Neuvoja/kommentteja pyydetään

Välillä on vaikeampaa pitkässä suhteessa, se on lähes selviö. Ja sillä pääsee pitkälle, kun hyväksyy sen, ettei joka hetki ole samaa huumaa kuin suhteen alkuajat. Jos niitä jää haikailemaan ja varsinkin etsimään sellaista jostakin muualta, oman suhteen ulkopuolelta, niin ollaan huonolla tiellä.

Omasta kokemuksestani voin sanoa vain sen, että meidän suhteemme on aina pelastanut ja pitänyt pinnalla vaikeinakin hetkinä - puhuminen. Kun siitä ei ole päästetty irti, ei toinen ole muuttunut vieraaksi. On ollut helppo jatkaa, vaikka vähän ryteikköisemmänkin kauden jälkeen.

Itse uskon vakaasti siihen, että kun menee heikommin, niin seksipuolen korostaminen eli ratkaisun etsiminen sitä kautta ei ole oikea tapa. Sitä on kivampi harrastaa silloin, kun on oikeasti lämpimiä tunteita toista kohtaan.

Eli etsisin keinoja, joilla pitää suhde toimivana, sieltä henkiseltä puolelta. Sitten, kun taas menee helpommin, sitä fyysistä puolta ehtii kyllä puuhaamaan. Ja puhuminen taas, siinä on vain uskallettava asettaa itsensä alttiiksi, vaikka vastakaiku aluksi olisikin kylmää.

Meillä vähän samanlainen tilanne päällä.
On koitettu puhua keskenämme, ei ole johtanut mihinkään. Tilanne tuntui niin kriittiseltä, että tilasimme ajan perheasiain neuvottelukeskukseen.On ilmainen, jonoja sinne kyllä on.
Ollaan vasta kerran käyty, en tiedä löytyykö sieltä apua, saada asiat kohdalleen, mutta on yllättävää, kuinka ulkopuolinen tuo lisää keskusteluun. Kahdestaan tahtoo jäädä aina sama nauha päälle.

Kun riidellään pysytään asiassa joka johtanut riitaan. Ei pyritä loukkaamaan toista, ei verrata muihin ihmisiin sukulaisiin vanhempiin ym. Monasti tehdään asiat vaikeammaksi kun vedetään muita asioita riita kentälle. Noista loukkauksista saattaa jäädä kaunoja on vaikea käsitellä kun syytöset kohdistuvatkin läheisiin ihmisiin. Ei pidetä asioita liikaa sisällä vaan puretaan niitä sitä mukaan kun niitä tulee. Eikä nieleskellä liikaa eikä liian kauvaa koska niistä kertyy vuori ihmisten väliin.
Pyritään viettämään aikaa yhteisissä harrastuksissa ja tekemisissä, koska niistä kertyy niitä yhteisiä muistoja joita voidaan muistella jälkeenkin päin. Mikäli kuljetaan erikseen omien mies tai nais kavereiden kanssa hakemassa elämyksiä ja huvittelua, niin silloin tulee muistoja heidän kanssa mitä ei taas voi yhdessä puolisonsa kanssa muistella, Eli aletaan erkanemaan toista ja eriydytään mahdolliseti loppullisesti.
Olen monta kertaa ihmetellyt sellaista asiaa. Kun jompikumpi puolisoista lähtee työporukan kanssa esim. laivareissulle, niin sinne ei kehdata ottaa puolisoa mukaan mutta jos on eronnut ja on uusi orastava suhde niin silloin sitä ei ihmetellä jos kaveri on mukana, sekin tuntuu olevan hyväsytympää monissa porukoissa että löydetään illan yön kuluessa uusi tuttavuus, niin sen kanssa voidaan suudella halata ja tehdä vaikka mitä, ja kukaan ei ihmettele. Mutta teeppä sama asia puolisosi kanssa niin jopas kummastellaan asiaa ja ihmetellään. Joten ihmiset kaipaavat entistä enemmän läheisyyttä mutta eivät haekkaan sitä omalta puolisolta. Vaan haetaan sitä muualta.
Eli missä moraali miksi ihmiset ja yhteiskunta on moraaliltaan niin vääristynyt.
Olen naimissa ollut yli 30 vuotta. Riidelty ollaan ja sovittu ollaan. Mutta eihän ne asiat ja riidat lopu vaikka kumppania vaihtaisi. Mutta mikäli loukataan toista oikein syvästi ja on etenkin väkivaltaa niin silloin ei kannata koittaakaan vaa erota. Kyllä meillä vaimo välillä loukkaakin aika syvästi riidellessä, mutta kun riita on laantunut ja vaatii selistystä
ja anteeksi pyyntöä vaikka se vaikeaa onkin puolin ja toisin niin kyllähän ne asiat sitten taas laaraantuu. Erilaiset lupaukset mitkä eivät ole realistisia ei kannata antaa, koska jos jostain asiasta riidellään ja sovitaan että siitä ei sitten sen jälkeen puhuta. Mutta kuinka ollakaan kun tulee uusi riita niin jopa asia on taas esillä lupauksista huolimatta niin taas on uusi lyömä ase toisella. Parempi tehdä aioita eikä luvata niitä.

Mutta kaikesta huolimatta olen avioliiton kannattaja nuorempana tuli vietettyä melkoista
elämää ja paikat ja kumppanit vaihtui harva se ehtoo. Sitä kesti noin 4 vuotta ja alkoi toistaa itseään sekin ja alkoi kaipaamaan enemmän sisältöä elämään ja vakinaisempaa kumppania vierelleen. Mielestäni avioelämässä koko sen kirjoineen on enemmän sisältöä kuin irtosuhteissa. Vaimo ja lapset ovat antaneet minulle enemmän elämän iloa mitä olisin muuten saanut. Eli viettäkää aikaa mahdollisimman paljon yhdessä, kieltäytykää asiosta joiden tiedätte ärsyttävän toista tai herättävän epäilyjä ulkopuolisesta suhteesta.
Rakastakaa toisianne hyväilkää pitäkää kädestä kiinni halatkaa suudelkaa ym.

Puhuminen on usein kovinkin vaikeaa. Mitas jos kayttaisitte sanoja vahemman ja kokeilisitte fyysista laheisyytta.
Ensin vain toinen toteaisi etta mehan emme ole halanneet vuoteen! Ja sitten vain "miltahan se tuntuu" ja tuumasta toimeen. Oikein kunnon halaus- ei mitaan liittyva - vain kunnon reipas halaus.
Seuraavan kerran halaus ja nopea suukko poskelle.
kolmannen kerran halaus ja paan silitys, aivan nopeasti.
Ennenkuin sita huomaakaan siita tulee tapa ja sitten voi ohimennen mainita etta tuntuu samalta kuin 100 vuotta sitten.
Tehkaa yhteinen paatos etta halaatte yhden kerran paivassa, mihin aikaan, on aivan samantekevaa.

Toiden jalkeen jmpikumpi voisi ehdottaa kavelylenkkia. Silloin yleensa on helppo jutella. Vaikka ei tarvitse valttamatta. Vain tehda jotain yhdessa riittaa.

Kommunikoinnin ja laheisyyden takaisinsaaminen saatta kestaa kauan, eihan sita edes menetettykaan yhdessa paivassa.

voisi auttaa.

Kannattaa etsiä apua mahdollisimman nopeasti. Ota miestäsi niskasta kiinni ja raahaa hänet jollekin parisuhdekurssille. Ehkeivät ne maatakaatavaa apua tuo, mutta muiden läsnäolo ja sen kuuleminen, että muillakin on samoja ongelmia, saattaa auttaa.

Miehet ja naiset ovat kuitenkin aika erilaisia olentoja ja ajattelevat asioista eri tavalla. Toki poikkeuksiakin löytyy puolin ja toisin.

Itsellä on vuosien takaa kokemusta ko. kurssista ja meitä se auttoi valtavasti eteenpäin!

Tsemppiä teille!