Poikaystäväni pitää usein "mykkäkoulua" ilman mitään riitaakin.. Aamuisin usein annan hänelle ensimmäiseksi suukon, johon hän ei vastaa..
Sitten saatan sanoa "huomenta kulta", johon hän ei aina vastaa.. Välillä ei edes huomaa mun lähteneen tupakalle tms..
Sanoo kyllä rakastavansa, mutta tuollaiset hiljaisuudet pistää miettimään onko näin..
Asiasta kysyessäni ja sanoessani että se vaivaa mua saan usein vaan vastaukseksi just joota..
Alkaa vähä tympii..
Sitten saatan sanoa "huomenta kulta", johon hän ei aina vastaa.. Välillä ei edes huomaa mun lähteneen tupakalle tms..
Sanoo kyllä rakastavansa, mutta tuollaiset hiljaisuudet pistää miettimään onko näin..
Asiasta kysyessäni ja sanoessani että se vaivaa mua saan usein vaan vastaukseksi just joota..
Alkaa vähä tympii..
Vastaukset 9
Vanhimmat
syö valkosipulia, jos ei sittenkään huomaa mittään.... tjooh, eiku kiertoon vaan!
Aika tunteettomalta vaikuttaa, siis ainakin sinua kohtaan, ja sehän ei tietenkään ole sinun vikasi. Koeta puhua asiasta hänen kanssaan. Toinen vaihtoehto on, että hän vain on yksinkertaisesti ujo, ja ei uskalla näyttää tunteitaan, vaikka niitä olisikin sinua kohtaan.
No alkuun näytti kyllä tunteitaan ja helli.. Ja kyllähän mä tiedän ettei se alkuhuuma kestä ikuisesti, mutta oon kyllä hälle kertonut et noi on mulle ihan jokaiseen päivään kuuluvia juttuja.. Niinku toi aamupusu esimerkiks..
Tehdään molemmat paljon töitä ja ollaan usein ihan piipussa molemmat, mutta silti olis kiva kun toinen aika ajoin osoittais kiintymyksensä, ettei tarvis arvailla ja miettiä..
muotoihin, meneppä ja lue, googlaa sanat
sitä nyt ihan väkivaltana pitäisi, aiemmassa suhteessa kun tuli otettua turpaan ihan fyysisestikkin..
Mutta jotenkin suhteessa ei vaan ole järkeä, jos jatkuvasti saa ne pienet jutut pyytämällä pyytää..
Ehkä pitäis vaan jatkaa matkaa vaikka rakastankin.. Ei vaan huvita enää jatkuvasti olla surullinen ja arvuutella toisen tunteita..
Tai sitten äreys kuuluu miehen luonteeseen. Itsekin olen hyvinkin kiukkunen ja ärtynen ilman minkäänlaista syytä. Useimmiten olen mieluiten hiljaa, koska en halua tiuskia lähimmilleni. Kyselyt lähinnä ärsyttää lisää, joten antasin vinkiks antaa miehen kiukutella, kun siitä siltä tuntuu. Ei se välttämättä sillä mitään tarkota, niin kun en mäkään. Ei mun läheiset ole tehneet mitään väärää, ja rakastan niitä enemmän kun mitään, mutta silti usein ottaa päähän. Ja arvaa vaan tuntuuko itsestä pahalta aina kiukutella niille? En vaan voi itelleni mitään, kun sille päälle satun.
"HENKINEN VÄKIVALTA
* alistaminen
* sanallinen väkivalta
* saada nainen luulemaan, että hän on henkisesti häiriintynyt
* mykkäkoulu
* kohtelu palvelijana
* ei anneta osallistua päätöksiin
* huutaminen ja nimittely
* sanaton ja sanallinen uhka
* seuraileminen, häirintä, eristäminen
* naiselle kuuluvien tavaroiden tuhoaminen
* julmuus lemmikkieläintä kohtaan
* lasten käyttö henkisen väkivallan ja kontrolloinnin välineenä"
tämän koko jutun löydät
http://www.lahdenensijaturvakoti.fi/infolinja/kriisi/nainen.htm#Naisiin kohdistuva vakivalta
Ymmärrän tilannettasi. Itselläni on vähän samankaltaista tällä hetkellä. Uskon kuitenkin että sinullakin on vain sellainen vaihe suhteessasi että suukottelut yms. sellaiset "on pannassa". Toivoisin että omakin tilanteeni jotenkin selviäisi. Onko teillä vaikeita keskinäisiä erimielisyyksiä/pahoja riitoja? Sellainen vaikuttaa moneenkin asiaan, miten suhteessa menee, onko hellyydenosoituksia tms. Jos on koko ajan jonkinasteisena riita päällä, niin toiselta osapuolelta saattaa hellyys hävitä joksikin aikaa. Mutta kun mietin, niin kun monta vuotta yhdessä on tullut saman puolison kanssa oltua, niin eipä ole alkuhuumasta enää tietoakaan, meilläkään. Että kai se on ihan normaalia, ei kai siitä niin paljon muuten pidettäisi meteliä. Monet muutkin siis valittavat sen ajan olevan ohi. Arvailu toisen tunteista on todella turhauttavaa ja nöyryyttävää on jos koko ajan täytyy kysellä ja toinen ei vastaa, ei sanallisesti tai muutenkaan osoita tykkäävänsä. Luulen että miehelläsikin on tunteita, kuitenkin, sinua kohtaan hän ei vaan juuri tällä hetkellä osaa tai uskalla näyttää niitä. Vielä kerran kehotan puhumaan ihan rauhalliseen sävyyn, ei siinä nyt varmaan muu auta. Ja kysyä suoraan että rakastaako hän sinua! Siitä kai se lähtee. Tsemppiä!
se oliskin, et kun olis välillä kunnon riitoja.. Heitettäis kuppi nurkkaan, huudettais ja asia olis sillä selvä.. Mutta kun ei sellaista se ei ole.. Vaan pientä nyppimistä asioista ja täysin huomiotta jättämistä.. Kunnon riita olis ok ja puhdistais ilmaa, mutta tällänen jää vaivaamaan, kun mitään ei sanota suoraan.. Kaikki on vaan ookoo tai just joo..
Yritä siinä sitten keskustella, kun vastaukset on tollasia..
Ja sanoo kyllä rakastavansa, kun kysyn, mutta eikös sen sanominen pitäisi tulla itsestään, eikä pakotettuna..
Eiköhän tämä tästä.. =)
Tsemppiä sullekkin ja kivaa kevään odotusta.. @->--