Sain viikko sitten tietää, että mieheni oli pettänyt minua syksyllä ja heitin saman tien kihlasormuksen kaappiin. Mutta en tiedä teinkö oikein.
Mieheni oli viime vuoden armeijassa ja tuli aina lomilla minun luokse. Mielestäni meillä meni hyvin ja olimme onnellisia. Aikaa meillä ei kovin ollut toisillemme, kun meillä on kymmenkuinen tyttö. Puhuimme monesti siitä, miten kiva olisi tehdä kahdestaan asioita, viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa. Luulin kuitenkin, että kaikki oli niin hyvin kuin armeija-aikana voi olla. Nyt on tullut ilmi, että miehelläni oli syksyllä parin viikon mittainen suhde toisen naisen kanssa (joka oli myös armeijassa). Mieheni oli lopettanut suhteen, kun oli tuntenut pahaa oloa siitä. Mutta hänellä ei ollut rohkeutta kertoa asiasta minulle, koska tiesi miten reagoisin.
Oloni on hirveä. Kaikki, joita on petetty, tietää mille se tuntuu, kun on halunnut antaa toiselle kaikkensa ja saa palkkioksi epärehellisyyttä ja uskottomuutta. Kuitenkin kaipaan miestäni hirveän paljon ja haluaisin unohtaa kaiken. Mutta ei se voi mennä niinkään. Ei hän koskaan oppisi. Mieheni sanoo, että on rakastanut vain ja ainoastaan minua, eikä toinen nainen ole merkinnyt mitään. Sitä on hirveän vaikea uskoa. Hän on anellut anteeksiantoa ja haluaisi jatkaa yhdessä. Syksyn jälkeen hän vannoo olleensa uskollinen. Tiedä sitten siitäkään. Hän pelkää, että haluaisin kostaa. Kyllä se on mielessä käynyt, mutta en saisi siitäkään mitään, enkä edes haluaisi alentua sellaiseen.
Mitä itse tekisitte tilanteessani? Meillä on kuitenkin yhteinen rakas tyttäremme, jolle haluaisin antaa ehjän kodin ja turvallisen lapsuuden. Voiko meidän suhde tulla enää ikinä toimimaan tälläisen jälkeen, kun toinen on elänyt valheessa? Tällä hetkellä tuntuu, ettei. Ainakin tarvittaisiin aikaa hirveän paljon, enkä taas usko, että mieheni olisi valmis odottamaan. Neuvokaa kokeneemmat minua. Olen aika hukassa :(
Mieheni oli viime vuoden armeijassa ja tuli aina lomilla minun luokse. Mielestäni meillä meni hyvin ja olimme onnellisia. Aikaa meillä ei kovin ollut toisillemme, kun meillä on kymmenkuinen tyttö. Puhuimme monesti siitä, miten kiva olisi tehdä kahdestaan asioita, viettää sitä kuuluisaa laatuaikaa. Luulin kuitenkin, että kaikki oli niin hyvin kuin armeija-aikana voi olla. Nyt on tullut ilmi, että miehelläni oli syksyllä parin viikon mittainen suhde toisen naisen kanssa (joka oli myös armeijassa). Mieheni oli lopettanut suhteen, kun oli tuntenut pahaa oloa siitä. Mutta hänellä ei ollut rohkeutta kertoa asiasta minulle, koska tiesi miten reagoisin.
Oloni on hirveä. Kaikki, joita on petetty, tietää mille se tuntuu, kun on halunnut antaa toiselle kaikkensa ja saa palkkioksi epärehellisyyttä ja uskottomuutta. Kuitenkin kaipaan miestäni hirveän paljon ja haluaisin unohtaa kaiken. Mutta ei se voi mennä niinkään. Ei hän koskaan oppisi. Mieheni sanoo, että on rakastanut vain ja ainoastaan minua, eikä toinen nainen ole merkinnyt mitään. Sitä on hirveän vaikea uskoa. Hän on anellut anteeksiantoa ja haluaisi jatkaa yhdessä. Syksyn jälkeen hän vannoo olleensa uskollinen. Tiedä sitten siitäkään. Hän pelkää, että haluaisin kostaa. Kyllä se on mielessä käynyt, mutta en saisi siitäkään mitään, enkä edes haluaisi alentua sellaiseen.
Mitä itse tekisitte tilanteessani? Meillä on kuitenkin yhteinen rakas tyttäremme, jolle haluaisin antaa ehjän kodin ja turvallisen lapsuuden. Voiko meidän suhde tulla enää ikinä toimimaan tälläisen jälkeen, kun toinen on elänyt valheessa? Tällä hetkellä tuntuu, ettei. Ainakin tarvittaisiin aikaa hirveän paljon, enkä taas usko, että mieheni olisi valmis odottamaan. Neuvokaa kokeneemmat minua. Olen aika hukassa :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teetpä mitä tahansa, niin tee se kunnolla. Mun mielestä on totta puhuen surullista, jos pienen lapsen vanhemmat eroaa.
Jos haluat erota, eroa kunnolla äläkä ala "ollako vai eikö olla" -jojosuhteeseen.
Jos haluat jäädä, anna anteeksi, äläkä muistuta asiasta enää ikinä. Vaikka kuinka kiukuttaisi.
Kannatan ehdottomasti sitä, että ei kannata erota. Ota se kihlasormus kaapista ja pistä sormeesi. Anna anteeksi äläkä enää siitä asiasta sano mitään. Kyllä sun miehesi tajuaa kuinka vaikeaa tää on sulle ollut. Lapsi saa ehjän kodin ja teidän suhde vielä paranee.
Vie mies terapiaan, jos et muutoin voi luottaa.
Kihlattuni petti minua kun olin raskaana viimisellä kuulla.
pari viikkoa heidän suhteensa oli kestänyt.
En voi antaa anteeksi mutta yhdessä olemme ja kyllä se painaa mieltä melkein päivittäin.
En pysty elämään samallaista elämää niinkuin joskus ennen hänen kiinni jäämistään. En ole onnellinen ja sen takia ero on käynyt muutaman kerran mielessä. Pelottaa vain jäädä yksin kun niin pitkää yhdessä olemme olleet.
Luottamus meni täysin, aikaa menee paljon kun alan taas luottaamaan häneen.
Itsekkään en tiedä mitä teen.
Tyttö ny 6kk. Vieläkin pohdin asiaa eroako vai ei.
Tää oli aika sekava mutta kun oli niin paljon asiaa
Tee niin, että hoitakaa lasta nyt yhdessä ja sitten kun sinulla on enemmän voimia ja omaa aikaa, niin ala katselemaan uutta kultaa! :)
Se piristää sinua ja tunnet itsesi naiseksi jälleen..Ties vaikka löytäisit jotain parempaa nykyisesi tilalle..ja jos et löydä, niin ainakin elämässä tapahtuu uusia ja mukavia juttuja!!!