työhaastatteluun valmistautuminen...

Katso esim.

http://www.aarresaari.net/haastattelu.htm

Vaikka asiallinen ja siisti pukeutuminen on toki tärkeää, niin vielä tärkeämpää on, että olet huolella valmistunut vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Ja jos vaatimuksena on esim. englannin kielen taito niin, harjoittele puhumista myös englanniksi.

Kannattaa pukeutua niin, kuin haettavassa toimessa menestyvät ihmiset yleensä pukeutuvat. Eli jos työssä ihmisillä puku/jakkupukulinjaa, niin sitten niin, toisaalta jos hakee vaikka siivoojan paikkaa, moinen näyttää typerältä ja vähemmän muodollinen mutta siisti vaatetus on parempi. Ensivaikutelma on valitettavankin tärkeä, joten pukeutuminen, se miten kättelee ja tervehtii tms voi vaikuttaa yllättävänkin paljon, vaikka tosiasiassa muun pitäisi olla se pääasia.

Ei nyt tietenkään jotain huipputoimea kannata hakea huppari päällä ja lenkkarit jalassa, mutta kyllä se jotenkin on itsestä kiinni erittäin paljon. Jotenkin voi sitten liian huolitellulla pukeutumisella jossain tilanteissa aiheuttaa vähän sellaisenkin kuvan, että vedetään miinus paperinkulmaan siitä syystä. Etenkin jos olet on täysin selvää, että olet totaalisen vieraassa ympäristössä "itseesi nähden" ja selvästikin joku totaalisen sliipattu olemus ei ole sinun juttusi.

Sanotaan nyt esimerkiksi, (jota muuten hyvin moni ex-opiskelututuistakin on sanonut), että itse viimeisen kevään aikana ravasin oman alan haastatteluissa enemmän ja vähemmän. Milloin laitoin ylle "rentoa mutta siistiä", milloin olin likimain puku päällä ja kravatti kaulassa ja milloin mitenkin sliipattuna. Paikkojen luonne tosin sitä ehkä hieman vaatikin.

Loppujen lopuksi tuli tunne, että se paistoi jo totaalisen läpi että olin kyllä farkku-buutsit-huppari -pukeutuja ja puku ei kertakaikkiaan ollut meikäläisen juttu. Huvittavaa oli, että kerran leppoisa haastattelija naurahti että taitaa olla vallan uudet vetimet päällä ja suoraan sanoen vaikutat kuin et oikein tuntisi oloasi kotoisaksi niissä:)

Ironisin homma ja työputken aukeaminen tapahtui lopulta jo surkuhupaisallakin tavalla. Oman alan hommia ei meinannut löytyä ja menin ajamaan kuorma-autoa öiksi kun opiskelut alkoivat olla käytännössä slut. Yksi aamu suoraan ajosta tuli kiire työhaastatteluun ja huomasin unohtaneeni paremmat vaatteet kotiin. Ajattelin, että piruako sitä hävikääkään ja menin farkuissa ja parhaat päivänsä nähneessä farkkupaidassa pahoitellen pukeutumistani ja kertoen syyn.

Paikalla oli sama haastattelija yhtenä kuin muutamaa kuukautta aiemmin mutta täysin eri firmassa. Jotenkin tuli jo haastattelussa tunne, että tämä menee muuten hyvin ja erityisesti tunnuttiin antavan painoa tuolle hiukan rankemman puoleiselle yöhommalle jota tein, kun ei löytynyt oman alan töitä. Meni kaksi päivää ja puhelimessa ilmoitettiin paikan olevan minun 3 vuoden sopimuksella ja käytännössä vakituisena...Neuvottiin laittamaan kuitenkin jotain muuta päälle kun tulen taloon:)

Eli joskus se oma itse vain saattaa olla se paras, eikä mitenkään keinotekoisesti asian muuttaminen. Sehän on varma, että tietyt pukeutumiskoodit ovat pakolliset tietyissä paikoissa, mutta itse kun alkanut katsella omia aiempia "virheitään" niin tullut tunne jotta liian huolitellulla ja teennäisellä olemuksella voi pilatakin mahdollisuutensa täysin.