Sydämessä on niin hirveästi tunteita, mutta en voi niitä näyttää enää milloinkaan. Hän pyysi olemaan ystävänsä ja mitä muuta voisinkaan tehdä, mutta silti tuntuu pahalta. Kerroin hänelle miten paljon välitän ja miten paljon tunnen häntä kohtaan, mutta tiedän että en voi vaatia häneltä mitään.
En voi pakottaa häntä mihinkään. Miksi voisinkaan, tai edes tahtoisin. Jos tietäisin, että hän on vain "pakosta" elämässäni enemmän kuin ystävänä niin tahtoisin hänet pois elämästäni. Mutta tuntuu silti niin pahalta. On päiviä, jolloin pystyn olemaan hänen lähellään ilman minkäänlaista vihlaisua sydämessä.
Ja sitten on näitä päiviä, kun ajatuskin hänestä tuntuu pahalta.
Tekisi mieli istua hänen viereensä ja painaa pää hänen turvalliseen kainaloonsa. Olla siinä hänen lähellänsä ihan hiljaa ja rauhassa. Toivottavasti pääsen pian hänestä yli, sillä en tahtoisi tämän jatkuvan näin.
En voi pakottaa häntä mihinkään. Miksi voisinkaan, tai edes tahtoisin. Jos tietäisin, että hän on vain "pakosta" elämässäni enemmän kuin ystävänä niin tahtoisin hänet pois elämästäni. Mutta tuntuu silti niin pahalta. On päiviä, jolloin pystyn olemaan hänen lähellään ilman minkäänlaista vihlaisua sydämessä.
Ja sitten on näitä päiviä, kun ajatuskin hänestä tuntuu pahalta.
Tekisi mieli istua hänen viereensä ja painaa pää hänen turvalliseen kainaloonsa. Olla siinä hänen lähellänsä ihan hiljaa ja rauhassa. Toivottavasti pääsen pian hänestä yli, sillä en tahtoisi tämän jatkuvan näin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toivottavasti unohdat hänet pian.Uusia ihmisiä on onneksi maailma tulvillaan.Sullekin sieltä löytyy joku sun arvoises.Tsemppiä sulle.
Just jätin tyttöystäväni vuoden seurustelun jälkeen ja voin kuvitella että hän voisi kirjoittaa juuri noin. Ja se sattuu minuun, mutta en enää tuntenut "kipinää" suhteessamme pitkään aikaan joten tuntui oikeammalta erota..=(
Ei tunnu elämä todelliselta. Tuska on ihan hirveen suuri.. Vaimoni ja kahden lapseni äiti(3,5v naimisissa ja vähän yli 6v. yhessä. Pojat: ihan just 2v. ja 3,5v ) jätti mut just viime viikolla. Sanoo puhuneensa mulle asioista jotka on vialla, mut ei ainakaan niin et oisin mitään ymmärtäny. On puhunut enemmän muille ku mulle. Ja paras (lue: huonoin) juttu tässä on se et tää kyseinen nainen lähti niin kliseisesti parhaan ystäväni matkaan, vaikka eivät nyt seurustelekkaan, niin hyvin läheisiä ovat. Tosi kurja olo. Ja vielä ku asutaan saman katon alla toistaseks nii on välillä ekkäin.kuitenki niin helvetin hyvä olla kun istutaan lähekkäin.
Itse menetin hyvin pitkän suhteen ja olin pitkään synkissä aatoksissa... hetkittäin vieläkin. Yli 12v saman naisen kanssa.
Kannattaa etsiä onnea itsestä, kun sen sieltä löytää... niin alkaa ympärilläsi tapahtua mielenkiintoisia asioita. Usko pois.
Aluksi sitä on aika varovainen... mutta itse odottelen jo kesää. Vaikka loppusyksystä erosin.
...ilman loppua ei voi olla uutta alkua.!
Kiitos kaikille, jotka jaksoi vastata. Ei tämä ole yhtään tämän helpommaksi muuttunut, itseasiassa vain pahempaan suuntaan...Mutta tiedän, että jonain päivänä pääsen yli hänestä.
Joku on sanonut, että ihastus on sellainen tunne, joka menee ohi nopeasti. Ja että rakkaus ei mene ohi ihan niin vain. Pelkäänpä että tässä on kyse rakkaudesta, vaikka olimmekin ihan suhteen alkutaipaleella. Ympärillä on kyllä pyörinyt miehiä, mutta kukaan heistä ei pysty saamaan minussa aikaan sitä tunnetta jonka tämä mies saa aikaan.
Toivottavasti huomenna on helpompaa...
Yritä keksiä itelles jotain puuhaa, ettet vaan pelkästään haikaile menetetyn perään. Mä tiedän tasan tarkkaan, miten kamalalta tuntuu. Ja kaverina on niin pirun vaikeeta olla. Saa kuulla toisen ilosta ja onnesta, kun hänen elämä etenee. Välillä saa kuulla jostain riidasta ja yrittää antaa ystävän neuvoja siitä, miten kannattaisi toimia.
Ja samaan aikaan tekis mieli huutaa, että älä käyttäydy, niinku mitään ei olis tapahtunu koskaan tai etkö sä huomaa miten kovaa muhun sattuu jokainen "kaverillinen" sana.. Ja jokainen tilanne on ihan uus. Pitää yrittää selviytyä ja turruttaa itteensä. Vaikee muistaa, että aina ei ollu yhtä kurja olo ja vaikee uskoa, että suru joskus helpottais..
Viimeksi kun olin tässä tilanteessa, lähdin mukaan koulun aktiivitoimintaan, yhtäkkiä elämässä oli niin paljon uusia asioita, että suru ja paha olo unohtui. Sitten törmäsin niissä piireissä tähän ihanaan nuoreen mieheen.
Pitkän aikaa kieltäydyin uskomasta, että hän haluaisi minusta mitään. Mutta ilmeisesti molemminpuolinen kiinnostus oli ilmiselvää kaikille muillekin..
Kun hän sitten kertoi, että on kiinnostunut minusta, niin ajattelin, että vihdoin uskallan päästää tunteeni ulos sydämestä.
Sen jälkeen tulikin niskaan saavillinen kylmää vettä ja minut jätettiin kuin nalli kalliolle.
On vaikea uskoa, että hän olisi peluri, mutta olen alkanut epäillä sitäkin. Hän käyttäytyy nykyään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. On tosi hyvä kaveri, mutta ei vaan taida tajuta sitä, että se sattuu muhun ihan kamalasti..
Taas on uusi päivä ja uudet haasteet tämän ongelman saralla..Ja vielä ystävänpäivä..
Todella samankaltaisia tunteita olen minäkin viime aikoina käynyt läpi. Puolitoista vuotta seurustelin ihanan pojan kanssa, kunnes hän sanoi, ettei halua enää olla muuta kuin ystävä...Olin itse jo ehtinyt uskoa, että tässä on ihminen, jonka kanssa haluan olla aina.
Irti päästäminen on tuskallisen vaikeaa, enkä siinä ole vielä onnistunut minäkään. Mutta voimia sinulle, kyllä kaikki kääntyy vielä hyväksi :)
tiedän tasan tarkkaa miltä susta tuntuu..