Tässä riepoteltavaksi meidän tilanne:
Avioliitto on luisunut arjen harmauteen jo vuosia sitten ja viime syksynä aloimme niittää viljaa. Vaimo ihastu työkaveriinsa ja heillä oli suhde. Minä arvasin asian jossain vaiheessa, mutta aluksi vaimo kielsi kaiken. Kuitenkin 8 yhteistä vuotta opettaa tuntemaan toista ja totuus (tai osa siitä) paljastui myöhemmin.
Itsellänikin alkoi "jätettynä" avioliiton vapausasteet laajenemaan ja menin rakastumaan perhetuttuumme (siis suomeksi vaimon varatuun kaveriin). Meillä oli ja on edelleen suhde, mutta vaimo ei tästä tiedä vieläkään.
Olemme asuneet koko ajan yhdessä ja näytelleet uloispäin normaalia perheonnea. Pienet lapset ja juuri valmistunut omakotitalo on kai pitänyt kulissit yllä.
Nyt vaimo väittää (?) kriisinsä olevan ohi ja haluavansa jälleen panostaa liittoon. Minä olen koko kriisin rakastanut vaimoani ja yrittänyt niellä kaiken (nielemistä on radikaalisti tietysti helpottanut oma "syyllisyyteni"), mutta nyt minusta tuntuu, että en pysty enää rakastamaan vaimoani. Osittain syynä on kaikki se valehtelu, pettäminen ja kieroilu, jota molemmin puolin on tehty. Ja osittain se, että rakastan toista ihmistä.
Avoiliitossa olisi niin "helppoa" jatkaa lasten ja kaikkien käytännön asioiden kannalta, mutta tulenko katumaan sitä joskus myöhemmin? Toisaalta kaikki uusioperhejutut tuntuvat niin vierailta. Onko se kaikki sen arvoista, että saa olla rakkaan kanssa? Olisiko se sitten liian itsekästä? Vai olisiko ero vain kosto vaimon aiheuttamasta tuskasta?
En todellakaan tiedä mikä on oikea ratkaisu. Avioliitto on periaatteessa kunnossa, mutta voimmeko kumikaan koskaan saada luottamuksen toiseen takaisin?
APUA
kauniit ja rohkeat
19
2276
Vastaukset
- ktosi
tosirakkautenne kanssa. jos se ei ole pelkkä ihastus vaan niin go for it. se on sinun elämä, eikä sinun tarvitse hukata elämääsi kurjan avioliiton takia.
toivon sinulle kaikkea hyvää. - sinulle...
tulisi kuitenkin ikävä lapsia, kun et näkisi heitä enää joka päivä? Ainakin asia olisi ilmiselvä toistepäin (lapset ikävöisivät sinua!).
Naisia tulee ja menee, mutta lapset pysyvät aina SINUN LAPSINASI. Olisiko ollenkaan kivaa, jos he saisivat huonon isäpuolen?
Kyllä sinun vaimosi sinua yhä rakastaa, turha epäillä mitään muuta. Teillä on vielä mahdollisuuksia saada molemminpuolinen luottamus takaisin, jos sitä todella haluatte. Sitä mieltä olen.
-Nainen itse-- muita-
Miksi aina ajattelette lapsia ensin?
Omaakin onnea pitäisi yrittää metsästää!
Fiksut lapset ymmärtävät, ettei rakkaudeton avioliitto toimi ja vanhemmat tekivät oikean ratkaisun erotessaan. - asti ...
muita- kirjoitti:
Miksi aina ajattelette lapsia ensin?
Omaakin onnea pitäisi yrittää metsästää!
Fiksut lapset ymmärtävät, ettei rakkaudeton avioliitto toimi ja vanhemmat tekivät oikean ratkaisun erotessaan.Ehkä voisi miettiä eroa vasta sitten, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät miksi isä "jättää" heidät?
- -Nainen itse-
asti ... kirjoitti:
Ehkä voisi miettiä eroa vasta sitten, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että ymmärtävät miksi isä "jättää" heidät?
Erittäin hyvä huomio, juuri tuota ajoinkin takaa. Kirjoittaja ei maininnut ollenkaan lasten ikää.
- katsos kun
muita- kirjoitti:
Miksi aina ajattelette lapsia ensin?
Omaakin onnea pitäisi yrittää metsästää!
Fiksut lapset ymmärtävät, ettei rakkaudeton avioliitto toimi ja vanhemmat tekivät oikean ratkaisun erotessaan.lasten onnellisuus on se oman onnellisuuteni peruspilari. Ei uhrautuen vaan itsestäänselvästi.
Jos lapsilla ei olisi hyvä olo, ei minullakaan minkäänlaisen miehen kanssa - oli sitten kuinka ihana ja söpö ja fiksu tahansa. Lapset on se ykkösasia: osa minua, vaikka kuinka yrittäisin pakottaa itseni "metsästämään" (!) omaa (?) onnellisuuttani. - Nykynainen
muita- kirjoitti:
Miksi aina ajattelette lapsia ensin?
Omaakin onnea pitäisi yrittää metsästää!
Fiksut lapset ymmärtävät, ettei rakkaudeton avioliitto toimi ja vanhemmat tekivät oikean ratkaisun erotessaan.Aikuiset perustelevat omia itsekkäitä tekojaan verukkeella "kyllä fiksut lapset ymmärtävät". Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. Jotkut ihmiset hoitavat eronsa fiksusti, mutta suurin osa on niin uuden onnensa huumassa, että siinä unohtuu lapset ja entiset puolisot. Sellaisesta erosta ei koskaan tulee fiksua ja lapset ovat siitä erosta kärsijöitä.
- ammatinvaihtoa
Nykynainen kirjoitti:
Aikuiset perustelevat omia itsekkäitä tekojaan verukkeella "kyllä fiksut lapset ymmärtävät". Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. Jotkut ihmiset hoitavat eronsa fiksusti, mutta suurin osa on niin uuden onnensa huumassa, että siinä unohtuu lapset ja entiset puolisot. Sellaisesta erosta ei koskaan tulee fiksua ja lapset ovat siitä erosta kärsijöitä.
[quote]
Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. [quote]
Taidat olla aikas yksinkertainen "opettaja" jos tuollaisia päästelet suustasi. Miten voit yleistää että kaikki ongelmalapset ovat rikkinäisistä kodeista ja tuolla tarkoittanet, että eronneista kodeista? Minä tiedän paljon ns. hyvien, ehjien perheiden lapsia ja nuoria joilla on tosi ongelmia elämässään, mutta ehkä se johtuu usein siitä, että heidän vanhempiensa olisi taasen pitänyt erota, eikä jatkaa yhdessä "lasten takia". Eiköhän se kulissiliitossa oleminen vaikuta lapsiin negatiivisesti. Tai jos perheessä yksinkertaisesti jätetään lapset oman onnensa nojaan, eikä mitään sääntöjä ole. Lapset kun vaistoavat tosi herkästi miten asiat on.
Eiköhän se ole lapsellekin parempi jos on onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevät vanhemmat yhdessä. - minulta..
ammatinvaihtoa kirjoitti:
[quote]
Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. [quote]
Taidat olla aikas yksinkertainen "opettaja" jos tuollaisia päästelet suustasi. Miten voit yleistää että kaikki ongelmalapset ovat rikkinäisistä kodeista ja tuolla tarkoittanet, että eronneista kodeista? Minä tiedän paljon ns. hyvien, ehjien perheiden lapsia ja nuoria joilla on tosi ongelmia elämässään, mutta ehkä se johtuu usein siitä, että heidän vanhempiensa olisi taasen pitänyt erota, eikä jatkaa yhdessä "lasten takia". Eiköhän se kulissiliitossa oleminen vaikuta lapsiin negatiivisesti. Tai jos perheessä yksinkertaisesti jätetään lapset oman onnensa nojaan, eikä mitään sääntöjä ole. Lapset kun vaistoavat tosi herkästi miten asiat on.
Eiköhän se ole lapsellekin parempi jos on onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevät vanhemmat yhdessä.Kyseinen opettaja varmaankin tarkoitti rikkonaisella kodilla kotia, jossa asiat ja toisista välittäminen eivät ole kunnossa, oli kyseessä sitten ydin- tai avioeroperhe, tai millainen perhe tahansa. Voimia kyseiselle opettajalle työssä jaksamiseen. Teet hyvää ja arvokasta työtä. Halaus sinulle.
- Nykynainen
ammatinvaihtoa kirjoitti:
[quote]
Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. [quote]
Taidat olla aikas yksinkertainen "opettaja" jos tuollaisia päästelet suustasi. Miten voit yleistää että kaikki ongelmalapset ovat rikkinäisistä kodeista ja tuolla tarkoittanet, että eronneista kodeista? Minä tiedän paljon ns. hyvien, ehjien perheiden lapsia ja nuoria joilla on tosi ongelmia elämässään, mutta ehkä se johtuu usein siitä, että heidän vanhempiensa olisi taasen pitänyt erota, eikä jatkaa yhdessä "lasten takia". Eiköhän se kulissiliitossa oleminen vaikuta lapsiin negatiivisesti. Tai jos perheessä yksinkertaisesti jätetään lapset oman onnensa nojaan, eikä mitään sääntöjä ole. Lapset kun vaistoavat tosi herkästi miten asiat on.
Eiköhän se ole lapsellekin parempi jos on onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevät vanhemmat yhdessä.Rikkonainen koti voi tarkoittaa myös kotia, jossa toinen on jo henkisesti ja fyysisesti pois esimerkiksi toisen naisen/miehen luona. Rikkonainen koti voi olla myös eronneet vanhemmat, joista toiselle ero tuli täytenä yllätyksenä ja laukaisi esimerkiksi juomisen tai masennuksen.
Kulissiavioliittojakin on monenlaisia. Se voi olla esimerkiksi liitto, jossa toisesta tuntuu, ettei suhteessa ole enää intohimoa. Toinen on taas ihan tyytyväinen suhteeseen. Jos tyytymätön osapuoli itsekin haluaa miettimisaikaa ja on edelleen sitoutunut perheeseensä, on varmaasti paljon parempi lasten kannalta jatkaa suhdetta kuin erota. Avioliiton pitää olla lähes jatkuvaa riitelyä, väkivaltaa ja arvaamattomia epämiellyttäviä tilanteita, jotta eroaminen on lasten kannalta parempi vaihtoehto. Se mikä on jonkun aikuisen mielestä kulissiavioliitto, ei välttämättä ole lapselle lainkaan huono vaihtoehto.
Vaikka avioliitto olisi huono, eroaminen on aina kriisi myös aikuisille. Vaatii siinä tilanteessa todella paljon muistaa lapsenkin tarpeet. Kuten sanoin, eivät kaikkien eronneiden lapset on ongelmalapsia. Jotkut osaavat hoitaa eronsa tyylikkäästi, mutta useimmat muistavat erotessaan vain ja ainoastaan itsensä.
Monella aikuisella on tarve selittää omat itsekkäät tekonsa parhaaksi ratkaisuksi kaikille. Usein lapsen oirehtimisen huomaa jo paljon ennen kuin esimerkiksi vanhemmat eroavat. Ihmettelin yhden hyvän oppilaan numeroiden putoamista. Oppilas ei pinnannut ja sinänsä ei ollut mitään syytä ottaa yhteyttä kotiin. Vanhempainillassa selvisi, että isä oli löytänyt toisen naisen ja muuttanut kotoa. Äiti oli masentunut ja nähtävästi hieman epätasapainossa. Todella tyypillinen tapaus koulumaailmassa. Seuraukset voivat olla lapselle kohtalokkaat, jos ero tapahtuu yläasteen kahdella viimeisellä luokalla. Suurempi ongelma kuin koulumenestyksen puute lienee ns. väärään seuraan joutuminen, kun turvaa ja hyväksymistä haetaan sieltä, mistä sitä helpoiten saa.
Itsekäs oman navan ympärillä pyöriminen on nykyaikaa. Ei kuitenkaan kannata selittää mustaa valkoiseksi, koska musta on musta. Jos tekee itsekkäitä ratkaisuja, niistä pitää kantaa myös vastuu. Jos jättää puolisonsa esimerkiksi uuden rakkauden takia, pitäisi muistaa ajatella myös niitä entisen rakkauden hedelmiä. Ongelma on osittain siinä, että missä tahansa kriisitilanteessa lapsille pitäisi löytyä enemmän aikaa kuin normaalisti. Tosiasia on kuitenkin, että erotilanteessa sitä aikaa ja huomiota löytyy usein lapsille vähemmän kuin aiemmin. - inga
ammatinvaihtoa kirjoitti:
[quote]
Opettajana sanoisin, että kaikkien eronneiden lapset eivät ole ongelmalapsia, mutta kaikki ongelmalapset ovat rikkonaisista kodeista. [quote]
Taidat olla aikas yksinkertainen "opettaja" jos tuollaisia päästelet suustasi. Miten voit yleistää että kaikki ongelmalapset ovat rikkinäisistä kodeista ja tuolla tarkoittanet, että eronneista kodeista? Minä tiedän paljon ns. hyvien, ehjien perheiden lapsia ja nuoria joilla on tosi ongelmia elämässään, mutta ehkä se johtuu usein siitä, että heidän vanhempiensa olisi taasen pitänyt erota, eikä jatkaa yhdessä "lasten takia". Eiköhän se kulissiliitossa oleminen vaikuta lapsiin negatiivisesti. Tai jos perheessä yksinkertaisesti jätetään lapset oman onnensa nojaan, eikä mitään sääntöjä ole. Lapset kun vaistoavat tosi herkästi miten asiat on.
Eiköhän se ole lapsellekin parempi jos on onnelliset vanhemmat erillään kuin riitelevät vanhemmat yhdessä.Tuon kyllä allekirjoitan omalta ja sisaruksieni osalta,koko lapsuusikäni vanhempien riitaa ja kylmyyttä seuranneena.Meillä lapsilla onkin sitten paljon ongelmia omissa ihmissuhteissa.Emme näköjään osaa luoda kontaktia,vaan olemme tunneköyhiä ja varautuneita.Siihen saimme kotona runsaasti esimerkkiä.Olen joskus katkera heille siitä.
- yrittäisin ehkä vielä...
Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta niinhän se todellisuus on aina tarua ihmeellisempi. Todella vaikea kysymys, siihen on toisen hankalaa vastata. Luulen että sydämessäsi tiedät oikean vastauksen, annat vaan aikaa itsellesi kuunnella sisintäsi. Luottamusta tulevaisuuteen! :)
- minä vain.....
Itse olin aikoinaan lapsi ns. kulissiavioliitossa, jossa molemmilla vanhemmilla oli avioliiton ulkopuolisia suhteita. Päälleppäin olivat kulissit kunnossa, mutta seinien sisäpuolella kylmyyttä, puhumattomuutta, töykeyttä toista kohtaan yms. Tiesin itsekkin, vaikka pieni olinkin (jo ihan ekaluokkalaisesta alkaen), että pettämistä on, vaikka en uskaltanut siitä kummallekkaan vanhemmalle puhua mitään. Toivoin vain koko ajan, että vanhempani eroaisivat. Sekin olisi ollut parempi kuin elää kylmässä liitossa. Vanhempieni avioliitto jatkuu edelleen ja he ovat saaneet välinsä kuntoon ja vaikuttavat yhdessä onnellisemmilta kuin koskaan. Itselleni jäi kuitenkin masennus, mitä ei kyllä päälleppäin varmasti huomaa, vaikeus ilmaista tunteitani, sisäinen kylmyys ja ehdoton varmuus siitä etten koskaa halua naimisiin tai lapsia. Tämän halusin kertoa vain siksi, että lapsille ei aina ole parasta, että vanhemmat jatkavat liittoaan vain lasten tähden, jos rakkautta ja toisesta välittämistä ei ole. Olen 100 % varma, että jos olisin asunut vaikka yksinhuoltaja- tai uusioperheessä, jossa rakkautta ja toisesta välittämistä olisi riittänyt, vaikka sitten niin, että vanhemmat olisivat olleet tahoillaan onnellisia, olisin varmasti selvinnyt ilman masennusta, itsemurha-ajatuksia ja olisin eheämpi.
- HanSal
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse olen eroamassa miehestäni 13 yhteisen vuoden jälkeen. En ole onnellinen enää. Lapsia on kaksi 6 ja 7 vuotiaat. Lapset ovat meille molemmille kaikki kaikessa. Meilläkin on kotona puhumattomuutta ja niin viileetä, että oikein viluttaa. Lapsille riittää rakkautta, mutta meidän aikuisten välillä ei. Emme varsinaisesti riitele juurikaan, mutta keskinäinen kunnioitus ja hyvä tahto on kerrassaan hävinnyt. Olen varma, että se heijastuisi lapsiin aikanaan. Ei onneksi vielä, niin ovat ainakin ulkopuoliset sanoneet ja hyvä niin. Lasten onni on mielestäni hyvin pitkälti se vanhempien onni. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat on. Minä en ainakaan halua uhrata elämääni vain lasten vuoksi vaikka ero todella kamalaa onkin. Kaikilla on vain yksi elämä ja minäkin olen ansainnut olla onnellinen. Oma onnellisuuteni heijastuu varmasti vain positiivisesti lapsiini, vaikka ero heitä varmasti ahdistaa ja pelottaa ainakin aluksi.
Kaikilla on oma mielipiteensä ja sitä pitää vaan kunnioittaa! - minä vain...
HanSal kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse olen eroamassa miehestäni 13 yhteisen vuoden jälkeen. En ole onnellinen enää. Lapsia on kaksi 6 ja 7 vuotiaat. Lapset ovat meille molemmille kaikki kaikessa. Meilläkin on kotona puhumattomuutta ja niin viileetä, että oikein viluttaa. Lapsille riittää rakkautta, mutta meidän aikuisten välillä ei. Emme varsinaisesti riitele juurikaan, mutta keskinäinen kunnioitus ja hyvä tahto on kerrassaan hävinnyt. Olen varma, että se heijastuisi lapsiin aikanaan. Ei onneksi vielä, niin ovat ainakin ulkopuoliset sanoneet ja hyvä niin. Lasten onni on mielestäni hyvin pitkälti se vanhempien onni. Lapset ovat onnellisia kun vanhemmat on. Minä en ainakaan halua uhrata elämääni vain lasten vuoksi vaikka ero todella kamalaa onkin. Kaikilla on vain yksi elämä ja minäkin olen ansainnut olla onnellinen. Oma onnellisuuteni heijastuu varmasti vain positiivisesti lapsiini, vaikka ero heitä varmasti ahdistaa ja pelottaa ainakin aluksi.
Kaikilla on oma mielipiteensä ja sitä pitää vaan kunnioittaa!Näin minäkin ajattelin. Tiesin, että ero olisi ollut jonkin aikaa kaikille osapuolille ehkä hirveää, mutta vielä hirveämpää oli kylmyys, toisen kunnioituksen puute, valehtelu, pettäminen, tölväisyt yms. kotona. Koko ajan kulissit olivat kuitenkin kunnossa. Ajattelin silloin ja olen varma siitä, että paras olisi ollut, jos vanhemmat olisivat olleet onnellisia, vaikka sitten erillään, rehellisesti ja uuden puolison kanssa, kunhan olisivat olleet onnellisia. Jos vanhempani olisivat eronneet ja aloittaneet uuden elämän uuden kanssa ainoa toiveeni olisi ollut, että ero olisi hoidettu asiallisesti, poissa lasten silmistä ja korvien kuulumattomissa, ja uuden puolison tutustuttaminen lapsiin hoidettu vasta pitkän ajan kuluttua, varovasti pikkuhiljaa. Nykynaisen kommenttiin viitaten..kaikki lapset eivät oireile päällepäin, vaikka vakavia ongelmia sisimmässä olisikin. Kokemuksesta tiedän, opettaja itsekin.
- Magrat Kynslaukka
Onnellista perhettä ei taida olla olemassa. silti onnellinen lapsuus voi olla. Saman perheen lapsista toinen voi ajatella katkeruudella lapsuuttaan toinen muistaa lapsuuden onnellisena. Tämä osa tosi-tv:stä eli omasta elämästäni.
Voitteko ajatella vapaata liittoa. Asuisitte yhdessä, mutta vapaina. Näin saisitte harkinta-aikaa.
Joka tapauksess sun on pakko kertoa vaimollesi omasta tilanteestasi. Tosin hän tulee sen myös huomaamaan itse. Ehkä hän ei sen selville saatuaan halua enää jatkaa?
Myös sun rakastumisvaiheesi menee ohi, niin kuin meni vaimollasikin. Vuosi ainakin sun kannattaa odottaa, ennen kuin rikot mitään ihastumisen vuoksi ja varsinkin tapauksessa, jossa on mukana muitakin tunteita kuin rakastuminen. Rakastumisesi kun voi olla ns. laastarisuhde. ( vaikka vaikea onnensa huumassa uskoa, että itselle kävis samoin kuin muille. )
Onko rakkautesi kohde vaimosi hyvä ystävä? Onko hän hyvä ihminen sitten myös?
Osaat kyllä realisesti arvioda myös omaa käyttäytymistäsi. Et ole tyhmä, löydät oman ratkaisusi, jos annat itsellesi aikaa. - lady
Siinäpä on taas saatu aikaan kunnon sotku. Jos sinä ja se uusi rakkaasi, joka ei myöskään ole vapaa, menisitte samantien yhteen, niin siinä sotkussa ois sitten vielä ne teidän puolisot ja kaikki lapset, myös sen sinun uuden ihastuksen lapset. Joten minunkin mielestäni oli erittäin järkevä neuvo: odottakaa ja harkitkaa tarkkaan ja kertokaa avoimesti kaikille osapuolille, että missä mennään. Ilmi se tulee jossakin vaiheessa kuitenkin.
- Nimetön
Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni.
Meillä nämä suhdevyyhdit purkautuivat viime kesänä ja päätin että unohdan muut ja keskityn suhteeseen vaimoni kanssa, mutta jollakin tavalla en vieläkään luota tähän suhteeseen vaikka tästä on kulunut jo lähes vuosi. Luottamuksen takaisin saaminen on kyllä pitkä ja työläs projekti.
Alitajunnassa kuitenkin pyörii koko ajan, että voiko tästä enää mitään tulla ja vaimoa kohtaan on koko ajan pieni epäily kaiken sen valehtelun jälkeen (vaikka itse syylistynyt samaan). On se uskomatonta kuinka toisen käytös ja olemus voi muuttua yhtäkkiä niin kylmäksi.
Tämän kriisin jälkeen olen joutunut työn puolesta reissaamaan paljon ja siellähän tulee baarissa pyörittyä ja varmaan luottamuksen puuttesta johtuen tulee myös aina naisseuraa etsittyä (lähinnä tanssimiseen ja jutteluun, ei seksiin).
En voi sanoa, että sallisin pettämisen itselleni, mutta pystyn katsomaan sen sormien läpi, mutta jos vaimo pettää niin sitten se onkin paha juttu (ihmismieli on ihmeellinen)
Loppujen lopuksi olen tyytyväinen päätökseeni että jatkoin suhdetta. Varsinkaan alussa se ei ollut helppoa, mutta se paranee päivä päivältä. Sitä en tiedä koska luottamus palaa takaisin 100% toivottavasti edes joskus, mutta tämä kriisi kyllä jää mieleen loppuelämäksi.
Mielestäni lopeta se suhde perhetuttuusi, pettämisestä alkanut suhde harvoin kestää. Jos mahdollista niin älä kerro siitä vaimollesi, koska todennäköisesti se loukkaa häntä pahasti. Keskity vaimoosi, ensimmäiset puoli vuotta on vaikeeta mutta kyllä se sitten palkitaan. - voi saada!!!
luottamuksen takaisin. Ja vaimon & ystävänsä välit eivät menisi. Vaimosi menettäisi kuitenkin hommassa kaksi luottohenkilöä eli temppu olisi aika julma. Mielestäni lojaalius perhettä kohtaan painaa enemmän kuin uutuutta hohtava ihastus. Ero ensin ja sitten muut. Jos olisin sinä, jatkaisin liittoa, sanoisin vaimolle että Rakastan sinua, jatketaan yhdessä, mietitään siihen keinot. Työtä vaatii mutta on oikein. Sitten jos keiisiin taas päädytte niin erotkaa rehellisesti ja ottakaa vasta sitten muut ihmiset kuvioihin.
OLE MIES! Minun mies ei ollut...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia?
Kertokaas omia mielipiteitä eutanasiaan liittyen. Onko mielestäsi oikein vai väärin ja miksi?1112436Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä511203Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1775122Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa333740Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1963564Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss503159Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1092894Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky132488Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie532185Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy191985