Oletteko vaihtaneet suhdetta koskaan lennosta? Siis niin, että yksi suhde saadaan päättymään niin suurin piirtein samalla siirrytään jo uuteen.
Olen tilanteessa jossa jo kolme vuotta tuntemani henkilö on suhteessa, jonka aloitti, koska nainen ei ärsyttänyt ja hän halusi kokeilla voiko syvempiä tunteita syntyä. Suhde on kuitenkin tasoa "ei tarkoitettu lopun elämää". Nyt hän pohti suhteen tulevaisuutta. En puutu mahdollisiin ratkaisuihin, sillä en halua tunkea suhteeseen ja vaikuttaa asioihin, jotka parin pitää itse tehdä. En ole myöskään mitenkään luvannut odottaa tai
ryhtyä suhteeseen, mutta myönnän, että tunteeni ovat vahvat (ovat molemmin puolin) ja jos mahdollisuus tulisi niin saattaisin hänet halutakin. Mutta vain ja ainoastaan sinkkuna.
Mutta, mutta... kun lennosta vaihtaa, niin tuo sen edellisen suhteen taakat (syyllisyys huonosta suhteesta, erosta, jättämisestä...) mukanaan? Vai voisiko tämä onnistua ja kaikesta seurata loppujen lopuksi hyvää? Kertokaa, jos teillä on kokemusta.
Toivon, että tämä tuntemani henkilö lopettaa suhten, koska on väärin seurustella, jos ei ole itse täysillä mukana. En itseni takia, vaan suhteen osapuolten itsensä vuoksi. On väärin, että kumppani kuvittelee asiat paremmiksi ja vakaammiksi kuin ne ovat. Ja on väärin, että tämä tuntemani, ihana henkilö kärvistelee menettelevässä suhteessa vain koska haluaa kipeän eron jälkeen katsoa, voisiko joku juttu toimia. Kun paljon paremminkin voisi olla. Itse olen idealisti ja uskon, ettei kenenkään pidä vain tyytyä. Tyytyä menettelevään suhteeseen ja menettelevään kumppaniin.
Olen tilanteessa jossa jo kolme vuotta tuntemani henkilö on suhteessa, jonka aloitti, koska nainen ei ärsyttänyt ja hän halusi kokeilla voiko syvempiä tunteita syntyä. Suhde on kuitenkin tasoa "ei tarkoitettu lopun elämää". Nyt hän pohti suhteen tulevaisuutta. En puutu mahdollisiin ratkaisuihin, sillä en halua tunkea suhteeseen ja vaikuttaa asioihin, jotka parin pitää itse tehdä. En ole myöskään mitenkään luvannut odottaa tai
ryhtyä suhteeseen, mutta myönnän, että tunteeni ovat vahvat (ovat molemmin puolin) ja jos mahdollisuus tulisi niin saattaisin hänet halutakin. Mutta vain ja ainoastaan sinkkuna.
Mutta, mutta... kun lennosta vaihtaa, niin tuo sen edellisen suhteen taakat (syyllisyys huonosta suhteesta, erosta, jättämisestä...) mukanaan? Vai voisiko tämä onnistua ja kaikesta seurata loppujen lopuksi hyvää? Kertokaa, jos teillä on kokemusta.
Toivon, että tämä tuntemani henkilö lopettaa suhten, koska on väärin seurustella, jos ei ole itse täysillä mukana. En itseni takia, vaan suhteen osapuolten itsensä vuoksi. On väärin, että kumppani kuvittelee asiat paremmiksi ja vakaammiksi kuin ne ovat. Ja on väärin, että tämä tuntemani, ihana henkilö kärvistelee menettelevässä suhteessa vain koska haluaa kipeän eron jälkeen katsoa, voisiko joku juttu toimia. Kun paljon paremminkin voisi olla. Itse olen idealisti ja uskon, ettei kenenkään pidä vain tyytyä. Tyytyä menettelevään suhteeseen ja menettelevään kumppaniin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ottaisin mielelläni jonkun ihanan nuoren ja huomaa FIKSUN miehen rakastajakseni. Huumnorintajuisen mukavan, sellaisen joka ei vaadi mitään erityistä, palvoo vain minua ja on valmist tapaamaan silloin kuin mnnulle sopii..
Minulla on kokemusta asiasta molemmin päin, enkä suosittele. Itse yritin seurustelua jo parin kuukauden kuluttua erottuani vaimostani, mutta olin vielä henkisesti liian rikki, jotta siitä olisi voinut tulla mitään. Olen myös seurustellut naisen kanssa, joka oli jättänyt exänsä pari viikkoa aiemmin eikä siitäkään tullut mitään koska se nainen edelleen tekstaili exänsä kanssa päivittäin ja sen exä oli minulle mustasukkainen ja uhkasi hakata minut.
Suosittelen kaikille vähintään puolen vuoden, mieluiten jopa yli vuoden taukoa kaikesta seurustelusta, jos takana on eroon päättynyt pitkä parisuhde. Niin kauan kuin exää kohtaan on mitään tunteita, edes vihan tai katkeruuden tunteita, ei uutta seurustelusuhdetta ole mielekästä aloittaa. Ja vasta ajan myötä alkaa oivaltaa, mikä edellisessä suhteessa meni pieleen ja mitä parisuhteelta oikeastaan haluaa.
Yleisesti ottaen heti eron jälkeen aloitetut suhteet kai kuihtuvat ennen pitkää kasaan. Näin olen kuullut.
Mie kun tapasin nykyisen avomieheni, hän oli kuukautta aiemmin eronnut silloisesta pitkästä suhteestaan aivan yllättäen ja ikävien paljastuksien seurauksena. Silloin en asiaa ajatellut, mutta joskus myöhemmin tuli mieleen, että olinkohan minä vain eroa helpottava korvike, kun jonkun kanssa piti saada olla.
En laita paljoakaan painoarvoa sille, millä perusteilla suhteemme alkoi. En itsekään olettanut tavanneeni tulevaa aviomiestäni =) Mutta nyt vuosien päästä olemme edelleen onnellisesti yhdessä ja käsittääkseni ilman miehen entisen suhteen taakkaa.
Ensimmäisen vuoden eksä roikkui suhteemme kupeessa, haki tavaroita, soitteli, kerjäsi, uhkaili, kiristi jne. Kyllähän se joskus otti päähän, mutta ei se suoranaisesti meidän suhteeseemme vaikuttanut. Hän olisi ihan hyvin voinut olla rasittava naapuri tai poikkeuksellisen ärsyttävä ystävä.
Meidän tapauksessamme yhteen lyöttäytymisestä seurasi paljonkin ihanaa ja hyvää, vaikka miehen ero oli tuore. En kuitenkaan tiedä miten todennäköinen tällainen vaihtehto on... ja miten vaikuttaa se, että jos on tuntenut toisen / molemmat vielä heidän ollessa yhdessä, onko silloin helpompi kantaa vanhaa uuteen suhteeseen.
Vaihtaako tämä sinun ihastus aina suoraan suhteesta toiseen? Kuvasit nimittäin, että tämä hänen nykyinen suhteensa olisi laastari avioeron jälkeen. Onko kyseessä mies, joka ei ole koskaan tyytyväinen, eikä koskaan pysähdy miettimään omaa osuuttaan. Ihmiset, jotka eivät osaa rakastaa saattavat olla narsisteja, jotka tarvitsevat aina uuden kiihkeän ihailijan. Esim. Juhani Palmu... monesko avioliitto sillä onkaan menossa?