Helvetillinen loukku

Mul on ollu hyvä ystävä, poika tai mies, miten sen ottaa.. Mä luulin, että me ollaan vaan ystäviä, koskaan ei puhuttu enemmästä. Nyt mä oon sellasessa helvetillisessa loukussa, ku mä oon rakastunu toiseen tyyppiin ja seurustelen sen kans, ni tää ystävä alkokin esittää mulle kaikkia juttuja, minkä takia mä olisin sen. Ei se oo koskaan sanonu, että se välittäis tai rakastais tai mitään, mutta nyt se ei antanu mun mennä, ku mä yritin katkaista meidän välit.

Mä en jotenki kestä tätä. Mä en voi sanoo sille, että mulla on toinen, ku mä en kestä sitä, että se kuvittelis, että siinä olis joku vika. Vika on minussa ja ei muussa. Mä en voi sille mitään, että mä haluan naimisiin toisen kanssa. Että mä rakastan toista.

Mä tiedän, että oon auttanu sitä monina vaikeina hetkinä pelkällä olemassa olollani, mutta mä en enää halua, mä haluan olla vaan toisen miehen kans. Mutta mä en pääse irti ekasta. Ja sen seurauksena oon pettäny jo toista...

Mä tiedän, että mun pitäis kuunnella vain ja ainoastaan mun sydäntä, mutta mä mietin, miten rikki saan sen toisen ihmisen. Mä en kestä sitä. Miten mä voisin sanoo asian niin, että mä satuttaisin mahdollisimman vähän?

Auttakaa mua..

Elämästä ei tuu enää mitään..... En jaksa.
3685
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Rehellisyyttä peliin. Helpompi se on oikeesti suoraan sanoo, kuin yrittää elää tuolla tavoin. Kerro rehellisesti, että sinulla on jo mies jota rakastat. Jos hän on todellinen ystävä, hän ymmärtää, muutoin ei. Tää kundi on saattanu alusta asti ajatella, että te seurustelette.

Rehellisyyttä peliin, ja kerro että sinulla on ollut tämä seurustelukumppani jo pidempään. Jos et kerro,´homma paljastuu kuitenkin joskus ja se sattuu häneen paljon paljon enemmän kuin sinun kertomanasi.

Äänestä
  • Ainut mutta tässä jutussa on se, että mä oon kysyny siltä, mitä se minusta haluaa ja se sanoo, ettei oikein mitään tai uniseuraa tai jotain.. Mutta ei mitään kunnollista, ei se halua seurustella mun kans, mutta ei se halua luopuakaan minusta...

    Mä en jaksa enää tajuta mitään...

    Mutta ihan sama...

    Kiitos kuitenkin neuvoista, mä teen niin ku neuvoit.. Ja niin ku oikeastaan olin jo päättänyt, mutten vielä osannut tehdä...

    Äänestä

  • Petturi kirjoitti:

    Ainut mutta tässä jutussa on se, että mä oon kysyny siltä, mitä se minusta haluaa ja se sanoo, ettei oikein mitään tai uniseuraa tai jotain.. Mutta ei mitään kunnollista, ei se halua seurustella mun kans, mutta ei se halua luopuakaan minusta...

    Mä en jaksa enää tajuta mitään...

    Mutta ihan sama...

    Kiitos kuitenkin neuvoista, mä teen niin ku neuvoit.. Ja niin ku oikeastaan olin jo päättänyt, mutten vielä osannut tehdä...

    Niin...

    Elämääni on osunut kaksi naista, jotka ovat olleet liian läheisiä ystäviä. Toinen on parhaillaankin. Käyttäytyy kuin rakastaisi minua, mutta sanoo että ei rakasta. Ja minä kun uskon - muiden ihmisten tavoin - hänen käytöstään enemmän kuin puhettaan. Ja koko ajan pelkään että hän rakastuu johonkuhun.

    Älkää hyvät ihmiset antako toisillenne aihetta olettaa rakkautta jos sitä ei ole. Mies ja nainen voivat olla läheisiäkin ystäviä, mutta jos toinen pitkään tuntee rakkautta ja toinen ystävyyttä, ongelmia on tiedossa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Petturi kirjoitti:

Mul on ollu hyvä ystävä, poika tai mies, miten sen ottaa.. Mä luulin, että me ollaan vaan ystäviä, koskaan ei puhuttu enemmästä. Nyt mä oon sellasessa helvetillisessa loukussa, ku mä oon rakastunu toiseen tyyppiin ja seurustelen sen kans, ni tää ystävä alkokin esittää mulle kaikkia juttuja, minkä takia mä olisin sen. Ei se oo koskaan sanonu, että se välittäis tai rakastais tai mitään, mutta nyt se ei antanu mun mennä, ku mä yritin katkaista meidän välit.

Mä en jotenki kestä tätä. Mä en voi sanoo sille, että mulla on toinen, ku mä en kestä sitä, että se kuvittelis, että siinä olis joku vika. Vika on minussa ja ei muussa. Mä en voi sille mitään, että mä haluan naimisiin toisen kanssa. Että mä rakastan toista.

Mä tiedän, että oon auttanu sitä monina vaikeina hetkinä pelkällä olemassa olollani, mutta mä en enää halua, mä haluan olla vaan toisen miehen kans. Mutta mä en pääse irti ekasta. Ja sen seurauksena oon pettäny jo toista...

Mä tiedän, että mun pitäis kuunnella vain ja ainoastaan mun sydäntä, mutta mä mietin, miten rikki saan sen toisen ihmisen. Mä en kestä sitä. Miten mä voisin sanoo asian niin, että mä satuttaisin mahdollisimman vähän?

Auttakaa mua..

Elämästä ei tuu enää mitään..... En jaksa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu