se kuolisi ja häviäisi olemattomiin.Tämä miesolento tulee muuttumaan aikakausien mukana, mutta nämä perusominaisuudet hänessä sisimmässä kuitenkin säilykööt, vaikka ne joinakin aikoina uinuisivatkin.
Mutta koska enkeli olet oikeassa, hän ei onnea eikä rauhaa tule saamaan vaistojensa ja ominaisuuksiensa vuoksi, on hänelle luotava pariksi nainen, henkinen muusa, kodin ja lämmön antaja, naisolento joka tälle karulle miesolennolle antaa syyn elää ja taistella, halun puolustaa ja suojella, tuntea rakkautta, sillä muutoin ei millään ole merkitystä...
Enkeli menee sanattomaksi Jumalan viisaudesta, mutta lopulta vielä kysyy; Miksi näiden olentojen täytyy olla niin erilaisia, kuinka he voivat ymmärtää toisiaan ?
Ja Jumala vastaa;Koska he eivät yksin selviydy, he tarvitsevat toinen toisiaan, sinä päivänä kun he kuvittelevat yksin selviytyvänsä, onnea kokevansa sinkkuihmisenä, on laji väärällä polulla ja se polku johtaa tuhoon!
Enkeli hätääntyy ja huudahtaa; Ei kait niin julmasti voi sallia käydä!
Jumala vastaa; Siten en salli käyvän, mutta ihmisolennot oppikoot läksynsä, heidän on se itse huomattava mitä elämä maapallolla vaatii ja heidän on kunnioitettava sitä mitä heille annan, ja mahdeista suurimman aionkin heidän omakseen luovuttaa, mahdin joka heidät pareina säilyttää, aina aikakausien loppuun, ja se mahti on Rakkaus!
Tälle olennolle annettaisiin maapallo asuttavaksi, kasvit poimittaviksi, eläimet metsästettäviksi, kalat kalastettaviksi.
Jotta tämä mies täällä pystyisi säilymään läpi aikakausien antoi Jumala hänelle voimaa, viisautta, lojaalisuutta lajitovereitaan kohtaan, kykyä yhteistyöhön kovissa olosuhteissa, nopeutta, agressiivisuutta, kovuutta, kieroutta, oveluutta.
Enkeli katseli Jumalaa ihmeissään ja kysyi; Eikö hänestä tule liian julma olento, liian kova pystyäkseen tuntemaan onnea ja inhimillisyyttä?
Jumala hymyili Enkelille;Se on välttämätöntä, tämä laji ei muuten tule selviämään, se kuolisi ja häviäisi olemattomiin.Tämä miesolento tulee muuttumaan aikakausien mukana, mutta nämä perusominaisuudet hänessä sisimmässä kuitenkin säilykööt, vaikka ne joinakin aikoina uinuisivatkin.
Mutta koska enkeli olet oikeassa, hän ei onnea eikä rauhaa tule saamaan vaistojensa ja ominaisuuksiensa vuoksi, on hänelle luotava pariksi nainen, henkinen muusa, kodin ja lämmön antaja, naisolento joka tälle karulle miesolennolle antaa syyn elää ja taistella, halun puolustaa ja suojella, tuntea rakkautta, sillä muutoin ei millään ole merkitystä...
Enkeli menee sanattomaksi Jumalan viisaudesta, mutta lopulta vielä kysyy; Miksi näiden olentojen täytyy olla niin erilaisia, kuinka he voivat ymmärtää toisiaan ?
Ja Jumala vastaa;Koska he eivät yksin selviydy, he tarvitsevat toinen toisiaan, sinä päivänä kun he kuvittelevat yksin selviytyvänsä, onnea kokevansa sinkkuihmisenä, on laji väärällä polulla ja se polku johtaa tuhoon!
Enkeli hätääntyy ja huudahtaa; Ei kait niin julmasti voi sallia käydä!
Jumala vastaa; Siten en salli käyvän, mutta ihmisolennot oppikoot läksynsä, heidän on se itse huomattava mitä elämä maapallolla vaatii ja heidän on kunnioitettava sitä mitä heille annan, ja mahdeista suurimman aionkin heidän omakseen luovuttaa, mahdin joka heidät pareina säilyttää, aina aikakausien loppuun, ja se mahti on Rakkaus!
Vastaukset 2
Vanhimmat
On herjausta kuvitella Jumala ihmisen kaltaiseksi siinä, että hän muka kärsimysten kautta haluaa kasvattaa meitä.
Tuosta on mielestäni pitkä matka siihen, että suostumme kantamaan kärsimyksen, joka kohtaa meitä sen vuoksi, että olemme noudattaneet sitä, minkä olemme nähneet Jumalan tahdoksi.
Jokaisen teon ollessa luomistyön jatkoa,tietoisesti suoritettua, vaikka toimintaasi samalla ohjaa se tietoisuuden toiselle puolelle lankeava voima, joka on ihmisen luonut.
Vasta ihmisessä on luova kehitys päässyt pisteeseen, missä todellisuus kohtaa oman itsensä; kun se tuomitsee tämän ja valitseekin tuon toisen.
Kun vastaat Jumalalle "kyllä", vastaat samoin myös kohtalolle ja itsellesi.
Rohkeus ja Rakkaus; samanveroisia ja toisiinsa sidottuja ilmaisuja ratkaisuista, jotka olet elämäsi suhteen tehnyt.
Antaa anteeksi omalle itselleen; ei, se ei käy päinsä. Meidän on saatava anteeksi. Mutta anteeksi saamiseen voimme uskoa vain, jos itse annamme anteeksi.
Kun kaikella on tarkoitus, vastaa koko elämäsi: "Kyllä."
Kun aikaa kului nainen ja mies unohtivat, että
heidät oli luotu pariksi toisilleen. Ja että heidät
oli tarkoituksella luotu erilaiseksi. Heidän oli
tarkoitus täydentää toisiaan. Heidän oli tarkoitus
tarvita toisiaan. Mutta nainen ja mies halusivat
olla kauniita ja rohkeita, uljaita ja varmoja ja
pärjätä yksin. He totesivat, että varminta oli olla
sitoutumatta liikaa. Ei saa tarvita toista niin
paljon, että todella uskaltaisi laskea elämänsä
toisen ihmisen varaan. Ja niin he olivat yksin,
jopa silloin kun he olivat yhdessä.
Jumalalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vain
luottaa siihen, että mies ja nainen eivät
kokonaan unohtaisi sitä, miten kaikki alussa oli.