mikä olisi oikein?

Sain viikko sitten tietää, että mieheni oli pettänyt minua syksyllä ja heitin saman tien kihlasormuksen kaappiin. Mutta en tiedä teinkö oikein.

Mieheni oli viime vuoden armeijassa ja tuli aina lomilla minun luokse. Mielestäni meillä meni hyvin ja olimme onnellisia. Aikaa meillä ei kovin ollut toisillemme, kun meillä on kymmenkuinen tyttö. Puhuimme monesti siitä, miten kiva olisi tehdä kahdestaan asioita, viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa. Luulin kuitenkin, että kaikki oli niin hyvin kuin armeija-aikana voi olla. Nyt on tullut ilmi, että miehelläni oli syksyllä parin viikon mittainen suhde toisen naisen kanssa (joka oli myös armeijassa). Mieheni oli lopettanut suhteen, kun oli tuntenut pahaa oloa siitä. Mutta hänellä ei ollut rohkeutta kertoa asiasta minulle, koska tiesi miten reagoisin.

Oloni on hirveä. Kaikki, joita on petetty, tietää mille se tuntuu, kun on halunnut antaa toiselle kaikkensa ja saa palkkioksi epärehellisyyttä ja uskottomuutta. Kuitenkin kaipaan miestäni hirveän paljon ja haluaisin unohtaa kaiken. Mutta ei se voi mennä niinkään. Ei hän koskaan oppisi. Mieheni sanoo, että on rakastanut vain ja ainoastaan minua, eikä toinen nainen ole merkinnyt mitään. Sitä on hirveän vaikea uskoa. Hän on anellut anteeksiantoa ja haluaisi jatkaa yhdessä. Syksyn jälkeen hän vannoo olleensa uskollinen. Tiedä sitten siitäkään. Hän pelkää, että haluaisin kostaa. Kyllä se on mielessä käynyt, mutta en saisi siitäkään mitään, enkä edes haluaisi alentua sellaiseen.

Mitä itse tekisitte tilanteessani? Meillä on kuitenkin yhteinen rakas tyttäremme, jolle haluaisin antaa ehjän kodin ja turvallisen lapsuuden. Voiko meidän suhde tulla enää ikinä toimimaan tälläisen jälkeen, kun toinen on elänyt valheessa? Tällä hetkellä tuntuu, ettei. Ainakin tarvittaisiin aikaa hirveän paljon, enkä taas usko, että mieheni olisi valmis odottamaan. Neuvokaa kokeneemmat minua. Olen aika hukassa :(