Äidit on äitejä..niin minäkin 10 ja 7 vuotiaille lapsilleni. olen eronnut vuosi sitten ja vanhemmat ovat olleet paljon apuna, jos minulla iltavuoro. Mutta on jotenkin voimaton olo, kun itse aloitin tanssiharrastuksen,( jotka ovat 1-2kertaa viikossa 2tuntia.)alkoi armas äitini moittia minua siitä että en vietä aikaa riittävästi lasteni kanssa..olen yrittänyt puhua että lapset pärjäävät jo sen hetken kahdestaan, ja minulla puhelin mukana, jos jotain sattuu..ja että työni vastapainoksi tarvitsen jotain, että jaksan..no tanssi tuo virkeyttä, mutta äiti vie sen hyvän olon moitteillaan. olen miettinyt myös sitä ja kysynytkin häneltä ettei ole tainnut vielä hän erostani toipua..
Äidit hyvässä ja pahassa...
satuli
91826
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
vasta yli kymmenen vuotiaita. Kyllä sinun mielestäni pitää kutsua joku lapsenlikka siksi ajaksi, kun käyt harrastuksissasi. Monissa maissa on lailla kiellettyä jättää alle 12 vuotiaita lapsia yksinään.
Mitä tulee äitiisi, on kurjaa jos hän moralisoi sinua. Parasta olisi, jos hän itse suostuisi lapsenlapsiaan hoitamaan sen ajan, kun käyt tanssimassa.
Olen samaa mieltä edellisen kanssa, noin pienet lapset ovat liian nuoria jäämään yksin kotiin pariksikin tunniksi. Olisiko naapurissa joku, joka voisi katsoa lapsesi perään, kun olet itse tanssitunneilla. Tietysti sinulla on oikeus harrastaa jotakin, mutta täytyy ajatella myös lasten parasta. Jos ei muuta vaihtoehtoa löydy, niin pyydä äitiäsi hoitamaan lapsiasi pariksi tunniksi, kun se on hänelle niin sydämen asia.
Vai ei tuon ikäiset voi olla keskenään kotona paria tuntia. Jopa on ihmeellistä kannanottoa, kun kuitenkin koulun jälkeen lapset voivat ja joutuvat olemaan tuntikausia kotona ilman vanhempia. Illalla eivät muka voi olla keskenään, vaikka tietävät, missä äiti on ja puhelin käytössä. Tässä varmaan haluttiin taas kerran syyllistää yksinhuoltajaäitiä. Lapset varmaan mieluimmin haluavat, että äiti on tyytyväinen harrastuksensa parissa, kuin että kotona olisi kaikkensa uhraava marttyyri.
Meillä ovat lapset olleet keskenään 9 ja 11 vuotiaasta lähtien ilta- ja yövuoroni!! Kaikki on mennyt hyvin, läksyt tehty, paikat kunnossa kun tulen kotiin, ruokaa kaapista saatu. Koulut sujuu, ovat kivoja ja fiksuja.
Kun se elämä vaan on joillakin tällaista. Tiedän toki ystäväperheitäni joissa lapset eivät ole koskaan olleet keskenään kotona tuon ikäisinä. En nyt kenellekkään kehu, että tämä on maailman paras vaihtoehto, mutta ei huonokaan. Ja minun elämässäni pakollinen ratkaisu jos aion jostakin perheelleni elannon repiä!
Jokainen lasten kanssa yksin oleva tietää, mikä kamaluus ja huoli alkaa kun päiväkodin vaaleanpunainen turvattu maailma loppuu. Jos otat koululaiselle hoitajan kotiin ja maksat vaaditun liksan niin eipä sinun kannata töissä käydäkkään.
Meillä ainakin lapset ovat kasvaneet aika vastuullisiksi, huolehtivat toinen toisistaan ja kissasta. Lapsia he ovat, tiedän toki, mutta mielestäni tämä ei ole ollut liian suuri kuorma kannettavaksi. Ehdotin alussa että otanko tänne hoitajan, mutta vannoivat pärjäävänsä ja hyvin on mennyt. Eivät halunneet enään sohvalle makaamaan vierasta tyttöä televisiota katsomaan. Pari sellaistakin tuli kokeiltua.
Päivätyötä tein kolmisen vuotta. Lähdin ennen kahdeksaa ja päivät venyivät iltakuuteen. Nyt on ihania arkivapaat. Ennen iltavuoroa ehdin laittaa kaiken kuntoon kotona; ruoat ja siivouksen. Lapset menevät nukkumaan kun lähden yöhön ja soittelen vielä töistä ennen kymmentä. Näin meillä. En kaipaa kenenkään moralisointia, koska oikeasti tämä on toistaiseksi ainakin ok juttu.
Olen kyllä ihan varmaan ekaluokkalaisesta lähtien viettänyt välillä aikaa yksin kotona ja ihan normaali ihminen olen ja välitkin vanhempiin ovat aivan mainiot. 10-vuotiaana olin ollut varmaan yötäkin yksin; vanhempi sisarus voi hyvin katsoa nuoren perään.
Ja tanssihan on vain pari tuntia pari kertaa viikossa, pliis mitä jengiä.
hei
Olen ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa, ja ymmärrän minkä paineen äitisi sinulle luo. Ja sen mikä tarve yh:lla olipa mies tai nainen on päästä hetkesi tekemään jotain vain itselle tarkoitettua. Olisitietenkin hyvä jos joku olisi mahdollista pyytää lasten luo harrastuksen ajaksi,mutta jos lapset tietävät että tulet sovittuun aikaan ja puhelin on mukana että yhteyden saa ja tarvittaessahan kurssilta pois pääsee. pidä lippu korkealla ja itsestäsi huolta koska kukaan muu ei sitä puolestasi tee. neuvoja ja moralisointia varmasti kuulee, mutta enemmän sinusta on lapsillekkin apua ja tukea, kun olet itse kunnossa.
Lapset pärjää,savovat muut mitä tahansa.Hermolepoa myös Äidille,mielestäni.Jaksatpahan paremmin.Tsemppiä!!!Terveisin viiden lapsen Äiti.
Kyllä tuon ikäiset pärjää keskenään pari tuntia jos ovat "normaaleja".
en yh olekaan, olemme käyneet tanssimassa, kun lapset olivat n. 10-vuotiaita. Kutsuivat kavereita yökylään ja ihan odottivat, että saavat viettää iltaa haluamallaan tavalla. Aina olivat menneet nukkumaan ennen kuin kotiin ehdittiin. Asumme kyllä kerrostalossa omassa osakkeessa ja ympärillä on turvallista porukkaa ja lapset vierailevat toistensa luona paljon päivittäin. En itsekään halunnut enää 10-vuotiaana vanhempieni kyläreissuille, vaan jäin mieluummin kotiin. Jos lapsi tuntee itsensä turvalliseksi ja kotiin palataan sovittuna aikana, voivat hyvinkin viihtyä välillä ilman nalkuttavia vanhempia ja varsinkin, jos harrastus parantaa jaksamista muina aikoina.