Kissat eivät kiinny ihmisiin vaan paikkoihin, näin olen kuullut sanottavan. Olen aina tullut suhtkoht hyvin ihmisten kanssa toimeen opiskelu- ja työmaailmassa, kaikkiahan ei voi tietenkään miellyttää. Kaikki aikuisiän ihmissuhteet on kuitenkin jäänneet pintapuolisiksi eikä vanhoihin kavereihin ole tullut mitenkään pidettyä yhteyttä. Nyt opiskelujen jäätyä taakse ja työn olessa sellaista ettei uusia tuttavuuksia juurikaan tule, olen huomannut olevani oikeastaan totaalisen omillani. Ainakin joissain naisissa olen kuitenkin aina heraättänyt kiinnostusta, syystä tai toisesta. Mutta miten nainen suhtautuu mieheen vailla menneisyyttä, ainakin monella tuntuu toisen sosiaalisuus olevan ns. listalla. En kuitenkaan pidä itseäni varsinaisesti epäsosiaalisena vaan paremminkin mielummin seuraan hieman sivusta, vastaan kun kysytään ja avoimuus astuu kuvaan vasta kun tuntee ja voi luottaa. Mutta kaikesta huolimatta, kissat selviävät aina.
Kissaihmiset
ViidenTähdenSekopää
131104
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kummallista, miten sopivalta tuo kuulosti. Kiintyy paikkoihin, ei ihmisiin. Ei sosiaalinen, muttei myöskään erityisen epäsosiaalinenkaan.
Itellä on kyllä aina muutama hyvä ystävä, mutta kun tilanteet muuttuu, niin ei erityisesti sureta, vaikka ihmiset vaihtuvat..
Ei oo ongelmia löytää miesseuraa, vaikken mikään pommi olekaan. Joskus oon miettiny, et onko mussa jotain, mitä en ite huomaa, kun niitä kiinnostuneita kuitenki on. Pitäis ehkä sit kysyä joltain mieheltä, joka on tai on ollu kiinnostunut/ihastunut meikäläiseen jossain vaiheessa.
Mut ajatus, että vois luokitella ittensä kissaihmiseks, tuntuu mukavalta. Ja miten suhtautuisin mieheen ilman menneisyyttä.. Eikö tarkoitus oo kuitenki elää tässä hetkessä. Jos mies on suht avoin ja rehellinen, niin mun puolesta sitä menneisyyttä voi alkaa rakentaan päivä kerrallaan, kun huomenna tää päivä on jo historiaa :)
Se don huonojen ja olikos se costin biisi. Hyvähän se periaatteessa on, mut miten sen sais jo pikku hiljaa loppumaan..?
Sun täytyy vaihtaa levyä...
Jos mustan kissan saisin, mä sitä rakastaisin.
Sen mustan kissan tassut, ne sitten hassut on.
.........
Hei, tanssi kissa tango, tango, tango,
nyt mustan kissan tanssi sen ikioma on.
Soi mustan kissan tango, tango, tango... :P
En mä tuota haluu soimaan. Ennemmin kissaihmiset kuitenki.
Haa, tuli muuten mieleen se b-i-n-g-o ja bingo oli sen nimi.. Kamalaa!
Ja nyt seki on sit takaraivossa rallattamassa :( Kaikkee kans. Miten sais känkkäränkän tai mörrimöykyn tai poppalooran? Sit olis taas asiat kotosan normaalisti..
Kyllä minusta tuo Mustankissan tango on parempi kuin se Kissaihmiset :)
Tuossa asiassa en osaa auttaa, että miten saisit asiasi palaamaan ennalleen. Eli päässäsi soisi jälleen laulu poppaloorasta, puhuvasta autosta tai känkkäränkästä tai mörrimöykystä :(
Sun täytyy tyytyä tuohon saatavilla olevaan levyvalikoimaan. Eihän se kaksinen ole, mutta saat kuitenkin hieman vaihtelua kun soittelet niitä biisejä silleen ristiin...
mun jukeboxi jumittaa, eikä auta vaikka kuinka nieleskelen lisää kolikoita.. :(
Eihän siihen loputon rahan syytäminen auta... Vaan jumittamiseenhan auttaa, jos kopsauttelee siihen sivuun. Sen luulisi auttavan jumittamiseen, mulla ainakin monesti tepsii.
Mutta kuka tulis tökkiin mut toimivaks? Tai siis kopsautteleen :)
tökkimiseen voisin varmaankin suostua oikein pitkin hampain... Kopsauttelun saat hoitaa itseksesi :)
Itsekin usein mainitsen, että haluaisin miehen olevan sosiaalinen. En tarkoita sillä sitä, että pitäisi jatkuvasti viihtyä ihmisten ilmoilla, mutta jos on täysin erakko ja ei tule ihmisten kanssa juttuun niin hankala homma sekin.
Itsekin olen vähän kuvailemasi kissaihminen, mutta yritän kyllä aina hankkia ystäviä, jos joudun muuttamaan vaikka edes väliaikaisesti. Eli menneisyydessä ei ole ketään tosiystävää eikä kukaan kysele mun perään. En kuitenkaan jää koko ajaksi yksin kotiin, vaan harrastan juttuja myös ihmistenilmoilla.
Omillani olen ja yksin, mutta 100% yksin en halua olla.
Kannattaa ymmärtää, ettei miehillä ole sen takia kaveripiiriä ja kavereita että niiden kanssa varsinaisesti haluttaisiin olla. Miehet pitävät itsellään kavereita lähinnä sen takia, että kaverittoman miehen on vaikea tutustua naisiin.
Kun miehellä on kaveripiiri jonka kanssa käy baarissa kaljoittelemassa, on naisiin paljon helpompi tutustua kuin jos joutuisi olemaan yksin. Yksinäinen mies herättää naisissa tiettyä epäilystä.
En kyllä allekirjoita tuota sanontaa. Oma kissani eli 17-vuotiaaksi ja olimme todella läheiset. :)
Koiriakin on/oli muttei niihin samalla tavalla pystynyt kiintymään.
"Rumat ihmiset,
menkää kotiinneee-eee
Rumat ihmiset,
menkää kotiii-iinne".