Työni tein kunnolla, ei huomauttamista, mutta "hymyilin liian vähän" ja niinpä minut irtisanottiin.
Siis peli on tosi raakaa, on totta, että en ole missimittainen painoindeksi 26 ja ikääkin on kun, uusia haetaan valokuvan perusteella.
Voi olla, ja onkin, että luuseri vieressä saa jäädä, hän kun miellyttää johtajaa ihan toiseen malliin, mitä sillä väliä vaikka mokia tuleekin töissä, se ei haittaa.
Ystäväni ovat olleet ihan kauhuissaan mutta minkäs teet, yritettävä jatkaa tästäkin eteenpäin.
Siis peli on tosi raakaa, on totta, että en ole missimittainen painoindeksi 26 ja ikääkin on kun, uusia haetaan valokuvan perusteella.
Voi olla, ja onkin, että luuseri vieressä saa jäädä, hän kun miellyttää johtajaa ihan toiseen malliin, mitä sillä väliä vaikka mokia tuleekin töissä, se ei haittaa.
Ystäväni ovat olleet ihan kauhuissaan mutta minkäs teet, yritettävä jatkaa tästäkin eteenpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin olin paksu, väsynyt ja huono työntekijä, kunnes eräänä päivänä päätin laihduttaa ja hoitaa elämäni kuntoon.
Painonpudotuksen jälkeen jokapaikan löysästä valittajasta kuoriutui postiiviinen, elämänmyönteinen ja hymyilevä ihminen.
Nyt elämä maistuu, suosittelen!
Niin kuntoillut olen jo, aina olen liikkunut mutta nyt lisännyt sitä vielä. Työni oli liikkuvaa ja aika kovaakin.
Paino on pian kohdallaan ja hiihtolenkit sujuvat. Olisko indeksi jo 24?
Jotain olen tässä oppinut, mölyt on syytä pitää mahassaan, olitpa kuinka oikeassa tahansa niin turha on työpaikalla sanoa mitään. Vaikka sanookin ihan kauniisti ja asiasta niin edestään noukkii.Valittaja en ole ollut mutta asiasta olen sanonut.
Pitää vain olla kyllä-nainen.
Nyt aloitan kolmannen elämän, lähden kouluun ja jätän taakseni kaksi edellistä ammattia ja työtä, se löytyykö vielä työtä koulun jälkeen onkin sitten jo toinen juttu.
näkeepä siellä koulussa ainakin muita ihmisiä ja aina oppi on hyväksi.
Arvatenkin teet liukuhihnatyötä?
En tehnyt liukuhihnatyötä, vaan myyntityötä erikoisalalla. Mutta en koskaan ollut bestis johtajan rouvan kanssa, niinkuin työparini joka tuli vuosi sitten.
Hän oli ensin ihan kiva, mutta vähitellen muuttui käytös jne. Hän kaveerasi rouvan kanssa, kertoen tietysti kaiken mitä töissä puhuttiin ja niin että muut puhuivat; hän unohti sen, että oli siinä itsekin mukana siis puhumassa.
Ja tämän seurauksena minä sain lähteä voi prkl.
Takana piitkä ammattiura, luulin että olisi ns. eläkepaikka muuta eipä ollut.
Sitä vaan miettii miten kiero ja ilkeä tämä maailma on ja epäoikeuden mukainen.
Työnantajat ovatkin inhottavia tyranneja! Mutta he maksavat tosi kalliin laskun teoistaan! Siellä he saavat miettiä ikuisesti tulisessa pätsissä että ois kannattanut kuunnella Helluntalaisten neuvoja ja tehdä parannus!!!!