Kun minä olin nuori, niin rockia soitti uskomattoman rumat ukot, mutta musiikki oli hyvää, itse asiassa on vieläkin, sillä vanhat suosikit tuntuu pitävän pintansa. Nykyään artistien ulkonäössä ei ole valittamista, mutta turhan usein itse musiikki on kaikkea mahdollista mitäänsanomattomasta sietämättömään. En väitä etteikö missit ja mallit voisi tehdä hyvää musiikkia, vaan nämä tuntuu usein olevan jonkinlaisia video-artisteja, joille itse musiikki on sivuseikka.
Siloitellulla ulkonäöllä on musiikkia myyty sen mitä muistan, ilmiö ei ole mitenkään uusi. Satunnaisesti jostakin kaunottaresta kasvaa merkittävä musiikin tekijä. Itse asiassa jo Beatles, jota voi pitää rock-historian tärkeimpänä yhtyeenä, aloitti imagolla, joka on sukua nykyajan poikabändeille. Kuitenkin musiikin merkitys tuntuu levyteollisuuden alalla vähenneen. Musiikin roolia ovat syöneet artistien ulkonäkö, pukeutuminen ja artistien tanssitaito. Tosin tämä ilmiö koskee lähinnä popmusiikkia, mutta heijastuksia näkee myös raskaampien tyylisuuntien bändeissä.
Levyteollisuus haluaa luonnollisesti hallita markkinoita, se mahdollistaisi mahdollisimman hyvän tuoton mahdollisimman pienellä satsauksella. Kuitenkin ihmisten käyttäytymistä on mahdoton ennakoida. Massat saadaan aina tietyn artistin taakse, mutta vain mainonnan paalujunttaa hyväksikäyttäen. Kuitenkin massat tahtoo löytää aitoa musiikkia isojen levy-yhtiöiden tuotantojen ulkopuoleltakin. Onneksi luonnolaki toimii.
Mitä mieltä muut on näistä ilmiöistä vai onko aihe turhaa höpinää?
Siloitellulla ulkonäöllä on musiikkia myyty sen mitä muistan, ilmiö ei ole mitenkään uusi. Satunnaisesti jostakin kaunottaresta kasvaa merkittävä musiikin tekijä. Itse asiassa jo Beatles, jota voi pitää rock-historian tärkeimpänä yhtyeenä, aloitti imagolla, joka on sukua nykyajan poikabändeille. Kuitenkin musiikin merkitys tuntuu levyteollisuuden alalla vähenneen. Musiikin roolia ovat syöneet artistien ulkonäkö, pukeutuminen ja artistien tanssitaito. Tosin tämä ilmiö koskee lähinnä popmusiikkia, mutta heijastuksia näkee myös raskaampien tyylisuuntien bändeissä.
Levyteollisuus haluaa luonnollisesti hallita markkinoita, se mahdollistaisi mahdollisimman hyvän tuoton mahdollisimman pienellä satsauksella. Kuitenkin ihmisten käyttäytymistä on mahdoton ennakoida. Massat saadaan aina tietyn artistin taakse, mutta vain mainonnan paalujunttaa hyväksikäyttäen. Kuitenkin massat tahtoo löytää aitoa musiikkia isojen levy-yhtiöiden tuotantojen ulkopuoleltakin. Onneksi luonnolaki toimii.
Mitä mieltä muut on näistä ilmiöistä vai onko aihe turhaa höpinää?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katson hyvin harvoin mitään musavideoita, koska ne eivät anna minulle mitään. Joku musta nainen nro 235 ketkuttaa napapaidassa lannetta, heristää sormea ja lennättää lettiä tuulikoneen tahdissa. Ja joikhaa jotain yhdentekevää biittiä siihen oheen. Taustalla voimistelee joku rytmiryhmä. Vielä enemmän näen punaista jos taustamusiikkiin on ammennettu jostain klassikosta pätkiä. Ja sitten on tietysti nämä Shakirat sun muut eli valkeat naiset.
Pyh päh pöh (=tässä näkemykseni).
Miesten osalta kummastelin joskus nuorna naisna että jännä kun hevibändissä on aina 4 tummatukkaista kaveria ja 1 blondi. Se tuntui olevan ihan must järjestään... Tiedä häntä sitten. En ole musiikkiekspertti...
:)