Olen rakastunut täysillä toiseen mieheen. Ongelma on vain, että tapaamme liian harvoin (ei ole oikein tilaisuuksia). Toinen ongelma on etten voi kertoa miehelleni (sääli, pelko, häpeä), mutta en voi jättää tätä toista miestä. Olemme täällä maapallolla olleet toisiamme varten ja nyt vasta löysimme toisemme, kun molemmat ovat naimisissa. En haluaisi loukata ketään, mutta en voi sydämelleni mitään.
Se on menoa nyt
Onneton
152054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se on niin helppoa rakastua toiseen mieheen, kun oma alkaa tuntua liian arkipäiväiseltä. Muista kuitenkin, että arkipäivä koittaa myös uudenkin rakkaan kanssa joku päivä. Silloin olet ehtinyt loukata tekemiselläsi jo niin monta ihmistä ja
kenties mukana ovat myös lapsenne. Tiedän kyllä, että kun tunteet ovat "kuumat", niin järki katoaa. Sisimmässäsi kuitenkin tiedät, että valintasi olisi väärin muita kohtaan. Näin olen itse ainakin asian ajatellut jo neljän vuoden ajan.
Mutta voiko rakastaa kahta miestä? Olen sitä miettinyt ja miettinyt. Eikö minullakin ole oikeus elää! Myönnän että teen väärin, mutta en halua menettää rakkautta, kun se kohdalleni on ensimmäisen kerran kolahtanut. Tämä toinen mies saa minut tuntemaan itseni vielä naiseksi ja halutuksi sellaiseksi. Omalta mieheltä kun ei ole mitään postiivista kuullut moneen aikaan. Ja hänhän rakastaa vain äitiään. Vielä ei ole ratkaisevaa askelta uskottomuuden tielle tehty, mutta pian sekin aika koittaa. Mitkä mahtaa olla fiilarit silloin???? Voiko kaksoiselämää viettää?
kun pitää kokeilla vieläkö kelpaa muille. Tai neljänkympin kriisi - se iskee päälle eri aikoihin.
On aivan selvää että miehesi reagoi jotenkin kun pusket tunteesi tähän toiseen mieheen. Onhan epäloogista kerjätä omalta mieheltä huomiota kun vain sen toisen miehen huomio tuntuu hyvältä
No, jos ei omalta mieheltä saa MINKÄÄNLAISTA huomiota, eiks se oo luonnollista että sitä hakee muualta, kyl kai elämää pitää olla. Enpä juurikaan erotu seinäpaperista mieheni silmissä. Eikä tässä nyt mitään kympinkriisejä ole. Eks miesten kannattais joskus ottaa naisensa huomioon. Älkääkä nyt väittäkö etten minä olisi miestäni huomioinut. Päinvastoin, taisin huomioida liikaakin, luulen että minusta tuli itsestäänselvyys. Älkää hyvät miehet tehkö vastaavaa virhettä, ei rakastamanne nainen ole itsestäänselvyys. Yks kaunis päivä hän kyllästyy olemaan seinäpaperi ...
Seinäpaperiksihan sinun ei todellakaan pidä tyytymän. Oletko keskustellut tunteistasi miehesi kanssa ? Jos kaikki tuntuu keskustelunkin jälkeen turhalta, niin olisiko hyvä "nollata" entinen suhde ennen kuin hyppää toiseen suhteeseen. Asua itsekseen ja tutkia itseään, ettei päädy samaan virheeseen toistamiseen.
Eikö ole käynyt mielessä että kertoisit miehellesi miten tunnet ja että kaipaat huomiota? Ei, sillä sähän haluat valita helpon tien ajattelematta lainkaan nyk. miehesi tunteita ja otat uuden.. mietipäs miltä se tuntuu miehestäsi. Jotenkin on vaikea uskoa että sinä olisit hirveästi lämpöä itsekään miehellesi antanut viime aikoina jos toista miestä katselet. älä peitä huonoa omaatuntoa tekosyillä ja mieti tarkkaan mitä teet, rakkaudella ei kannata leikkiä..
Älä viitti selittää siellä, että vika olisi vain sun ukossasi. Ei mene läpi. Hyppää vieraissa minkä kerkiät, mutta oleellinen asia on, että sun PITÄÄ jossain vaiheessa katsoa myös itseäsi peiliin. Sä et voi paeta sitä aina uusiin suhteisiin. Sä tulet toistamaan aina sitä samaa kaavaa: kun joskus asiat menee huonosti pistät pää pensaaseen tai lähdet karkuun. Sitoutuminen ja rakastaminen on tahdon asia, jos tahtoa on jatka, jos ei niin eroa.
Täällähän ei kukaan usko enää rakkauteen. Ja ne ensimmäisten kivien heittäjät... älkää luulkokaan etten olisi yrittänyt. Jopa parisuhdeneuvojan luo, mutta mies on kuin kivestä veistetty. SEN virheen myönnän, et mitäs menin tän miehen kanssa naimisiin, tää ei ollut todellakaan mitään rakkautta.
Ystävä hyvä, jokainen meistä täällä on tehnyt enemmän tai vähemmän huonoja valintoja elämämme aikana. Mutta joskus kuitenkin tuntuu siltä, että on helpompi nähdä muissa vika, ei itsessä. Kärjistän ja yksinkertaistan asioita, puhun aika kovalla äänellä (sorry about that) - tiedän paheeni, mutta toivottavasti osaat joskus ymmärtää nykyistä miestäsi, ehkä hän ei sittenkään ole aivan läpipaska.
Voe helevetti mähän kuulostan ihan joltain sossun ymmärtäjältä, apuva ;-))
En missään vaiheessa väitä, että nyk.mieheni olis läpipaska. On nyt vain niin, että RAKASTAN toista ja olisin halunnut tietää voiko kahdessa suhteessa elää, kuristamatta itteensä.
joo, itsekin hiukan kärkevästi sanoin, mutta petettynä olemisen kokeneena on vaikea suhtautua näihin asioihin rauhallisesti. Anyway, kahdessa suhteessa yhtäaikaa eläminen onnistuu ainoastaan silloin, jos kaikki osapuolet tietävät asiasta! Törkeintä olisi salata tämä nykyiseltä mieheltäsi, ja ellei miehesi ole erityisen rauhallista tyyppiä en sitä oman/uuden miehesi terveydentilan takia edes harkitsisi, salaisuuksilla on ikävä tapa paljastua jossain vaiheessa..
tyytyväinen tähän tilanteeseesi?
Ymmärsinkö oikein, että rakastat toista mutta et riko mitäänsen takia?
Onko tuo rakkaus tosiaan kestänyt jo neljä vuotta???!!!!
En tietenkään ole tyytyväinen tilanteeseen. Olen
pettynyt itseeni, kun en voi saada toista miestä pois mielestäni.
Minulla on hyvä mies, jonka "puuttuvia aukkoja" kuvittelen toisen
kenties pystyvän paikkaamaan. Elämä on kuitenkin kokonaisuus, jossa
minä olen vain yksi nappula ja perhe muodostaa kokonaisuuden.Summa summarium...
Minulla on hyvä mies jota en tule koskaan jättämään kuvitellen, että aidan takana ruoho olisi vihreämpää...
(Aikaa on tosiaan jo vierähtänyt neljä vuotta)
mistä puhut. Se on huumaavaa. Haittaa päivittäisten asioiden tekoa. Me päätimme tosin liekin havaitessamme, että emme tapaa enää näissä merkeissä. Liian vaarallista ja naurettavaakin useimpien silmissä. Siitä on nyt yli kaksi kuukautta. Vieläkin roihuaa.
...mutta täytyy pysyä kovana. Laitoin sitten
tekstiviestiä että mulla ei muuta.