mieheni vanhemmat eivät tunnu olevan ollenkaan kiinnostuneita lapsenlapsistaan. asuvat kaukana, joskus me soitellaan heille, he eivät koskaan. eivätkä kysele lapsistamme.
silti en ajattele heistä pahaa. jokainen on oikeutettu käyttäytymään kuten haluaa. jos me näemme heitä kerran vuodessa, ei silloin tarvitse muistella sitä, etteivät he pidä yhteyttä, tai eivät ole kiinnostuneita. tietysti heidän välinpitämättömyytensä aiheuttaa sen, etteivät lapset halua olla sylissä tms. he ovat meille tuttavia, joita on mukava tavata silloin kun he tavata haluavat.
minun vanhempani taas ovat unelmamummo ja pappa. onneksi!
silti en ajattele heistä pahaa. jokainen on oikeutettu käyttäytymään kuten haluaa. jos me näemme heitä kerran vuodessa, ei silloin tarvitse muistella sitä, etteivät he pidä yhteyttä, tai eivät ole kiinnostuneita. tietysti heidän välinpitämättömyytensä aiheuttaa sen, etteivät lapset halua olla sylissä tms. he ovat meille tuttavia, joita on mukava tavata silloin kun he tavata haluavat.
minun vanhempani taas ovat unelmamummo ja pappa. onneksi!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun miehesi vanhemmat kuullostavat upean fiksuilta ja kadehdittavilta, niin mimmoisia ovatkaan omasi kun aivan unelmiksi nimität :D
Sen jälkeen kun vanhempani erosivat, ei äitini äiti eikä isä ole pitäny meihin lapsiin mitään yhteyttä. Ei muistanut syntymäpäivänä, jouluna tai milloin muulloinkaan. Ei se minua enää haittaa kun lapsuus oli ja meni, mutta voisivat edes pikkuveljilleni kortit lähettää heidän syntymäpäivinään :/
"eivät pidä yhteyttä" , ovat luultavasti hoitaneet hommansa, ettekä mitään enää voi Vaatia. Olette aikuisia ja Teidän velvollisuutenne on pitää yhteyttä heihinpäin. Puhut sitäpaitsi miehesi vanhemmista, jolloin tuo itsekkyys näkyy vieläkin selvemmin! Olet kaiketi niit, joihin jos pitää yhteyttä, niin sit tuppautuu jne.
eronneiden vanhempien vanhempiin enää pidetä yhteyttä. Silloin on yleensä syyllinen jompikumpi lapsen vanhemmista. Jos lapsi/lapset jäävät äidille ja ero on ollut riitainen, tapellaan jo lasten tapaamis oikeuksistakin, siinä ei enää iso vanhemmilla ole sanomista. Äiti esim kieltää ex miehen vanhempien ottavan yhteyttä.
Miehesi vanhemmilla ei vain ole valmiuksia tai kykyjä normaaleihin ihmissuhteisiin. Eivät he voi siis tajuta mitä menettävät.
Tässä kysymys kuitenkin niille isovanhemmille, anopeille ja apeille, jotka eivät syystä tai toisesta ole paljon tekemisissä lastenlastensa kanssa:
Miksi odotatte, että lapsi juoksee syliinne niinä harvoina tapaamiskertoina? Vieraan syliin?
Kaikki ihmiset eivät ole lapsirakkaita ja kaikki ihmiset eivät ole ylenpalttisen sosiaalisia. Näkökantasi, ettei näillä ihmisillä ole valmiuksia "normaaleihin" ihmissuhteisiin on kauniisti sanottuna kapea.
Miksi luojaparatkoon jonkun lapsen pitäisi juosta syliini??? Minulla on skotlantilaisen reviirirajat!
rehvakas oikeassa olemisen Oikeus. Että arvioidaan appivanhempia surutta ja sanotaan, etteivät välitä (en usko pätkääkään) kyse voi olla omasta Kyvyttömyydestä ja juuri sen asian pönkittämisestä, että halutaankin pitää miehen vanhemmat etäämmällä - anoppihan on joka tapauksessa näille aina kauhistus, teki mitä tahansa tai jätti tekemättä !
....lapsi siihen, että mummu ei osaa eikä viitsi.
"Olisit voinut ostaa nakkeja. Ei se syö tuollaista".
"Onko siinä sipulia, jestakkoon!".
"Miten sä sait sen syliisi!? Ei se koskaan ennen ole halunnut muitten syliin".
"Eihän tuon ikäistä voi yökylään jättää. Saisitte tuoda sen kotiin keskellä yötä".
"Älä nyt mummua vaivaa. Ei se jaksa sulle satuja lukea".
Muutama hyvä opetuskerta ja mummua ei enää haluta nähdä.
On sitten hyvä sanoa, että mummu ei pidä yhteyttä.
miniöiden mieli, sitä sitten ruikuttavat ystävättärilleen kuinka Hirveitä heidän anoppinsa ovatkaan, eivät välitä jne.
Onneksi kaikki eivät ole kuitenkaan tuollaisia!
mulla on aivan sama kuin sulla, mieheni äiti ei ole lainkaan kiinnostunut lapsenlapsestaan.välillä asia todella raivostuttaa minua.sitten yritän tyynnytellä itseäni ajattelemmalla että hänhän on alkoholisti ja juopothan ovat tunnetusti välinpitämätöntä porukkaa.kai se siideri pullo on tärkeämpi ,kuin että lähettäisi kerran vuodessa joulu ja synttäri kortin..
aina myös mieheni on se joka soittaa äidilleen.silloinkin hänen äitinsä vain kyselee onko lapsemme pysynyt terveenä,tosi negatiivistä juttua,tuntuu kun hän toivoisi sairauksia lapsellemme..vai eikö hänellä sitten ole kuin sairaudet mielessä,kun itse huonojen elämän tapojensa vuoksi omaa kaikki elämäntapa-sairaudet.
on niin kauhea kun toisaalta käy sääliksi sitä ihmistä ja toisaalta raivostuttaa ,että joka pilaa itsensä,elämänsä viinalla!
kauhea sitten myöhemmin kertoa lapselle toisesta isoäidistä,kun hän alkaa kysellä.
onneksi tämä isoäiti asuu kaukana,ettei tarvitse lapseni nähdä kännistä isoäitiään.minä en ainakaan vie lastani sinne,eihän hänkään vaivautunut tulemaan lapseni ristiäisiin!
onneksi omat vanhempani asuvat lähellä,he todella välittävät meistä,eikä ole pelkoa nähdä heitä humalassa!
Mieheni uskoo vanhempiensa hyvyyteen, mutta minä näen heidän todellisen luonteensa. Eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita mieheni, vanhemman poikansa tekemisistä, ovat haukkuneet ammatin valinnan, muuttomme yhteen (No, sitten muutat vaan, hmph!), hääateriamme, ja appi kuittailee välillä jälkikäteen, muidenkin seurassa, jos mieheni ei ole ehtinytkään auttaa häntä.
Ihmetyttää, että appivanhemmat kehtaavat soitella miehelleni ja pyytää tältä ilmaista apua yrityksen pyörittämisessä, vaikka mieheni tekee jo nyt pitkää päivää n. kuutena päivänä viikossa. Mieheni tekee enemmän tunteja 3 päivässä kuin nämä viikossa. Omien sanojensa mukaan appivanhemmat aloittavat tehokkaan työn vasta n. 9:00, ja lopettavat n. 14:00, mieheni tekee säännöllisesti yli 12 tunnin päivää, ja välillä ei ehdi edes taukoja pitää, koska koko ajan asiakkaat kinuvat luokseen. Ja silti, silti nämä haluavat, että mieheni auttaa myös heitä. Mikään ei riitä heille.
Appivanhemmat soittavat miehelleni n. parin päivän välein, ja kysyvät niin mieheni kuin tämän auton vointia, se kun on huollossa. Ja hän uskoo, että nämä kysyvät vointia, koska ovat huolissaan. Minä tiedän, että sinä päivänä kuin mieheni menee takaisin töihin ja auto palautuu korjaamolta, seuraavana päivänä tulee varmasti soitto appivanhemmilta. He kysyvät väliaikatietoja, jotta osaavat hämätä ja näyttävät siltä kuin todella välittäisivät.
He ovat hänen vanhempiaan, kuten mieheni sanoo. Mutta hän on myös heidän poikansa, mutta se ei näy mitenkään käytännössä. Ainoastaan apua tarvittaessa soittavat he meille.
kunnioita tätä
äläkä siis täällä juoruile vaan yritä ajatella heistä jotain hyvää!
Ai, että minun pitäisi ajatella mieheni vanhemmista jotain hyvää? Miksi miniältä vaaditaan tätä? Mikset vaadi poikani vanhempia ajattelemaan pojastaan hyvää? Ei minunkaan äitini puutu minun ja mieheni elämään, ei vaadi meiltä aikaa. Mieheni, sisarusparven vanhempana on alusta asti joutunut auttamaan enemmän vanhempiaan, mutta tätä ei noteerata mitenkään, aina vaaditaan lisää. Ei hemmoteltu kakara, tässä tapauksessa appivanhemmat, koskaa hemmottelusta halua eroon päästä. Aivan tarpeeksi saamme hyysätä heitä sitten heidän eläkeiässään. Eli omaa elämää, tahtoa meillä ei saisi olla yhtään?
Jos sinä haluat elää elämäsi muiden komennuksessa, se on sinun valintasi. Mutta älä syytä muita juoruilusta, varsinkaan kun en mainitse nimiä, ja puhun vain totta, se satuttaa sinua paljonkin, hengenheimolaisia anopin kanssa? Lepää rauhassa.