Sain eilen kuulla että tyttöystäväni, jonka kanssa olen ollut vakavassa suhteessa pian kahdeksan vuotta on maannut toisen miehen kanssa. Hän tuli kotiin itkien ja myönsi asian. Pettämisestä hänen kertomansa mukaan tosin on kulunut jokunen vuosi, mutta se ei minusta tuntunut mitenkään helpommalta.
Vastaavaa oli tapahtunut seurustelumme ensimmäisenä vuonna, tosin lievempänä. Tällöin hän oli kolmeena eri kertana suudellut ja halaillut parasta ystävääni. Tuolla kerralla sain heidät kiinni sängyssä tosin vaatteet (vielä) päällä. Muut kerrat kuulin kolmannelta taholta. Tämä päätyi siihen että kontaktit "ystävään" katkesivat lopullisesti.
Keskustelimme eilen hänen tunnustettuaan asiasta pitkään ja rauhallisesti. Luulin pystyneeni antamaan hänelle anteeksi, mutta nyt en tunne samalla tavalla. Syyksi pettämiseen hän kertoi halunneensa kokeilla millaista on seksi toisen miehen kanssa.
Tänään en pystynyt töissä keskittymään. Olo on ollut sekava. En tiedä tunnenko vihaa, katkeruutta vai jotain muuta. Koko ajan on vain pieni vapina päällä. Tätä vapinaa olen pyrkinyt hillitsemään tupakalla, josta olin pystynyt pysymään erossa jo reilun puoli vuotta.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu että hän on minulle velkaa jotain jota ei pysty korvaamaan. En tarkoita tällä sitä että haluaisin kostaa hänen minulle aiheuttamaa tuskaa esim. pettämällä itse.
Nyt en tiedä miten jatkaisin. Pystyykö tästä vielä jatkamaan vai pitäisikö suosiolla erota? Vaikeutta lisää se pitkäaikaisesta suhteesta on kertynyt paljon yhteistä omaisuutta ja ystäviä. Toivoisin että mahdollisen eron jälkeen voisin yhä pysyä hänen ystävänään, mutta en ole varma onnistuisiko se.
Suurin kysymys kaikista on se, miten hän pystyy korvaamaan aiheuttamansa tuskan?
Voisin jatkaa tätä avautumista sivukaupalla, mutta en halua tuottaa teille romaania luettavaksi. Jos jollain on ollut vastaavia kokemuksia, niin voisitteko kertoa, miten itse olette selvinneet siitä yli ja mikä oli lopputulos. Ja oliko tämä lopputulos mielestänne hyvä vai huono. Muukin apu/neuvo on tervetullutta.
Vastaavaa oli tapahtunut seurustelumme ensimmäisenä vuonna, tosin lievempänä. Tällöin hän oli kolmeena eri kertana suudellut ja halaillut parasta ystävääni. Tuolla kerralla sain heidät kiinni sängyssä tosin vaatteet (vielä) päällä. Muut kerrat kuulin kolmannelta taholta. Tämä päätyi siihen että kontaktit "ystävään" katkesivat lopullisesti.
Keskustelimme eilen hänen tunnustettuaan asiasta pitkään ja rauhallisesti. Luulin pystyneeni antamaan hänelle anteeksi, mutta nyt en tunne samalla tavalla. Syyksi pettämiseen hän kertoi halunneensa kokeilla millaista on seksi toisen miehen kanssa.
Tänään en pystynyt töissä keskittymään. Olo on ollut sekava. En tiedä tunnenko vihaa, katkeruutta vai jotain muuta. Koko ajan on vain pieni vapina päällä. Tätä vapinaa olen pyrkinyt hillitsemään tupakalla, josta olin pystynyt pysymään erossa jo reilun puoli vuotta.
En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu että hän on minulle velkaa jotain jota ei pysty korvaamaan. En tarkoita tällä sitä että haluaisin kostaa hänen minulle aiheuttamaa tuskaa esim. pettämällä itse.
Nyt en tiedä miten jatkaisin. Pystyykö tästä vielä jatkamaan vai pitäisikö suosiolla erota? Vaikeutta lisää se pitkäaikaisesta suhteesta on kertynyt paljon yhteistä omaisuutta ja ystäviä. Toivoisin että mahdollisen eron jälkeen voisin yhä pysyä hänen ystävänään, mutta en ole varma onnistuisiko se.
Suurin kysymys kaikista on se, miten hän pystyy korvaamaan aiheuttamansa tuskan?
Voisin jatkaa tätä avautumista sivukaupalla, mutta en halua tuottaa teille romaania luettavaksi. Jos jollain on ollut vastaavia kokemuksia, niin voisitteko kertoa, miten itse olette selvinneet siitä yli ja mikä oli lopputulos. Ja oliko tämä lopputulos mielestänne hyvä vai huono. Muukin apu/neuvo on tervetullutta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Hei!
Itse olen nainen ja silloinen ja samalla nykyinen poikaystäväni petti minua ystäväni kanssa joka tosin ei ole enään ystävä.Poikakaveri eli mullistuksen alla kun teki avioeroa ja hänellä oli asiat sekaisin.Ystäväni käytti tilaisuutta hyväkseen ja aloitti suhteen hänen kanssaan,joka näin jälkikäteen ajatellen ei ollut suhde kuin tämän ystäväni puolelta.Hänen periaatteenaan oli hajoittaa ihmissuhteet jotka toimivat.Asia selvisi minulle ja suhde päättyi.Tunteet jäivät kyllä vielä jäljelle meille molemmille ja se oli raskasta aikaa.Asia selvitettiin puhumalla ja poikaystäväni ei ole kuulemma katunutu elämässään mitään asiaa niin paljon.Luottamus sai siinä asiassa särön ja se ei palaudu sataprosenttisesti koskaan.Tapahtuneesta on nyt muutama vuosi ja olemme vielä yhdessä.Meillä on hyvä olla yhdessä ja olemme joutuneet kokemaan niin hyviä kuin huonojakin asioita yhdessä.Uusi tilaisuus mielestäni hänen piti saada ja samalla annoin uuden tilaisuuden itselleni katsoa kuinka tässä käy.Olisin ehkä katunut jos en olisi ottanut tilaisuutta vastaan.Ainakun ei tiedä pitäisi katsoa taakse vai eteenpäin.Toivottavasti asiat selviävät ja mietitte mitä kumpikin elämältä haluatte.Onko parempi olla yhdessä vai erillään?
käytä väliä pisteen jälkeen. tollasta ei jaksa erkkikää lukea.
Haluaisin sanoa sinulle muutaman sanan. Elät varmasti hyvin raskasta aikaa ja joudut läpikäymään kriisin josta toipuminen tulee viemään pitkään. Olen vaimo joka petti miestään 3 vuotta sitten. Olemme jatkaneet suhdetta joka on kivulla, katumusella, vihalla ja anteeksiannolla (vuoroin milläkin) viety eteenpäin. Tie on ollut raskas ja uuvuttava. Minusta tekoni on järkyttävä ja oksettava, enkä voi tajuta miten saatoin pettää miestäni.
Mieheni sanoo tuntevansa juuri tuota samaa kuin sinä eli että olen hänelle velkaa. Tunnen itsekin olevani velkaa kaiken sen katumuksen jälkeen, mutta en tiedä mikä pystyisi korvaaman tämän kärsimyksen. Olen aivan neuvoton ja ja lopen väsynyt. Kumpikaan ei haluaisi heittää pois ainutlaatuista suhdetta jolla olisi muuten hyvät mahdollisuudet onnistua. Raskasta on myös jatkuva syytösten kuuntelu. Tuntuu niin hirveältä kun asialle ei voi jälkeenpäin tehdä mitään. Olen vain joka riidan yhteydessä huora yms...Olen katsonut vierestä mieheni vuosien kamppailua ja rukoillut että se loppuisi johonkin...Elämme päivän kerrallaan veitsenterällä.
Toivoisin, että kirjoittaisit vielä enemmän ja seikkaperäisemmon siitä mitä tunnet...Omalta puoleltani voin sanoa, että jos katuminen on tyttöystäväsi puolelta todellista niin en usko että hän koskaan tulee tekemään mitään vastaavaa. Jo se, että hän kertoi sinulle asian todistaa siitä, että hän haluaa tehdä asait selviksi ja saada sielunrauhan itselleen. Jos pystyt, yritä antaa anteeksi hänelle....Elämä on joskus niin vaikeakulkuista, mutta ihmiset voivat halutessaan muuttua paremmiksi...Haluan uskoa niin.
jospa näyttäisit tämän kirjeesi miehellesi. On harvinaista nähdä näin katuvaa tekstiä.
Minusta olet jo kärsinyt tarpeeksi. Pitäisi riittää jo vastapainoksi miehellesikin. Teithän väärin hänelle mutta silti...
Kummallista että ajattelen näin vaikka itse tulin petetyksi. Tosin siitä on hieman kauemmin kuin sinun tapauksessa. Vasta nyt siis pystyn antamaan oikeasti anteeksi vaimolleni ja koen että vääryys on hyvitetty.
olet tosi ikävässä tilanteessa, yritä vain jaksaa. Anna vähän pölyn laskeutua niin löydät sisältäsi kyllä ratkaisun tilanteeseen. Helppoa ei tule olemaan, sen tiedän kokemuksesta.
Mikähän sai tyttöystäväsi kertomaan näin pitkän ajan kuluttua ? Asia on häntä ilmeisesti vaivannut. Pohdintaasi siitä että tarvitset jonkinlaisen hyvityksen tyttöystävältäsi on jo ratkaisu: hän kokee tehneensä sinulle väärin, on kärsinyt siitä vuosia. Se että hän petti, oli hänen oma valintansa. Se ei ollut sinun syysi. Mutta hän selvästi näyttää tietävän että teki väärin sinua kohtaan. Eli hän välittää sinusta.
Onkohan tyttöystävällesi selvää missä on rajat teidän suhteessa. Viimeistään nyt ne kannattaisi selventää.
Anteeksi annosta. Näyttää siltä että et ole oikeasti antanut anteeksi. Minulle kävi samoin, hätäpäissäni sanoin antavani anteeksi. Ikään kuin se jotakin ratkaisisi.
Tsemppiä sulle.
Oma tarinani löytyy täältä otsikolla "Henk. koht. tarinani petetyksi tulemisesta". Lue jos kiinnostaa...
Uskoisin että tyttöystäväsi todella katuu sitä mitä on tehnyt ja että tulet vielä antamaan hänelle anteeksi. Siihen vain varmasti menee aikaa. Miten hän pystyy sinulle korvaamaan aiheuttamansa tuskan, en osaa sanoa. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa ettei tuollaisesta helposti toivu.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, toivottavasti saat elämäsi järjestykseen...
Aika jännä juttu. Minun piti oikein hetken ajatella sitä ja lukea toiset vastaukset. Enkä sittenkään tiedä mitä sanoa.
En oikein voi sanoa, että turhaan tunnet tuskaa, jota nyt tunnet, mutta sanonpa kuitenkin, pyydän anteeksi.
On olemassa vanha, julma sananlasku "joka menneitä kaivelee sitä tikulla silmään". En yksinkertaisesti tajua miksi tyttöystäväsi paljasti monen vuoden jälkeisen pettämisensä. Helpottaakseen oloaan? Tuskin, enää. Luulen, että hän koettelee rakkauttasi, eikö 7. vuosi ole se vaikein? Moinen koettelu on lapsellista.
Mistä tunnustus ikinä johtuukin, voit olla varma siitä, että pettämisen kestäminen tilanteessasi on taatusti helpompaa kuin "akuuteissa" tapauksissa.
Parisuhteessa on kuitenkin aina annettava anteeksi. Muuten yhdessäolosta tulee helvettiä. Kuka sellaista tahtoisi?
että kärsit ja saat kärsiäkin, tarttis vähän ajatella ensin ja sitten tehdä. Olen petetty enkä kai koskaan tule siitä ylipääsemään, halveksin, säälin ja inhoan kaltaisiasi henkilöitä, olkoon miehiä tai naisia, jos avio-tai avoliitossa on tosimielellä niin ei varmasta kaipaa vierasta.
En vaadikaan ymmärrystä. Kerroin ainoastaan sen miltä minusta tuntuu. Ymmärrän reaktionne. Arvostan näkemyksiänne sitoutumisesta. Missään ei kuitenkaan sanota, että se joka on pettänyt pettää poikkeuksetta uudestaan vai sanotaanko? Perustuuko väitte johonkin tietelliseen tutkimukseen vai mistä on Marika informaatiosi peräisin? Eihän ihminenen toista automaattisesti kaikkia muitakaan tekemiään virheitä.
En missään nimessä halua puolustella tuomittavaa tekoani, mutta en tule koskaan pettämään miestäni. Voisin verrata oloani sellaiseksi kuin olisin polttanut yhteisen talomme, mutta en voi olla varma paljonko tuli on tuhonnut. En voi olla varma onko mitään pelastettavissa ts.suhde enää korjattavissa. Minä vain odotan ja toivon..odotan ja toivon......
Itsekin olen joutunut sen kohteeksi,että minua on petetty. Annoin anteeksi, mutta kärsin koko ajan pelosta,että pettääkö hän uudestaan ja koko ajan sydäntäni viilsi. Hän petti uudelleen ja silloin en enään antanut anteeksi vaan jätin hänet vaikka häntä rakastinkin silloin kovin paljon. Jos kerran pettää,niin pettää vielä uudelleen...siitä ei pääse eroon. Luottamaan en pystynyt häneen ja minä en pysty elämään suhteessa missä ei ole luottamusta. Minua on petetty,mutta itse en ole ikinä pettänyt ketään,enkä tule pettämään!!
Mulle on käynyt ihan samaten kuin Marikalle.
Vaimo petti itse kertoi vuotta myöhemmin -92.
Lapset joita on kolme olivat 2,4,6 vuotiaita annoin silloin "anteeksi" mutta aina asia vaivasi.
Nyt viimekesänä tulin lomilta kotiin nuoremman kanssa yllättäen vaimo tuli seuraavana aámuna kotiin puoli kuusi. Oli ollut taas huoraamassa viikkoa myöhemmin heitin ulos yhteistestä asunnostamme, että se siitä.
Itse en pettänyt koskaan vaikka olisi ollut tilaisuuksia.
Kertomuksesi kosketti, vaikken vastaavaa tilannetta ole kokenut. Olen kuitenkin joskus ollut tilanteessa, jossa olen omalla toiminnallani aiheuttanut minulle tärkeille ihmisille tuskaa, ja joutunut siitä syystä käymään läpi kovien itsesyytösten ja häpeän aikakauden.
Kertomuksesi saa minut ajattelemaan seuraavavia asioita. Kannattaa kuitenkin olla kriittinen ajatuksiani kohtaan, sillä vaikeata on ottaa kantaa tuntematta teitä henkilökohtaisesti.
"Pystyykö tästä vielä jatkamaan vai pitäisikö suosiolla erota?"
Ei ole mitään teidän suhteenne ulkopuolista asiaa tai tahoa, jolla olisi mitään sanomista tuohon. Teidän on keskenänne tämä asia päätettävä. Älkää ajatelko, että pettäminen antaisi aiheen siihen, että teidän PITÄISI erota. Erota ei pidä "kunnian" takia, ikään kuin se sovittaisi pettämisen. Kunniakasta on päättää käydä pettämisen aiheuttama suru lävitse ja jatkaa tämän jälkeen eteenpäin.
"Suurin kysymys kaikista on se, miten hän pystyy korvaamaan aiheuttamansa tuskan?"
Hän ei pysty korvaamaan aiheuttamaansa tuskaa. Tuskaa, jota tunnet, ei mikään voi ottaa pois. Suhteenne ei tule olemaan SAMA suhde, kuin mitä se oli tätä ennen. Se voi silti aikanaan olla aidompi, vahvempi, realistisempi, inhimillisempi ja armollisempi suhde, kuin aikaisemmin. Tämä riippuu teistä.
Olennaista on se, ettet yritä kieltää pettämisen aiheuttamia tunteita. Älä ajattele, että anteeksiantamisen täytyisi merkitä sitä, että unohdat asian ja kaikki palaa ennalleen. Anteeksiantamista on se, että tekee PÄÄTÖKSEN antaa anteeksi, kuitenkaan yrittämättä tukahduttaa omia vihan, pettymyksen, katkeruuden yms. tunteitaan.
Lopuksi, suurimman työn teidän puolestanne tekee aika, edellyttäen että pystytte olemaan rehellisiä itsellennen ja toisillenne.
A
oli hyvä kirjoitus, Anders! Kunnioitettava.
minunkin mielestäni. Olen täysin samaa mieltä että mikään ei palaa entiselleen suhteessa uskottomuuden paljastuttua. Siitäkin on kokemusta että tavallaan suhde voi parantua juuri mainitsemallasi tavalla. On myös kokemusta kolikon toisesta puolesta. Välillemme jäi jotakin selittämätöntä.
Elämä on tällaista, ehkäpä edessä on vielä jotakin parempaa. Osuvasti sanotaan että aika parantaa haavat. Ehkäpä tarvitsemme vielä lisää aikaa ennen kuin tämä unohtuu.
Sinua on kohdeltu todella epäreilusti. Kukaan meistä ei ansaitse tulla petetyksi. Toivotan sinulle tsemppiä ja onnea asian ja itsesi tutkiskeluun.
Kun pöly on hieman laskeutunut ja aikaa kulunut, tiedät varmasti kuinka toimia tilanteessa. Itse tiedät lopulta vastaukset kaikkiin noihin kysymiisi kysymyksiin.
Hyvää jatkoa!
Se on sun oma asias päättää tuosta,mitä teet.Koita pärjätä,vaikka se ei helppoa oo.Sun kaltaisella ihmiselle löytyy varmasti parempaakin kuin pettävä puoliso..