Monille yksinäisille joulu on vaikeaa aikaa. Minulle ystävänpäivä on kuitenkin kaikkein kauhein. Se muistuttaa ihmisestä, jota luulin parhaaksi ystäväkseni.
Näin kyllä miten hän käytti muita "ystäviään" hyväksi ja hylkäsi heti, kun näistä ei ollut hänelle hyötyä, mutta ajattelin typerästi olevani jotenkin poikkeustapaus.
Väärässäpä olin: heti kun minulle tuli vaikeaa, hän hylkäsi minut. Pihaustakaan ei kuulunut, ennen kuin olin iät ajat rukoillut häntä lähettämään minulle jonkin viestin. Minusta ei ollut enää hänelle hyötyä! Olin vain taakka, en totellut enää häntä ja ollut vain apu ja ilahduttaja.
Surin ja itkin aivan mielettömästi, ennen kuin tajusin, että hänellä on paljon pahempia ongelmia kuin minulla. Henkisiä ongelmia, joista ei ehkä koskaan pääse, kun taas minun silloiset vaikeuteni ovat jo ollutta ja mennyttä.
Näin kyllä miten hän käytti muita "ystäviään" hyväksi ja hylkäsi heti, kun näistä ei ollut hänelle hyötyä, mutta ajattelin typerästi olevani jotenkin poikkeustapaus.
Väärässäpä olin: heti kun minulle tuli vaikeaa, hän hylkäsi minut. Pihaustakaan ei kuulunut, ennen kuin olin iät ajat rukoillut häntä lähettämään minulle jonkin viestin. Minusta ei ollut enää hänelle hyötyä! Olin vain taakka, en totellut enää häntä ja ollut vain apu ja ilahduttaja.
Surin ja itkin aivan mielettömästi, ennen kuin tajusin, että hänellä on paljon pahempia ongelmia kuin minulla. Henkisiä ongelmia, joista ei ehkä koskaan pääse, kun taas minun silloiset vaikeuteni ovat jo ollutta ja mennyttä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mitä tilaa" ja "niin makaa kuin petaa" - katso peiliin!
että olen antanut potkia itseäni päähän. Enpä anna enää.
Tyhmyydestä voi oppia.
Kiitos kovasti kannustuksesta!
kaikki ovat olleet ystäviäni siihen saakka, kun heille on sopinut, sitten lopettavat naps, tosta noin vaan. Taatusti olen kattonu peiliin, kakskin kertaa...
on ihmisten ajattelu, suurimmaksi osaksi. aina on poikkeuksia ja on myös ihan pyyteetöntä ystävyyttä, mutta eipä ole osunut kohdalle. itse olen ollut monelle kuuntelija, auttaja, pitkiäkin aikoja.
mutta kerta toisensa jälkeen, kun toisen tarve on ohi niin ystävyys jää. surullista mutta niin totta.
aina kun joku näistä ottaa yhteyttä niin alkaa jo
odottaa että mitä on tällä kertaa vailla. ja äkkiä yleensä paljastuu .... niin surullista ....
piiloon eikä kukaan löytänyt?
Niinhän se on että ihmiset tarvitsee toisiaan. Kuuntelijana ja ystävänä. Jos sä tollein suhtaudut ni en yhtään ihmettele. Jos alamäessä pärjätään niin ei ylämäessäkään jätetä. Ehdota itse että tekisitte jotain. Aukaise suusi ja vuodata paha olosi. Ole itsekäs. Kukaan ei löydä jos et huuda.
siinä jää kokonaan jos ylämäkeenkin pakottaa ystävää. minun yksi "ystävä" tarvitsee kyytiä kun hänellä ei ole ajokorttia. kun minä muuten haluaisin jutella niin hän ei kuuntele , ja ottaa yhteyttä vain kun on tarvis mennä jonnekin.
ja tätä on jatkunut jo vuosia ....
sitähän olen epäillyt että joku vika MINUSSA täytyy olla, mutta ystävyyteen ei todellakaan voi mielestäni pakottaa, se on vapaaehtoista.
olen liian kiltti, ja se on nyky-yhteikunnassa vika.
Totta on, että itsekin pitää jotain tehdä, ottaa yhteyttä ystäviin, etsiä uusia ystäviä jne. Sehän on ihan selvä!
Mutta on se niinkin, että kun on vuosikaudet ollut AINA se joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä, viestittelee ja ehdottaa tekemistä ja tapaamista ja yhteydenpitoa, jossain vaiheessa vaan EI ENÄÄ JAKSA! Se on ihan inhimillistä!
Turhaan jotkut täällä syyllistää kirjoittajia. Katsokaa itse peiliin, oletteko TE jotain loputtoman kärsivällisiä pyhimyksiä?
Elämässäni on ollut monia ns. ystäviä, joille olen ollut paineiden purkutie- vaan kuinkas käy kun itsellä pyyhkii vähän huonommin sitä kuulijaa ei löydy mistään. Luultavsti olet vain muita empaattisempi, jolle uskalletaan puhua. Minut jätti juuri pari "ystävää" kun olisin itse tarvinnut apua. he tekivät omaisuuden myymällä ideani viihdeteollisuudelle! Et silleen...