Mä en ole koskaan yrittänyt etsiä netistä ns. rakkautta tai muutenkaan seuraa tositarkoituksella. Nyt kuitenkin on käynyt niin että taidan olla (jos en aivan rakastunut niin) ihastunut erääseen tapaamaani henkilöön. Olen kerran hänet tavannut ihan oikeasti ja hän oli kaikkea sitä mitä toivoinkin. Ainut ongelmamme on pitkä välimatka.
Hänkin tuntuu pitävän minusta ja on sanonut jopa olevansa ihastunut.
(olemme molemmat 18vuotiaita)
Oisko muilla kokemuksia??
Ois todella mukava kuulla.
Hänkin tuntuu pitävän minusta ja on sanonut jopa olevansa ihastunut.
(olemme molemmat 18vuotiaita)
Oisko muilla kokemuksia??
Ois todella mukava kuulla.
Vastaukset 13
Vanhimmat
olen rakastunut netissä, etäisyytä meillä oli silloin 1000km, emme välittäneet siitä :)
lyhyesti nyt, ku en jakas hirveesti nyt kirjoitella
Ois myös mukava tietää miten tämmöisissä suhteissa on käynyt?
Vieläkö yhdessä?
onnistua! en kyllakaan ole koskaan netista vartavasten mennyt etsimaan miesta itselleni, vaan ihan juttelemaan kaikkien ihmisten kanssa, ajankuluksi.
no, sitten sattumalta tapasin netissa Sen Oikean! olemme talla hetkella onnellisesti naimisissa! :) niin, ja tuota valimatkaa meilla oli tuhansia kilometreja! olin suomessa ja mies amerikassa.
Suhteella on mahdollisuudet onnistua, jos molemmat niin tuntevat. Olen nyt 21-vuotias ja pian tulee 4 vuotta täyteen netistä "löytämäni" miehen kanssa. Välimatkaa oli 300 kilometriä kahden vuoden ajan, mikä joko sitten oli tarkoitus erottaa tai yhdistää. Meidät se yhdisti, ehdottomasti. Nykyisin asumme onnellisesti yhdessä.
Mä ja mun poikaystävä ollaan tavatta netissä. Siitä meidän ensimmäisestä tapaamisesta netissä on kulunu melkeen jo neljä vuotta. Melkein koko ajan ollaan oltu aika kiinteesti yhteydessä toisiimme. Meillä on myös noin 200km välimatkaa, onhan se rankkaa molemmille, mutta kun rakastunu on ei se niin hankalaa kuitenkaan ole. Muutama päivä sitten meillä tuli 1½ v seurustelua. Ikinä en sitä olisi uskonut mutta ei se siis mahdottomuus ole! Tsemppiä sulle.
multa löytyy kokemusta nettirakastumisesta.en ikinä osannut kuvitella että löytäisin itselleni miehen netin kautta..jotenkin se aluksi tuntui sellaiselta että se ois muitten juttu että enhän mä nyt ikinä voisin netin kautta ketään tositarkoituksella löytää..
kumma vaan että asiat kääntyy aina toisinpäin kuin mitä luulisi,ainkin mun tapauksessani.mä löysin rakkaan avomieheni netistä.me ollaan oltu pian yhdessä 3,6 vuotta,kihloissa ollaan ja yhdessä asutaan.rakkautta riittää ja uskon että ollaan aina ja ikuisesti yhdessä.
tuosta välimatkasta että kyllä meilläkin oli tavatessamme sellainen n. 60 kilsaa välimatkaa mutta silti selvittiin alkuajat.nyt hän on armeijassa ja taas on välimatkaa ja erossa oloa paljon..kullalla on kohta puolet jo intistä käyty ja rakkautta on riittänyt.kaukorakkauden kestää jos vaan muistaa pitää toiseen yhteyttä ja tekee selväksi sen toisella miten paljon rakastaa ja haluaa olla hänen kanssaan.me jaksetaan tää armeija-aika koska halutaan kummatkin olla aina yhdessä ja tiedetään että kolmen kuukauden päästä meitä odottaa ihana yhdessäelo eikä mikään voi tulla yhtä pahasti väliimme sen jälkeen kun intti on ohitse.
Olipa mukava lukea viestisi. Rakastavia ja uskollisia naisiakin siis vielä on..
Mun nuoruudessa oli kirjeenvaihtopalstoja, esim. Suosikissa. Tunnen yhden pariskunnan, joka sitä kautta tutustui ja rakastui, yhdessä ovat olleet kohta 20 vuotta.
Miksi netistä löytynyt kumppani oli jotenkin erilaisempaa tai kummallisempaa kuin kapakasta tai harrastuksen parista löytynyt?
No, netti on tietysti sen verran uusi foorumi, herättää ihmetystä ja kysymyksiä, netissä kumppania "etsiviä" ihmisiä pidetään kait jotenkin epätoivosina..??? jotka eivät mistään muualta ketään saa..??
Tunnen pari tyyppiä jotka tapasivat netin kautta. Fiksuja tyyppejä, netti sattui olemaan vaan se foorumi, jossa eka kertaa juttelivat ja kun jutut kävivät niin hyvin yhteen, päättivät tavata. Ihan kaveruuden merkeissä siis. Ja nyt asuvat yhdessä.
Mulla oli puolileikillään "haku" netin kautta. Kaikenlaisia kengänkuluttujia tapasin. Mutta niitä kaikensortin kummallisuuksia tapasin myös tanssiravintoloista ja baareista ja pubeista. *huoh* ei heidän kaikkien kanssa tarvitse ryhtyä seurustelemaan... onneksi.
Netin kautta tapasin nykyisen poikakaverini - tai miesystävän, millä nimellä vain. Kirjoiteltiin aika pitkään ennenkuin oli eka tapaaminen. Toki jännitti... mutta hän olikin samanlainen kuin kirjeissäänkin...
Tavattiin muutaman kerran, kait sellaista "tutkailua" puolin ja toisin, mielenkiinto kuitenkin oli herännyt, siis jo kirjoittamisen aikana mutta tapaaminen vain vahvisti sitä..
Mielenkiinto, halu tutustua paremmin, ihastuminen ja rakastuminen. Rakastaminen alkaa sitten ajastaan nyt elämme rakastumisvaihetta..
Yhdessä ollaan oltu niin vähän aikaa, seurusteltu siis noin ½ vuotta ½ vuotta kirjoittelua sitä ennen.
Meinaan vaan tällä kertomuksella, että netti on yksi foorumi muiden joukossa tavata ihmisiä, tutustua ja rakastua. Ei se tee rakkaudesta sen "huonompilaatuista" kuin jos tyypin olisi tavannut jossain muussa yhteydessä. Etuna tällä on se, että ensin tutustuu ihmiseen itseensä, eikä ihastu ulkoisen perusteella. Sitten kun tapaa, tulee se ulkoinen mukaan kuvioon. Sillä ulkoinenhan on tärkeää, että pitää toisen olemuksesta, eleistä jne. Ja sitten kun vielä tuntee toisen ajatusmaailman.
On siis turha "hävetä" netin kautta ihastumista. Ihmiset sitä ihmettelee aika lailla, siksi mekään ei olla suoraan kerrottu kaikille. Mitä se muille kuuluu missä ja miten on tavannut?
tuossa lueskelin näitä viestejä ja joku ihmetteli miten netissä rakastuminen ja toisen kohtaaminen on muka erilaista kuin se että tapaa jonkun esim.kapakassa..kyllä mun mielestä siinä on paljonkin eroja sillä kun sä kohtaat toisen ihmisen discossa tai muussa vastaavassa paikassa niin sähän näet heti yhdellä vilkaisulla minkätyylinen hän on ja muutenkin minkälainen.kontaktia on nopeampi ja helpompi tehdä kun nähdään toinen koko ajan edessään.se että istutaan koneen ääressä ja välillä esim.60 kilsaa eikä tiedetä toisesta mitään tekee tietenkin tutustumisesta vähän hitaamman puoleista.sitä kun vain kirjoittelee niin tutustuminen ei käy niin nopeasti kuin livenä.ei pysty ollenkaan näkemään miten toinen oikeasti reakoi siihen mitä kirjoitat ja kontaktimon vähän hankalampaa.tosin kirjoittamalla kun tutustuu toiseen niin saa yleensä sielunelämästä paremmin tietoa ensin ja siitä minkälaisia ajatuksia vilisee henkilöllä päässä.yleensä jos ollaan baarissa tms. niin ensin tulee yleensä kiinnitettyä ulkonäköön huomiota ja sen jälkeen vasta muuhun kuten esim. ajatusmaailmaan.
tosin on netissä tutustumisessa tietty sekin riski että jotku tyypit ei oo rehellisiä vaan saattaa valehdella itsestään paljon.onhan se netinkautta tutustuminen aika vaikeaa siinä suhteessa...mä olen ainakin onnellinen niiden ihmisten puolesta joilla on netin ja sähköpostin kautta syntynyt kestävä pitkäaikainen suhde.se on tosi hieno asia:))itsekin olen jo pian 3,6 vuotta ollut nettirakkauden kanssa ja meidän rakkaus kestää aina:)
Netin kautta tutustumisessa on se riski, että toiset ihmiset eivät ole rehellisiä vaan saattaa valehdella itsestään paljon - näin kirjoitit Ritu viestissäsi.
Mutta epärehellinen voi olla myös vaikka tapaisi kapakassakin tai jossain muualla ja eka kontaktit olisi siten ihan "oikeita".
Netin kautta todellakin voi kirjoitella vaikka kuinka pitkään, mutta ei todellakaan kenen kanssa tahansa. Ei se juttu luista sähköpostitsekaan, jos ei mikään synkkaa yksiin, jos ajatusmaailma on ihan erilainen. Tai jos kirjoittaa asioista siten, ettei toisen kirjoitustyyli miellytä.. persoona kyllä tulee läpi, huumoria voi viljellä kirjoittamallakin..
Oma kokemukseni on se, että miehet haluavat melko pian tavata. Juttu kun sujuisi paremmin kasvotusten, kirjottaminen ei suju jne. Suostuin kyllä, mutta olisin tykännyt kirjotella kauemmin.... ei niistä mitään tullut. He halusivat siis juuri tätä: että näkee heti millainen toinen on ulkoisesti, he halusivat suhteen, eivätkä hukata kallisarvoista aikaa tuhraan kirjotteluun....
Nyk. poikakaverin kanssa meillä kummallakaan ei ollut kiire tavata, siitä ei edes puhuttu. Olimme tyytyväisiä sinkkuelämäämme, oli kiva kirjotella, vaihtaa ajatuksia, joskus tuli parikin viestiä päivän aikana.
Jos olisimme tavanneet esim. kapakassa, en tiedä olisimmeko kiinnittäneet toisiimme huomiota. Hän on aika ujo. Jutun aloittaminen tuntemattoman kanssa ei ole hänen vahvoja puoliaan. Kapakassa. Nyt tunsimme toisemme ennestään. Tapaaminen toki jännitti: miltä toinen näyttää, pitkääkö näkemästään puolin ja toisin, loppuuko kivat kirjeet tähän vai ystävystytäänkö tai entä jos...
Onhan ulkonäkö tai ulkoinen olemus tärkeä, eikä rakastuminen pelkkään sisäiseen = kirjottelun kautta tutustumiseen pohjaakaan. Siinä vaan tutustuu toiseen, siitä joko pitää tai sitten ei. Kun tavataan, tapaa jo ennestään tutun ihmisen, sitten vain jännittää miten suhteelle käy tapaamisen jälkeen. Automaattisesti siitä ei rakkaussuhdetta tule. Se voi loppua, se voi jatkua ystävyytenä tai sitten kuten nyt meillä, seurustellaan vakavasti.
Mutta yhä edelleen laittelemme toisillemme säköp. viestejä silloin tällöin, sen kautta on riideltykin tosi mahtavasti -erimielisyys tosin piti selvittää ihan nokatusten.
Suhteen alkuaikoja on kiva muistella; sitä miten odotti toisen viestejä ja jännäsi, ymmärsikö toinen ihan väärin mitä on tarkoittanut, vai vastaako enää ollenkaan...
En usko, että muuta kautta olisin löytänyt näin samanlaisella kummallisella huumorintajulla varustettua miestä.. Kuten hän kirjoitti, hän haluaa tavata itsensä (naispuolisen) kloonin, kuinka joku voi ajatella niin samalla tavalla asioista.. :)
No, se oli minun tarinani.
Olen itse seurustellut nyt puolitoista vuotta miehen/pojan =) kanssa, jonka tapasin chatissa!
en mennyt sinne myöskään etsimään miestä, vaan vain juttelemaan. Meillä löytyi yhteistä harrastuksista, ja tapasimme pari kertaa chatissa, ja vaihdoimme puhelinnumerot...
emme kuitenkaan soitelleet...kunnes miltei parin kuukauden päästä poika ilmoitti olevansa lähipaikkakunnalla käymässä, ja sovimme tapaamisen. Siitä se sitten lähti, vaikka välimatkaa on noin 250 km!!! ja onnellisia ollaan!!!tässä täytyy olla jotain taikaa, sillä olemme kuin luodut toisillemme! siis suosittelen edes kokeilemaan onneasi!
itse tapasin poikaystäväni 8kk sitten netin kautta ja ensitreffeistä on kulunut nyt 5kk....ja loistavasti sujuu edelleen!! ja olemme oikeasti rakastuneet!! ja ikää meillä kuitenkin on jo 25 ja 29... =)
Olen seurustellut pian vuoden miehen kanssa, jonka tapasin netin välityksellä. Hän on kaikkea mitä miehestä haklusin. Olemme hyvin onnellisia ja uskon todella löytäneeni "sen oikean".