En todellakaan uskonu että koskaan oisin joutunu siihen tilanteeseenn että oikeesti tajuan että mulla ei oo yhtään kaveria. Siis siitä ei oo kauaakaan kun mulla oli muutama hyvä kaveri, enempää en tarvinnu koska oltiin tosi läheisiä kaikki keskenämme. Mutta koska eri koulujen takia en nää mun kavereita päivittäin niinkun ne keskenään, niin lopulta mun oli ihan turha enää yrittää pitää yhteyttä koska ne ei enää tarvinnu mua. ehkä ne oli jonkin aikaa ollu jo mun kans vaan velvollisuudesta, mutta en olis uskonu että ne kokonaan vois vaan hylätä mut. ja en oo aikasemmin tajunnu kuinka kauheeta sellasilla ihmisillä on joilla ei oo kavereita mutta nyt sen tiedän. ei oo ketään kelle kertoo hyvistä asioista eikä ketään kelle purkaa mieltä jos ärsyttää tai ahdistaa. ja vaikka kuinka olis paha olla niin ei pysty edes itkemään.
Mun tilanne siltikin olis vielä pelastettavissa, mutta onko siinä enää mitää järkee kun ne on sen jo kerta toisensa jälkee todistanu että vaikka mä yritän pysyy kavereina niin jos mä en pidä yhteyttä niin saan pysyä yksin. Vai pitäiskö etsiä vaan kavereita jostain muualta, mikä olis toisaalta kauheeta koska noi on ollu mun ainoot ystävät jo monen vuoden ajan?
En odota ystävänpäivää
10
1015
Vastaukset
- jo valmiiks
itkettää kun ajattelenkin koko vitun ystävänpäivää. Ei sais ajatella nii. Onhan mun ystävät tehnyt mulle vaikka mitä hienoja taideteoksia, mutku haluisin tavataki niittä...
:( Olen kyyninen paska. - niiden kanssa?
Voisitko sä puhua niille tai kysyä niiltä tuosta mitenkään ja erikseen mieluiten? Onko niillä koulukiireitä vai miksi ne eivät ole sun kanssa? Voiko ne olettaa samoin sinusta, että sinulla on niin omat jutut, ettei sinua kiinnosta ne?
Ei kenenkään tarvitse tarvita ystäviään mihinkään, sä olet ihan yhtä arvokas, ei sinun tarvitse tehdä mitään. Jos aina teet, niin ystävätkin luulevat, että sinä olet vain sitä varten. Ei kannata ajatella suurta ryhmää itsensä ystäväksi tai ei-ystäväksi. Vaan jokainen ystävä ja ihminen erikseen. Voit menettää monta kaveria vain sen takia, ettet ole jokaisen kanssa ryhmässä erikseen ystävä. Silloin ystävyyskin on oikeaa, kun tietää, että se ei ole kiinni kenestäkään muusta. Mieti vaikka kuka tuntuisi sellaiselta, että haluaisit olla parempi ystävä. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla, mutta ei myöskään toisten takia kannattaisi menettää kaikkia ystävyyssuhteitaan. Kannattaisi nähdä ja tutustua ihmisiin yksi kerrallaan. Silloin ei tarvitse miettiä kenestä on ystäväksi. Toisaalta voi olla ettei kenelläkään muullakaan ole sen kummempi tilanne. Joskus ystävyydet päättyvät ja silloin voi miettiä, mikä niitä piti kasassa. Toisaalta on myös niin, että välillä pitää itse olla aktiivinen, vaikka se ei aina tunnu kovin mukavalta. Mutta siinä ei ainakaan mitään häviä, jos kysyy. Entäs jos sinä muistaisit heitä ystävänpäivänä jotenkin? Älä ainakaan luovuta, ennen kuin olet saanut asian selväksi.- ystävät jätti
se että ei kannata luovuttaa. ja kiitti viestistä muutenkin! Mutta toisaalta olen muutamaan kertaan jo pystynyt säilyttämään kaverisuhteeni sen jälkeen kun olen pitkän aikaa ollut yksin ja taas on käynyt näin. Ja yksi mikä suuresti vaivaa siinä asiassa on se että kaverini tietävät että mulla ei ole muita kavereita kuin he, niin kuinka vaikeaa voi olla yksi puhelin soitto kun he ovat keskenään ja pyytää minutkin mukaan. Itse asiassa otin juuri yhteyttä yhteen ystävääni ja kerroin osan, miltä musta tuntuu tää tilanne, en saanut oikeastaan minkäänlaista vastausta. Kauheaa on se että tiedän heidän tietävän miltä minusta tuntuu ja siltikään se ei liikauta heitä yhtään. Jo jonkin aikaa sitten itselläni oli hieman vaikeaa, elämääni häiritsi tietty asia jota vastaan en olisi halunnut käydä yksin. Kun kerroin tästä asiasta sillon kavereilleni, he tuskin kuuntelivat tosissaan, vähättelivät sitä eivätkä olleet ollenkaan mun puolella siinä. ja minun mielestäni jos ystävä pyytää tukea oli asia mikä tahansa mutta hänelle juuri vaikea, niin silloin autetaan ja tuetaan. Se oikeastaan herätti mut että käyttäytyykö kaikki ystäväni oikeasti tollasessa tilanteessa noin ja poikkeaako käsitykset reiluudesta noin paljon ja onko ajatusmaailmamme noin erilainen. Se on myös totta että ei pidä ajatella ystäviään yhtenä ryhmänä vaan erillisinä kaveruussuhteina jokainen, mutta tässä tapauksessa kaikki kaverini ovat asettuneet jollain tavoin samallailla minua vastaan niin on helppo käsitellä kaikki samana. Näin pitkän ajan jälkeen kun ollaan oltu kavereita niin on kauheeta että mä oon ainut joka haluaa pitää ystävänsä, ja oon ainut joka nyt on kertonut että tää tilanne häiritsee, mutta se että heitä ketään(kuinka mahdollista) ei vaivaa se että yksi kaveri on jäänyt aivan ulkopuolelle. Ja olis eri asia jos oltais jotain teini-ikäsii, kun sillon kaverit tuli ja meni, mutta opiskelu iässä vielä tällästä. en ikinä olis uskonu en ikinä että voisi käydä näin, siis mitä ihmettä, mun omat kaverit?! menee käsitys kaikesta ihan sekasin. En voi jättää tätä asiaa tähän että unohtaisin vaan ja jatkasin eteenpäin, koska muutenkin tää selvittelemättömyys vaivaa mua joka päivä. mutta mä oon voitavani tehnyt, ottanut yhteyttä ja kertonu miltä musta tuntuu niin mun ei auta muuta kun odottaa mitä tapahtuu. sillä välin ois mukava yrittää saada uusia kavereita mutta yksin on vähän vaikea lähteä minnekkään yrittämään..
- reher
Vanhat menee uusia tulee. Etköhän sä saa uuden pissisporukan kasattua.
- ainaski Aki ja Jone,
kai. Toivottavasti. Ja Ville. Ja Tuomas. Tai ainaki lyriikoina, jos ei ne musta tykkä.
- melkein
eli ota aikaa itsellesi, sure ja odota. Yhtenä päivänä huomaat, että hei! elämä kantaa, ja uusia ihmissuhteita voi solmia huoletta.
- entistynyt ystävä
uusia ystävyyssuhteita ei enää kovin monta kertaa solmi huoletta, kun on saanut pettyä monta kertaa. Parempi katsoakin ensin eteensä, eikä odottaa keneltäkään liikaa, vaikka se tuntuisikin siltä että voisi. Mutta hei, ei kannata ottaa ystäviä vakavasti, vaan ottaa ne vain elämäntilanteeseen kuuluvina ihmisinä. Kovin moni ei kuitenkaan jää ystäväksi kun tulee muutoksia. Ei tarvi pettyä, silti voi pitää hauskaa siihen saakka jos ne taas jättävät. Kun tietää että vain itseensä voi luottaa, niin ei tarvi murehtia koskaan ystävistään.
- Nimetön
Kirjotuksesi kosketti.
Olen itse ollut samassa tilanteessa, koska muutimme toiselle paikkakunnalle, kun olin 14 v. Mulla kesti n.kuusi vuotta siihen hetkeen, kun koin, että mulla on oikeasti kavereita ja ,että olen hyväksytty sellaisena kun olen. Siihen asti olin aina "puutteessa". Opiskelujen takia vaihdoin taas paikkakuntaa, mikä oli mulle tosi kova pala, mutta asetin kuitenkin ammatin etusijalle. Ekana vuotena meni ihan mukavasti, koulussa kavereita ja viihdyin. Vanhoja kavereita tapasin viikonloppuisin.
Sitten kävi niin, etten jaksanut joka viikonloppu asua vanhempieni nurkissa, enkä tavannu vanhoja kavereita niin usein. Tuli turhautumista, kun uudella paikkakunnalla olevat kaverit lähti viikonloppuisin kotikyläänsä. Pikkuhiljaa mulle valkeni, ettei koulukaverini olekaan samanhenkisiä mun kanssa, jotta mikään oikea kaverisuhde onnistuisikaan. Käsitykset kaveruudesta tuntuivat olevan kovin erilaisia. Lisäksi entinen paraskaverini alkoi seurusteleen ja näimme entistä harvemmin. Pari tuttua lähti muille matkoille. Olin jälleen yksin.
Olen hakenut uusia kavereita ja saanutkin sellaisia. Heidän kanssaan en ole yhtä tiiviisti yhdessä kuin entisten kanssa olin. Koulussa menee paljon aikaa ja reissaamisessa paikkakunnalta toiselle. Lisäksi olen stressaantunut koulusta ja varsinkin siitä, että joudun katselemaan päivittäin ihmisiä, jotka koen hyljänneen minut. Emme koskaan puhu mistään henkilökohtaisesta. Minun on todella vaikea toisinaan sietää kuunnella heidän juttujaan, koska ne ovat niin eri arvomaailmasta kuin omani. Luokkahenkemme on muutenkin huono. Koen turvattomuuden tunnetta päivittäin. Yritän taistella masennusta vastaan. Yritän luottaa, että elämä kantaa ja kaikki on vaan väliaikaista.
Rohkaisuksi uusien kaverien etsimiseen voin kertoa, miten minä hankin ekan jätkäkaverini. Olin pari viikkoa yli kaksikymmentä vuotias, kun soitin lauantai-iltana äitilleni ja valitin yksinäisyyttäni, ettei ole ketään ketä pyytää ulos bilettään tai tekeen muuta sen ikäiselle normaalia aktiviteettia. Hänen kannustamana lähdin sitten viimein baariin yksin katsastelemaan poikaystävää, vaikka sinne yksin meno olikin melko pelottavaa, koska aikaisemmin olin käynyt baarissa vaan noin neljä kertaa ym. Sieltä sitten löysinkin aikalailla sellasen, mitä kaipasinkin. Seurustelimme tosin vaan kolme kuukautta, mutta olen edelleen onnellinen, että tapasin hänet silloin siellä. Olin todella innoissani, että siinä reissussa kävi niinkin hyvin.
Väliin tulee mieleeni, että teini-iän kokemusten takia minun identiteettini ei ole kovin vahva. Haen kovin helposti hyväksyntää muilta ja unohdan oman arvoni. Tai sitten se on vaan luonteenpiirre, jonka kanssa tasapainoillessa menee koko elämä. Tärkeää olisi varmasti, että pystyisi suvaitsemaan muut sellaisena kuin he on, mutta pitää oman linjansa ja sietää siitä mahdollisesti koituvat epämukavuuden tunteet. - Nimetön
Mielestäni toi baarissa käynti juttu oli paras, koska se kertoo millaisia vaihtoehtoja tosielämässä saattaa olla. Eli kuullostaa aika surkealta lähteä baariin tollei tos tilantees, mutta miten kävi... :) :)
- mukava ilta!
Hyvää musiikkia, kivoja ihmisiä ja kyyti kotia. Mikäpä sen mukavampaa! Kiitti, kaverit! :) P.S. Jussi, vielä sut nappaan... :D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä1311325Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa373853Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1093029Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie1222383Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin812045Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh1961761Sofia Virralle täydet 12 pistettä!
Kun ei jäänyt mukaan vähemmistöjen sortamista epäsuorasti tukevaan joukkueeseen. Urheilijoiden pitäisi olla esikuvia.2991006Miksi Hotelli Kainuuta dissataan?
Ihmetyttää tämä jatkuva yhden yrityksen arvosteleminen. Ikäänkuin mikään ei olisi hyvin. Kuitenkin yritys työllistää, ta17780Toisten elämän moralisointi
Eikö kukin voisi keskittyä lähinnä omaan elämäänsä? Jos jollakulla muulla on tunteita, ajatuksia, tai tekoja oman suhte143725- 53699